Lue keskustelun säännöt.
Nainen, voisitko hankkia lapsen kolmekymppisen, muuten täysin normaalin, mutta elämäntapatyöttömän miehen kanssa?
17.08.2020 |
Mies ei tosiaan makaisi sohvalla, vaan nauttisi ulkona liikkumisesta ja kesäisin hankkisi lisätuloja tukien päälle keräämällä marjoja, ja muuten ihan vaikka pulloja keräämällä...Tai mitä vain missä olisi oma vapaus tehdä asioita. Hän ei halua olla kenenkään kapitalistin pääomaa tuottava orja.
Ulkoisesti häntä ei erota "tavallisesta" kansalaisesta
Olisiko tällainen mies sopiva isäksi tuleville lapsillesi?
Kommentit (152)
Ikävä malli lapselle elämäntapatyötön vanhempi. Mitä se lapselle opettaa: mikään ei kannata, mitään ei kannata, yhteiskunta ei kiitä tämmöisiä ihmisiä. Ei kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei! Luulen, että lapset häpeäisivät isompana tuollaista perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä malli lapselle elämäntapatyötön vanhempi. Mitä se lapselle opettaa: mikään ei kannata, mitään ei kannata, yhteiskunta ei kiitä tämmöisiä ihmisiä. Ei kiitos!
Ei töitä kannata tehdä jos pärjää muuteskin. Parempi jos opettaa lapset vaikka sijoittamaan, tai hommaamaan tuloja ilman että tarvii raataa itsensä hengiltä.
En kyllä.
Se, että joku kutsuu itseään elämäntapatyöttömäksi kertoo jo liikaa. En haluaisi lasten oppivat tuollaista elämäntapaa ja pitävän ok:na yhteiskunnan siivellä elämistä.
En näe pahana, että ihmisellä on elämässään vaiheita, joissa yhteiskunta kannattelee myös rahallisesti: opinnot, väliaikaiset työttömyydet sairaudet jne. Mutta että joku kertaa täysin terveenä ja työkykyisenä jäädä kotiin sohvalle makaamaan eikä edes yritä löytää omaa rooliaan yhteiskunnassa, niin että voisi antaa myös vähän edes takaisin? Ihan valtava turn-off ja ei tosiaan asenne, jonka haluaisin siirtyvän lapsille.
Sen sijaan, jos mies olisi ihan syystä jäänyt nuorena sairaseläkkeelle (tosin silloinkuin toivoisin että tällä olisi jotain merkityksellistä tekemistä elämässä), opiskelisi tms. niin tämä ei olisi mikään este lapsen hankinalle eli rahasta ei ole kyse vaan elämäntavasta.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä.
Se, että joku kutsuu itseään elämäntapatyöttömäksi kertoo jo liikaa. En haluaisi lasten oppivat tuollaista elämäntapaa ja pitävän ok:na yhteiskunnan siivellä elämistä.En näe pahana, että ihmisellä on elämässään vaiheita, joissa yhteiskunta kannattelee myös rahallisesti: opinnot, väliaikaiset työttömyydet sairaudet jne. Mutta että joku kertaa täysin terveenä ja työkykyisenä jäädä kotiin sohvalle makaamaan eikä edes yritä löytää omaa rooliaan yhteiskunnassa, niin että voisi antaa myös vähän edes takaisin? Ihan valtava turn-off ja ei tosiaan asenne, jonka haluaisin siirtyvän lapsille.
Sen sijaan, jos mies olisi ihan syystä jäänyt nuorena sairaseläkkeelle (tosin silloinkuin toivoisin että tällä olisi jotain merkityksellistä tekemistä elämässä), opiskelisi tms. niin tämä ei olisi mikään este lapsen hankinalle eli rahasta ei ole kyse vaan elämäntavasta.
