vauvojen rupsahtaneet äidit

Mua lähinnä ihmetyttää se, että sanotaan, että ei ole aikaa edes 5-15 minuuttia. Jokaiselta löytyy aikaa itselleen edes hetken, vaikka vauva olisi kuinka vaativa tapaus.. Tai jos edes vessassa ei ehdi käymään, voi syyttää ihan itseään.. Liikaa rpustautumista vauvaan..

Sama se, onko meikkiä vai ei. Siistin olemuksen saa ihan kampaamalla hiukset, huolehtimalla hygieniasta ja laittamalla puhtaat vaatteet päälle. 

Sitä en ymmärrä, miksi "vauvan toi kiloja", eli ihmiset eivät palaudu synnytyksestä entisiin mittoihinsa, vaan annetaan itselle lupa lihoa plösöksi tai jopa kunnolla ylipainoiseksi. Se on vastuutonta mallin näyttämistä lapsillekin.

Normaali ihminen palautuu halutessaan synnytyksestä entisiin mittoihinsa n. vuodessa. Moni toki nopeamminkin.

itse laitan hiukset ja kevyen meikin, joskus en naamaan mitään koska ripseni ovat tummat ja iho siisti ilmankin ja vauvan kanssa en haluakkaan olla pakkelissa. vauvakerhoon mennessä nukuttiin aamulla pitkään ja lähdettiin kerhoon vauhdilla, silloin katsoin että vauva on siisti ja itse unohtui katsoa peiliin, joku puklukin taisi paidalla olla, mutta sitähän varten kerho on että siellä on vain samassa tilassa olevat äidit.

vaatteet sitten isomman kanssa piti valita  niin että voi kontata sen kanssa välillä, meidän kerhossa ainakin äidit olivat leikeissä mukana ja istuskelivat välillä lattiallakin. ja uskon että moni on luonteeltaan sellaisia että hiukset ovat mieten on ja ei koskaan käytä meikkiä, eri asia olisi vaikka likaiset hampaat ja kamalat rähmät silmissä yms..

enempi ihmettelen äitejä että haluaa olla sentin kerros puuteria, rispset huomattavsti meikissä ja vielä viitsii laittaa rajaukset ja haiseva lakkka

No ei nyt helkkari, vieläkö tämä ketju täällä on... -.-

Onko ihmiset oikeasti niin urpoja etteivät tajua vauvojen ja äitien olevan erilaisia?

Joku lapsi huutaa ja kiljuu niin ettei sillä äidillä ole mielessäkään jotkut meikit, sellainen äiti varmasti käyttää sen 5-15min aivan johonkin muuhun kuin meikkiin. Ruokaakin varmasti äidit haluaa joskus syödä!

Tai sitten vaikka vauva olisikin unelma tapaus, äitiä ei välttämättä kiinnosta koikkelehtia pakkelit naamassa jossakin perhekerhossa.

Menkää jo ihteenne ja antakaa äitien olla sellaisia kuin itse haluavat.

Minä en halua käyttää mitään ylimääräisiä kemikaleja imetysaikana. Dödöstä lähtien. Katson, että hiukset ja vaatteet ovat puhtaat. Itse olen ihmetellyt äitejä, joilla on kunnon pakkelit naamassa paikassa kuin paikassa.

Minun meikkaamattomuuteni ei johdu ajanpuutteesta tai jaksamisesta. Minua ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta tunkea kroppaani täyteen kemikaaleja, tukkia meikeillä muutenkin herkkää ihoani ja imeyttää kehooni kaiken muun ympäristömyrkyn lisäksi vielä jotain kemikaaleja ja lisäaineita. Eikä varsinkaan kiinnosta siirtää esim. odotusaikana ja imetysaikana vauvaan kaikkea sitä kemikaalimäärää itsestäni.

Minulla on terve, kaunis ja mukava olo ihan luonnollisena. Olen kauneimmillani ilman meikkiä ja niin ovat mielestäni kaikki muutkin naiset, tarvitseeko asiaa mitenkään muuten selittää? Miksi asiaa ylipäätään tarvitsee selittää, eikö jokaisella ole oikeus näyttää juuri siltä kuin itse haluaa?

[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 23:06"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 21:37"]

Juu no rupsahtaneet äidit ei henk.kohtaisesti häiritse, siinäkun rupsahtavat. Itse tosin en suunnitellut tekeväni näin, vaan olen miehellekkin sanonut että et anna päästää samaan kuntoon mihin isosiskoni itsensä päästänyt. Mieheltä täytyy löytyä sen verran aikaa olla lapsen kanssa että lapsi tottuu häneenkin ja äiti pääsee tekemään muita hommia välillä :)
Enemmän rupsahtaneissa äideissä ärsyttää joidenkin "mää oon parempi äiti ku sää kun uhraan kaiken aikani lapselleni ja en kiinnitä itseeni mitään huomiota, prkl!"-asenne. Se, että joku haluaa huolehtia edelleen itsestään ei tarkoita sitä, että hän olisi yhtään huonompi äiti.

