Lue keskustelun säännöt.
Mikä on kulissiavioliitossa niin väärin?
24.08.2013 |
En rakasta enää miestäni, joskus aikanaan rakastin. Enää hauan olla hänen kanssaan lasten takia. Lapset rakastavat häntä, ja lapsille olisi myös iso ikävä muutos joutua muuttamaan pois nykyisestä kodistaan ja sen myötä mm. koulustaan.
En halua enää harrastaa seksiä mieheni kanssa, ja vaikka en olekaan täysin joustamaton tämän asian suhteen niin todella paljon mieluummin haluaisin että hän vaikka hoitaisi itselleen rakastajattaren ettei minun enää tarvitsisi. Meillä on aika iso talo, joten olisi periaatteessa mahdollista jopa että molemmilla olisi oma makuuhuone ja oma rauha.
Raha ei ole minulle tässä mikään motivaatio, tienaan kyllä ihan riittävästi elättääkseni itseni (ja lapseni) normaalin tasoisesti. Ainoa syyni haluta jatkaa avioliitossani on kulissi, jota haluaisin ylläpitää lapsille ja jossain määrin ehkä isovanhemmillekin.
Miksi kulissiavioliittoa niin paheksutaan? Olisiko todella kaille osapuolille parempi erota?
Kommentit (87)
äidin ja isän suhde on lapsen koti. Lapset vievät mallin omiin perheisiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskotko miehelle olevan ok ettei ole enää seksiä eikä läheisyyttä. Lapset eivät ole tyhmiä, huomaavat kyllä viileät välit.
minäkin haluan olla avioliittossa vain lasten takia- vaikka miehen vuorovaikutus on välillä niin negatiivista, että parempi, jos ei puhuisi perhelleen mitään- olen luonut oman elämän ja harrastukset ja kukasan yksin lapset harrastuksiin
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 12:39"]
Mietipä vielä asiaa AP, miten suhtautumisesti oikeasti muuttuisi mieheesi nähden jos hänellä olisi sitä säpinää? Alkaisiko kiinnostuksesi sittenkin taas viritä? Kaipaatko siis kilpailua?
[/quote]
Tämä on hyvä kysymys. On mahdollista että jos olisin tositilanteessa, mies alkaisi näyttää minun silmissäni taas jotenkin haluttavammalta. En tiedä. Se ei kuitenkaan ole mun tietoinen motiivini, pääasiassa vain haluaisin henkisen vapautuksen seksistä hänen kanssaan, kun voisin delegoida sen jollekulle toiselle.
Uskon sen olevan totta, että aniharva mies ikinä lähtee parisuhteesta vapaaehtoisesti ellei ole uutta vahvasti potentiaalista suhdetta jo katsottuna, mutta tosiaan olen ajatellut että hänellä menisi siihen prosessiin niin pitkään että lapset olisivat sitten jo isompia ja ehkä kärsisivät prosessista siinä vaiheessa vähemmän.
Niillä kommenteilla ei ole minulla mitään käyttöä joissa ylistetään rakastavaa, ihanaa parisuhdetta ja kerrotaan että se on paras ympäristö lasten kasvaa. Olen ihan selvillä siitä, mutta sellaista minulla nyt vain ei ole. Joko lapset kasvavat eroperheessä tai tässä perheessä. Tietenkin ottaisin tilalle mahtavan tosirakkauden jos voisin, mutta ei niitä voi tuosta vain katalogista katsoa.
Joku kysyi olenko aikanaan rakastanut miestäni - KYLLÄ. Voisinko vielä rakastua häneen uudelleen - en tiedä. Olen pelännyt mennä pariterapiaan, koska meidän yhteiselomme on tällä hetkellä aika rauhallista ja perusystävällistä, ja pelkään että terapiassa minut "pakotettaisiin" sanomaan niitä loukkaavia totuuksia joita en ole toistaiseksi uskaltanut ääneen sanoa, siinä pelossa että perusystävällinen elämä yhdessä ei enää olisi mahdollista edes lasten takia. Toisaalta kääntöpuolena on tosiaan se, että nyt emme edes yritä rakastua uudelleen. Pelkään että vaihtoehdot ovat joko tämä tai aktiivinen vihasuhde, sen sijaan että vaihtoehtona olisi uudelleen rakastuminen.
Ja sille joka sanoi että tämä on minulle helpoin vaihtoehto mutta lapsille vaikein - selvästikään et tiedä mistä puhut. Helpointa ei ole uhrata näin pitkää aikaa elämästään jotta toisilla olisi parempi mieli. Olen selvästikin huono parisuhteessa, mutta itsekäs en tässä suhteessa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 22:53"]
Ei lapset opi näyttämään tunteitaan puolisolleen jos vanhemmat on tuollaisia etäisiä "kavereita". Lapsi on aikalailla tuomittu epäonnistumaan parisuhteessaan kun ei osaa olla kuten rakkauteen perustuvassa parisuhteessa kuuluu olla, jos ei ole koskaan nähnyt vanhempiensa suukottelevan tai halaavan, ei pysty itsekään sitä tekemään omien lastensa edessä, ja siinä se avioliitto menee pilalle ja omien lasten elämä siinä samalla.