Se on semmonen juttu että moni pitkäaikaistyöttömistä kuuluis sairaseläkkeelle, mutta ei sinne niin vaan pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin kyllä ihan hyvin, edellyttäen että mies hoitaa kodin ja lapset. Olisihan se ihanaa tulla kotiin jossa on valmiina ruoka ja pyykkiäkin pesty ja viikattu kaappiin. Pikkulapsiaikana voidaan tehdä yhdessä isommat siivoukset ja ostokset vaikka viikonloppuna, mutta oletan kyllä että mies hoitaa esim lähikaupassa käynnin viikolla ja siistii kodin päällisin puolin päivittäin. Ja järjestäisin miehelle omaa aikaa joka päivä töiden jälkeen ja viikonloppuisin niin että jos haluaa harrastaa jotain, siihenkin löytyy aikaa. Kun lapset menevät kouluun, edellyttäisin että mies on päävastuussa kodin päivittäisistä töistä ja kaikesta organisoinnista mitä huushollin pyörittäminen vaatii. Tuollaista miestä ei kylläkään enää mitenkään sovi kutsua työttömäksi, hän on täystyöllistetty koti-isä.
Mistähän tuollaisen miehen löytäisi. Voi vaan haaveilla.
Eugeniikka löyhkää vahvasti tässä ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla merkkais asiassa miehen elämänasenne. Jos on intohimoja ja kiinostuksrnkohteita ja jotain yritteliäisyyttä esim vapaaehtoistyöhön tms projekteihin niin voisin harkita. Jos vaan makaa sohvalla niin ei käy.
Voisin ottaa miehen, joka haaveilee pitkistä hoitovapaista lasten kanssa kotona kotitöitä ja pientä puuhastelua tehden, mutta en ottaisi ketään elämäntapatyötöntä. Nämä ovat kaksi eri asiaa, vaikka joitain vuosia tilanne olisikin käytännössä sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän palstan mukaan pelkästään työtönkin mies on kelpaamaton kumppaniksi. Saati sitten pitkäaikaistyötön. Ideologisesti työttömät miehet nyt olisivat viimeinen miestyyppi, jota täällä kumppaniksi harkittaisiin.
Siis tottakai jos häntä suuresti rakastaisin. Mutta ehkä siinä elämäntavassa olisi vähän nielemistä, saattaisi olla kynnyskysymys lähteä tutustumaan.
Toki toivoisin että mies voisi yhtälailla ostaa lapsille asioita, jotka kallistuvat kun lapsi kasvaa ala-asteikäisestä. Ja sitäkin voi miettiä, kuinka mies pärjäisi jos jäisi yksin lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sytyttäisi. Olen itse tosi uraorientoitunut ja minusta on tärkeää että myös miehelläni on kunnianhimoa ja ajatus siitä, että menee ammatillisesti elämässä eteenpäin. Tykkään siitä että mieheni on ns ”samassa maailmassa”.
En itse tykkää marjojen poimimisesta ja eräjormailusta, joten tällaisia asioita fanittava mies ei ole makuuni.
Nainen - Suomi - Nainen sanakirja kertoo että kun nainen sanoo toivovansa miehen olevan "uraorientoitunut" ja "eteenpäin" pyrkivä, tarkoittaa se suomeksi että nainen toivoo miehen tekevän paljon rahaa, tai että hänellä on potentiaalia pian tehdä paljon rahaa.
Jos mies on alansa huippu jossakin asiassa joka ei tuotakaan paljon, tai ei yhtään rahaa, ei tämä huippumies kelpaakaan naiselle.
Sitten taas jos mies on saanut perinnöksi 10 miljoonaa, mutta on koko elämänsä vain nauttinut työtä tekemättä, niin kummasti tämä vaatimus "hyvästä urasta" ja "eteenpäin pyrkimisestä" unohtuu.
Eli raha on ainoa asia joka naiselle merkkaa tässäkin asiassa.
Mun lisäksi täällä käy toinenkin kotimiehen pitäjä. Odotan saavani vastaavaa palvelua mitä kotirouvat tarjoaa miehilleen. Vauva on vasta tuloillaan muutoin ”pidettävä” kotimies vaikuttaa juuri siltä miltä pitääkin.
Jos mulla olisi paremmat tulot niin joo, voisin tehdä lapsen kolmikymppisen työttömän kanssa jos hän olis hyvä, rehellinen ihminen ja hänestä tulisi hyvä isä ja kumppani.