[/quote]

Ei tämä ole mikään kilpailu siitä kuka on paras äiti. Tämä on ihan vaan elämää. Relaa.

[/quote]
Ei olekkaan, ja tässä tapauksessa se en oo minä kenen pitäs "relata", vaan niiden arvostelevien äitien :) Mua nyt ei kiinnosta punasen puupenninkään vertaa kuka näyttää ja miltä, mutta tuo(kin) kilpavarustelu ärsyttää. Kummaltakin puolelta.
Lisäksi voisin vetää vielä lisäliemeksi keittoon äidit, jotka eivät näytä äideiltä, eli teidät "wt" mammat. Äidit, jotka nauttivat erillaisista asioista kuin "normaalin" (määrittele normaali) äidin kuuluisi, pitävät tatuoinneista, lävistyksistä, PVC:stä, 18 cm koroista, nahkatakeista, matalalantioisista farkuista, räikeänvärisistä hiuksista tai ei hiuksista ollenkaan.. Mikä oikeus näitä äitejä on sitten arvostella? :)

Siis mitä edes tarkoittaa tuo wt? Minä pidän tatuoinneista, lävistyksistä, "erikoisista" hiuksista jne, olenko siis joku wt?

Huolimattomuus tai huolellisuus työnsä, kotinsa ja lapsensa hoidossa ulottuu myös omaan ulkoasuun. Joitain kiinnostaa hoitaa hommat hyvin ja toki se näkyy päälle. Toisia ei.

Kyllä minä vauva-aikana meikkasin ja laitoin siistit vaatteet jos lähdin esim. kaupungille. Mutta vauvakerhoon tai puistoon tai kauppaan en todellakaan viitsinyt. Mielestäni olisi kiva, jos kulttuurissamme päästäisiin vähän eroon ulkonäkökeskeisyydestä. Miksi pitäisi miellyttää muiden silmää? Ehkä muut voisivat sen sijaan laajentaa kauneuskäsitystään, tai vaihtoehtoisesti keskittyä siihen omaan vauvaansa.

Minulla meni myös iho tosi huonoon kuntoon raskauden aikana (iski akne)  joten vältin kaikin keinoin laittamasta mitään tököttiä naamaani. Hiukset toki harjasin ja pidin noin muuten huolta hygieniasta.

Imetyspaita minulla oli useimmiten päällä koska sen kanssa oli kätevä imettää vauvaa. Korsetissa tms. olisi ollut pikkuisen hankalaa ruokkia vauva (tyylini on gootti joten ne vaatteet eivät vain ole kätevät kun imettää).

Aikansa kutakin. Nyt kun kuopuskin on jo 3v. olen palannut takaisin normaaliin tyyliini ja meikkausrutiineihin.

Vähän ihmetyttää, kun täällä meidän työpaikalla (toimistotyö) osa meistä tulee paikalle siisteissä vaatteissa ja huoliteltuna ja osa farkuissa, fleecetakissa ja lenkkareissa. Kaikilla ei selvästi ole meikkiäkään, hui! Nekin varmaan on pienten vauvojen äitejä, eiks ni? 

Jaa-a... Piti oikein ruveta muistelemaan. Oma esikoinen oli hyvin itkuinen, huonosti nukkuva koliikkivauva, joka on tyytyväinen lähinnä ollessaan sylissä. Voi sanoa, että viisi ekaa kuukautta kannoin vauvaa yötä päivää sylissäni. Eipä jäänyt sellaista hetkeä, että olisin ehtinyt itseäni ehostamaan. Jos vauva joskus hetken nukkui rauhassa, niin silloin nukuin minäkin. Eipä tainnut mielen vieressäkään käydä, että olisi se aika pitänyt itseni puunaamiseen käyttää. Olin sitä paitsi päivät hyvin pitkälti yksikseni, sillä lähipiirissä ei muita päiväsaikaan kotona ollut. Ketä varten olisinkaan laittautunut? Illalla kun mies kotiutui, saatoin käväistä lenkillä, mutta en minä sitä varten koskaan ole pahemmin meikkaillut.

Sitten syntyi vauva numero kaksi. Ykkönen oli kasvanut siinä vaiheessa erittäin vilkaskinttuiseksi taaperoksi ja tämä kakkonen tykkäsi viipyillä rinnalla piiiiiitkiä aikoja ja usein. Eipä taaskaan ollut sellaisia vapaa-ajn murheita, että olisin ehtinyt viettää luppoaikaa peilin edessä.

