Anneli on syyllinen koska ei itke.

Kaiken saa näyttämään miltä haluaa jos valitaan yksi kuva kokonaisesta ääntä ja liikkuvaa kuvaa sisältävästä klipistä. Oikeudessahan katsotaan kokonaisia klippejä ei suinkaan yksittäisiä kuvakaappauksia josta ei edes mitä asiaa ollaan selittämässä. Juuri näihin kokonaisuuksiin perustuu ihmettely Auerin rauhallisuudesta ja itkemättömyydestä tapahtuman vakavuuden huomioon ottaen.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 09:28"]

Minfossa on kuvankaappaus Annelista sairaalavuoteella jossa ne näyttää itkuiselta ja hätääntyneeltä, siitä samasta videosta. Jostain syystä eipä ole sitä kohtaa vaivauduttu syyttäjän videoon laittamaan.

http://i1105.photobucket.com/albums/h341/renandeli3/jotain-juttuja-2011/Auer-satakunnan-sairaalassa-2122006.jpg

[/quote]

mistä sitä tietää, että mitä rauhoittavia Annelille koko ajan työnnetään? Olen ollut joskus hautajaisissa. Hautaan saatettiin vanhempi, joka oli tehnyt itsemurhan. Se lapsi, joka oli isänsä löytänyt oli hautajaisissa aivan rauhoittavia lääkkeitä täyteen pumpattu, jotta kestäisi sen tilaisuuden.

Menin muuten krp:n ohi eilen Vantaalla, tuli melkoisen kylmät väreet koska tiesin AA:n olevan siellä...

Mä jouduin synnytyksessä kai jonkinlaiseen kipushokkiin kun kalvot puhkaistiin ja kipu nousi muutamassa minuutissa järkyttäviin mittoihin, tästä asiasta löytyy ihan netistäkin tietoa että näin voi käydä. Muistan että tajusin että mitä helvettiä, pyysin ojentamaan ilokaasun, yritin imaista sitä kerran, totesin että nyt lentää laatta, oksensin kaaressa, kätilö kysyy tarvinko epiduraalin ja sanon joo, ja seuraava muistikuva on se kun pitää olla paikallaan kun selkään pistetään (mitä en muista edes tunteneeni). Mulla ei ole ainuttakaan muistikuvaa siitä mitä siinä välissä tapahtui, kauanko epiduraalin tulo kesti. Tuskin se piikki sentään oli oven takana odottamassa, siinä kohtaa on musta aukko. Joten voin kuvitella että Auerinkin mielikuvat ovat sumuisia, kun itse en pysty muistamaan yhtään mitään! En pysty edes arvailemaan.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 09:32"]

Psykopatiaakin lienee eri asteista ja yllättävän tavallistakin.

[/quote]

Niin? Ja jos niitä ihmisiä tutkittaisiin 24/7 kahden kuukauden ajan, niin sitten voitaisiin todeta että psykopatian piirteitä. Joita ei Annelista löytynyt.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 09:41"]

Mä jouduin synnytyksessä kai jonkinlaiseen kipushokkiin kun kalvot puhkaistiin ja kipu nousi muutamassa minuutissa järkyttäviin mittoihin, tästä asiasta löytyy ihan netistäkin tietoa että näin voi käydä. Muistan että tajusin että mitä helvettiä, pyysin ojentamaan ilokaasun, yritin imaista sitä kerran, totesin että nyt lentää laatta, oksensin kaaressa, kätilö kysyy tarvinko epiduraalin ja sanon joo, ja seuraava muistikuva on se kun pitää olla paikallaan kun selkään pistetään (mitä en muista edes tunteneeni). Mulla ei ole ainuttakaan muistikuvaa siitä mitä siinä välissä tapahtui, kauanko epiduraalin tulo kesti. Tuskin se piikki sentään oli oven takana odottamassa, siinä kohtaa on musta aukko. Joten voin kuvitella että Auerinkin mielikuvat ovat sumuisia, kun itse en pysty muistamaan yhtään mitään! En pysty edes arvailemaan.

[/quote]

Ja lisätään vielä että mies sanoi että minusta ei koko aikana huomannut mitään erityistä ulospäin. Jälkeenpäin sain postraumaattisen stressireaktion oireita. Siinä tilanteessa en tuntenut kipua jotenkin edes kipuna, enkä osaa sanoa missä kipu oli tai miltä se tuntui, se oli kaikkialla. Se oli lähempänä kokovartalo-kuolemankauhua ja jälkeenpäin ajattelin että nyt tiedän miltä tuntuu kauhu teloitusryhmän edessä kun mihinkään ei pääse karkuun. Kuulostaa älyttömän dramaattiselta ja älyttömältä mutta näin se meni. Outo juttu.