Mutta tyypin, jolla on sijoituksia, säästöjä ja tonnin sivutienestit ja silti kuppaa yhteiskunnan rahoja ja aikoo vielä luuhata illat ties missä kun minun työssäkäyvänä pitäisi päästä nukkumaan, en todellakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katella ulkomailta vaimoa. Itse otin 10 vuotta nuoremman aasialaisen vaimon ja nyt on 2 lasta. Siinä missä suomalaisille ei kelvannut.
Niin kannattaa. Kannattaa ostaa menolippu thaimaseen pullonkeräysrahoilla ja voi sitten vaikka liftata takaisin sen uuden herkkuvaimon kanssa. Se voi matkan varrella kerätä pulloja.
Pullojen keruu oli vain esimerkki, ja homma josta aloituksessa puhuin on hieman samantyyppistä, mutta 20-kertaisella nopeudella ja 20-kertaaa paremmin tuottavaa.
Kyseessä on hyvin kapea ala, enkä kaipaa sinne kilpailijoita yhtään enempää. Siksi en halua kertoa tarkemmin täällä että mikä se on.Kuitenkin itse menen ja kerään asioita, joita sitten myyn
AP
Kuukausittain on mahdollista hankkia helpohkosti 1000e lisätulot tukien päälle tällä
AP
Lapsiperheen pelkät asumiskulut vuokralla ovat pääkaupunkiseudulla yli 1000 euroa. Jos sinulla on työssäkäyvä puoliso, käy helposti niin, ettei mitään asumistukia tipu. Esim pelkkä päivähoitomaksu voi kahdesta lapsesta olla yli 400 euroa.
Lasten vaatteisiin, ruokaan, harrastuvälineisiin ja harrastuksiin kuluttajaa.
Eli vapaaehtoisesti työhön ei kykenisi tarjoamaan lapsilleni sellaista elintasoa, jota lapsilleni haluaisin tarjota, jos hän ei kykene maksamaan omaa osuuttaan lasten ja perheen menoista.
Käytännössä itse päätyisin elättämään miestä.
Oma mieheni on ollut työtön , kun tapasimme. Hänellä oli kuitenkin halu työllistyä. Peheen menoista minä äiti maksan suurempituloisena enemmän. Tämä on mulle kuitenkin ok, kun mies osallistuu. Mutta työttömyystuilla eikä edes tonnin lisärahoilla makseta niitä kuluja, mitä perheestä syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, ilman sen suurempia perusteluita.
En yllättänyt. Mikäs mies se semmoinen on, jonka siivellä ei pääse elämään.
Tässä tarjottiin vaihtoehtoa, jossa nainen elättää yhteiset lapset ja varmaan miehenkin. Oletko huomannut, että Suomessa normaalit naiset elättää itsensä, tää elämäntapatyöttömyys on julkisuudessa aina ollut jonkun miehen ominaisuus.
Mies ei odota naisen elättävän häntä.
AP
Kuka ne lapset elättää? Pulloja keräämällä ei kustanneta edes yhden lapset elatusta, saati useamman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sytyttäisi. Olen itse tosi uraorientoitunut ja minusta on tärkeää että myös miehelläni on kunnianhimoa ja ajatus siitä, että menee ammatillisesti elämässä eteenpäin. Tykkään siitä että mieheni on ns ”samassa maailmassa”.
En itse tykkää marjojen poimimisesta ja eräjormailusta, joten tällaisia asioita fanittava mies ei ole makuuni.
Nainen - Suomi - Nainen sanakirja kertoo että kun nainen sanoo toivovansa miehen olevan "uraorientoitunut" ja "eteenpäin" pyrkivä, tarkoittaa se suomeksi että nainen toivoo miehen tekevän paljon rahaa, tai että hänellä on potentiaalia pian tehdä paljon rahaa.
Jos mies on alansa huippu jossakin asiassa joka ei tuotakaan paljon, tai ei yhtään rahaa, ei tämä huippumies kelpaakaan naiselle.
Sitten taas jos mies on saanut perinnöksi 10 miljoonaa, mutta on koko elämänsä vain nauttinut työtä tekemättä, niin kummasti tämä vaatimus "hyvästä urasta" ja "eteenpäin pyrkimisestä" unohtuu.
