Hesari: Onko Rowlingin ihan pakko yhdistää lihavuus ja ilkeys?

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän Pottereissa kaikki pahikset ovat tavalla tai toisella rumia. Jos eivät lihavia niin sitten esim. hevosnaamaisia, nenättömiä, hullun kiilto silmissä jne. Ja Rowling kuvailee näitä todella tarkasti. Voldemortinkin ulkonäkö muuttuu sitä rumemmaksi, mitä pahempia tekoja tekee.

Mutta eipä tässä maailmassa kauheasti tarinoita ole, jossa rumuus olisi hyväksyttyä.

Onhan siellä hyviksetkin rumia ja epätäydellisiä. Ainoa täydellisen kauniiksi kuvattu taitaa olla,se ranskalainen tyttö Liekehtivässä pikarissa. Fat lady on hyvis, Hagrid on hyvis.

Kohta vaaditaan uusia elokuvia, joissa autetaan kaikki haluavat taikomalla muuttamaan sukupuolensa. Aletaan jo veikkailemaan ketkä henkilöistä on syntymän jälkeen virheellisesti todettu väärön sukupuolisiksi. Tehdään Voldemortista ja kalmansyöjistä transfoobikkoja ja ne Hogeartin oppilaat, jota eivät muuta sukupuoltaan ovat hyviä ihmisiä ja vihe.vassa.eita ja kilvan signaloivat tätä hyvyyttään.

Pieni googlailu paljastaa, että koko idea tuskin on syntynyt Miikkulaisen pienessä sievässä päässä, vaan hän on röyhkeästi ominut sen kolumnissaan muualta. Hieman kaivelemalla törmää Hanna Olsoniin tutkielmaan Harry Potter ja the Fat Stereotypes vuodelta 2012. Keywords: Harry Potter, fat studies, fat stereotypes, gender studies, children's films, young adult series, intersectionality. Eli vahvaa LBGT propagandaa liki 10 vuoden takaa.  

Vierailija kirjoitti:

Pieni googlailu paljastaa, että koko idea tuskin on syntynyt Miikkulaisen pienessä sievässä päässä, vaan hän on röyhkeästi ominut sen kolumnissaan muualta. Hieman kaivelemalla törmää Hanna Olsoniin tutkielmaan Harry Potter ja the Fat Stereotypes vuodelta 2012. Keywords: Harry Potter, fat studies, fat stereotypes, gender studies, children's films, young adult series, intersectionality. Eli vahvaa LBGT propagandaa liki 10 vuoden takaa.  

Noi tekstithän kiertää "piireissä" tyypiltä toiselle joten ei se välttämättä suora lainaus ole. Silti, kuvastaa hyvin että teksti muuttuu faktaksi kun se vaan kiertää koko porukan läpi ja jos se sopii riittävän hyvin ennakko-odotuksiin. 

Juttu siis kolumniksi naamioitu hybridivaikuttamisyritys?

"Jälleen kesäkuussa Rowling twiittasi sukupuolista ja kritisoi ilmausta ”ihmisistä, joilla on kuukautiset”. Kyseessä ei enää voinut olla ymmärtämättömyys."

-HS

Ei hyvää päivää... luulisi intersektionaalisten feministien ymmärtävän, että tämän hetkinen transnaisten kampanja suhteessa "CIS-naisten" oikeuteen omaan sukupuoleensa on tarkoituksellisen vihamielinen ja vähättelevä. Jo lähtökohtaisesti vaatimus siitä, että biologisten naisten olisi pakko kutsua ITSE ITSEÄÄN "CIS-naisiksi" on suorastaan hämmästyttävän patriarkkaalinen ja alistava.

