Lue keskustelun säännöt.
Mikä on elämäsi suurin murhe just nyt?
Itsellä kohta alkava työttömyys ja läheisen syöpä. :(
Kommentit (940)
Vierailija kirjoitti:
Lemmikkieläin sairaana. Rahahuolet.
Toivottavasti viet lemmikkisi silti hoidettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma syöpäni ei niinkään, enää ole se pahin asia. Lapset huolettaa niin että sydän särkyy. Oma elin aikani alkaa olla vähissä, en tiedä näenkö kevättä enää. Lapset ovat niin surullisia ja huolissaan minusta ja tulevaisuudesta. Tokaluokkalainen tulee koulusta,kaverilta tai kaupasta hiipien sisään ja kuulostelee olenko missä kunnossa. On huonompia ja parempia päiviä. Huonona päivänä lapset tuo vesilasia, luettavaa, vilttiä, tyynyä jne. Heiltä ei todellakaan pyydetä palveluksia ja kannustetaan elämään omaa normaalia arkea, leikkiä ja naurua kuten lasten arkeen kuuluu. Heidän kasvoiltaan näkyy jatkuva huoli isän voinnista. Ja rakas vaimoni tekee kaikkensa perheen eteen. On siisti koti. On ruokaa. Hän käy työssä. Hän huolehtii. Hän auttaa. Hoitaa lasten asiat. Käy vanhemmillani (83 ja 86v) auttamassa pakollisissa asioissa. Hän ei valita. Hän jaksaa iloita pienistä asioista. Häntä rakastan todella. Hänelle toivoisin niin paljon parempaa nyt ja sitten kun minua ei ole. Uskon ja toivon parantuvani vielä ja samalla tiedän kuolevani tähän sairauteen.
Vierailija kirjoitti:
Oma syöpäni ei niinkään, enää ole se pahin asia. Lapset huolettaa niin että sydän särkyy. Oma elin aikani alkaa olla vähissä, en tiedä näenkö kevättä enää. Lapset ovat niin surullisia ja huolissaan minusta ja tulevaisuudesta. Tokaluokkalainen tulee koulusta,kaverilta tai kaupasta hiipien sisään ja kuulostelee olenko missä kunnossa. On huonompia ja parempia päiviä. Huonona päivänä lapset tuo vesilasia, luettavaa, vilttiä, tyynyä jne. Heiltä ei todellakaan pyydetä palveluksia ja kannustetaan elämään omaa normaalia arkea, leikkiä ja naurua kuten lasten arkeen kuuluu. Heidän kasvoiltaan näkyy jatkuva huoli isän voinnista. Ja rakas vaimoni tekee kaikkensa perheen eteen. On siisti koti. On ruokaa. Hän käy työssä. Hän huolehtii. Hän auttaa. Hoitaa lasten asiat. Käy vanhemmillani (83 ja 86v) auttamassa pakollisissa asioissa. Hän ei valita. Hän jaksaa iloita pienistä asioista. Häntä rakastan todella. Hänelle toivoisin niin paljon parempaa nyt ja sitten kun minua ei ole. Uskon ja toivon parantuvani vielä ja samalla tiedän kuolevani tähän sairauteen.
Valtavasti voimia koko perheellenne!
Vierailija kirjoitti:
Omat mt-ongelmat. Apua olen hakenut mutta kun sitä ei tunnu saavan.
Tämä. Olen kyllä hoidossa, mutta pelkäänpä ettei minulla ole kapasiteettia parantua.
Mulla on parikin kroonista sairautta. Tänään aamulla toinen taas muistutti olemassa olostaan. Kuitenkin lääkityksellä, suht lievällä onneksi, pysyvät kurissa. Töitä on ihan liikaa, mutta onneksi yleensä on töitä. Mies oli juuri koronan takia useamman kuukauden lomautettuna.
Kokonaisuudessaan kaikki on kuitenkin aika hyvin. Pahemminkin voisi olla, joten olen tyytyväinen.
Tsemppiä kaikille!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syöpä itselläni ja äidillä.
Itselläni hoidot näyttävät purevan, ja uskon vahvasti paranevani tästä taudista. Sen sijaan äidillä tauti levinnyt laajalle, ja on palliatiivisessa hoidossa.
