Lue keskustelun säännöt.
Nuoret, viisikymppiset isovanhemmat
24.08.2013 |
Toisen ketjun innoittamana aloitan tämän keskustelun ns. nuorista isovanhemmista. En käsitä, miten jonkun isovanhemmat ovat viisikymppisiä ja jopa nuorempia ja se on muka joku ylpeilyn aihe. Jos opiskelee itselleen ammatin ja hankkii työtä swekä jonkinlaisen toimeentulon itselleen ja perheelleen, pitää ikää olla lähemmäs 30 vuotta. Väkisin tulee mieleen, että jos viisikymppisellä on lapsenlapsia, on itse tehnyt lapset "vahingossa" ja ne omat "vahingot" ovat jatkaneet perinnettä tahollaan ja tehneet lapsia ollessaan vielä itse lapsia, ts. ilman ammattia ja työtä. Miten se voi olla jonkun mielestä normaalia? Perhe perustetaan sitten, kun ollaan kykeneviä elättämään se ja kasvattamaan ne lapset.
Kommentit (126)
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 20:44"]
Mun vanhemmat on viiskymppisiä maistereita ja isovanhempia, itse olen 20 maisteri. Sinun mittapuullasi olen vahinko ja myös lapseni on vahinko. Kiitos tiedosta, mutta miten minun pitäisi käyttää tätä tietoa tai ottaa se huomioon?
[/quote]
20vuotias maisteri...anna mun nauraa...taidat olla se naapurin sossuelätti, kuten tenavasi ja vanhempasi ..eronneet tietty kuten sinäkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 20:53"]
En myöskään ymmärrä, miksi 60- tai 70-vuotiaat isovanhemmat olisivat joku ylpeilyn aihe? Enemmän vanhempani kerkeävät lapsieni kanssa puuhaamaan, kun he ovat vasta viisikymppisiä.
[/quote]
Miten 50-vuotias työssäkäyvä ehtii PUUHAAMAAN lastenlsten kanssa, jos aikoo hoitaa ns. leiviskänsä yhteiskunnan suuntaan eli elättää itsensä. Työaikaa on jäljellä vielä 15 vuotta.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 20:53"]
En myöskään ymmärrä, miksi 60- tai 70-vuotiaat isovanhemmat olisivat joku ylpeilyn aihe? Enemmän vanhempani kerkeävät lapsieni kanssa puuhaamaan, kun he ovat vasta viisikymppisiä.
[/quote]
Kerkeäminen on helpompaa eläkeiässä, jos siis isovanhemmat ovat työelämässä, mutta jaksaminen viiskymppisenä varmaan muuten parempi. Toki tätäkään ei voi kaikkiin tapauksiin yleistää.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 21:27"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 20:44"]
Mun vanhemmat on viiskymppisiä maistereita ja isovanhempia, itse olen 20 maisteri. Sinun mittapuullasi olen vahinko ja myös lapseni on vahinko. Kiitos tiedosta, mutta miten minun pitäisi käyttää tätä tietoa tai ottaa se huomioon?
[/quote]
20vuotias maisteri...anna mun nauraa...taidat olla se naapurin sossuelätti, kuten tenavasi ja vanhempasi ..eronneet tietty kuten sinäkin...
[/quote]
Nooo toiset pitävät itseään kakskymppisinä niin kauan, kuin ikä ei ala kolmosella.
Voi vitsit. Kyllä tässä on nyt sitten mennyt elämä pilalle. Kaksi lasta. Ikää 25-vuotta. Miehen äiti tuli mummoksi ollessaan 45-vuotta. Ja kyllä koulutus on hommattu, työpaikat on vakituiset. Rahaa on säästössä. Löytyy paritaloa, kaksi autoa, koira. Talous erittäin hyvässä kunnossa. Ja miehelläkin löytyy koulutus, hyvä työpaikka. Se on tämmöstä se pilalle mennyt elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis täytyy kyllä olla erittäin pienet piirit, jos kiinnostaa minkä ikäisinä on tullut isovanhemmaksi. Onko sillä sinun elämääs mitään helkutin väliä? Määrittääkö se ihmisarvon jotenkin erilaiseksi jos ikä on nuorempi, kuin sinun suosima vähintään 75-v? Eiköhän se niin mene, että jokainen tekee lapsensa juuri sen ikäisenä kun itse tuntuu parhaalta.
Itse tulin äidiksi 20-vuotiaana, "jouduin" tekemään lapset nuorena hormoniperäisen sairauteni vuoksi, luojan lykky olin jo löytänyt oikean miehen elämääni ja menimme naimisiin ennen lapsia. Ammatit oli hankittu, samoin vakipaikat. Päivääkään en ole voivotellut asiaa, että koin nuoren äitiyden. Näin tein omista vanhemmista alle 50-vuotiaina ( 49 v ) isovanhempia.
