Heitteleekö "normaali" ihminen suuttuessaan tavaroita?

Kenenkään ei pitäisi kärsiä omassa kotonaan tavaroidenheittelijähullusta. Antaa lapsille tosi hyvää esimerkkiä tälläinen toiminta!

Aika moni asia mitä tällä palstalla pidetään normaalina on mielestäni epänormaalia. Että kuka senkin sitten määrittelee sen normaalin? Suuri joukko ihan aikuisten oikeassa olevia, anonyymejä ihmisiä?`Itse heittelin tavaroita kun minulle selvisi mieheni pettäneen minua. Olen niin epänormaali että tunsin silmitöntä raivoa. Moni palstamamma varmaan olisi hienosti osannut hillitä tunteensa, minä en. Ei tullut mieleenkään vajhingoittaa ketään, mutta kyllä se petetyksi tulemisen raivo oli sen verran suurta, että jotenkin se piti purkaa. Kertokaas nyt kaikki NORMAALIT tavat reagoida.

kyllä täällä on leppoisaa porukkaa! Vai pehmolelun heittelyä! Mun mies kun suuttuu niin iskee lautaset tiskialtaaseen säpäleiksi ja nyrkillä ovea niin että sormi lähes murtuu. ei sentään kaaressa mitään tavaroita, siitä tulisi pahaa jälkeä kun testosteronia ja raivoa on niin paljon sillä hetkellä. Sitten hetken päästä on lauhkea (jos käy eka tupakalla).

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 09:42"]

En tiedä, minä heittelen joskus.

[/quote]

Samoin

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 13:56"]

kyllä täällä on leppoisaa porukkaa! Vai pehmolelun heittelyä! Mun mies kun suuttuu niin iskee lautaset tiskialtaaseen säpäleiksi ja nyrkillä ovea niin että sormi lähes murtuu. ei sentään kaaressa mitään tavaroita, siitä tulisi pahaa jälkeä kun testosteronia ja raivoa on niin paljon sillä hetkellä. Sitten hetken päästä on lauhkea (jos käy eka tupakalla).

[/quote]

Hui kauhia mikä mies sulla on!! Ei kai teillä ole lapsia? Ei saa kauhean hyvää roolimallia tuollaisesta riehumisesta.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 13:56"]

kyllä täällä on leppoisaa porukkaa! Vai pehmolelun heittelyä! Mun mies kun suuttuu niin iskee lautaset tiskialtaaseen säpäleiksi ja nyrkillä ovea niin että sormi lähes murtuu. ei sentään kaaressa mitään tavaroita, siitä tulisi pahaa jälkeä kun testosteronia ja raivoa on niin paljon sillä hetkellä. Sitten hetken päästä on lauhkea (jos käy eka tupakalla).

[/quote]

tää kuulostaa hiukan minulta. Tosin sitten ku hetki on rauhoittunut niin välillä hävettää mutta ei aina. Mutta ei ole kiva "tapa" tämmöinen. Välillä sitä suuttuu liian pienestä mutta välillä sitä ns.paskaa on kertynyt jo jonkin aikaa ja sitten väsyneenä purkautuu näin. T. Nainen

Kyllä meidän suvussa on raivostumisen yhteydessä esineitä heitelty. Parempi niin kuin se, että mätkitään toista turpaan.

Joskus ala-asteikäisenä riitelin sisarusten kanssa jostain sillä seurauksella, että heitin sängystä kaikki petivaatteet lattialle ja menin makaamaan lumikinokseen puoleksi tunniksi ilman takkia. Se teki hyvää. :)

No kyllä heittelee. Parempi heitellä tavaroita kuin ihmisiä.

Liittyykö tämäkin nyt Aueriin, kun sanoi heitelleensä joskus pehmoleluja ja kirjoja?

Ole itsekin suutuspäissäni tavaroita viskellyt, en kyllä ketään toista ihmistä kohti.

En mä ainakaan osaa pitää mitenkään vastakkaisina toimittiin tavaroiden heittelyä ja lyömistä. Päinvastoin, tuntemani tavaroidenheittilijät ovat myös lyöneet ja mm. potkineet lemmikkejä suutuspäissään. En taida tietää ketään, joka muuten olisi ollut itse tyyneys ja hallinnut tunteensa ja sitten yhtäkkiä napsahtanut pahoinpitelemään läheisiään jonkun mystisen padon murruttua.