Kiitos tästä ketjusta. Asettaa asiat tärkeysjärjestykseen, ei se haittaa jos kämppä on sotkuinen tai lapset kiukuttelee vaikka vielä hetki sitten teki mieli lähteä kävelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma syöpäni ei niinkään, enää ole se pahin asia. Lapset huolettaa niin että sydän särkyy. Oma elin aikani alkaa olla vähissä, en tiedä näenkö kevättä enää. Lapset ovat niin surullisia ja huolissaan minusta ja tulevaisuudesta. Tokaluokkalainen tulee koulusta,kaverilta tai kaupasta hiipien sisään ja kuulostelee olenko missä kunnossa. On huonompia ja parempia päiviä. Huonona päivänä lapset tuo vesilasia, luettavaa, vilttiä, tyynyä jne. Heiltä ei todellakaan pyydetä palveluksia ja kannustetaan elämään omaa normaalia arkea, leikkiä ja naurua kuten lasten arkeen kuuluu. Heidän kasvoiltaan näkyy jatkuva huoli isän voinnista. Ja rakas vaimoni tekee kaikkensa perheen eteen. On siisti koti. On ruokaa. Hän käy työssä. Hän huolehtii. Hän auttaa. Hoitaa lasten asiat. Käy vanhemmillani (83 ja 86v) auttamassa pakollisissa asioissa. Hän ei valita. Hän jaksaa iloita pienistä asioista. Häntä rakastan todella. Hänelle toivoisin niin paljon parempaa nyt ja sitten kun minua ei ole. Uskon ja toivon parantuvani vielä ja samalla tiedän kuolevani tähän sairauteen.
Voimia <3. Olen varma, että lapsenne pärjäävät kyllä lopulta.
Siskoni mies menehtyi syöpään, kun heidän lapsensa olivat 3-10 vuotiaita. Viimeiset ajat ennen kuolemaa ja päivät, viikot ja kuukaudet kuoleman jälkeen olivat kaikille todella rankkoja. Siskoni muistaa kuitenkin parhaina asioina sen, kun ystävät, tutut ja sukulaiset muistivat, ja auttoivat arkisissa toimissa kuten ruuanlaitossa. Jos vaimollasi on läheisiä ystäviä - tai edes kaukaisempia, niin voit tehdä hänelle palveluksen ja pyytää näitä ystäviä auttamaan vaimoasi arkisissa asioissa, jos menehdyt. Muiden seura auttaa ikävässä ja tuo muuta ajateltavaa edes hetkellisesti.
Siskoni lapset pääsivät jatkamaan normaalia kouluarkea hyvin pian. He puhuivat isästään aina luontevasti ja sanoen, että kyllä heilläkin on isä, hän ei vain ole täällä meidän kanssamme. Voit siis lohduttaa heitä, että pysytte aina yhdessä ja he pysyvät sinun sydämessäsi vaikket voikaan enää jakaa arkea heidän kanssaan.
Ja aina on mahdollista, että sinulla toimii jokin lääke erityisen hyvin, ja tauti saadaan lopulta parannettua.
Se että minua vainotaan, vihataan, savustetaan asunnosta ulkomailla. Rasismi, aamusta yöhön huutelua, vihapuhetta jne. Poliisi ei auta kun ei voi todistaa että se olen suoraan minä kohteena tai muuten ei välitä. Siihen korona stressi päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat mt-ongelmat. Apua olen hakenut mutta kun sitä ei tunnu saavan.
Apua on vaikea saada.
Keksi joku lähiaikojen trauma :väkivaltainen poikaystävä jätti.
Itketkö paljon?
pistä itsesi hysteeriseen tilaan ja mene itkien terveyskeskus lääkärille.
Sano että vaan itket ja itket..tarviit terapiaa.
OONÖYRÄ..mee puhtaassa ,mutta sekaisessa tukassa ..puhtaat mutta eriparivaatteet päällä
raavi vähän kämmenselkiä ja ranteita.
hoe: oon yksin elämässä..voi kunpa saisin apua.. lopeta itku kun saat paperia ja nyökkäile kaikkeen mitä lääkäri sanoo hyväksyvästi
Osta ne mt lääkkeet ja heitä roskiin=TERAPIA JES!!!