Mulla on ollut myös shokki. Olin paikalla ampuma-aseella tehdyssä itsemurhassa. Mä toimin rauhallisesti, ensimmäiseksi estin pientä lasta menemästä huoneeseen, missä tuo tapahtui ja sitten soitin hätäkeskukseen. Ja menin sitten ohjeiden mukaan ulos odottamaan ambulanssia ja poliisia.

Mulla on vääriä muistikuvia tapahtuneesta, mutta tiedostan ne vääriksi ja olen sanonutkin sen aina. Todelliset tapahtumat ovat osin hukassa vieläkin eli mulla on muistimenetys sen ampumisen ajalta. Siltä ajalta on ne väärät muistikuvat. Kai se on joku suojamekanismi? En tiedä.

Ambulanssin tullessa paikalle lääkintähenkilöstö totesi, että hei, täällä on yksi ihan shokissa. Se näkyi siis ihan kertavilaisulla. Mä kuulin ja näin kaiken, mitä tapahtui, mutta se oli kaikki jotenkin ulkopuolella. Mä olin sisällä ja turvassa. 

Kai mulla oli sitten jonkinlainen trauma pitkään jälkeenpäin eli mä olin sellaisessa turrassa tilassa. Ei ollut mitään muuta kuin minä siellä jossain "sisällä". Kovat paukaisut hyppäyttivät pitkään. Niistä tuli kova reaktio, sydän alkoi paukuttaa hirveetä tahtia ja tuli kamala pakokauhu, kauhu. Mulla saattoi myös yhtäkkiä alkaa kyyneleet valumaan silmistä niin, etten sitä edes tiedostanut. 

Ajan mittaan nuo oireet alkoi hälvetä, mutta aikaa siihen meni.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 09:41"]

Joten voin kuvitella että Auerinkin mielikuvat ovat sumuisia, kun itse en pysty muistamaan yhtään mitään! En pysty edes arvailemaan.

[/quote]

Niin ja mitä sitten jos minut laitettaisiin unettomien öiden jälkeen kuulusteluun ja ruvettaisiin kertomaan että näin tapahtui, eikö tapahtunutkin. Että toteaisinko jossain vaiheessa no kai sitten niin tapahtui kun en voi vastaankaan väittää...

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 10:24"]

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 09:41"]

Joten voin kuvitella että Auerinkin mielikuvat ovat sumuisia, kun itse en pysty muistamaan yhtään mitään! En pysty edes arvailemaan.

[/quote]

Niin ja mitä sitten jos minut laitettaisiin unettomien öiden jälkeen kuulusteluun ja ruvettaisiin kertomaan että näin tapahtui, eikö tapahtunutkin. Että toteaisinko jossain vaiheessa no kai sitten niin tapahtui kun en voi vastaankaan väittää...

[/quote]

Mun on todella vaikea uskoa, että syyttömänä noin vähästä tunnustaisin murhan, jota en ole tehnyt. 

Ei vaan hän on syyllinen koska tappoi miehensä.

Joo. Jos Anneli vaan rääkyisi ja huutais ja repis hiuksiaan päivät pitkät viisi vuotta tapahtuman jälkeen niin sitten kaikki uskois että se on syytön.

Psykopaatin vakavalla naamalla se vetää nuo kaikki oikeudenkäynnit ja höykytykset. Ei värähdä ilmekään. Kyllä syytön olisi itseään raivokkaasti puolustanut jo vuosikaudet. Kuka muka uskoo Annelin puhtoisuuteen? 2 % Suomen kansasta, oisko?

Kyllä mä luulen että mulla tulis helpostikin itku silmään jos olisin syytön, siitä itkemättömyydestä on puhuttu ihan jo siitä murhasta asti, ei kuulemma vaikuttanut olevan edes shokissa, vaan täysin tyyni ja rauhallinen, kylmä. Jos mun mies olisi murhattu, mun ja lasten nähden, meidän omassa kodissa, olisi tunteet pinnassa aina kun siitä puhutaan. Ja sen jälkeen mitä hänelle on tapahtunut näiden vuosien aikana, oikeudenkäynnit, tuomiot, lasten menetys, olisin varmasti ihan sekopää. Kyllä minä olisin nostanut kauhean metelin jos minua olisi syytetty rakkaan aviomiehen ja lasteni isän murhasta jo silloin aikoinaan, olisin huutanut, rimpuillut ja itkenyt. Ja kun syytettiin näistä lapsiin kohdistuvista kauheuksista, silloin olisin vasta varsinaisen esityksen laittanut pystyyn, ja puolustanut itseäni ja lapsiani moisilta kauheuksilta kovaan ääneen.

