Mikä on elämäsi suurin murhe just nyt?

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys myös mulla. Opiskelin uuden ammatin kovalla työllä ja nyt sitten edelleen ilman työtä ja tuloja, joilla mahdollistaa mitään tässä elämässä.

Opiskele vielä tämä syksy ainakin ja jos saat säästettyä kevään lukukausimaksun niin opiskele vielä keväällä. Syksy on täynnä ilmaisopintoja yliopistoissa AMKeissa jne. Ilmaisia työttömille, lomautetuille ja osa on ilmaisia ihan kaikille. Ei hukkaan mene, vaan parantaa työllistymismahdollisuuksia.

Toteaminen että oma suku ja ns. ystävät jättänyt yksin eikä kukaan soita, kysele kuulumisia, eli yksinäisyys. Hyväksikäytetty olo, kun ei tarvita heitetään kun rukkanen nurkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kolme perheenjäsentä on kuollut viimeisten 19 kuukauden aikana.

:(

Minulla meni neljä 24 kk aikana. Oli hirveää aikaa. Voimia <3

10-vuotiaan tyttären ongelmat. Epäilen itse adhd:ta tai vastaavaa. Koulu ei suju, kavereita ei juuri ole, impulsiivinen, raivoaa, ei pysty keskittymään jne. Mulle on ollut selvää siitä asti kun lapsi oli 4-5 vuotta, että kaikki ei ole ok. Apua ei kuitenkaan tunnu saavan, koska ei ole koulussa liian hankala (kotona kuppi nurin koko ajan) ja "katsoo silmiin kun puhuu". Jälkimmäisen on lausuneet arvioineet lääkärit ja psykologit. Onneksi kaksi nuorempaa on erilaisia, muuten syyttäisin itseäni kaikesta. Ei vaan jaksa enää.

Vierailija kirjoitti:

Lupasin miehelle, etten jätä häntä enkä raaski perua sanojani toistamiseen. Tässä sitten yritän olla kiitollinen siitä mitä minulla on. Olisi ihanaa jos rakastuminen olisi vielä mahdollista tässä elämässä. Toistaiseksi täytyy iloita aivan muusta.

Jokainen tekee tietysti itse valintansa, mutta minä en ainakaan tuhlaisi elämääni vain lupauksen vuoksi. Alttarilla luvataan rakastaa loppuun asti, mutta jos rakkaus loppuu ja tilalle tulee pelkkä taakka, niin lähtisin suhteesta. Oma filosofiani on siinä, että elän täällä maapallolla vain kerran ja aion nauttia siitä. Kukaan ei tule koskaan erikseen kiittämään ja arvostamaan sitä, että pidin lupaukseni. Kaikki vain pitävät sitä itsestäänselvyytenä. Miksi ylipäätään luvata mitään, kun se antaa toiselle vain mahdollisuuden kohdella huonosti. 

Hyvä esimerkki on Alzheimeria sairastava äitini. Lupasin joskus, että huolehdin hänestä loppuun saakka. Jaksoin pitkään hoitaa hänen asioitaan, kunnes uuvuin. Ei kukaan sukulaisista tullut sanomaan, että kiitos kun hoidit äitiä noinkin pitkään. Sitä vastoin sukulaiset olivat sitä mieltä, etten hoitanut hommaani hyvin ja nyt äiti joutuu olemaan yksin hoivakodissa. En tiedä mikä olisi heille riittänyt. En ole heiltä saanut koskaan mitään. Äiti on ollut omassa maaiilmassaan jo vuosia. Lakkasi tuntemasta minut jo 4v. sitten. Miksi hoivaisin häntä kotona, kun ei hän minua muista. Hän ei edes aamuisin tiedä kuka on. Hänellä on hoivakodissa omat rutiinit ja "uudet ystävät". Äidin hoitajien sanoja kuuntelin ja lakkasin tuhlaamasta elämääni äitiin. Hän ei siitä hoivallani ikinä parane. 

