Heitteleekö "normaali" ihminen suuttuessaan tavaroita?

Anneli Auer heitteli tavaroita. Katso, mihin johti!

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 23:02"]

En ole koskaan heitellyt mitään. Parempi on sanallisesti purkaa asioita ja tunteita kuin rikkoa paikkoja. Mun 2-vuotias lapsi voi joskus heittää tavaroita ja tuon ikäiselle se varmasti on normaalia kun itsehillintää ei ole eikä aina sanoja löydy. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata jo käyttäytyä.

[/quote]

Mielestäni on parempi heittää seinään joku tunteeton esine, kuin purkaa paha olonsa toiseen ihmiseen vittuilemalla ja haukkumalla. Sanat jäävät katsos sinne päähän pyörimään, jos korvien välissä on aivot. Niille ihmisille jotka osaavat laskea toisesta korvasta ulos, kun siellä välissä ei aivoja ole, voit toki raivota verbaalisesti.

Minulla ahdistuneisuus ja agressiivisuus purkautuu toisinaan tavaroita heittelemällä.. en sitten tiedä onko normaalia

Viskon, paiskon ja hajotan silloin kun vituttaa. Ja kylläpä helpottaa..

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 00:24"]

Minulla ahdistuneisuus ja agressiivisuus purkautuu toisinaan tavaroita heittelemällä.. en sitten tiedä onko normaalia

[/quote]

Ei ole aikuiselta.

Anneli Auer heitteli tavaroita. Katso, mihin johti!

En heittele. Suutuspäissäni saatan tosin aika rivakasti laitella tavaroita paikoilleen. .tai no kyl mä itseasiassa vaatteita oon paiskonnut. Ukko kun ei osaa kerätä omia romujaan.

Ihan normaali perheenäiti oon. Temperamenttinen tosin, mutten hullu. :)

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 10:13"]

Kyllä sitä ihmisen pitää kilahtaa, että heittelee.

Tosin joskus sitä yllättää itsensäkin. Tästä on aikaa, silloinen poikaystävä ei tullut yöksi kotiin. Olin siinä aamulla pakannut laukkuni ja ajattelin, että ilmoitan viileästi vaan että tämä oli tässä, mä lähden takaisin äidin luo.

Vaan mitä tapahtuikaan? Kun se sitten kuitenkin kömpi asuntoomme, niin hyökkäsin sen kimppuun, raavin ja löin. En todellakaan tajua mikä naksahti päässäni.

Ja häpeän. Mutta samalla se oli hyvä muistutus siitä, että itsensä kanssa on vielä tekemistä. Olin tuolloin juuri parikymppinen ja se suhde ei enää kestänyt kauaa. Mies ei lyönyt takaisin, koskaan.

[/quote]

Toivottavasti saat vielä joskus kunnolla turpaasi :)

Hullu ja sekopää olet ihan selvästi. Vielä pahemmaksi asian tekee että kuvittelet ettei mies voi tai saa puolustautua, nainenhan saa repiä vaikka silmät päästä. 

Itse olisin iskenyt alakoukulla pallohamaasi niin että olisit lentänyt katkarapuna nurkkaan ja kysynyt että "tuntuuko se hyvältä, mitä jos ei kumpikaan käytettäisi väkivaltaa vaan sanoja?" niin ehkä paksuun palloosi olisi mennyt, ettei väkivalta ole ratkaisu, paitsi jos sitä käytetään tuollaiselle opetusmielessä.

"tempperamentti" on vaan tekosyy lellityille tai sekopäille puolustella tekojaan. 

Kyllä järjissään oleva ihminen kykenee hillitsemään tunteensa normaalitilanteissa(eriasia esim joku ryöstötilanne ym, jolloin saattaa napsahtaa helpommin). 

Kaikki "tempperamenttiset" jotka olen tuntenut ovat vaan huonosti kasvatettuja mulkkuja, jotka kuvittelevat että heillä on oikeus oksentaa tunteensa muiden niskaan ja muut vaan ottaa vastaan. Eli niitä joiden pitäisi saada kunnolla turpaansa jotta tippuisivat maanpinnalle ja tajuaisivat millaisia öykkäreitä ovat.