Vierailija kirjoitti:
Se että minua vainotaan, vihataan, savustetaan asunnosta ulkomailla. Rasismi, aamusta yöhön huutelua, vihapuhetta jne. Poliisi ei auta kun ei voi todistaa että se olen suoraan minä kohteena tai muuten ei välitä. Siihen korona stressi päälle.
Onko sinulla rahaa lentolippuun suomeen?
Pystyisikö joku lainaamaan.
Tuu pois sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverittomuus
Se että 30% maailman ihmisistä ovat täydellisiä.
Täti ihminen täällä hei
Olin nuorena kaunis ja hoikka ja menestynyt=30% kerhoon kuuluin
Nyt vanha lihava ja mt-ongelmainen
mutta väliin mahtuu kaikkee..maailma ei ole jaettu häviäjiin ja voittajin.
Taistele..laita joku tavoite.
Kestä yksinäisyyttä
soita kriisipuhelimeen JOKA ILTA = sun täytyy saada puhua
MINÄ USKON ETTÄ SINÄ SELVIÄT!!!
Juuri tällä hetkellä jatkuva pelko koronasta raskausaikana. Eristäytyminen muista, niin henkinen kuin psyykkinen yksinäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 3 vk vauvan äiti. Huolestuttaa että tuleeko musta hyvä äiti kun oma lapsuuteni oli mitä oli. Molemmat vanhemmat lapsellisia ja itsekkäitä haahuilijoita. Ihme etten kuollut nuorena heitteillejätön ja väkivallan seurauksena. Nykyään asun ulkomailla ja mulla on ihan ok mies, mutta tuntuu kuin mulla ei olisi mitään sanavaltaa missään asioissa, ja jos lapseni joutuisi rikoksen uhriksi miehen tai miehen perheen toimesta, minä en pystyisi asialle tekemään mitään. :(
Vierailija kirjoitti:
Äkäinen vaimo.
Huomenna heräät ennen vaimoa
Keität kahvin teet työeväät valmiiksi.
Halaat ,pussaat ja sanot huomenta rakas.
Kannat ne prisman ruokakassit, tyhjäät pyykinpesukoneen.
Sano et meet lasten kanssa leffaan.
Katso miten ÄKÄNEN on kun tuut takas
Tzemppii
Vainoava ex. Eilen viimeksi löytyi autotallista kankaan pala, joka haisi öljyltä. Jätetty ihan näkyviin. Luulin, ettei hänellä ollut avaimia enää asuntooni, mutta jostain joku päässyt sinne. Alan epäillä, että on teettänyt lasten avaimista itselleen oman ja nyt joudun miettimään vaihtoehtoja. Rahaa palanut sen ääliön häätämiseen huomattava summa rahaa. Onneksi en koskaan mennyt naimisiin ja sain pitää isältä perimäni asunnon itse. Sekös häntä kismitti erotessa. Hänen poishäätö oli 2v. urakka, kunnes poliisi lopulta haki hänet. Ehti tehdä asuntoon tuhoja ja nyt oikeuskäsittely kestää. Hän ehti pitkän suhteemme aikan tuhota myös ystävyyssuhteeni ja mielenterveyteni. En tällä hetkellä ole mistään muusta iloinnen, kuin siitä, että saiin täyshuoltajuuden.
NEUVO: Jos teillä on oma asunto, niin ilmoittakaa maistraatille, ettei asuntoonne voida rekisteröidä muuttoilmoitusta ilman teidän lupaa. Exäni nimittäin teki sen kahdesti...
Vierailija kirjoitti:
Olen 3 vk vauvan äiti. Huolestuttaa että tuleeko musta hyvä äiti kun oma lapsuuteni oli mitä oli. Molemmat vanhemmat lapsellisia ja itsekkäitä haahuilijoita. Ihme etten kuollut nuorena heitteillejätön ja väkivallan seurauksena. Nykyään asun ulkomailla ja mulla on ihan ok mies, mutta tuntuu kuin mulla ei olisi mitään sanavaltaa missään asioissa, ja jos lapseni joutuisi rikoksen uhriksi miehen tai miehen perheen toimesta, minä en pystyisi asialle tekemään mitään. :(
Kuullosta että pelkäät miehen perhettä.
