Mikä on elämäsi suurin murhe just nyt?

Rakas lemmikkini on hyvin sairas ja joudun viemään sen lopetettavaksi. Myös työasiat ja tulevaisuus ylipäänsä huolettavat. 

Vierailija kirjoitti:

Juuri tällä hetkellä jatkuva pelko koronasta raskausaikana. Eristäytyminen muista, niin henkinen kuin psyykkinen yksinäisyys.

Tsemppiä. Sain itse esikoiseni kesäkuussa ja muistan vielä miten ahdistunut olin alkuvuodesta raskaana, kun korona alkoi vyöryä Suomeen ja taudista ei vielä oikein tiedetty mitään.

Itseäni kuitenkin helpotti kun pystyin eristäytymään täysin maaliskuusta kesäkuuhun, en nähnyt edes lähimpiä sukulaisia. Jaksoin eristystä hyvin tekemällä itselle mieluisia asioita kotona; sain vihdoin luettua monia kirjoja jotka olen jo pitkään halunnut lukea, katsoin elokuvia, järjestelin komeroita yms. Ulkoilin turvavälit huomioiden. Ystäviin ja sukulaisiin pidin yhteyttä skypellä. Kannattaa ajatella eristätymistä tilaisuutena tehdä asioita, joille normaalisti vähemmän aikaa.

Onneksi myös koronasta tiedetään nyt enemmän eikä vaikuttaisi olevan erityisen vaarallinen raskaana oleville. Vaikka toki kukaan ei raskaana ollessaan haluaisi mihinkään sairastua. Kunhan nyt huolehtii hygieniasta ja välttää turhimpia kontakteja niin silloin on parhaansa tehnyt.

Aika pinnallinen syy, mutta oon kesällä lihonut varmaan 8-10kg :( oon mässäillyt ahdistukseen.

Toinen on rahapula näin opiskelijana.

Vierailija kirjoitti:

Rakas lemmikkini on hyvin sairas ja joudun viemään sen lopetettavaksi. Myös työasiat ja tulevaisuus ylipäänsä huolettavat. 

Mulla on ihan sama tilanne ja olen niin surullinen ja loppu etten tiedä miten tästä enää oikeasti nousen vai nousenko. Tai onko sillä edes enää mitään väliä.

Tämä koira on mun paras ja ainoa ystävä <3

Että pitää joskus mennä takaisin töihin fyysisesti ja koulutkin alkavat lapsilla.

Kuulin juuri, ettei koirani sairautta voi parantaa ja lopetuspäätös on tehtävä lähiviikkojen aikana. 

Pääsin kouluun jonne ahdistaa mennä.

Työttömyys. Todella epäreilu irtisanominen. Sukulaisten kuolemat. Se, että p...aa tulee aina vaan niskaan, vaikka miten yrittäisi. 

Syömishäiriö, masennus, ahdistuneisuus, yksinäisyys, kaukosuhde, raiskaaja yrittää yhteyttä, terapeutti ja lääkitys pitäis vaihtaa, mut ei millään jaksais ottaa yhteyttä mihinkään kun energia riittää vaan sängyssä makaamiseen. Tuntuu että koko maailma kaatuu päälle ja ihan kauhee häpeän tunne kun ei saa hoidettua sitä yhtä ainoaa velvollisuutta mikä on, eli koulunkäyntiä.

15 v vanha autoni hajosi ja korjaus maksaa yli tonnin. Auto on välttämätön työssäkäyntiin, mutta yhtään ylimääräistä rahaa ei ole korjaukseen. Pankki ei anna lainaa, koska olen pienipalkkaisessa osa-aikatyössä. Ainoa pelastuskeino on jos löytyy korjaamo, johon voi maksaa osa-maksulla. Huomenna selvitän asiaa. Pitäkää peukkuja.

Poikaystävä jäämässä työttömäksi koronan takia, harmittaa todella hänen puolestaan.

1) Leuanvetopaikka oli punkkien valtaama, täytyy kävellä toiselle pisteelle treenaamaan. 

2) Jos tulee koronan takia ulkonaliikkumiskielto, aion silti treenata ulkona. En maksa sakkoja liikkeistäni, se on saletti. Hakekoot linnaan lihomaan, mitään fyrkkaa ei tipu.

Lasagne jäähtyy liian hitaasti. Nautin tästä ongelmien määrästä, koska onni kääntyy kaikilla.

Krooninen kipu joka tekee kaiken muun elämän käsittämättömän vaikeaksi. Lisäksi siihen pitkäaikainen keskivaikea tai vaikea masennus ja unettomuus, ihan paras koktail.

Vierailija kirjoitti:

Syömishäiriö, masennus, ahdistuneisuus, yksinäisyys, kaukosuhde, raiskaaja yrittää yhteyttä, terapeutti ja lääkitys pitäis vaihtaa, mut ei millään jaksais ottaa yhteyttä mihinkään kun energia riittää vaan sängyssä makaamiseen. Tuntuu että koko maailma kaatuu päälle ja ihan kauhee häpeän tunne kun ei saa hoidettua sitä yhtä ainoaa velvollisuutta mikä on, eli koulunkäyntiä.

Tsemppiä. Kuulostaa tosi vaikealta. 

Miehen vanhemmat kontrolloivat elämäämme.

Vierailija kirjoitti:

Omat mt-ongelmat. Apua olen hakenut mutta kun sitä ei tunnu saavan.

Jaksat kuitenkin peukuttaa itselle 156 kertaa. Mageeta, se on päivän työt tehty.

Oma murheenkryynini on opinnäytetyön valmiiksi saaminen loppuvuoden aikana. Kun näitä lukee niin tajuaa kuinka hyvin asiat ovat itselläni ja sitä pitää osata arvostaa <3

Kolmekymmentä ikävuotta hiipii minua kiinni ja kaikki näyttää olevan ulkoapäin katsottuna hyvin, mutta elämä on todella yksinäistä. Tämä harmittaa erityisesti siksi, että yksinäisyydelle ei tunnu olevan mitään järkevää syytä. Minulla olisi niin paljon annettavaa puolisona ja vanhempana, mutta sosiaaliset piirini ovat aina olleet niin miesvaltaisia ja surkastuneita, että naisten tapaaminen on ollut mahdotonta. Suomalainen kulttuuri vieläpä takaa sen, että netissä tai kadulla ei voi vaan mennä juttelemaan ja tutustumaan. Olo on voimaton ja se ahdistaa.

4,5 vuotta jatkunut sekundaarinen lapsettomuus. Mun piti pudottaa painoa 25 kg että päästään hoitoihin. Nyt, kun urakka on paria kiloa vaille valmis ja hoidot ihan nurkan takana, miehen kanssa on alkanut mennä huonommin ja pähkäilen eroa. Jäädäkö suhteeseen vaikkei ole siihen tyytyväinen, jotta saisi haaveilemansa toisen lapsen, vai repisikö perheen hajalle ja mahdollisesti heittäisi hyvästit unelmalleen toisesta lapsesta ikiajoiksi, siinäpä tämän hetken suurin pulma ja murhe...