Eiks sille nyt vois jo tehdä jonkun noitatestin? 

Psykopaatti. Uskoo itse olevansa syytön. Olihan nuo jutut lehdessä taas niin älyttömiä, oli kuulemma "terapoinut" lapsiaan ja sanonut että isää ei ole koskaan ollut olemassakaan, ja että valokuvat on vaan tietokoneella tehtyjä. Ja toinen juttu oli, että ei isä ole kuollut, se on muuttanut vaan pois. Selvästi on yrittänyt aivopestä lapsiaan.

Mä ajattelin noin vielä 1.5v sitten. Sitten elämässäni tapahtui jotain hirvää ja odottamatonta ja ymmärsinkin yht'äkkiä että kun tarpeeksi hirveitä asioita tapahtuu niin ihmisestä voi tuolla tuollainen.

En ota kantaa Auerin syyllisyyteen, mutta sitä ei pitäisi todeta seuraavien asioiden perusteella: Auer on ilmeetön, lasten jutut muuttuvat jatkuvasti hurjemmiksi, perheessä on riidelty ja avioeromainittu.

Ajatelkaa jos Auer ei ole tappanut miestänsä. Riitely on suht. normaalia lapsiperheessä. Ja jos isä tapetaan kotiin ja syytön äiti vangitaan saattaa terveimmänkin lapsen järki sumentua, ja äiti muuttua flegmaattiseksi.

Muuten hyvä, paitsi että Annelille on tehty kuukausia kestänyt mielentilatutkimus, jossa on todettu että Annelilla ei ole persoonallisuushäiriötä eikä mitään muutakaan psyykkistä häiriötä eikä hän ole psykopaatti. Voitaisko tämä psykopaatin ja narsistin hokeminen niinollen lopettaa?

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 22:24"]

ei kuulemma vaikuttanut olevan edes shokissa, vaan täysin tyyni ja rauhallinen, kylmä.

[/quote]

Noh, tämä tällainen käytös on toisilla sitä shokkia.

Šokki on traumaattisen psyykkisen kriisin ensimmäinen vaihe, joka alkaa heti laukaisevan tilanteen tapahduttua. Se on suojareaktio, joka auttaa suojautumaan yllättävältä ja järkyttävältä tiedolta, jota mieli ei sillä hetkellä pysty käsittelemään. Vaihe voi kestää jopa muutaman vuorokauden ajan. Šokissa ihminen ei pysty käsittämään tapahtunutta tai kieltää sen. Ihmisten reagointi tilanteeseen vaihtelee – moni lamaantuu ja näyttää ulospäin tyyneltä, osa (noin 10–20 % ihmisistä) taas joutuu sekavuustilaan, joka ilmenee esimerkiksi huutona ja itkuna. Jälkeenpäin monet eivät pysty muistamaan vaiheen tapahtumia, mutta usein tyypillistä šokille on, että onnettomuustilanteesta jää aivoihin vahva muistijälki pienimpiä yksityiskohtia myöten, jotka myöhemmin saattavat palautua mieleen takaumina. Tietoisuuden tasossa saattaa tapahtua muutoksia; esimerkiksi aika voi tuntua hidastuvan. Tunteet saattavat šokkitilanteessa kytkeytyä ”pois päältä”, jolloin ihminen kyllä havainnoi ympärillään tapahtuvat järkyttävätkin asiat mutta ne eivät aiheuta esimerkiksi surua tai kauhua. Olo voi tuntua epätodelliselta ja unenomaiselta.

No, vaikka olisivat tutkineet, näkee sen sokea reettakin että jotain vikaa siinä ihmisessä vaan on. Kyllä ihmisen omat vaistot kertoo aika paljon jos laskee yhteen kaikki tapahtuneeet ja hänen käytöksensä, mun vaistot sanoo että hän on syyllinen. Samoin on Nisse syyllinen murhiin, vaikka pääsi kuin koira veräjästä.

Eihän ketään voi tuomita sen perusteella mitä tunteita näyttää tai on näyttämättä julkisuuteen tai kuulustelutilanteissa. Minusta syyttäjä vaikuttaa asenteelliselta tällä mielipiteellään eikä voi puolueettomasti arvella AA:n syyttömyyttä/syyllisyyttä. ap

Mun mielestä on järkeenkäypää että muutenkin rauhallinen ihminen ei shokissa rupea riehumaan ja huutamaan vaan reaktio on tuo toinen ääripää.