Lue keskustelun säännöt.
Mikä on elämäsi suurin murhe just nyt?
Itsellä kohta alkava työttömyys ja läheisen syöpä. :(
Kommentit (940)
Jonkinlainen toivottomuus ja häpeä siitä, että en ole löytänyt paikkaani tässä maailmassa. Olen 38-vuotias ja nettotulot on noin tonnin ja eläkekertymä satasen. Tuntuu siltä, että en vain pärjää tässä maailmassa ja se johtuu siitä, että minussa on jotain perustavanlaatuista vikaa. Joskus on parempia päiviä, ja sitten on sellaisia päiviä jolloin vihaan itseäni niin paljon, että tekisi mieli tehdä jotain peruuttamatonta. En voi hyväksyä sitä, että minusta ei ole tämän enempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma syöpäni ei niinkään, enää ole se pahin asia. Lapset huolettaa niin että sydän särkyy. Oma elin aikani alkaa olla vähissä, en tiedä näenkö kevättä enää. Lapset ovat niin surullisia ja huolissaan minusta ja tulevaisuudesta. Tokaluokkalainen tulee koulusta,kaverilta tai kaupasta hiipien sisään ja kuulostelee olenko missä kunnossa. On huonompia ja parempia päiviä. Huonona päivänä lapset tuo vesilasia, luettavaa, vilttiä, tyynyä jne. Heiltä ei todellakaan pyydetä palveluksia ja kannustetaan elämään omaa normaalia arkea, leikkiä ja naurua kuten lasten arkeen kuuluu. Heidän kasvoiltaan näkyy jatkuva huoli isän voinnista. Ja rakas vaimoni tekee kaikkensa perheen eteen. On siisti koti. On ruokaa. Hän käy työssä. Hän huolehtii. Hän auttaa. Hoitaa lasten asiat. Käy vanhemmillani (83 ja 86v) auttamassa pakollisissa asioissa. Hän ei valita. Hän jaksaa iloita pienistä asioista. Häntä rakastan todella. Hänelle toivoisin niin paljon parempaa nyt ja sitten kun minua ei ole. Uskon ja toivon parantuvani vielä ja samalla tiedän kuolevani tähän sairauteen.
Voimia <3. Olen varma, että lapsenne pärjäävät kyllä lopulta.
Siskoni mies menehtyi syöpään, kun heidän lapsensa olivat 3-10 vuotiaita. Viimeiset ajat ennen kuolemaa ja päivät, viikot ja kuukaudet kuoleman jälkeen olivat kaikille todella rankkoja. Siskoni muistaa kuitenkin parhaina asioina sen, kun ystävät, tutut ja sukulaiset muistivat, ja auttoivat arkisissa toimissa kuten ruuanlaitossa. Jos vaimollasi on läheisiä ystäviä - tai edes kaukaisempia, niin voit tehdä hänelle palveluksen ja pyytää näitä ystäviä auttamaan vaimoasi arkisissa asioissa, jos menehdyt. Muiden seura auttaa ikävässä ja tuo muuta ajateltavaa edes hetkellisesti.
Siskoni lapset pääsivät jatkamaan normaalia kouluarkea hyvin pian. He puhuivat isästään aina luontevasti ja sanoen, että kyllä heilläkin on isä, hän ei vain ole täällä meidän kanssamme. Voit siis lohduttaa heitä, että pysytte aina yhdessä ja he pysyvät sinun sydämessäsi vaikket voikaan enää jakaa arkea heidän kanssaan.
Ja aina on mahdollista, että sinulla toimii jokin lääke erityisen hyvin, ja tauti saadaan lopulta parannettua.
Anna minullekin lohtua
Isä am.pui itsensä kun olin 14 .sisko oli 8 vuotias
Kun ruumis oli haudattu..
2 viikon kuluttua meillä oli uusi isi
Uusi isi vei meidän kaikki rahat.
söin vain koulussa ja pakastimesta mustikoita.
Siskoni lapset pääsivät jatkamaan normaalia kouluarkea hyvin pian. He puhuivat isästään aina luontevasti ja sanoen, että kyllä heilläkin on isä, hän ei vain ole täällä meidän kanssamme. Voit siis lohduttaa heitä, että pysytte aina yhdessä ja he pysyvät sinun sydämessäsi vaikket voikaan enää jakaa arkea heidän kanssaan.
äitini ja siskoni eivät puhu minulle
Osittain omaa syytäni.
Viha ja katkeruus katkaisi suhteet 10 vuotta sitten
En kehtaa julkisesti puhua isän k.uolemasta, uudesta isästäni ym
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että minua vainotaan, vihataan, savustetaan asunnosta ulkomailla. Rasismi, aamusta yöhön huutelua, vihapuhetta jne. Poliisi ei auta kun ei voi todistaa että se olen suoraan minä kohteena tai muuten ei välitä. Siihen korona stressi päälle.
Onko sinulla rahaa lentolippuun suomeen?
Pystyisikö joku lainaamaan.
Tuu pois sieltä.
Kiitos, ei tässä ole lentolipun hinnasta ole kiinni vaan on omaisuus täällä ja muu elämä..
Onnistuisiko muutto saman paikkakunnan sisällä? Oletan että ongelmana on jotkut tietyt sekopää naapurit?
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen toivottomuus ja häpeä siitä, että en ole löytänyt paikkaani tässä maailmassa. Olen 38-vuotias ja nettotulot on noin tonnin ja eläkekertymä satasen. Tuntuu siltä, että en vain pärjää tässä maailmassa ja se johtuu siitä, että minussa on jotain perustavanlaatuista vikaa. Joskus on parempia päiviä, ja sitten on sellaisia päiviä jolloin vihaan itseäni niin paljon, että tekisi mieli tehdä jotain peruuttamatonta. En voi hyväksyä sitä, että minusta ei ole tämän enempään.
