Perintönä tullut iso kasa vanhaa taidelasia. Miten saisin tietää onko näillä arvoa?
Tunnistan että tuossa on Aallon lasimaljakkoa ja Arabian vanha maitokannu. Mutta miten muu lasi jossa ei ole merkintää. Entä kultakorut, saako niistä mitään? Tuossa on jotain arvomerkkejä vuodelta 1950 ja -60, pinssejä ja sormuksia, kamee-koruja jne.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauniita lasiastioita.
Älä ainakaan romukullaksi myy kultaa, ei kannata. Varmaan 24 karaatin kultaa jos vanhoja koruja? Eli isompi kultapitoisuus kuin nykyajan koruissa. Yleensä hyvät leimat myös vanhoissa koruissa, Tukesin sivuilta löydät valmistajan merkinnät, vuosileimat ym.Ei 24 karaatin kullasta valmisteta mitaan koruja, liian pehmeata. 22 karaatin koruja saa Intiasta, Suomessa yleensa 18 karaattia.
Nykyään Suomessa 14 ja 18 karaatin kulta käytössä, aiemmin oli pehmeämpiä seoksia. Esim.mulla yli 100 vuotta vanha sormus. Ihmeesti kestänyt vaikka ns.pehmeää kultaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että nuo hinnat eri sivuilla ja ohjelmissa on vähittäismyyntihintoja. Kun myyt ne erilaisille huutokauppakamareille tms. saat noin puolet siitä hinnasta. Toisin kuin yleisesti luullaan, myös näillä huutokauppapaikoilla on kuluja; niiden pitää maksaa erilaiset verot ja veroluonteiset maksut, tilat, palkat jne. ja jokin katekin pitäisi jäädä.
Katsomalla Suomen huutokauppakeisari ohjelmaa pääsee aika hyvin jyvälle siitä että mikä on se hinta, jonka esineistä voi maksaa jotta itsellekin jäisi jotain ja kulut voisi maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia ne pesävarkaat ovat. Haetaan mummon arvotavarat varkain ja eiku myymään. Häpeä, jos osaat! Niin teki mummosikin.
Mistä sinä heräsit? Itselläni on ihan sama ongelma. Äidin peruna tuli monta laatikollista erilaisia lasikippoja. Osalla varmaan on jotain arvoakin, osalla ei. Mutta olisihan se kiva tietää ettei vie 100€ astiaa kaatopaikalle. Tuskin tällaisia on joukossa, mutta kyllä se epäilys kuitenkin kalvaa takaraivossa.
Alat googlailla netistä, esim. Astiataivas, Asadon aarteet. Toki ne on pyyntihintoja noissa, mutta näet ainakin onko esine aitoa vai bulkkia. Esine voi tietenkin olla kaunis, vaikkei olisi taidelasia, ja päinvastoin, jonka joku voi haluta ostaa esim. kirpparilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauniita lasiastioita.
Älä ainakaan romukullaksi myy kultaa, ei kannata. Varmaan 24 karaatin kultaa jos vanhoja koruja? Eli isompi kultapitoisuus kuin nykyajan koruissa. Yleensä hyvät leimat myös vanhoissa koruissa, Tukesin sivuilta löydät valmistajan merkinnät, vuosileimat ym.Ei 24 karaatin kullasta valmisteta mitaan koruja, liian pehmeata. 22 karaatin koruja saa Intiasta, Suomessa yleensa 18 karaattia.
Nykyään Suomessa 14 ja 18 karaatin kulta käytössä, aiemmin oli pehmeämpiä seoksia. Esim.mulla yli 100 vuotta vanha sormus. Ihmeesti kestänyt vaikka ns.pehmeää kultaa.
Esim. tässä vanha sormus vuodelta 1923, pitoisuus 969, mitä se nyt on karaatteina? Esim. Rasmussen maksaa tälläisestä romukultana 40,12 e grammalta.
Kannattaa muistaa, että nuo hinnat eri sivuilla ja ohjelmissa on vähittäismyyntihintoja. Kun myyt ne erilaisille huutokauppakamareille tms. saat noin puolet siitä hinnasta. Toisin kuin yleisesti luullaan, myös näillä huutokauppapaikoilla on kuluja; niiden pitää maksaa erilaiset verot ja veroluonteiset maksut, tilat, palkat jne. ja jokin katekin pitäisi jäädä.