Kerran nuorempana heitin, lasin. En muista mihin meni hermo mutta hain lasin kaapista ja menin meidän pihan taakke mettään ja heitin sen lasin isoon kiveen. Oli kyllä siisti tunne ja kun ne sirpalemuruset lenteli ympäriinsä niinkuin lumihiutaleet. Ikinä muuten en kai oo mitään heitelly. Aika rauhallinen luonne oon, tuolloin vaan purkasin pahaa oloa... Enkä millään tapaa tue mitään lasien/ pullojen rikkomista luontoon mutta tollon ei tullu ajatelleeks esim eläimiä.

Mun mies heittelee tavaroita ja suuttuu helposti. Vaikeeta mulle ku oon ite tosi herkkä ja sopuisa. En tykkää huutamisesta.

Mun eka poikaystävä heitteli. Heitti kerran munkin puhelimen seinään niin että meni rikki ja jouduin huijata iskälle että kaaduin jäällä niin että se jäi mun alle... Oli myös heittäny exäänsä heittotähdellä. Ja uhkaili mua puukolla. Uhkaili myös itsensä tappamisella. Pimee ukko. Oli tolloin vasta 16 ja varmaan 14 kun oli sillä heittotähdellä exäänsä heittänyt.

Minä heitä, paiskon, potkin seiniä, rikon mitä tahansa tielle sattuu. Näin ei käy usein, onneksi. En osaa hillitä itseäni tietyn pisteen jälkeen ja uskokaa että olen yrittänyt harjoitella. Liikunnalla pystyn purkamaan paljon patoutuneita asioita, mutta joskus kuppi menee kokonaan nurin.
harmittaa, ei ole kiva lähiympäristölle ja siihen raivokohtaukseen menee paljon energiaa, se on uuvuttavaa.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 00:41"]Mun eka poikaystävä heitteli. Heitti kerran munkin puhelimen seinään niin että meni rikki ja jouduin huijata iskälle että kaaduin jäällä niin että se jäi mun alle... Oli myös heittäny exäänsä heittotähdellä. Ja uhkaili mua puukolla. Uhkaili myös itsensä tappamisella. Pimee ukko. Oli tolloin vasta 16 ja varmaan 14 kun oli sillä heittotähdellä exäänsä heittänyt.
[/quote]

Niin ja melkein heitti mun tuolloista parasta kaveria saksilla, ei osunut. Onneks tajusin erota vuoden jälkeen, en ikinä katunut.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 00:41"]Mun eka poikaystävä heitteli. Heitti kerran munkin puhelimen seinään niin että meni rikki ja jouduin huijata iskälle että kaaduin jäällä niin että se jäi mun alle... Oli myös heittäny exäänsä heittotähdellä. Ja uhkaili mua puukolla. Uhkaili myös itsensä tappamisella. Pimee ukko. Oli tolloin vasta 16 ja varmaan 14 kun oli sillä heittotähdellä exäänsä heittänyt.
[/quote]

Oon miettinyt että mikä on voinut mennä niin pieleen että 13-14v heittelee ihmisiä heittotähdillä ja on muutenkin noin sekasin ?? Petti myös kokoajan. Nykyään vetää huumeita viikonloppusin.

Itse aloin tälläseksi tavaroiden heittelijäksi mun ja entisen avomiehen suhteen viimesinä kuukausina. Oli yksinkertasesti niin paha olla että viskoin kännykän kerran lattialle ja kerran otin kuivauskaapista lautasen ja pamautin sen rikki tiskialtaaseen.. Oli suhteellisen hämmentävää itsellekkin.. & Koin silloin kyllä ettei ole kaikki kunnossa omassa mielenterveydessä kyllä....

Joskus, hyvin harvoin, saatan suuttua niin, että viskaan jonkin tavaran. Viimeksi ehkä 2 vuotta sitten. Olen normaalisti hyvinkin rauhallinen ihminen, ja pidän itseäni jopa melko tasapainoisena.