Pikavipin korko on vain 10 prosenttia
Et tule koskaan pääsemään töihin
Ota niinpaljon kuin pystyt.
Jemmaa rahat..ei tilille.
Anna kaiken mennä sitten perintään...
voit tehdä PIENTÄ businesta torilla
Myy esim soittimia ,joita ei ole olemassakaan.
Poliisin resurssit ei riitä tutkimaan.
Ehdit saada huijaamalla 10000 ennen kuin estävät sut torilta
me menetettiin 90 kun syyte vanhentui TORI HUIJARILLE
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain Visan, mutta en pysty käyttämään sitä koska joutuisin ilmeisesti finanssivalvonnan kuulusteluun tai tilini jopa mahdollisesti jäädytettäisiin, jos yrittäisin tallettaa sille sukanvarressani olevia tonneja. Pankissa kuulemma sanotaan, että täytyy olla kuitti talletettavista varoista. Miten monta vuotta sukanvarteen säästetystä käteisestä voi olla mitään kuittia? Täysin absurdia.
Ei ole FWB:tä enkä ole saanut yli vuoteen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
81, tiedän tunteen joukkoon kuulumattomuudesta! Minäkin olen kiinnostunut asioista jotka eivät juuri kavereitani kiinnosta. Netissä on paljon erilaisia foorumeita spesifeistäkin aiheista ja kansalaisopistot järjestävät mielenkiintoisia kursseja. Ehkäpä niiden avulla sinäkin tapaisit ihmisiä, joiden kanssa jakaisit kiinnostuksen kohteita.
Kaikille muille paljon tsemppiä ongelmienne keskelle! Itselläni koko lähipiiri oireilee eri tavoin ja kumppanilla on vaikea masennus. Itse olen valmistumisen jälkeen työttömänä mutta jaksan vielä uskoa että työpaikka löytyy kunhan yritän kovasti.
Minun neuvoni on hyväksyä elämä ja vaikeudet nyt sellaisena kun ne ovat ja tehdä tilaa paskalle fiilikselle. Pitäkää samalla kiinni niistä asioista jotka tuovat teille edes vähän iloa. Voimia teille muuttaa ne asiat jotka pystytte ja hyväksyä ne joita ette pysty. ❤️
Vierailija kirjoitti:
Sain Visan, mutta en pysty käyttämään sitä koska joutuisin ilmeisesti finanssivalvonnan kuulusteluun tai tilini jopa mahdollisesti jäädytettäisiin, jos yrittäisin tallettaa sille sukanvarressani olevia tonneja. Pankissa kuulemma sanotaan, että täytyy olla kuitti talletettavista varoista. Miten monta vuotta sukanvarteen säästetystä käteisestä voi olla mitään kuittia? Täysin absurdia.
Osta Stefanilta (sofian mies) ROLEX
osoitten saa seiskalta
mut onx sul 10 000-27000 egee sukanvarressa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain Visan, mutta en pysty käyttämään sitä koska joutuisin ilmeisesti finanssivalvonnan kuulusteluun tai tilini jopa mahdollisesti jäädytettäisiin, jos yrittäisin tallettaa sille sukanvarressani olevia tonneja. Pankissa kuulemma sanotaan, että täytyy olla kuitti talletettavista varoista. Miten monta vuotta sukanvarteen säästetystä käteisestä voi olla mitään kuittia? Täysin absurdia.
onko visalla limiittiä
kait nyt vähintään 10 000 visan otit?
nyt vaan käytät sitä visaaja maksat minimilyhärit
ihan laillista:)
RAHA KIERTOON!!!
Maanantaina joutuu töihin.
Sain olla koronajemmassa mökillä puoli vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain yllättäen vammaisen lapsen. En pysty millään hyväksymään tätä.
Hyväksyykö lapsen isä lapsen?
Jätä lapsi hakematta isin hoitovuorolla.
Mee T-keskukseen .valita traumaa..meet lepolomalle=huoltajuus VAIN ISI KULLALLE
ja älä tee enempää..
Velkaa 24 000 euroa ja kohta ei työpaikkaa millä maksaa velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Velkaa 24 000 euroa ja kohta ei työpaikkaa millä maksaa velkaa.
Mistä nuo velat on tullu? Luuletko että saat pian uuden työn? Tsemppiä!
12 vuoden yhteiselon jälkeen tuli ilmi, että mies on aina halunnut lapsen. Minä taas en ole kykenevä äidiksi henkisesti, enkä ole ikinä toivonut lasta. Ero taitaa olla edessä. Toivottavasti mies löytää vielä lapsilleen äidin.
Tekis mieli erota!
Mut ku on kaks lasta joita rakastan yli kaiken, niin menkööt tuo vaimo siinä sitte.
Olenko onneton? No olen!
Olen pakko-oireiden takia luulotautinen ja löysin taas itsestäni jonkun patin jonka haluaisin tutkituttaa mutta en taas kehtaa mennä lääkäriin. Nyt sitten kärvistelen kotona ja nieleskelen itkua.
Aina pitää nussia työkaveria siellä vanhassa talossa kamiinan vieressä.
Ferratumin korot...ikinä en saa maksettua.
Siskoni lapset pääsivät jatkamaan normaalia kouluarkea hyvin pian. He puhuivat isästään aina luontevasti ja sanoen, että kyllä heilläkin on isä, hän ei vain ole täällä meidän kanssamme. Voit siis lohduttaa heitä, että pysytte aina yhdessä ja he pysyvät sinun sydämessäsi vaikket voikaan enää jakaa arkea heidän kanssaan.