Muuten en ole tästä ilmiöstä mitään mieltä, mutta jos pelkästään kirjoja lukee, niin kyllähän Rowling selvästi oikein mehustelee lihavuuden ja tyhmyyden/rahvaanomaisuuden yhdistelmällä. Molly Weasley, vaikka ihana äitihahmo hyvis onkin, on kirjoitettu kirjoissa muiden mielestä ärsyttäväksi kaakattajaksi, joka fanittaa Lockhartia ja jonka typerää junttia iskelmämusiikkimakuakaan ei kestä erkkikään, etenkään jos kylässä on ah niin hienostunut ja laiha ranskalaisminiä Fleur, johon Mollyn mies ja pojat ovat lääpällään. Miettikää tuotakin kohtausta. Biisi on sama jota Molly ja Arthur kuuntelivat vastarakastuneina, mutta silti Arthur häpeää, kun vaimo kuuntelee sitä liikuttuneena radiosta muiden aikana!

Rowlingin kirjat ovat ihan tyypillistä kostokirjallisuutta, hänhän on itse lauta ja ilman kuvausmeikkiä todella rujon näköinen (tuospuoleisesti kasvohalvaantunut?) ihminen, joka kokee tulleensa kiusatuksi älykkyytensä takia ja jonka henkilöbrändiin kuuluu vahvasti "köyhä nälkää näkevä vaihe" (asui kunnan asunnossa työttömyystuella, kävi siskonmiehen kahvilassa syömässä...). Varmaan Rowlingin lihava "paha" isä ja äitipuolikin (ja oletettavasti oih niin laiha kuollut äiti!) ovat osasyy siihen, että kirjoissa kuvaillaan niin hirveän tarkasti jokaisen lihavan tyhmän ihmisen kaksoisleuat, läskimakkarat, hikoilu, vaikea hengitys ja hengästyminen, hirvittävän suurikokoiset vaatteet, jota "normaalien" ihmisten päällä roikkuvat luonnottomasti...

Summa summarum, kyllä Rowlingin kirjoissa pilkataan lihavia ihmisiä ja kunnolla pilkataankin, hänen oma ajattelunsa on tältä osin varmasti jo varhain vaurioitunut. Kuhnusarviokin on pohjimmiltaan typerä nousukas, jonka napit meinaa revetä joka kohtauksessa. Kostokirjallisuutta näiltä osin.

Lihava leidi on hyvis mutta tolkuttoman yksinkertainen, typerä, pelokas, ailahteleva kalkkuna, kiukuttelee, on holtiton, typerys (leffoissa ohjaajat napanneet tämän tosi hyvin).

Hagridiä ei ole lihava vaan hän on puolijättiläinen. Mutta jotenkin häneenkin on silti kirjoitettu se lihavuuden ja yksinkertaisuuden yhdistelmä. on hyvis mutta raivostuttavan hidasjärkinen, kirjoitettu murteenpuhujaksi jolta ei taitu yleiskieli (suomentaja on tavoittanut tämän hyvin hämeen ja satakunnan hitaimpia ilmaisuja käyttämällä, kertonut haastiksissa käyttäneensä vähän hitaalla käyvän isoisänsä murretta lähtökohtana), tietämätön tyyppi, pillahtelee itkuun ja toisaalta suuttuu kuin pikkulapsi, mököttää, ei. vain. tajua. mitään, mokaa yksinkertaisimmatkin tehtävät ja möläyttää kaikki salaisuudet. Hyvis, mutta tyhmä köntys.

Vierailija kirjoitti:

Muuten en ole tästä ilmiöstä mitään mieltä, mutta jos pelkästään kirjoja lukee, niin kyllähän Rowling selvästi oikein mehustelee lihavuuden ja tyhmyyden/rahvaanomaisuuden yhdistelmällä. Molly Weasley, vaikka ihana äitihahmo hyvis onkin, on kirjoitettu kirjoissa muiden mielestä ärsyttäväksi kaakattajaksi, joka fanittaa Lockhartia ja jonka typerää junttia iskelmämusiikkimakuakaan ei kestä erkkikään, etenkään jos kylässä on ah niin hienostunut ja laiha ranskalaisminiä Fleur, johon Mollyn mies ja pojat ovat lääpällään. Miettikää tuotakin kohtausta. Biisi on sama jota Molly ja Arthur kuuntelivat vastarakastuneina, mutta silti Arthur häpeää, kun vaimo kuuntelee sitä liikuttuneena radiosta muiden aikana!