Ja kaikesta tästä huolimatta, olen onnistunut kasvattamaan ihan täyspäisiä lapsia, pitämään mieheni ja pysyttelemään normaalien kirjoissa nyt jo työelämään palanneena. Nyt onkin ihan eri lailla aikaa ja motivaatiota laittautua.

On se hyvä, ettei ap:lla tämän isompia murheen aiheita ole.

Usein hoikat ja itsestään huoltapitävät äidit (ja naiset yleensäkin!) saavat ilkeää palautetta muilta. Tässä oli hyvä kirjoitus aiheesta: http://pinthefuckups.blogspot.fi/2013/08/talta-nayttaa-synnyttanyt-nainen.html

Kateus se vaan ihan oikeasti vie kalatkin vedestä!

Samahan se on miten kukakin itseään puunailee vai puunaileeko lainkaan. Kukin tavallaan. Itse vaan henk koht ihmettelen sitten sitä ilmiötä, että ei jakseta panostaa omaan itseensä lainkaan, mutta kuitenkin jälkikäteen (tai joskus jopa vauva-aikana) maristaan siitä, ettei ole omaa aikaa eikä ehdi/jaksa tehdä itselleen mitään jne. Miksi marista ja maukua, jos on itse valinnut sen tien ettei panosta omaan ulkonäköönsä tai olemukseensa?

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 12:28"]

Samahan se on miten kukakin itseään puunailee vai puunaileeko lainkaan. Kukin tavallaan. Itse vaan henk koht ihmettelen sitten sitä ilmiötä, että ei jakseta panostaa omaan itseensä lainkaan, mutta kuitenkin jälkikäteen (tai joskus jopa vauva-aikana) maristaan siitä, ettei ole omaa aikaa eikä ehdi/jaksa tehdä itselleen mitään jne. Miksi marista ja maukua, jos on itse valinnut sen tien ettei panosta omaan ulkonäköönsä tai olemukseensa?

[/quote]

No ehkä nämä marisijat marisevat juuri sitä voimien puutetta. Ovat niin väsyneitä ja uupuneita, etteivät jaksa esim. liikkua tai mennä kampaajalle, mutta heitä kuitenkin harmittaa ylipainonsa/homssuinen tukka? Lienee ymmärrettävää, että ihmisillä on eri määrä voimavaroja, ja samallakin ihmisellä ne vaihtelevat elämäntilanteen mukaan.

En ole uupunut äitiyteen, vaan en vain välitä siitä mitä muut ajattelevat minun ulkonäöstä. En ole koskaan siihen paneutunut, sillä panostan ennemmin mukavuuteen kuin tyyliin. Tennarit ovat mukavammat kuin korkkarit, hame on mielestäni epäkäytännöllinen, ponnari kätevä ja meikkaan vain juhliin. Näin toimisin vaikka minulla ei olisi lapsia.

Elämä on sarja valintoja, juostessani taaperon perässä valitsen mielelläni matalapohjaiset crocsit tai sandaalit kuin 15cm.korkkarit, niiden vuoro on sitten juhlissa;)

Kun minun vauvani valvottivat ja elo oli pelkkää vaippaa, isomman uhmaa ja leikkipuistoa, niin minua piristi pestä kasvot, meikata, käyttää vähän koruja ja pukeutua nätisti.

Ei mikään väsymystä oikeasti poistanut eikä mikään saanut silmäpusseja piiloon, mutta oma olo parempi, henkisesti pirteämpi kun ei kulkenut harmaissa likaiset hiukset ponnarilla.

Ja ei, en pidä itseäni parempana kuin muut. 

Kenenkään ei tarvitse meikata tai puunata, jos ei siltä tunnu tai ei jaksa. Se on selvää, ja jokaisella lapsettomallakin on varmasti niitä päiviä. Mutta siis sitä vain ihmettelen, että miten paljon aikaa te, jotka sanotte ettette yksinkertaisesti ehdi tehdä mitään, saatte arkiehostukseen menemään? En siis tarkoita tätä pahalla, vaan ihan vilpittömästi kysyn. Eihän sellaisen kevyen päiväehostuksen tekemiseen mene kuin maksimissaan viisi tai kymmenen minuuttia, jonka ajan vauva voi vaikka köllötellä äidin vieressä lattialla. Itse en töissä käydessänikään käytä sen enempää aikaa ehostukseen: kasvovoide, sipaisu peiteainetta silmänalusille, kulmien ehostus, ehkä vähän ripsaria ja puuteria sekä tukka siistille, napakalle nutturalle pinnien avulla tai poninhännälle.