Nyt ajattelet VAUVVAASI.
jos koet että hänet esim ympärileikataan/alistetaan.
soita suomen suurlähetystöön ja pyydä lainaan rahat lentolippuun suomeen.
Sinä olet nyt vastuussa jonkun elämästä
Aiotko hoitaa homman kunnialla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että minua vainotaan, vihataan, savustetaan asunnosta ulkomailla. Rasismi, aamusta yöhön huutelua, vihapuhetta jne. Poliisi ei auta kun ei voi todistaa että se olen suoraan minä kohteena tai muuten ei välitä. Siihen korona stressi päälle.
Onko sinulla rahaa lentolippuun suomeen?
Pystyisikö joku lainaamaan.
Tuu pois sieltä.
Kiitos, ei tässä ole lentolipun hinnasta ole kiinni vaan on omaisuus täällä ja muu elämä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma syöpäni ei niinkään, enää ole se pahin asia. Lapset huolettaa niin että sydän särkyy. Oma elin aikani alkaa olla vähissä, en tiedä näenkö kevättä enää. Lapset ovat niin surullisia ja huolissaan minusta ja tulevaisuudesta. Tokaluokkalainen tulee koulusta,kaverilta tai kaupasta hiipien sisään ja kuulostelee olenko missä kunnossa. On huonompia ja parempia päiviä. Huonona päivänä lapset tuo vesilasia, luettavaa, vilttiä, tyynyä jne. Heiltä ei todellakaan pyydetä palveluksia ja kannustetaan elämään omaa normaalia arkea, leikkiä ja naurua kuten lasten arkeen kuuluu. Heidän kasvoiltaan näkyy jatkuva huoli isän voinnista. Ja rakas vaimoni tekee kaikkensa perheen eteen. On siisti koti. On ruokaa. Hän käy työssä. Hän huolehtii. Hän auttaa. Hoitaa lasten asiat. Käy vanhemmillani (83 ja 86v) auttamassa pakollisissa asioissa. Hän ei valita. Hän jaksaa iloita pienistä asioista. Häntä rakastan todella. Hänelle toivoisin niin paljon parempaa nyt ja sitten kun minua ei ole. Uskon ja toivon parantuvani vielä ja samalla tiedän kuolevani tähän sairauteen.
Voimia <3. Olen varma, että lapsenne pärjäävät kyllä lopulta.
Siskoni mies menehtyi syöpään, kun heidän lapsensa olivat 3-10 vuotiaita. Viimeiset ajat ennen kuolemaa ja päivät, viikot ja kuukaudet kuoleman jälkeen olivat kaikille todella rankkoja. Siskoni muistaa kuitenkin parhaina asioina sen, kun ystävät, tutut ja sukulaiset muistivat, ja auttoivat arkisissa toimissa kuten ruuanlaitossa. Jos vaimollasi on läheisiä ystäviä - tai edes kaukaisempia, niin voit tehdä hänelle palveluksen ja pyytää näitä ystäviä auttamaan vaimoasi arkisissa asioissa, jos menehdyt. Muiden seura auttaa ikävässä ja tuo muuta ajateltavaa edes hetkellisesti.
Siskoni lapset pääsivät jatkamaan normaalia kouluarkea hyvin pian. He puhuivat isästään aina luontevasti ja sanoen, että kyllä heilläkin on isä, hän ei vain ole täällä meidän kanssamme. Voit siis lohduttaa heitä, että pysytte aina yhdessä ja he pysyvät sinun sydämessäsi vaikket voikaan enää jakaa arkea heidän kanssaan.
Ja aina on mahdollista, että sinulla toimii jokin lääke erityisen hyvin, ja tauti saadaan lopulta parannettua.
Anna minullekin lohtua
Isä am.pui itsensä kun olin 14 .sisko oli 8 vuotias
Kun ruumis oli haudattu..
2 viikon kuluttua meillä oli uusi isi
Uusi isi vei meidän kaikki rahat.
söin vain koulussa ja pakastimesta mustikoita.
Valmistun ensi kuussa ja ei oo töitä tiedossa vielä eli työttömyys odottaa luultavasti. Lisäksi akuuttina huolena se, että alavatsa on helvetin kipeä jostain syystä jo toista päivää. Sattuu pelkkä oleminen.