Nyt kaksospojat ovat 10-vuotiaita ja kuopustyttö 7-vuotias. Ja isovanhemmilla on riittänyt tarpeeksi paljon energiaa lastenhoidossa, ja vuosia on vielä paljon jäljellä :)
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 20:53"]
En myöskään ymmärrä, miksi 60- tai 70-vuotiaat isovanhemmat olisivat joku ylpeilyn aihe? Enemmän vanhempani kerkeävät lapsieni kanssa puuhaamaan, kun he ovat vasta vii
[/quote]
sinä pikkurouva oletkin koko vitun maailma
[/quote]
???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saan lapsen 25v ja täm saa lapsen 25v niin olen 50v isovanhempi. Kyllä tuohon ikään mennessä on ammatti hyvinkin hankittu. Itse tein lapsen opiskeluaikana. Kaverini muuten väitteli 22v.
Minä olen 52-vuotias. Mieheni on 55, ja hänellä on entisen avioliittonsa lapsista jo lapsenlapsia. Meillä ei ole mitään mahdollisuuksia puuhailla noiden lasten kanssa, koska olemme yrittäjiä. Tänä maailman aikana yrittäjän on painettava töitä itse niin paljon, kuin suinkin pystyy. Kalliit työntekijät ovat sairauslomilla, jotka me maksamme. Jos joskus pystymme pitämään vapaapäivän, emme todellakaan halua puuhailla kenenkään kanssa. Kivittäkää vaan, mutta ette ole tässä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 21:46"]
Minä olen 52-vuotias. Mieheni on 55, ja hänellä on entisen avioliittonsa lapsista jo lapsenlapsia. Meillä ei ole mitään mahdollisuuksia puuhailla noiden lasten kanssa, koska olemme yrittäjiä. Tänä maailman aikana yrittäjän on painettava töitä itse niin paljon, kuin suinkin pystyy. Kalliit työntekijät ovat sairauslomilla, jotka me maksamme. Jos joskus pystymme pitämään vapaapäivän, emme todellakaan halua puuhailla kenenkään kanssa. Kivittäkää vaan, mutta ette ole tässä tilanteessa.
[/quote]
Yrittäminen on vaativaa, harmi, että te olette rekrytoineet huonoja työntekijöitä ja toimintanne kate ilmeisen pieni. Tämä hiukan ilkeä kommentti siitä syystä, että tuollaisen tilanteen yleistäminen koskemaan kaikkia yrittäjiä on vaan niin klishee
Onko lapsensaamisikä nykyään 25-30 vuotta, vai onko se 30 jo liian paljon? Sallitut vuodet tuntuvat koko ajan vähenevän. Käy ilmi myös iäkkäämpien synnyttäjien ketjuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 21:49"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 21:46"]
Minä olen 52-vuotias. Mieheni on 55, ja hänellä on entisen avioliittonsa lapsista jo lapsenlapsia. Meillä ei ole mitään mahdollisuuksia puuhailla noiden lasten kanssa, koska olemme yrittäjiä. Tänä maailman aikana yrittäjän on painettava töitä itse niin paljon, kuin suinkin pystyy. Kalliit työntekijät ovat sairauslomilla, jotka me maksamme. Jos joskus pystymme pitämään vapaapäivän, emme todellakaan halua puuhailla kenenkään kanssa. Kivittäkää vaan, mutta ette ole tässä tilanteessa.
[/quote]
Yrittäminen on vaativaa, harmi, että te olette rekrytoineet huonoja työntekijöitä ja toimintanne kate ilmeisen pieni. Tämä hiukan ilkeä kommentti siitä syystä, että tuollaisen tilanteen yleistäminen koskemaan kaikkia yrittäjiä on vaan niin klishee
[/quote]
Aika moni yrittäjä pyörii niin pienissä ympyröissä, että rikastumaan pääsisi. Minulla on kampaamo ja tällä hetkellä kolme (3) työntekijää äitiys- tai sairauslomalla (raskauden takia). Tulee todella kalliiksi. Joskus tulee mieleen, että miehenkin työnantaja voisi osallistua raskauden ja äitiyden kustannuksiin. Sori, mutta oli pakko avautua, koska olen laskeskellut pennosia tämänkin päivän, jotta saisin ne riittämään kaikkiin työntekijöiden kuluihin. Töitä onneksi riittää, mutta voimat niiden tekemiseen alkavat ehtyä.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 22:07"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 21:49"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 21:46"]
Minä olen 52-vuotias. Mieheni on 55, ja hänellä on entisen avioliittonsa lapsista jo lapsenlapsia. Meillä ei ole mitään mahdollisuuksia puuhailla noiden lasten kanssa, koska olemme yrittäjiä. Tänä maailman aikana yrittäjän on painettava töitä itse niin paljon, kuin suinkin pystyy. Kalliit työntekijät ovat sairauslomilla, jotka me maksamme. Jos joskus pystymme pitämään vapaapäivän, emme todellakaan halua puuhailla kenenkään kanssa. Kivittäkää vaan, mutta ette ole tässä tilanteessa.