Rowlingin kirjat ovat ihan tyypillistä kostokirjallisuutta, hänhän on itse lauta ja ilman kuvausmeikkiä todella rujon näköinen (tuospuoleisesti kasvohalvaantunut?) ihminen, joka kokee tulleensa kiusatuksi älykkyytensä takia ja jonka henkilöbrändiin kuuluu vahvasti "köyhä nälkää näkevä vaihe" (asui kunnan asunnossa työttömyystuella, kävi siskonmiehen kahvilassa syömässä...). Varmaan Rowlingin lihava "paha" isä ja äitipuolikin (ja oletettavasti oih niin laiha kuollut äiti!) ovat osasyy siihen, että kirjoissa kuvaillaan niin hirveän tarkasti jokaisen lihavan tyhmän ihmisen kaksoisleuat, läskimakkarat, hikoilu, vaikea hengitys ja hengästyminen, hirvittävän suurikokoiset vaatteet, jota "normaalien" ihmisten päällä roikkuvat luonnottomasti...

Summa summarum, kyllä Rowlingin kirjoissa pilkataan lihavia ihmisiä ja kunnolla pilkataankin, hänen oma ajattelunsa on tältä osin varmasti jo varhain vaurioitunut. Kuhnusarviokin on pohjimmiltaan typerä nousukas, jonka napit meinaa revetä joka kohtauksessa. Kostokirjallisuutta näiltä osin.

Taas sellaista narratiivia, jonka lukija itse haluaa kertoa. Lockhartiin olivat lääpällään kaikki naiset, ehkä McGarmiwaa lukuunottamatta. 

Rowling ei ole yhdistänyt lihavuutta ja pahuutta. Hänhän oikein nautiskelee kuvaillessaan vaikkapa laihan pahis-Bellatrixin kauneutta. Samoin Narcissa on niin kaunis laiha herkkä, Dracon hiukset suitut ja olemus skarppi... Nämä kaikki pahikset ovat myös älykkäitä hahmoja.

Pikemminkin Rowling on yhdistänyt lihavuuden ja alhaisen älykkyysosamäärän.

Mielenkiintoista keskustelussa on silti se miten siihen ottavat osaa nekin jotka kirjoja eivät ole lukeneet. On hauska seurata tuotakin, miten tuossa yllä joku vaahtoaa "kalmansyöjistä". Sellaisia kun ei kirjoissa ole.

Vierailija kirjoitti:

Rowling ei ole yhdistänyt lihavuutta ja pahuutta. Hänhän oikein nautiskelee kuvaillessaan vaikkapa laihan pahis-Bellatrixin kauneutta. Samoin Narcissa on niin kaunis laiha herkkä, Dracon hiukset suitut ja olemus skarppi... Nämä kaikki pahikset ovat myös älykkäitä hahmoja.

Pikemminkin Rowling on yhdistänyt lihavuuden ja alhaisen älykkyysosamäärän.

Mielenkiintoista keskustelussa on silti se miten siihen ottavat osaa nekin jotka kirjoja eivät ole lukeneet. On hauska seurata tuotakin, miten tuossa yllä joku vaahtoaa "kalmansyöjistä". Sellaisia kun ei kirjoissa ole.

Joku sekoittanut kuolonsyöjät kalmansyöjiin. Luulisi tyhmimmänkin tajuavan, että kyseessä ovat Voldemortin lähipiiri eli Death Eaters.

Kirjoissa nimenomaan läskin määrä kuvaillaan tarkasti ja läskit ihmiset ovat tyhmiä.

Tämä pätee riippumatta siitä miten tämä asia halutaan kulloinkin tulkita.