Eli raha on ainoa asia joka naiselle merkkaa tässäkin asiassa.
Se ettei kykene työelämään on yleensä merkki mielenterveysongelmista. Miljoonaperijällä on järkevä syy siihen miksi ei mene töihin.
Mikseivät naiset sitten ihan suoraan sano sitä että rahalla on väliä pelkästään?
Kun asioista puhuttaisiin suoraan, niin jo alakoulussakin voisi sitten opettaa pojille että pääasia naisen saannissa on hankkia rahaa ja omaisuutta.
He ovat haavoittuvassa asemassa kun ovat lapsia, ja uskovat nykyiset valheet siitä miten muut, immateriaaliset asiat muka merkkaisivat enemmänTottakai rahalla on väliä! Niitä kerättyjä mustikoitako lapset syö puolet vuodesta jos isä ei muuhun kykene?!
Mikä juttu on syyllistää naisia siitä etteivät lähtökohtaisesti halua että lapset joutuvat kokemaan köyhyyttä elämässään?! Onko se naisten vika että lapset tarttee ruokaa, vaatteita, terveydenhuoltoa, suojaa, sivistystä ja harrastuksia?
En oo AP, mutta on se kumma miten miehet pystyy yksin elättämään perheen ilman ongelmia, ja hoitamaan nää kaikki asiat, vaikka nainen on työtön, mutta näin päin ei onnistu vaikka mies tekis muutakin kuin makais sohvalla.
Ei kyllä yleensä Suomessa pysty, vaan molemmat joutuu käymään töissä. Joku vanhempainvapaakausi yritetään pitää ja se on monessa perheessä tosi tiukkaa aikaa.
No sitten ajat on muuttuneet, muistan kun itse olin lapsi ja vaan toinen vanhempi oli töissä ja ihan hyvin pärjättiin.
Ajat on todellakin muuttuneet. Miten tämä voi olla jollekkin vielä epäselvää?
Ei näin työttömänä oo tarvinnut huolehtia, eikä tarvii vastaisuudessakaan.
Lapset tulee siis elämässään saamaan kaiken mitä tarvitsevat? Nuorena ajokortin, tukea opintoihin ja pesämunan omistusasuntoa varten?
Miksi pitäisi saada pesämuna omistusasuntoa varten...? :,D ihan menevät töihin ja ottavat lainaa niinkuin me muutkin.
Mun ex ei ole 50-vuotisen elämänsä aikana montaa vuotta töitä tehnyt, ehkä pätkittäin yhteensä 2 vuotta.
Tyhmänä tein lapset hänen kanssaan, kun oli opiskelija, jonka opinnot vaan venyi ja venyi. Lasten ollessa pieniä, ei varmaan saanut yhtäkään opintoviikkoa kasaan (selvisi vasta jälkikäteen, kun kävi joka päivä "opiskelemassa". Lastenhoitoon ja kodinhoitoon osallistui vain satunnaisesti. Opintotukikuukaudet oli hänellä loppu, joten maksoin kaiken vanhempainrahoistani ja säästöistäni.
Kun sain selville hänen "opiskeluhuijauksensa" ja vaadin muutosta, hän alkoi olla vain enemmän poissa kotoa ja hankki sivusuhteen. Erohan siitä tuli.
Elämäntapalaiskiaiset tulevat kalliiksi ja ovat itsekkäitä.
Itse en haluaisi mitään pesämunaa
En. Huono roolimalli lapselle. Tuloni tippuvat jäädessäni äitiyslomalle, joten puolison on silloin otettava enemmän vastuuta taloudellisesti. Haluan myös jäädä hoitovapaalle ainakin siihen asti kunnes lapsi kävelee ja puhuu hieman, eli tuloni olisivat hoitovapaalla ollessa vähemmän kuin työmarkkina tuki. Millä eläisimme? Ja kun palaan työelämään takaisin, ärsyttää nähdä ap sohvalla makoilemassa päivät pitkät ja minä elätän käytännössä kahta lasta. Ei kiitos ikinä.
Ei sitä tarvii muuta kuin ruokaa ja katon pään päälle, mutta eiköhän kaikki muukin järjesty.