Vaatii aika äärimmäisen suuttumuksen, että alan heitellä. Kun miettii nyt taaksepäin, niin siellä taustalla on aina ollut joku pitempiaikainen ärsyyntymisen ja turhautumisen aihe. Yleensä esineet on olleet tyyliin hanska tai joku muu kevyt ja pehmeä. Kerran heitin miestä päin (täydellä) kaljatölkillä ja säikähdin itsekin ihan hitosti, en voi ymmärtää miksi niin tein ja ennenkaikkea siinähän olisi voinut jo käydä pahastikin, jos olisi osunut päähän. Tuolloin olin aika kovassa kännissä sen lisäksi, että olin ihan hemmetin raivoissani miehelle. Onneksi ei osunut, vieläkin tulee kylmät väreet kun ajattelenkin!

Jaaha, kai minä sitten olen epänormaali. Olen heitellyt tavaroita useammankin kerran väsyneenä ja ärsytettynä. Kerran hajotin kännykänkin kun niin vitutti. Osaan kyllä hillitä itseni oikein hyvin tarpeen vaatiessa, mutta eihän se tarve aina vaadi. Jos todella pistää vihaksi, tavaroiden heittely on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin rauhallinen analyyttinen keskustelu, jossa vitutus mitätöidään totaalisesti. Ilmaiseeko sellainen täydellinen itsensä hillitsijä mitään muitakaan tunteita?

Voi että tätä oikeassaolemisen määrää.  Ei ole mitään NORMAALIA. On hyvin monenlaisia ihmisiä, kulttuureja, temperamentteja, tilanteita. Se heittääkö ihminen kiukuspäissään tavaroita ei kyllä ole minkään aikuisuuden tai terveen tunne-elämän mittari. Suomalaisessa kulttuurissa on pidetty hyveenä sitä että ihminen hillitsee kaikki tunteensa, nielee ne, masentuu, ahdistuu tai muuta, pääasia ettei ilmaise mitään. Tunteet ovat sitä varten että ne voi ilmaista. Toista ihmistä ei saa vahingoittaa, eikä tietenkään ole mitään järjeä rikkoa ikkunoita tai astioita tms- korjaamisessa on hommaa ja se maksaa, mutta on kyllä huomattavasti fiksumpaa purkaa aggressionsa fyysisesti lenkkeilemällä, nyrkkeilemällä tai sitten vaikka paiskomalla tavaroita kuin hillitä ja hallita ja olla mukahyvä ihminen. Tietysti jos on kovin laimeat tunteet, niin ehkä se on ok, mutta jos on temperamennttia niin tunteiden jatkuva hillitseminen on vaarallista. Mistä luulette esim. nuorison patoutuneen aggression johtuvan? Ehkä siitä että ei ole mitään tilaa ja oikeutusta purkaa tunteita kun pitää vaan olla sisäsiisti ja "normaali" ja vaivaton, vaikka kokisi mitä. Minä en siis näe mitenkään erityisen fiksuna ihmistä joka aina hillitsee ja hallitsee kaiken. päinvastoin, alan miettiä mikähän tuolla on vikana ja mistä päästä ja millä korviketoiminnalla ne tunteet tulevat ulos. Varsinkin jos elämässä on paljon haasteita, on erittäin hyvä se että ihminen osaa purkaa aggressiotaan. Se että ihminen ryhtyy väkivaltaiseksi toista kohtaan "kilahtaa" johtuu varmaan aina usein juuri siitä että on pitänyt olla liian hillitty ja hallittu ja normaali tunteisiinsa nähden. Se että heittelee tavaroita ei ole sitä "ettei muutakaan osaa" vaan päinvastoin, OSAA purkaa tunteitaan.

Aikuinen ihminen ei heittele tavaroita eikä käy toisten kimppuun normisti, jos nmiin tekee kannattaisi hakea apua.

No normaalia on vaikea määritellä, mutta toistuva tavaroiden heittely on aikuiselle vahingollista ja huonoa käytöstä, jonka takana lienee joitain ongelmia. Eli ko. käytöksestä olisi syytä pyrkiä eroon esim. vihanhallintaterapian avulla. Eri asia jos tekee noin kerran tai kaksi elämänsä aikana.

Ja jos normaali määritellään tyypillisenä, niin uskoisin, että suurin osa ihmisistä ei toistuvasti heittele tavaroita, eli siinä mielessä on epänormaalia.