Tämä ei suoranaisesti edes liity näihin muihin keskusteluihin. Ysärillä kirjat olivat ihan normaaleja, läskejä sai haukkua, sitten ei saanut, sitten taas sai, nyt ei saa. On ihan sama mitä kirjoista milloinkin ajatellaan mutta siellä tekstissä ne ovat ne kohdat missä läskiä kuvaillaan yksityiskohtaisesti ja läskit ihmiset ovat tyhmiä.

SPOILER:

Nämä ovat myös tulkinta-avaimia. Rowling korostaa suunnitelleensa koko tarinan etukäteen. Petunia ei ole läski. Se on vihje siitä että lopussa hänestä paljastuu hyvyys (Kuoleman varjelukset).

Vierailija kirjoitti:

Rowling ei ole yhdistänyt lihavuutta ja pahuutta. Hänhän oikein nautiskelee kuvaillessaan vaikkapa laihan pahis-Bellatrixin kauneutta. Samoin Narcissa on niin kaunis laiha herkkä, Dracon hiukset suitut ja olemus skarppi... Nämä kaikki pahikset ovat myös älykkäitä hahmoja.

Pikemminkin Rowling on yhdistänyt lihavuuden ja alhaisen älykkyysosamäärän.

Mielenkiintoista keskustelussa on silti se miten siihen ottavat osaa nekin jotka kirjoja eivät ole lukeneet. On hauska seurata tuotakin, miten tuossa yllä joku vaahtoaa "kalmansyöjistä". Sellaisia kun ei kirjoissa ole.

Lopulta se on kuitenkin sinun typerä ja lihava Mollysi, joka tappaa ah niin ihanan, kauniin ja älykkään Bellatrixin.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoissa nimenomaan läskin määrä kuvaillaan tarkasti ja läskit ihmiset ovat tyhmiä.

Tämä pätee riippumatta siitä miten tämä asia halutaan kulloinkin tulkita.

Tämä ei suoranaisesti edes liity näihin muihin keskusteluihin. Ysärillä kirjat olivat ihan normaaleja, läskejä sai haukkua, sitten ei saanut, sitten taas sai, nyt ei saa. On ihan sama mitä kirjoista milloinkin ajatellaan mutta siellä tekstissä ne ovat ne kohdat missä läskiä kuvaillaan yksityiskohtaisesti ja läskit ihmiset ovat tyhmiä.

SPOILER:

Nämä ovat myös tulkinta-avaimia. Rowling korostaa suunnitelleensa koko tarinan etukäteen. Petunia ei ole läski. Se on vihje siitä että lopussa hänestä paljastuu hyvyys (Kuoleman varjelukset).

Niin kuvaillaan myös pottunenä, hörökorvat, hevosnaamaisuus, sammakkomaisuus ja käärmemäisyys. Kyseessä on kerrontatyyli, eikä mitään suurta lihavuussalaliittoa ole olemassa.

Rowlingin kirjoissa on erittäin surkuhupaisaa se, miten hän, todellinen seinäruusu ja harmaavarpunen, honkkeli epävarma kömpelys rumine naamoineen ja kroppineen, on kirjoittanut Fleur Delacourin omaksi kuvakseen. Niille, jotka eivät ole lukeneet: Fleur on ranskalainen nuori nainen, moitteettoman näköinen sinisilmäblondi ja kipakka kommenteissaan, kaikkien naisten kateuden kohde. :D :D :D

Se on myös hauskaa, miten asiat Rowlingin ja hänen faijansa kanssa menivät. Haki kipeästi isänsä hyväksyntää, silti kirjoitti isänsä muotokuvan kirjasarjaan hyvin ikävällä tavalla (Harryn lihava, ilkeä, pikkusieluinen setä Vernon Dursley), omisti kirjan isille, antoi isille rahaa, isi puhui keltaisella lehdistölle, välit poikki taas. Rowling tulee roskaväestä mutta yrittää kieltää sen ja pelata yläluokan säännöillä. Saa nenilleen.

