Mikä on elämäsi suurin murhe just nyt?
Itsellä kohta alkava työttömyys ja läheisen syöpä. :(
Kommentit (940)
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aika musertavassa tilanteessa. Joskus tuntuu että murrun kaiken alle...just...ihan pian...
>puolison salasuhde paljastui >paniikkikohtaukset ja ahdistus/masennus
>stressi
>Suolistosairaus, oksennan päivittäin
>työttömyys
>2kk päästä rahatonkin, koska tuet loppuvat
>10K luottokorttivelka jota en kykene maksaa.
>aloittavan yrittäjän pelot
>yskään tikahtuva kissa (ei rahaa ell.)
>auto rikki (ei rahaa remppaan)Näitä vaan kasautuu ja joskus mietin miten koko roskasta pääsis eroon kuolemalla :(
Anna se kissa pois, kun et pysty siitä huolehtimaan. Toi on eläinrääkkäystä, kun ei se saa apua vaivaansa. Onko pakko ottaa eläimiä kun oman elämän hallinta on nolla.
Ensimmäinen loma 3 vuoteen jonka joudun viettämään karanteenissa yksin 4 seinän sisällä altistumisen vuoksi. Hyvän ystävän läheisen kuolema kun en pääse tämän karanteenin vuoksi edes hänen tuekseen.
Oma terveys. Toipuminen työuupumuksesta ja masennuksesta ottanut takapakkia vaikka olen kesälomalla. Toivottomuus nostaa päätään ja pelkään, että masennusjakso on uusiutumassa.
Tyttäreni teki itsemurhan kaksi kuukautta sitten. Lasken päiviä että pääsen tyttäreni luo.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni teki itsemurhan kaksi kuukautta sitten. Lasken päiviä että pääsen tyttäreni luo.
Ole onnellinen tyttäresi puolesta. Pääsi pois kivuistaan ja pois tästä pahasta maailmasta
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni teki itsemurhan kaksi kuukautta sitten. Lasken päiviä että pääsen tyttäreni luo.
Otan osaa. Surutyö on pitkä prosessi, mut kyllä se helpottaa vaikkei koskaan jätä.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni teki itsemurhan kaksi kuukautta sitten. Lasken päiviä että pääsen tyttäreni luo.
Halit ja osanotot sulle . Pidä huolta itsestäsi.
Pikkuveljeni syöpä ja yhtä lailla vanhempieni hätä tilanteen edessä, jossa ei hhvin käyne. Toivottavasti olen väärässä.
Lapsen huumeidenkäyttö ja työttömyys. On kuivilla nyt ollut muutaman kuukauden, mutta asia stressaa kuitenkin koko ajan
Oma veli on syrjäytynyt pahasti, eikä kukaan voi auttaa. Yritetty on. Hän ei pysty olemaan vieraiden ihmisten parissa. Vain meidän läheisten. Eli ei kykene käymään töissä. On super köyhä. Omaiset antaa sitte lahjoina vaatteita tms. Vanhemmat ovat ihan romuna, kun kohta 40v poika ei ole koskaan käynyt töissä. Asuu kyllä omillaan. On saanut psykiatrista apuakin, mutta kun ei keksitä diagnoosia, niin ei voida auttaa.
Huoli erityislapsen tulevaisuudesta, oma jaksaminen erityislapsen kanssa, pelko siitä olenko jotenkin vaikuttanut hänen diagnoosiin esimerkiksi raskausaikana, miehen masennus (en tiedä kuinka kauan jaksan enää katsoa sohvalla makaavaa ja apaattista ihmistä, jonka hyvä päivä on sellainen ettei ole täytynyt tehdä mitään - älkää tuomitko jos ette ole samaa kokeneet), rahatilanne, tuen puute läheisiltä. Ahdistus läheisten arvostelusta mm. kodin siisteyden, lapsen käyttäytymisen jne. suhteen. Pelottaa miten jaksan loman jälkeen töissä ja arjessa. Vielä vuosi sitten minä koin kuitenkin sellaista toivon ja innostuksen tunnetta. Nyt on kokoajan murheellinen ja väsynyt olo.
Tyttäreni kuoli syöpään helmikuussa. Nyt äidilläni on todettu syöpä.
Muiden murheisiin verrattuna tämä on pieni ongelma, mutta haluaisin siitä silti eroon: inhottava pakkoajatus vainoaa joka päivä, joskus enemmän, joskus vähemmän. Pelottaa etten unohda sitä koskaan…
Vierailija kirjoitti:
Oma veli on syrjäytynyt pahasti, eikä kukaan voi auttaa. Yritetty on. Hän ei pysty olemaan vieraiden ihmisten parissa. Vain meidän läheisten. Eli ei kykene käymään töissä. On super köyhä. Omaiset antaa sitte lahjoina vaatteita tms. Vanhemmat ovat ihan romuna, kun kohta 40v poika ei ole koskaan käynyt töissä. Asuu kyllä omillaan. On saanut psykiatrista apuakin, mutta kun ei keksitä diagnoosia, niin ei voida auttaa.
Sos.tilanteiden pelko?
Vierailija kirjoitti:
Terveyden menetys ja työkyvyttömyys. Katkeruus siitä että vuosikymmeniä olen juossut lääkäriltä toiselle saamatta apua oireisiin. Naapurillani sama ongelma, tosin pahempi, hän sai syöpädiagnoosin ja on nyt levinnyt eikä voida parantaa. Lääkärit eivät tutkineet ja löytäneet sitä ajoissa.
Mitenkään väheksymättä tai halventamatta sinua ja sairauttasi, mutta olen lukenut lukemattomia juttuja ihmisistä, joiden oireille ei löydetty mitään syytä, vaan sitten se paljastuikin borreoloosiksi. Tuo on ehkä sinulta jo tutkittu ja poissuljettu, mutta tuli vaan mieleen?
Työttömyysuhka. Terveysongelmat.
Isälle todettiin viime viikolla sydäntauti, operaatio tehty. Äiti on jo niin huonossa kunnossa itse (sydän- ja muistiongelmia), että loppu häämöttää. Olen itse työtön ja köyhä, harmittaa kun en kykene ostamaan heille terveys ym. palveluja. Nyt autan itse niin paljon kun sairauksiltani pystyn. Ollut rankka vuosi 😔
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni teki itsemurhan kaksi kuukautta sitten. Lasken päiviä että pääsen tyttäreni luo.
otan osaa. minkä ikäinen tytär?
Terveyden menetys ja työkyvyttömyys. Katkeruus siitä että vuosikymmeniä olen juossut lääkäriltä toiselle saamatta apua oireisiin. Naapurillani sama ongelma, tosin pahempi, hän sai syöpädiagnoosin ja on nyt levinnyt eikä voida parantaa. Lääkärit eivät tutkineet ja löytäneet sitä ajoissa.