Lue keskustelun säännöt.
Mikä on elämäsi suurin murhe just nyt?
Itsellä kohta alkava työttömyys ja läheisen syöpä. :(
Kommentit (940)
Mä oon aika musertavassa tilanteessa. Joskus tuntuu että murrun kaiken alle...just...ihan pian...
>puolison salasuhde paljastui >paniikkikohtaukset ja ahdistus/masennus
>stressi
>Suolistosairaus, oksennan päivittäin
>työttömyys
>2kk päästä rahatonkin, koska tuet loppuvat
>10K luottokorttivelka jota en kykene maksaa.
>aloittavan yrittäjän pelot
>yskään tikahtuva kissa (ei rahaa ell.)
>auto rikki (ei rahaa remppaan)
Näitä vaan kasautuu ja joskus mietin miten koko roskasta pääsis eroon kuolemalla :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ja kouluikäisten lasteni sairaudet. Miehen voinnin huononeminen sattuu.
Oman sairauden paheneminen. En tiedä kauanko oikeasti pärjään työelämässä. En vaan tiedä kelle ja miten ottaa asia puheeksi. Häpeän tilannettani, vaikken ole sitä valinnut.
Pitäisi jaksaa vielä isovanhempienkin asioista huolehtia. En ole jaksanut, nolottaa ajatellakin miten vähän olen heidän suuntaansa ajatuksiani laittanut.
Mieheni on alkoholisti. Rakastin ja rakastan. Ei pystytty asumaan enää yhdessä juomisen takia. Nyt hän on sairaalassa huonossa kunnossa. tuskin pystyy enää yksin asumaan. Ja minä olen tosi yksinäinen. Ahdistaa oonko loppuelämäni yksin.
Jaksan työelämän, kodinhoidon osittain, harrastuksen, muuta en. En siis kyläile, mökkeile, juhli tai vietä aikaa kissanristiäisissä. Tämä harmittaa välillä, mutta en vain löydä intoa tai voimia.
En voi saada omia biologisia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain yllättäen vammaisen lapsen. En pysty millään hyväksymään tätä.
Vierailija kirjoitti:
Sain yllättäen vammaisen lapsen. En pysty millään hyväksymään tätä.
Kirjoittaja 67, mietipä tätä. Minkä luodin oletkaan väistänyt... Kaiken lisäksi lapsen teko on itsekästä. Olet kävelevä ilmastoteko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys, joka on jatkunut yli kymmenen vuotta. Yksikin ihminen riittäisi puolisoksi, mutta kun ei ole edes ketään jolle puhua.
En viihdy nykyisessä työpaikassani. Jokainen työpäivä on tervanjuontia. Olen hakenut uutta työpaikkaa ja päässytkin pariin haastatteluun, mutta uutta työtä en ole saanut. Lisäksi puolisoni on masentunut ja stressaantunut eikä jaksa tehdä mitään. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki kodinhoidollinen tai vähäistäkään rasitusta vaativa jää minun kontolleni. Tietysti puolison tila surettaa ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona.
Olen ollut tähän mennessä 11 viikkoa lockdownissa ja menettänyt 80% tuloistani.
En asu Suomessa.
Työttömyys, syöpä, lapsettomuus, raiskaus, ero, äidin sairaus, isän viha. Olisihan tuossa murehdittavaa mutten jaksa. Elämä on mukavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä kommentteja lukiessani huomasin miten hyvin asiat minulla itseasiassa on. 💕Eli mun ongelmat ovat ratkaistavissa.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aika musertavassa tilanteessa. Joskus tuntuu että murrun kaiken alle...just...ihan pian...
>puolison salasuhde paljastui >paniikkikohtaukset ja ahdistus/masennus
>stressi
>Suolistosairaus, oksennan päivittäin
>työttömyys
>2kk päästä rahatonkin, koska tuet loppuvat
>10K luottokorttivelka jota en kykene maksaa.
>aloittavan yrittäjän pelot
>yskään tikahtuva kissa (ei rahaa ell.)
>auto rikki (ei rahaa remppaan)Näitä vaan kasautuu ja joskus mietin miten koko roskasta pääsis eroon kuolemalla :(
Voi ei, toivottavasti saat tukea muilta! Tuohon päivittäiseen oksentamiseen suosittelen kokeilemaan Ayurvedaa, sillä se vei itseltäni mahakivut ja ajoittaisen oksentamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisen kuolema
Työttömyys (tai no hoitovapaalla olen, mutta rekryt ei tunnu kulkevan ollenkaan koronan takia eikä ole työpaikkaa, jonne palata)
Korona
Graduaihe ja pelko valmistumisen jälkeisestä työttömyydestä.
Tänään saatu masennusdg. Pelottaa miten minun käy: pystynkö enää palaamaan töihin. Ehkä paraneminen alkaa tästä kun uskaltaa sanoa ääneen mikä pelottaa?
Yksinäisyys. Vaikeus löytää kaltaistani seuraa. Olen ollut masentunut jo vuosia. Nyt on mennyt useampi kk niin, että joka aamu saa taistella, jotta viitsii nousta ja lähteä töihin. Ennen koronaa ehdin innostua liikunnasta pitkästä aikaa ja olla katkolla ( lääkitsen itseäni alkolla). Sitten korona iski ja salit meni kiinni. En jaksa lenkkeillä yksin kun olen muutenkin niin paljon yksin. Ihmiset eivät viitsi vastailla whatsapissa pahemmin. Harva on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, tuoreimmista dokkareista jne. Tunnen olevani liian erilainen. Tuttua hommaa jo lapsuudesta. En vaan enää jaksa. En näe mitään syytä elää.
Lähisukulaisen kuolema ja lähestyvät hautajaiset, lapsen syömishäiriö, tuleva ero.