Vierailija kirjoitti:

Lopulta se on kuitenkin sinun typerä ja lihava Mollysi, joka tappaa ah niin ihanan, kauniin ja älykkään Bellatrixin.

Mm, ylivertaisen viehättävä, laiha ja ketterä Bella nauraa pyylevän Mollyn hallitsemattomalle sauvanheiluttelulle, on nauraessaan varomaton ja taika osuu. Ei se Molly muutu älykkäämmäksi siinä. Se vain epätoivoisesti huitoo.

Vierailija kirjoitti:

Vähän oli yksinkertaistettu tuo Hesarin kirjoitus, mutta ymmärrän kyllä mitä kirjoittaja ajoi takaa. Harry on aikamoinen fatfoobikko kommentoidessaan Dudleytä (olkoonkin tämä ilkeä ja hemmoteltu!) sekä Crabbea ja Goylea, he ovat toki ruman ja lihavan lisäksi tyhmiä. Ei voi kuitenkaan sanoa, että sarjassa olisi jotenkin paljon lihavia pahiksia, kuten ketjussakin on todettu. Vernon, Dudley ja nuo Dracon kaverit taitavat olla tosiaan ainoat pahiksiksi ainakin ekoissa kirjoissa aika mustavalkoisesti leimaantuvat hahmot. Myöhemmin kaikki heistä saavat vähän muunlaisia sävyjä myös.

Mutta rumasti Rowling kirjoittaa näiden hahmojen koosta ja ulkonäöstä kyllä, ei sitä voi kieltää. Molly Weasley kuitataan tyyliin sanalla "pyöreä", mutta kuvaillaan muuten kauniisti, koska on Harrylle mieluinen hahmo.

Kai voi sanoa, että näissä näkyy ajankuva (2000-luvun vaihteen laihuuden ihannointi), mutta myös päähenkilön aika yksinkertainen näkökulma - siis tavallaan myös uskottavasti lapsen näkökulma. Mutta pistää tuo kuvailu minunkin silmääni nyt kun olen viime aikoina näitä lukenut uudelleen.

Ponttihan nimenomaan on siinä, että tarina kerrotaan Harryn näkökulmasta, ja alussa hän on laiminlyöty ja periaatteessa myös aika kasvattamaton (lähinnä kai voisi sanoa ettei ole saanut mitään positiivista huomiota ja joutnut aina tekemään ikäkaudelleen sopimattomia kotihommia), joten kyllä, hän on aika katkea ja tyly. Kasvaessaan va hemmaksi, myös maailma alkaa näyttää monimuotoisrmmalta ja ihmiset vivahteekkaimilta kun kokemus ja ymmärrys lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Rowlingin kirjoissa on erittäin surkuhupaisaa se, miten hän, todellinen seinäruusu ja harmaavarpunen, honkkeli epävarma kömpelys rumine naamoineen ja kroppineen, on kirjoittanut Fleur Delacourin omaksi kuvakseen. Niille, jotka eivät ole lukeneet: Fleur on ranskalainen nuori nainen, moitteettoman näköinen sinisilmäblondi ja kipakka kommenteissaan, kaikkien naisten kateuden kohde. :D :D :D

Se on myös hauskaa, miten asiat Rowlingin ja hänen faijansa kanssa menivät. Haki kipeästi isänsä hyväksyntää, silti kirjoitti isänsä muotokuvan kirjasarjaan hyvin ikävällä tavalla (Harryn lihava, ilkeä, pikkusieluinen setä Vernon Dursley), omisti kirjan isille, antoi isille rahaa, isi puhui keltaisella lehdistölle, välit poikki taas. Rowling tulee roskaväestä mutta yrittää kieltää sen ja pelata yläluokan säännöillä. Saa nenilleen.