[/quote]
Suurin osa meidän isovanhempiemme vanhempien liitoista perustui jollekin muulle kuin rakastamiselle! Siitä huolimatta nykyisin ollaan tavallasi vakaasti sitä mieltä, että esimerkki pitää saada omilta vanhemmilta. Eli koska suurin osa aiempien sukupolvien liitoista perustui muulle kuin rakkaudelle, ne olivat huonoja ja lapset saivat huonoja malleja. Siksi nytkin suurin osa liitoista on huonoja?
Ja höpsis, sanon minä. Hyvä avioliitto ei edellytä julkista suukottelua ja halaamista yhtään sen enempää kuin julkista naimistakaan!
Minäpä en usko, että kaikki pystyvät olemaan kohteliaita, huomaavaisia, ystävällisiä ja muuta diipadaapaa kulissiavioliitossa. Kyllä siellä sivusuhteita riittää aivan varmasti ja kaunaa eri asioista monen vuoden takaa toista kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän onkin vain kulissi, ei siinä tarvitse enää uskollinen olla.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:17"]
Minäpä en usko, että kaikki pystyvät olemaan kohteliaita, huomaavaisia, ystävällisiä ja muuta diipadaapaa kulissiavioliitossa. Kyllä siellä sivusuhteita riittää aivan varmasti ja kaunaa eri asioista monen vuoden takaa toista kohtaan.
[/quote]
Rakkausavioliitoissa pohjana on tunne, ja kun se haalistuu, alkaa pettäminen eli sitä tunnetta haetaan vaikka mistä. Tästä löytyy kokemuksia vaikka keneltä.
Kulissiliitossa (tai liitossa, jonka pohjana ei ole rakkaus) ne kunnioitus, arvostus jne. eivät katoa minnekään, joten ei tule tarvetta loukata toista kuvitellen, että toinen jotenkin vei sen rakkauden pois.
Rakkaus ei tuo liittoon välttämättä mitään sellaista, mikä kestää. Sellaisessa liitossa kaikilla on paha olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö. Kyllä kulissiavioliitoissa loukataan toista. Sitä ei sovita kunnolla vaan siihen ajaudutaan, "pakosta" . On myös suhteita ulkopuolisen kanssa, ja silloin taas ei loukata sitä kotona olevaa vaan sitä uutta suhteen osapuolta.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 21:10"]
Miksi aina oletetaan, että kulissiliitossa ollaan tosi onnettomia? Minulla ja miehelläni on ollut alun alkaenkin "kulissiliitto". Emme ole missään vaiheessa rakastuneet toisiimme. Halusimme sellaisen kumppanin, jonka kanssa on mukavaa elää yhdessä, harrastaa, jutella päivän kuulumiset, matkustella, laittaa viihtyisää kotia. Koska kumpikin pidämme seksistä, harrastamme sitä yhdessä. Ei siihen puuhaan aina rakkautta tarvita, tyydytyksen voi saada muutenkin. Lapsenkin teimme, koska molemmat sitä halusimme. Viihdymme hyvin yhdessä. En usko, että lapsemme kärsii tässä liitossa lainkaan. Päinvastoin, olemme hyväntuulisia ja onnellisia, olemme saaneet elämältä mitä olemme halunneet, ja rakastamme lastamme todella paljon. Koska tiedostamme, että tällainen liitto on vastoin normeja, esitämme sukulaisille ja kavereille, että olemme yhdessä rakkauden takia, joten kai tätä voi jonkinlaiseksi kulissiliitoksi sanoa.
[/quote]
Jos olet koskaan rakkauden kokenut, et tyytyisi tuohon. Kuulostaa kivalta ja mukavalta. Tosirakautta ei koskaan kuvailla noilla adjektiiveilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 22:16"]
Ap:n teksti voisi olla minun kirjoittamaani. Olen itsekin pohtinut pääni puhki sitä, kärsivätkö lapset tästä ja kumpi olisi parempi/pahempi. Minä en oikein pysty nukkumaan mieheni vieressä, hipsin sohvalle kun tulee nukkumaan. Muuten elellään ns. neutraalisti, eli ei enää juuri edes riidellä. Kun ei ole odotuksia toista kohtaan, ei tule pettymyksiäkään. Olen rakentanut ihan hyvän elämän, eli harrastuksia, ystäviä jne. Silti kärsin tästä kovasti sisimmässäni, haluaisin rakastajan, mutta ei sekään ole niin yksinkertaista.
