Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka moni oikeasti vielä vuosienkin jälkeen haikailee eksänsä perään?
25.08.2013 |
Tuli vaan tuon yhden keskustelun yhdestä vastaajasta, joka sanoi vielä 4vuoden jälkeen erosta haikailevansa eksänsä perään, että kuinka moni jää kiinni siihen vanhaan vielä vuosiksi? Ja miksi? Minkälainen oli erotilanne?
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 21:30"]En todellakaan haikaile yhdenkään perään. Kyllä ne exät on niiiiin nähty!
[/quote]
Jep. Yhtään en olisi enkä ole takaisin ottanut. Edes kännissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäistä kunnon pitempää suhdettani ja exää kaipaan kovasti. Yhdessäolosta on kyllä jo 16 vuotta mutta silti hän olisi ollut se oikea minulle. Tuon jälkeen tuli oltua toisen kanssa 13 vuotta josta viimeiset 5 vuotta oli ihan tekohengitystä. Nyt pari vuotta eronneena ja tullut haikailtua erään naisen perään yli 3 vuotta, mutta eipä tunnu tuo etenevän. Nopeasti menee aika elämäänsä hukatessa ..
Täällä yksi.
Koska suhde loppui yllättäen ja ilman mahdollisuutta keskustella asioista. Ja mä olin vihdoinkin uskaltautunut rakastumaan ja rakastin "lujaa". En saanut oikein mitään selitystä miehen nopeasti rakkaudesta vihaksi (?) muuttuneille tunteille (kyseessä ei tietojeni mukaan ollut toinen nainenkaan). Sattui niin prkleesti, enkä ole uskaltanut uuteen suhteeseen tuon jälkeen. Asiasta on jo useampi vuosi. Surullista ja säälittävää, tiedän.
Samat sanat!
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 12:54"]
En haikaile suhdetta, mutta tiedostan välillämme olevan vahvan seksuaalisen vetovoiman edelleen, kun tapaamme. Jos törmään häneen, niin en osaa ajatella muuta pariin päivään... Erosta on aikaa nyt kuusi vuotta, erosimme välimatkan takia.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 3 joita muistelen välillä ja keskimmäistä eniten. Tosin lapseni isä on kolmas mutta hänestä jäi paljon ikäviä muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan joskus aikaa lasteni isän kanssa. Hänen kanssaan oltiin kuitenkin toistakymmentä vuotta ja oli samalla paras kaveri. Ero oli hirveä.
En siis varsinaisesti kaipaa juuri häntä, mutta sitä yhteistä mitä meillä oli. Perhe ja lapset.
Nyt olen jo uudessa suhteessa, todella onnellinen ja rakastunut. Silti joskus edelleen suren kaikkea menetettyä.
En mä ainakaan...Toisaalta vaikka seurustelin parinkin tyypin kanssa ennen nykyistä miestäni, en oikeasti rakastanut heistä kumpaakaan. Joten tavallaan nykyinen mieheni on ensirakkauteni, koska se tunne on alusta asti ollut erilainen. Joten jos me erottaisi... Niin tilanne voisi olla aivan toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haikaa, mut jos tulee kerjään dickiä, niin voinpa nopeesti sutasta ja vähän lipastakin. Autan vähän kuin "mummoa" mäessä, nääs.
En haikaile suhdetta, mutta tiedostan välillämme olevan vahvan seksuaalisen vetovoiman edelleen, kun tapaamme. Jos törmään häneen, niin en osaa ajatella muuta pariin päivään... Erosta on aikaa nyt kuusi vuotta, erosimme välimatkan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä haikaillut yhdenkään exän perään, mutta sen sijaan muutaman sellaisen, jonka kanssa ei sitten koskaan päästy kunnolla seurusteluasteelle. Tavallaan jäi ilmaan se "jos" ja kaikki se jännite ja odotukset.
Exien kanssa taas tiet on kuljettu loppuun.
Roikuin tunnetasolla exässäni lähs kolme vuotta, vaikka minulla olikin jo uusi (paljon ihanampi) kumppani.