Huhhuh. Aika katkeraa tekstiä. Rowling on muuten sanonut, että hän muistuttaa eniten kirjojensa hahmoista Hermionea. Hyvine ja huonoine puolineen. En tiedä kenen perseestä repäisit tuon Fleurin. :D En tiedä myöskään mitä merkitystä on sillä, mihin yhteiskuntaluokkaan Rowling on syntynyt. Ei se poista sitä kuinka menestynyt hän on nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän oli yksinkertaistettu tuo Hesarin kirjoitus, mutta ymmärrän kyllä mitä kirjoittaja ajoi takaa. Harry on aikamoinen fatfoobikko kommentoidessaan Dudleytä (olkoonkin tämä ilkeä ja hemmoteltu!) sekä Crabbea ja Goylea, he ovat toki ruman ja lihavan lisäksi tyhmiä. Ei voi kuitenkaan sanoa, että sarjassa olisi jotenkin paljon lihavia pahiksia, kuten ketjussakin on todettu. Vernon, Dudley ja nuo Dracon kaverit taitavat olla tosiaan ainoat pahiksiksi ainakin ekoissa kirjoissa aika mustavalkoisesti leimaantuvat hahmot. Myöhemmin kaikki heistä saavat vähän muunlaisia sävyjä myös.

Mutta rumasti Rowling kirjoittaa näiden hahmojen koosta ja ulkonäöstä kyllä, ei sitä voi kieltää. Molly Weasley kuitataan tyyliin sanalla "pyöreä", mutta kuvaillaan muuten kauniisti, koska on Harrylle mieluinen hahmo.

Kai voi sanoa, että näissä näkyy ajankuva (2000-luvun vaihteen laihuuden ihannointi), mutta myös päähenkilön aika yksinkertainen näkökulma - siis tavallaan myös uskottavasti lapsen näkökulma. Mutta pistää tuo kuvailu minunkin silmääni nyt kun olen viime aikoina näitä lukenut uudelleen.

Ponttihan nimenomaan on siinä, että tarina kerrotaan Harryn näkökulmasta, ja alussa hän on laiminlyöty ja periaatteessa myös aika kasvattamaton (lähinnä kai voisi sanoa ettei ole saanut mitään positiivista huomiota ja joutnut aina tekemään ikäkaudelleen sopimattomia kotihommia), joten kyllä, hän on aika katkea ja tyly. Kasvaessaan va hemmaksi, myös maailma alkaa näyttää monimuotoisrmmalta ja ihmiset vivahteekkaimilta kun kokemus ja ymmärrys lisääntyy.

Mutta juuri omien kokemustensa vuoksi hän kauhistuu, kun näkee millainen omahyväinen koulukiusaajakusipää hänen isänsä oli Tylypahkassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopulta se on kuitenkin sinun typerä ja lihava Mollysi, joka tappaa ah niin ihanan, kauniin ja älykkään Bellatrixin.

Mm, ylivertaisen viehättävä, laiha ja ketterä Bella nauraa pyylevän Mollyn hallitsemattomalle sauvanheiluttelulle, on nauraessaan varomaton ja taika osuu. Ei se Molly muutu älykkäämmäksi siinä. Se vain epätoivoisesti huitoo.

"When the battle resumed, Molly witnessed Bellatrix Lestrange fire a Killing Curse at Ginny, who was fighting along with Hermione and Luna Lovegood. Distraught at the prospect of losing yet another child as well as her only daughter, she angrily charged right at the infamous Death Eater who at first was beside herself with laughter at the idea of Molly attempting to fight her but soon became enraged as she bore witness to Molly's fierce assault. Both witches began to battle with such lethal ferocity that the "floor beneath them turned hot and cracked" As Molly continued her attack, Bellatrix taunted her, asking what would happen to her children when she died. Molly vowed that Bellatrix would never inflict harm on her family again and struck the arrogantly distracted Bellatrix with a deadly blow."

Eipä mennyt ihan niin kuin sinun mielikuvituksessasi.