[/quote]
Voi miten surullista, tuli oma liitto mieleen. Luovutin ja kyynistyin ja ajattelin juuri noin, että kun ei odota mitään, ei myöskään pety, ja aloin mennä entistä enemmän yksin kodin ulkopuolelle. Siinä tilassa en kestänyt kuin vuoden ja oli pakko ottaa ero, mutta onneksi meillä ei ole lapsia. Voimia sinulle mihin ratkaisuun päädytkään.
En nyt osaa muuten ottaa kantaa aiheeseen, mutta ihmettelin kommentteja joissa sanottiin lasten huomaavan välien kireyden ...Miksi ne välit olisivat kireät? Sain mielikuvan että ap meinaa "työkaverit vanhemmuudessa" -tyyppistä asiallista suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä on hyvä ajatella, että jokainen liitto on sen parin oma liitto. Ei sen tarvitse noudattaa ulkopuolisia malleja. Jos kunnioitusta ei enää ole, on parempi erota. Uskon, että vanhempien välinen halveksunta on myrkkyä lapsille. Jos peruskunnioitus on tallella, mutta intohimo on kadonnut, lähtisin sitä etsimään, mutta teille sopivalla tavalla. eri asia sitten, jos ette sellaista edes kaipaa. Silloin voi olla kaveriliitto, ja se voi olla teille hyvä liitto. mitä sun mielestä on miehen rakastaminen?
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:30"]
Höpö höpö. Kyllä kulissiavioliitoissa loukataan toista. Sitä ei sovita kunnolla vaan siihen ajaudutaan, "pakosta" . On myös suhteita ulkopuolisen kanssa, ja silloin taas ei loukata sitä kotona olevaa vaan sitä uutta suhteen osapuolta.
[/quote]
Ja rakkausliitoissa vaihdetaan partneria, sillä rakkaus on ikuista, kohde vaihtuu. Monella lapsella menossa jo viides tai kuudes isä, kun äiti on niiiiin rakastunut ja "tämä rakkaus on se aito" - noin 5 kk ajan ja eikun vaihtoon.
Meillä on mun mielestä hyvä, toimiva rakkausliitto, mutta välillä esim. Toinen nukkuu toisessa huoneessa. En ole tehnyt tästä Ongelmaa. Aviossakin voi olla päiviä, jolloin haluaa olla yksin. Samaten välillä toinen ärsyttää raivon partaalle. Niin kuin lapsetkin. Silti ikinä, missään olosuhteissa en haluaisi eroon miehestäni. kuten en halua eroon lapsistakaan, vaikka nautin päivistä, jolloin olen ihan yksin. Erona ap:n tarinaan lai se, että välillämme kipunoi. Haluamme fyysisesti toisiamme ja viihdymme keskenämme.
Tiedän monta miestä, jotka pettävät vaimoaan, vaikka vaimo rakastaa. Onko se vähemmän loukkaavaa siksi, että mies voi sanoa rakastavansa, mutta kulissiliitossa ei voi vedota siihenkään?
Ns. rakkaudettomissa liitoissa tiedetään usein sanomattakin pelin henki eli lähdetään kaveripohjalta, halutaan tehdä hyvä liitto, vaikka ei ollakaan valmiita tappamaan sitä, joka tulisi väliin. Ehkä siksi rakkaudeton liitto on parempi, koska siinä ei tarvitse pelätä joutuvansa nolatuksi - toinen ei jätä, vaikka rakastan vaan toinen jää, vaikka ei rakasta.
No täältä tulee se ärsyttävin kommentti; ootko varma, ettet voi enää rakastua mieheesi uudelleen?
Mä nimittäin olin jo aloittanut avioeroprosessin, kun pitkän ja hyvin raskaan vääntämisen jälkeen lähti kuin lähtikin laiva kääntymään, ja rakastuin mieheeni uudelleen. Hänkin minuun. Mutta se ei ole helppo tai nopea prosessi, eikä varmastikaan kaikille edes mahdollinen. Ja minä en TODELLAKAAN uskonut, että olisin koskaan voinut tuntea enää mitään hyvää häntä kohtaan. Lapsiakin meillä on, ihan vaan loppukommenttina.
Kovin helppo sinun ap nyt sanoa, ettei haittisi vaikka miehesi hommaisi rakastajan. Mutta sitten, kun se tilanne todella tulee kohdalle, en usko, että voit sivuuttaa asiaa olkia kohauttamalla.
Mutta muista siinä kohtaa nuo välinpitämättömät sanasi!
Toivoisin vain, että miehesi löytäisi naisen, joka aidosti rakastaa häntä. Hän olisi sen ansainnut!
@86: Meillä 5v lapsi tulee tolkuttoman mustasukkaiseksi, jos vanhemmat edes halaavat hänen nähtensä. Sen intiimimpi kanssakäyminen saa lapselle hepulin aikaan, hänelle tulee tolkuton ja pohjaton äkillinen huomion kaipuu. Ja lasta kyllä halaillaan ja pusutellaan otsalle tuhka tiheään. Siitä ei ainakaan kiikasta. Ehkä olisi helpompaa jos olisi useampi lapsi?