Teoria jonka mukaan aggressiot patoutuvat  ellei niitä välillä pura aggressiivisella käytöksellä on nykypsykologiassa todettu aikansa eläneeksi ja paikkansapitämättömäksi. Päinvastoin mm. huutaminen ja tavaroiden heittely vaan lisää aggressiohormonien määrää ja samalla aggressiivisen käytöksen palkitsevuutta ja näin ylläpitää raivoissaan käytöstä. Asiantuntija suositteli raivon purkamista ennemmin esim. punnertamalla - se kuluttaa adrenaliinia ja siten rauhoittaa ja vieläpä tavalla joka ei aiheuta pelkoa ympäristössä, muttei tuo samanlaista raivoa ylläpitävää palkintoa kuin aggression suora ilmaisu. Myös klassinen kävelyretki toimii samoin. Rauhoituttua  voi sitten keskustella raivon aiheuttaneet asiasta ja hakea siihen ratkaisua. Pikkuhiljaa raivoaminen ei enää olekaan niin houkutteleva tai luonnollinen reaktiotapa.  

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 14:45"]

En mä ainakaan osaa pitää mitenkään vastakkaisina toimittiin tavaroiden heittelyä ja lyömistä. Päinvastoin, tuntemani tavaroidenheittilijät ovat myös lyöneet ja mm. potkineet lemmikkejä suutuspäissään. En taida tietää ketään, joka muuten olisi ollut itse tyyneys ja hallinnut tunteensa ja sitten yhtäkkiä napsahtanut pahoinpitelemään läheisiään jonkun mystisen padon murruttua.

Teoria jonka mukaan aggressiot patoutuvat  ellei niitä välillä pura aggressiivisella käytöksellä on nykypsykologiassa todettu aikansa eläneeksi ja paikkansapitämättömäksi. Päinvastoin mm. huutaminen ja tavaroiden heittely vaan lisää aggressiohormonien määrää ja samalla aggressiivisen käytöksen palkitsevuutta ja näin ylläpitää raivoissaan käytöstä. Asiantuntija suositteli raivon purkamista ennemmin esim. punnertamalla - se kuluttaa adrenaliinia ja siten rauhoittaa ja vieläpä tavalla joka ei aiheuta pelkoa ympäristössä, muttei tuo samanlaista raivoa ylläpitävää palkintoa kuin aggression suora ilmaisu. Myös klassinen kävelyretki toimii samoin. Rauhoituttua  voi sitten keskustella raivon aiheuttaneet asiasta ja hakea siihen ratkaisua. Pikkuhiljaa raivoaminen ei enää olekaan niin houkutteleva tai luonnollinen reaktiotapa.  

[/quote]

Jahas, sekä omasta että ammattini puolesta olen eri mieltä. Raivoa on niin monenlaista, jos ihminen on täynnä vihaa, ei se millään päiväkävelyllä lähde. Ja moni on. Ja mitä tulee ammattilaisiin, monet ammattilaiset ovat ihan pihalla omien tunteidensa kanssa, kirjaviisauksilla yrittävät ihmisiä auttaa, vaikka tunteiden kanssa työskennellessä se on aika heikko apu. Suomessa on vallalla kaksinaismoralistinen häpeäkulttuuri, aggressio mielletään heti väkivallaksi, aika monen aggressuionhallintataidot ovat hakusessa. On yleistä kääntää aggressio joko itseään vastaan, kuten masennus, tai sitten purkaa aggressiota erilaisten piilokeinojen avulla ja luulla olevansa jotenkin parempi tai "normaalimpi" kuin ihminen joka osaa purkaa tunteensa rehellisesti. Siitä, että purkaa aggressiotaan vaikka paiskomalla muutaman esineen, on vielä kaikenlainen sekopäinen riehuminen todella kaukana. Tekopyhä hurskastelu ja oikeassaolemisen tarve-oliskohan jotakin patoutunutta aggressiota sekin...?

