Heitteleekö "normaali" ihminen suuttuessaan tavaroita?
Eikö silloin pidä olla todella aggressiivinen ja vihainen olo sisällä ja se purkautuu tuollaisena kun ei muutakaan osaa?
Kommentit (87)
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 00:24"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 23:02"]
En ole koskaan heitellyt mitään. Parempi on sanallisesti purkaa asioita ja tunteita kuin rikkoa paikkoja. Mun 2-vuotias lapsi voi joskus heittää tavaroita ja tuon ikäiselle se varmasti on normaalia kun itsehillintää ei ole eikä aina sanoja löydy. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata jo käyttäytyä.
[/quote]
Mielestäni on parempi heittää seinään joku tunteeton esine, kuin purkaa paha olonsa toiseen ihmiseen vittuilemalla ja haukkumalla. Sanat jäävät katsos sinne päähän pyörimään, jos korvien välissä on aivot. Niille ihmisille jotka osaavat laskea toisesta korvasta ulos, kun siellä välissä ei aivoja ole, voit toki raivota verbaalisesti.
[/quote]
Miksi pitäisi vittuilla ja haukkua? Sitä voi vaan sanoa mistä kenkä puristaa. Vittuilu ja haukkuminen on samanlaista alkeellista käytöstä kuin heitteleminenkin, aikuisen ihmisen pitäisi pystyä hillitsemään itsensä. Raivon tunne johtuu jostain ja se menee ohi kun hetken aikaa odottaa. Heittelyä rakentavampaa on sanoilla selvittää raivon syy ja etsiä ratkaisua jos sellaista on.
Jos alkaisin raivon tullessa heittelemään asioita, niin raivon mennessä ohitse harmittaisi ja hävettäisi kyllä paljon jos olisin jotain rikkonut. Eikä se heittely muutenkaan mua millään tavoin auta, en koe että se parantaisi siitä raivon tunteesta mitenkään. Toisin kuin raivon syystä puhuminen.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 00:26"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 00:24"]
Minulla ahdistuneisuus ja agressiivisuus purkautuu toisinaan tavaroita heittelemällä.. en sitten tiedä onko normaalia
[/quote]
Ei ole aikuiselta.
Anneli Auer heitteli tavaroita. Katso, mihin johti!
[/quote]
Joutui syyttömänä tuomituksi murhasta jota ei ole voinut tehdä. Paha homma.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 07:32"]
Hahhah! Ei sillä että ylpeilisin asialla että tapaan heitellä silmittämän raivon vallassa jotain lautasia tms seinään, mutta pakko myös ihmetellä että mitä auttaa lapasten tai tyynyn heitto? No hyvä jos se jotain auttaa. Mulla noi tilanteet on olleet sellaisia et on keinot ihan loppuneet ja toinen on ollut äitini ja toinen mieheni, jotka ovat mielestäni kohdelleet minua todella huonosti eivätkä lopettaneet useista pyynnöistäni huolimatta. Se vain molemmilla kerroilla on ikään kuin naksahtanut päässä että ei jumalauta nyt saa riittää ja jotenkin on täytynyt saada se viesti perille kun puhe ei ole auttanut niin ruuat lentänyt asianomaisten päälle ja sen jälkeen se lautanen. Kyllä se on jotenkin pysäyttänyt molemissa tilanteissa myös tuon vastapuolen tajuamaan, että mitä tapahtui just ja että nyt tais joku raja ylittyä. En kadu yhtään ja varmasti toimisin samalla lailla uudelleenkin jos ei mikään muukaan auta.
[/quote]
Niinpä. Joskus ihmiset vaan on niin mulkkuja että hermo menee. Tottakai on näitä jotka kilahtelee ihan käsittämättömistä asioista viikoittain tai lähes päivittäin ja se ei enää oo normaalia tai on ainakin läheisille tosi raskasta, mutta just tuommonen etttä kohdellaan todella huonosti saa mullakin jossain vaiheessa aikaan kunnon raivostumisen.
Olen rauhallinen ja tasapainoinen ihminen, hallitsen ja hillitsen tunteeni. On kuitenkin ollut tilanteita, joissa tavaroiden paiskominen on helpottanut sen hetkistä sisäistä pahaa oloani. Olen tehnyt paiskomisen suunnitellusti niin ettei muita ole ollut paikalla. Erään kerran erään ahdistavan asian takia en ollut nukkunut kunnolla pitkään aikaan, paiskomisen jälkeen minulla oli helpottunut ja levollinen olo. Ahdistus helpotti ja nukuin taas hyvin. Enkä edelleenkään ole aggressiivinen tai helposti kimpaantuva.
Minä heittelen ja juuri niitä tyynyjä tai vaatteita. En ole koskaan heitellyt riidellessä tai toisen ihmisen takia. Nämä tilanteet on niitä joissa turhaudun itseeni (en saa jotain asiaa onnistumaan useista yrityksistä huolimatta) tai päiviä, jolloin kaikki alkaa mennä pieleen heti aamusta ja joku kahvinkeittimen hajoaminen sellaisena päivänä on vain viimeinen pisara. Teininä tuli hajotettua tavaroita, mutta se harmitti jälkeenpäin niin paljon, että olen oppinut jotain. En visko muita päin tai edes muiden nähden. Likaisten pyykkien paiskominen pitkin khh:n seiniä helpottaa. Pidän itseäni ihan normaalina. Liikuntakin auttaa, mutta ei sitä pysty aina hyödyntämään.
Miksi suomessa heittely on jotenkin mielipuolen hommaa. esim italiassa ja etelä-euroopassa se on normaalia ja siellä ei pidetä kehittymättömänä pikkupoikana,jos siellä aikuinen mies suuttuessaan heittelee tavaroita se on vaan siellä macho-mies ja jopa miehekäs sellainen. en oikein ymmärrä tätä tasapaksua suomi-menttaliteettia. onko italialaisilla niin paljon tukahdettuja tunteita ja patoutunutta raivoa sisällä, mielestäni ei. me syömme mieli-ala lääkkeitä sen vuoksi, koska täällä ei saa näyttää vihaa, vaan se pitää jotenkin pyyhkiä pois, joko alkohoholilla tai mieli-ala lääkkeillä jos on taipumusta tempperamenttisuuteen.
Hahhah! Ei sillä että ylpeilisin asialla että tapaan heitellä silmittämän raivon vallassa jotain lautasia tms seinään, mutta pakko myös ihmetellä että mitä auttaa lapasten tai tyynyn heitto? No hyvä jos se jotain auttaa. Mulla noi tilanteet on olleet sellaisia et on keinot ihan loppuneet ja toinen on ollut äitini ja toinen mieheni, jotka ovat mielestäni kohdelleet minua todella huonosti eivätkä lopettaneet useista pyynnöistäni huolimatta. Se vain molemmilla kerroilla on ikään kuin naksahtanut päässä että ei jumalauta nyt saa riittää ja jotenkin on täytynyt saada se viesti perille kun puhe ei ole auttanut niin ruuat lentänyt asianomaisten päälle ja sen jälkeen se lautanen. Kyllä se on jotenkin pysäyttänyt molemissa tilanteissa myös tuon vastapuolen tajuamaan, että mitä tapahtui just ja että nyt tais joku raja ylittyä. En kadu yhtään ja varmasti toimisin samalla lailla uudelleenkin jos ei mikään muukaan auta.