[/quote]
Yrittäminen on vaativaa, harmi, että te olette rekrytoineet huonoja työntekijöitä ja toimintanne kate ilmeisen pieni. Tämä hiukan ilkeä kommentti siitä syystä, että tuollaisen tilanteen yleistäminen koskemaan kaikkia yrittäjiä on vaan niin klishee
[/quote]
Aika moni yrittäjä pyörii niin pienissä ympyröissä, että rikastumaan pääsisi. Minulla on kampaamo ja tällä hetkellä kolme (3) työntekijää äitiys- tai sairauslomalla (raskauden takia). Tulee todella kalliiksi. Joskus tulee mieleen, että miehenkin työnantaja voisi osallistua raskauden ja äitiyden kustannuksiin. Sori, mutta oli pakko avautua, koska olen laskeskellut pennosia tämänkin päivän, jotta saisin ne riittämään kaikkiin työntekijöiden kuluihin. Töitä onneksi riittää, mutta voimat niiden tekemiseen alkavat ehtyä.
[/quote]
varmasti moni, mutta eivät kaikki, se oli pointtini. Ja olen samaa mieltä, että äitiysvapaiden kustannukset pitäisi jakaa kaikkien työnantajien kesken tasaisesti. Mutta tilanteen ollessa toistaiseksi tämä, kannattaisi palkata myös miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mummoni sai esikoisensa 21-vuotiaana, 11kk häiden jälkeen. Äitini oli 26-vuotias kun minä synnyin, ja oli siihen aikaan ollut jo vuosia työelämässä ja pari vuotta naimisissakin. Oman lapseni sain 25-vuotiaana ja olin myös ehtinyt olla jo vuosia töissä. Minä tosin menin naimisiin (ja hankin mieheni kanssa omakotitalon) vasta kun lapsi oli jo syntynyt.
Että kyllä elämä voi olla kaikin puolin järjestyksessä, vaikka ei lykkäisikään lasten hankkimista kolmekymppiseksi (missä siinäkään ei ole mitään pahaa). Toki meillä on paljon vaikuttanut se, ettei suvussa ole mitään akateemisia perinteitä, vaan opiskelut on siinä n.25-vuotiaana useimmiten jo takana.
Myönnän kyllä, ettei lapsuudessani elämä ollut mitenkään leveätä, mutta silti minulla ja sisaruksillani oli kaikki tarpeellinen: rakastavat vanhemmat, turvallinen elinympäristö, ruokaa ja vaatteita, jopa mukavia lomamatkojakin. En minäkään välttämättä pysty tarjoamaan lapselleni vielä paljon enempää, mutta ei hän vielä mitään älypuhelimia tai merkkivaatteita osaa kaivatakaan.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 21:46"]
Minä olen 52-vuotias. Mieheni on 55, ja hänellä on entisen avioliittonsa lapsista jo lapsenlapsia. Meillä ei ole mitään mahdollisuuksia puuhailla noiden lasten kanssa, koska olemme yrittäjiä. Tänä maailman aikana yrittäjän on painettava töitä itse niin paljon, kuin suinkin pystyy. Kalliit työntekijät ovat sairauslomilla, jotka me maksamme. Jos joskus pystymme pitämään vapaapäivän, emme todellakaan halua puuhailla kenenkään kanssa. Kivittäkää vaan, mutta ette ole tässä tilanteessa.
[/quote]
lue: sinä et halua puuhailla näiden lastenlasten kanssa, koska ne ovat hänen. Olet myös aivopessyt miehesi. Tuttu tarina.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 21:46"]
Minä olen 52-vuotias. Mieheni on 55, ja hänellä on entisen avioliittonsa lapsista jo lapsenlapsia. Meillä ei ole mitään mahdollisuuksia puuhailla noiden lasten kanssa, koska olemme yrittäjiä. Tänä maailman aikana yrittäjän on painettava töitä itse niin paljon, kuin suinkin pystyy. Kalliit työntekijät ovat sairauslomilla, jotka me maksamme. Jos joskus pystymme pitämään vapaapäivän, emme todellakaan halua puuhailla kenenkään kanssa. Kivittäkää vaan, mutta ette ole tässä tilanteessa.
[/quote]
lue: sinä et halua puuhailla näiden lastenlasten kanssa, koska ne ovat hänen. Olet myös aivopessyt miehesi. Tuttu tarina.