Sinua kehoittaisin katselemaan ympärille, jos rakkaus tulee, niin se sitten tulee. Älä tuhlaa elämääsi muihin. Lakkaa olemasta kiltti. 

Vierailija kirjoitti:

Elämässä kaikki suht hyvin. Olen kuitenkin välillä surullinen sinkkuudesta. Olen siis 29v nainen. Toiveena on ollut elämänkumppani, jonka kanssa rakentaa yhteistä elämää, mutta sopivaa kumppania ei ole löytynyt. 

Voi että. Täällä kans sinkkumies "huolensa" kanssa,kun vaan löytäisi naisen ja perustaa sitten mahdollisesti perhe.

Vierailija kirjoitti:

Suurin unelmani on ollut niin kauan kuin muistan: mies, lapsia, omakotitalo, ihana puutarha, kotiäitiys, kissa, koira, yhteinen arki ja lomat.

Ja mitä mulla on? Yksinäinen neitsyt vuokralla, ikääkin jo reilusti yli kolmenkympin. Täytyy varmaan vaihtaa unelmia... tätä olen murehtinut ja suren edelleen

Täälläpä oisi sinulle 38v mies,joka myös haluaa kaikkea kirjoittavaasi:)

Vierailija kirjoitti:

Kaverittomuus

Se että 30% maailman ihmisistä ovat täydellisiä.

Miksi luulet että maailmassa on täydellisiä ihmisiä? Mielestäsi peräti 1/3 on täydellisiä? Vai olitko sarkastinen, ja heitit huumorilla? Itse en ole vielä tavannut ketään täydellisiä, enkä ole tätä itsekkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lupasin miehelle, etten jätä häntä enkä raaski perua sanojani toistamiseen. Tässä sitten yritän olla kiitollinen siitä mitä minulla on. Olisi ihanaa jos rakastuminen olisi vielä mahdollista tässä elämässä. Toistaiseksi täytyy iloita aivan muusta.

Jokainen tekee tietysti itse valintansa, mutta minä en ainakaan tuhlaisi elämääni vain lupauksen vuoksi. Alttarilla luvataan rakastaa loppuun asti, mutta jos rakkaus loppuu ja tilalle tulee pelkkä taakka, niin lähtisin suhteesta. Oma filosofiani on siinä, että elän täällä maapallolla vain kerran ja aion nauttia siitä. Kukaan ei tule koskaan erikseen kiittämään ja arvostamaan sitä, että pidin lupaukseni. Kaikki vain pitävät sitä itsestäänselvyytenä. Miksi ylipäätään luvata mitään, kun se antaa toiselle vain mahdollisuuden kohdella huonosti. 

Hyvä esimerkki on Alzheimeria sairastava äitini. Lupasin joskus, että huolehdin hänestä loppuun saakka. Jaksoin pitkään hoitaa hänen asioitaan, kunnes uuvuin. Ei kukaan sukulaisista tullut sanomaan, että kiitos kun hoidit äitiä noinkin pitkään. Sitä vastoin sukulaiset olivat sitä mieltä, etten hoitanut hommaani hyvin ja nyt äiti joutuu olemaan yksin hoivakodissa. En tiedä mikä olisi heille riittänyt. En ole heiltä saanut koskaan mitään. Äiti on ollut omassa maaiilmassaan jo vuosia. Lakkasi tuntemasta minut jo 4v. sitten. Miksi hoivaisin häntä kotona, kun ei hän minua muista. Hän ei edes aamuisin tiedä kuka on. Hänellä on hoivakodissa omat rutiinit ja "uudet ystävät". Äidin hoitajien sanoja kuuntelin ja lakkasin tuhlaamasta elämääni äitiin. Hän ei siitä hoivallani ikinä parane. 