Ei todellakaan heittele. Minä heittelin teininä suutuspäissäni milloin mitäkin. Olin silloin vakavasti masentunut ja ahdistunut. Parannuttuani ei ole tullut mieleenkään.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 09:41"]

En ole koskaan tavannut heittelijää, enkä toivottavasti tapaakaan. En ymmärrä ettei aikuinen pysty hillitsemään raivoaan sen vertaa että pystyisi olemaan heittelemättä. En myöskään hyväksy huutamista, asia menee perille pienemmälläkin volyymilla. Nimittely ja vittuilu on myös ei-ei.

[/quote]

Passiivis-aggressiivisuus rulettaa!

Höh, meidät on kasvatettu liian kilteiksi. Sitten haudotaan kaunaa ja kerätään kiukkua ja sihistään pinnistetyn normaalilla äänellä ilkeyksiä.

Kyllä ihminen suuttua saa. Kirota ja huutakin. Toisten satuttaminen on minusta se raja, jota ei pidä ylittää.

39 on kuitenkin tutkimusten mukaan oikeassa. Aggression "säiliöteoria" on kuollut ja kuopattu.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 14:02"]

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 13:56"]

kyllä täällä on leppoisaa porukkaa! Vai pehmolelun heittelyä! Mun mies kun suuttuu niin iskee lautaset tiskialtaaseen säpäleiksi ja nyrkillä ovea niin että sormi lähes murtuu. ei sentään kaaressa mitään tavaroita, siitä tulisi pahaa jälkeä kun testosteronia ja raivoa on niin paljon sillä hetkellä. Sitten hetken päästä on lauhkea (jos käy eka tupakalla).

[/quote]

tää kuulostaa hiukan minulta. Tosin sitten ku hetki on rauhoittunut niin välillä hävettää mutta ei aina. Mutta ei ole kiva "tapa" tämmöinen. Välillä sitä suuttuu liian pienestä mutta välillä sitä ns.paskaa on kertynyt jo jonkin aikaa ja sitten väsyneenä purkautuu näin. T. Nainen

[/quote]

En ole mitään heitellyt, enkä pidä sitä normaalina kuin ihan ääritilanteissa ja silloinki vain jotain vaatteiden viskomista. Minusta silloin on nimenomaan patoutunut liikaa sisälle, jos menee tuohon pisteeseen. Jaa, että miten normaali ihminen hoitaa asiat? Puhuu ja selvittää hampaan koloon jääneet asiat jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa

Tota noin, mun tuttavapiirissä nää kaukaiset kiukuttelijat ja hampaiden välistä siirsivät on samaa porukkaa, jotka myös huutavat, heittelevät tavaroita ja osa lyökin. 

Sit on erikseen ne, jotka eivät juurikaan tee mitään näistä, vaan osaavat ihan puhumalla selvittää vaikeat asiat. 

Se, että osaa hallita tunteitaan kuin aikuinen ihminen eikä vain velloo niiden armoilla, ei tarkoita, etteikö tuntisi mitään tai että tukahduttaa tunteitaan. Kyse ei ole myöskään ominaisuudesta vaan taidosta, jonka harjoittelemaan tavallisesti aloitetaan jo lapsena, mutta on mahdollista vaivaa näkemättä saavuttaa myös aikuisena. 

Eräs tuttava oli töissä aikoinaan Etelä Euroopassa ( ennen lamaa) ja hänet hyväksyttiin joukkoon vasta kun kerran suuttui työpaikalla ja heitti ruoka-annoksen lattialle. Tunteettomat suomalaiset vieroksuttavat, mutta tunteita osoittava ei.

En ole koskaan tavannut heittelijää, enkä toivottavasti tapaakaan. En ymmärrä ettei aikuinen pysty hillitsemään raivoaan sen vertaa että pystyisi olemaan heittelemättä. En myöskään hyväksy huutamista, asia menee perille pienemmälläkin volyymilla. Nimittely ja vittuilu on myös ei-ei.

Ei se normaalia ole. Niinkuin ap sanoit,silloin ei ihmisellä ole muuta keinoa käsitellä negatiivisiä tunteitaan.

Ei heittele.