[/quote]
No anteeksi vain, minä olen tässä perheessä se, joka pitää yllä suhteita miehen lapsiin ja lastenlapsiin ja pakottaa miehenkin noiden suhteitten vaalimiseen. Mies ei juurikaan tunne edes lapsiaan, lastenlapsista puhumattakaan. Mies oli aina töissä jo lasten ollessa pieniä ja heidän äitinsä opetti lapsille, että isä on pelkkä surkimus, joka onneksi tuo rahaa kotiin, mutta josta ei kannata välittää pennin vertaa. Toisaalta miehen lapsilla on jokaisella hyvät työpaikat ja omat elämät, eikä heilläkään ole aikaa tai tarvetta kyhnätä meidän kanssamme jatkuvasti.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 21:34"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 20:53"]
En myöskään ymmärrä, miksi 60- tai 70-vuotiaat isovanhemmat olisivat joku ylpeilyn aihe? Enemmän vanhempani kerkeävät lapsieni kanssa puuhaamaan, kun he ovat vasta viisikymppisiä.
[/quote]
Miten 50-vuotias työssäkäyvä ehtii PUUHAAMAAN lastenlsten kanssa, jos aikoo hoitaa ns. leiviskänsä yhteiskunnan suuntaan eli elättää itsensä. Työaikaa on jäljellä vielä 15 vuotta.
[/quote]
Kirjoitin tuossa aikaisemmin numerolla 9, olen siis se 52-vuotiaana mummiksi tullut.
Ihan hyvin ehdin hoitaa leiviskäni työelämässä ja olla lapsenlapseni kanssa. Kerran viikossa olen mieheni kanssa säännöllisesti koko illan lapsenvahtina, kun lapsen vanhemmat ovat omissa harrastuksissaan. Ja onhan viikonloput! Aika usein lapsenlapsi on meillä yökylässä.
Viiskymppisenä vielä jaksaa hyvin, ja on mukavaa!
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 22:07"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 21:49"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 21:46"]
Minä olen 52-vuotias. Mieheni on 55, ja hänellä on entisen avioliittonsa lapsista jo lapsenlapsia. Meillä ei ole mitään mahdollisuuksia puuhailla noiden lasten kanssa, koska olemme yrittäjiä. Tänä maailman aikana yrittäjän on painettava töitä itse niin paljon, kuin suinkin pystyy. Kalliit työntekijät ovat sairauslomilla, jotka me maksamme. Jos joskus pystymme pitämään vapaapäivän, emme todellakaan halua puuhailla kenenkään kanssa. Kivittäkää vaan, mutta ette ole tässä tilanteessa.
[/quote]
Yrittäminen on vaativaa, harmi, että te olette rekrytoineet huonoja työntekijöitä ja toimintanne kate ilmeisen pieni. Tämä hiukan ilkeä kommentti siitä syystä, että tuollaisen tilanteen yleistäminen koskemaan kaikkia yrittäjiä on vaan niin klishee
[/quote]
Aika moni yrittäjä pyörii niin pienissä ympyröissä, että rikastumaan pääsisi. Minulla on kampaamo ja tällä hetkellä kolme (3) työntekijää äitiys- tai sairauslomalla (raskauden takia). Tulee todella kalliiksi. Joskus tulee mieleen, että miehenkin työnantaja voisi osallistua raskauden ja äitiyden kustannuksiin. Sori, mutta oli pakko avautua, koska olen laskeskellut pennosia tämänkin päivän, jotta saisin ne riittämään kaikkiin työntekijöiden kuluihin. Töitä onneksi riittää, mutta voimat niiden tekemiseen alkavat ehtyä.
[/quote]
varmasti moni, mutta eivät kaikki, se oli pointtini. Ja olen samaa mieltä, että äitiysvapaiden kustannukset pitäisi jakaa kaikkien työnantajien kesken tasaisesti. Mutta tilanteen ollessa toistaiseksi tämä, kannattaisi palkata myös miehiä.
[/quote]
Voi niinkö, enpä ole tuota tullut ajatelleeksikaan! Kiitos vinkistä!
Siis oikeesti, ei niitä miehiä ihan tuosta vaan palkata pikkukaupungin kampaamoon. Olen ollut alalla lähes 20 vuotta, ja yksi ainoa työhakemus on tullut miespuoliselta kampaajalta. Hänetkin tavattuani oli pakko unohtaa koko juttu, koska miehen omat hiukset olivat likaiset ja hoitamattomat, kuten koko mieskin. Hänellä ei myöskään ollut minkäänlaista työkokemusta alalta koulun jälkeen. Enkä sitä edes ihmettele hänet nähtyäni. Että eipä ole tullut miehiä palkattua. :)
Miksi ap:n mielestä lapsen saaminen estää opiskelun pidemmälle?
Ei jaksa stressata lasten tekoa, en edes "halua" lapsenlapsia mitenkään viiskymppisenä koska ei kiinnosta niitä hyysätä vaan.