Välillä kuvittelin, etteivät vanhat haavat parane enää ikinä, mutta niin vain on käynyt, etten enää edes muistele koko exää. Minua ei kiinnosta enää hänen fb-päivityksensä, saati muut kuulumiset. Hän saisi vaikka suudella uuden naisystävänsä kanssa nenäni edessä, eikä se sattuisi ja v--tuttaisi enää yhtää.
Nyt erosta on jo kulunut 12 vuotta. Meidän eromme oli kauhea, aivan kauhea...ja satutti paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon uudessa tuoreessa suhteessa ja aivan lääpällään, en haikaile yhdenkään exän perään mutta mullakin on sellanen viime kesän JOS tyyppi.. Kun Mr.Jos alko haikailee nii siinä itelläki on ollu ihan pää sekasin vaikka oon kyllä rakastunu jo ihan toiseen. Voiko olla tosissaa rakastunu jos välillä iltasin ajattelee kuitenki perään haikailevaa JOS miestä? Ja tiedän et nykynen on korvaamaton ja en ikinä ikinä vaihtas.
Vanha ketju kuin mahdoton, mutta kyllä haikailen. Muutaman kuukauden etäsuhde kuuden vuoden takaa herättää sydämen tykytyksiä edelleen kun vain ajattelenkin häntä. Vaikka asun nykyisen puolisoni kanssa yhteisen katon alla varsin onnellisesti. Nykyään tämän exän kanssa asumme samassa kaupungissa ja kun yksi päivä tajusin hänen muutaneen työmatkani varrelle pulssini nousi käsittämättömän nopeasti ja oksennus kävi kurkussa. Asiaa ei helpottanut lasten lelut ja trampoliini Ok-talon pihalla. Ehkä nämä tunteet ja reaktiot kumpuavat vain siitä, että hän on ollut ainoa kenen kanssa olen itse voinut kuvitella saavani lapsia ja hän on ollut ensirakkauteni. Ja se sama, mikä tässä ketjussa toistuu. Koskaan en saanut kunnollista lopetusta ja eroa. Vain epämääräisen yhteyden hiipumisen pitkän etäisyyden vuoksi ja vuosia kestäneen harvakseltaan tapahtuneen viestittely ja tapailun. Tämänkin jälkeen toivon hänen olevan onnellinen. Hän on varmasti mahtava puoliso ja isä.
Vierailija kirjoitti:
En haikaile suhdetta, mutta tiedostan välillämme olevan vahvan seksuaalisen vetovoiman edelleen, kun tapaamme. Jos törmään häneen, niin en osaa ajatella muuta pariin päivään... Erosta on aikaa nyt kuusi vuotta, erosimme välimatkan takia.
Tämä on tismalleen kuin oma tilanteeni, ja noin 6 vuotta siitäkin! Tämä on helvetillistä, näemme pari kertaa vuodessa mutta aina niin että on muitakin ihmisiä. Viimeksi olin kuitenkin humalassa (hän ei) ja melkein suutelinkin häntä, eikä hän selvästikään olisi pannut hanttiin. Tästä on 3kk ja ajattelen häntä vieläkin päivittäin. En tiedä pitääkö sanoa tästä hänelle ääneen, meillä on molemmilla omat perheet. En varmaan tule uskaltamaan.
Kaikki eivät ilmeisesti pääse vain irti. Minä en haikaile todellakaan eksäni perään. Yksinkin voi olla onnellinen.
- M28 -
Enpä ole jäänyt kaipailemaan. Ex-miehen kanssa on hyvät välit ja tulemme toimeen. Mutta en minä hänen kanssaan pystyisi elämään ja arkea jakamaan.
Oltiin liian nuoria, kun yhteen mentiin. Nykyisen mieheni kanssa olen ollut naimisissa kohta 28 vuotta. Ei ole ollut elo tasaista ja suurin ongelma olen minä itse. Silti käskynkkää mennään eteenpäin.
Poikaystäviä tuli ja meni nuorempana. Eihän sellaisia suhteita kukaan muistele yleensä muuta kuin hyvällä. Lätkässä oltiin ja kaikki jees, kun ei ollut liiempiä velvollisuuksia niskassa.
Alue: Aihe vapaa
En todellakaan. Edelleen 12 vuoden jälkeen erosta ihmettelen miksi ihmeessä tuhlasin sen idiootin kanssa nuoruuttani.