Sinua kehoittaisin katselemaan ympärille, jos rakkaus tulee, niin se sitten tulee. Älä tuhlaa elämääsi muihin. Lakkaa olemasta kiltti. 

Noi sun sukulaiset tajuaa vasta ton rasituksen kun se osuu omalle kohdalle. Ei sitä muuten ymmärrä. Äitisi on nyt oikeassa paikassa. Minä olisin sinua neuvonut laittamaan hoitokotiin vaan jo aikaisempaa. Tarvitsevat nonstop apua.

Narsisti ex-vaimo.

Lapsi aikoo käyttää kolmasosan säästöistään veneen ostamiseen. Ja nämä on säästöt, joita hänelle on lapsesta asti säästetty 18 vuoden ajan. Ketuttaa. Siinä pistetään kerralla haisemaan saman verran kuin mitä itse tienaan nettona vuodessa.

Vesipisara putosi juuri iPadille lukiessani tätä palstaa. Sitten mietin hetken, miten korjata tilanne pienimmän vahingon periaatteella. Päädyin pyyhkäisemään näyttöä paidallani, mutta tietenkin näyttönäkymä sitten muuttui epäergonomiseksi. Jouduin siirtämään kahdella (2) sormella näkymää paremmaksi. Hirveästi työtä tähän aikaan päivästä 😥

Ilmastonmuutos. Pelkään, että ensi talvenakaan ei pääse hiihtämään kuin korkeintaan puolikkaassa Suomea.

Pahan mielen aiheuttaminen toiselle.

Yritän etsiä keinoa korjata asian.

Suomen taloudellinen tilanne.

Luin koko ketjun ja ainoat mieleen tulevat asiat oli, että kuolema on luonnollinen osa elämää ja kaikki elävä kuolee joten sen ei pitäisi aiheuttaa sen suurempia huolia. Itsellänikin sukulainen vetelee viimesiään, mutta ei sitä ole voivoteltu vaan autettu sen minkä pystyy.

Koko sen ajan kun olen ollut työelämässä on työvoimapula vaivannut ja töitä saanut painaa enemmän kuin tarpeeksi eikä korona helpottanut asiaa kun puoli suomea alkoi opiskelemaan samaa aikaa kun joidenkin pitäisi myös töitä tehdä alimmillakin tasoilla.

Mielenterveysongelmia on itsellänikin ainakin testien mukaan, mutta ei ne keskustelemalla paranisi kun ovat faktoista riippuvia asioita. Parhaiten on auttanut aika ja kun on elämä mennyt eteenpäin.

Ketjua lukiessa vaan alkoi ensimmäinen kohta huolettaa kun töissä olemattomia on niin järkyttävän suuri määrä ja kaikki jotka tiedän olevan työttömänä johtuu siitä etteivät tee asioille mitään. Sanonta ettei kukaan kotoa tule hakemaan on kyllä täysin totta.

Että saadaan pojan keuhkot taas edes jonkinlaiseen kuntoon. 15 v käytti lääkkeitä, syntyi keskosena. Kolme vuotta meni hyvin, meni armeijaan heinäkuussa ja lääkäri kotiutti tällä viikolla jatkuvan hengenahdistuksen takia johon ei lääkkeet auta kunnolla.  Kun saataisiin tilanne taas tasaantumaan että voi jatkaa opintoja.

Nyt kun luin tään ketjun niin tajusin miten tyhmiä ja pieniä mun murheet on.. Voimia teille.

Akka sais sheivata alapäänsä nii viittis sitte rassata värkkiä useamminkin.

En tiedä miten sijoitan perimäni 139 000 euroa vai sijoitanko lainkaan.

No veljeni on tekemässä isoa mokaa ja vetää isäni siihen mukaan, lempisormukseni meni just rikki, työt alkavat huomenna, yt:t myös päällä. Polvi vääntyi eilen urheillessa, siinä tämän päivän päällimmäiset. Kiitos kysymästä, helpotti hiukan!