Tytär ei opi millään autolla ajamista, raivostuttaa!

Äiti, en voi tälle mitään. Autolla ajaminen pelottaa ja jännittää edelleen, vaikka olen jo 32-vuotias ja olen tehnyt sinulle kolme lastenlasta. 

En ymmärrä, miten ikinä edes pääsin autokoulun läpi. Tässä sitä nyt ollaan, jännittää edelleen. Ajokokemusta pitkälle toistakymmentä vuotta, mutta uskallan ajaa kotoa Prismaan. Sitä vähän pidempää matkaa, joka ei mene moottoritietä pitkin.

Anteeksi, äiti. 

Ei ajamaan opi kuin ajamalla... kaikki eivät kyllä sittenkään.

Ei se auton käsittely mitenkään voi tuossa vaiheessa olla "automaattista", se rutiini tulee vasta paljon ajamisen jälkeen. Tuossa vaiheessa onkin hankalaa, kun keskittymiskykyä vie sekä liikennesääntöjen soveltaminen käytäntöön että auton käsittely.

Mites inssiajo, onko käynyt kokeilemassa?

Onko opetus ollu asianmukaista ja onko opetettu niin paljon kuin pitää? Monissa autokouluissa kuitataan tunteja pidetyksi jos esimerkiksi istuu toisen oppilaan kyydissä. Autokoulun vaihtaminenkin voi auttaa, jos opetus on ollu kehnoa.

Minä en olisi ikinä päässyt inssiä läpi niillä ajomäärillä, mitä autokoulussa tarjotaan. Kotiopetuksessa sai toistoa, toistoa, toistoa. Harjoitelkaa siellä syrjässä erityisesti liikkeellelähtöä. Eli kunnon pysähdys ja sitten liikkeelle. Sen kun oppii, niin alkaa olla kytkimen käyttö jo vähän paremmin hallussa.

Pelottavaa lukea,miten huonoja kuskeja tuolla teillä liikkuu Ja kyllä sen huomaakin,ettei homma ole hanskassa monellakaan.Inssi läpi 17. kerralla. Huh huh... T: ammatikseen ajava

Juu, harjoittelemaan vaan useammin. Mielellään päivittäin. Itsellä oli aikoinaan mahdollisuus ajella nk. peltoautolla niin, että hallintalaitteet tulivat tutuiksi. Ongelmaksi muodostuivat uusi ja hieno autokoulun auto, jossa siis oli "liikaa" namikoita ja toimintoja, sekä liikennesääntöjen soveltaminen poikkeustilanteissa (esim. liikennevalot eivät päällä valoristeyksessä). Näistä johtuen pääsin läpi vasta kolmannesta inssistä, mutta mäkilähtöä ja peruuttamista ei tarvinnut uusia kertaakaan, eikä autokoulu pakottanut ajamaan inssin määräämiä lisätunteja vaan keskityttiin muutamien ongelmakohtien kertaamiseen.

Nykyään olen varma kuski siinä mielessä, että hallitsen auton kaikilla keleillä ja eri nopeuksissa, mutta isojen kaupunkien keskustoissa edelleen tuntuu epävarmalta ajella kun tarvii arpoa ketä väistää ja mikä katu on yksisuuntainen jne. En siis juuri ajele kaupunkien keskustoissa, paitsi jos osaan reitin ennalta.

Katso asian valoisaa puolta! Tyttären tulevia avioliittomahiksia silmällä pitäen on hyvä juttu, jos ei osaa ajaa. Miehethän tykkäävät perinteisen naisellisista, vähän avuttomista tyttölöistä.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 14:39"]

Ollaan käyty yksityisalueella harjoittelemassa viitisen kertaa sitä auton käsittelyä. Ensimmäinen puoli tuntia menee aina siihen, että tyttö taas edes oppii jotenkuten käyttämään kytkintä ja vaihteita. Harjoittelun alusta loppuun näyttää kehitystä tapahtuvan, mutta kaikki se unohtuu aina ennen seuraavaa kertaa. Kuulemma useiden asioiden tekeminen samaan aikaan tuntuu hänestä suunnattoman vaikealta ajaessa.

Kokeilemmekin tuota, että minä ajan kaupungissa ja tytär sanoo, mitä kulloinkin teen. Kiitos vinkistä.

ap

[/quote]

Pakko kysyä, miten hän selviää liikenteessä polkupyörällä? Entä muussa elämässä jos pitää tehdä useampaa asiaa yhtä aikaa? Testaa jollain arkipäivän jutulla. 

Mieti rehellisesti, onko hänestä oikeasi auton rattiin.

Itselläni meni inssi läpi vasta 3. kerralla ja nykyisin suhaan ihan sujuvasti autolla. Olin melko huonoitsetuntoinen nuori neiti enkä luottanut tarpeeksi kykyihini auton ratissa, varsinkaan, kun opettaja/inssitarkastaja istui kakkoskuskina arvostelemassa. Sen vuoksi tein hermostuneena ja stressaantuneena virheitä, kun ajattelin tilannetta liian monimutkaisesti. Saatuani lopulta kortin ja päästyäni ajamaan koulun ulkopuolella, alkoi kokemus pikkuhiljaa rohkaisemaan ja auton ajosta tulikin helppoa. Ymmärrän että vanhempaa ärsyttää, mutta kannattaa muistaa teininkin ajatusmaailma. 

Minä vanhempana laitoin tyttäreni ajamaan metsään. Siis kirjaimellisesti, tietä pitkin kuitenkin, että oppii käsittelemään auton hallintalaitteita paremmin. Tuli paljon halvemmaksi kuin autokoulun maksulliset lisätunnit.

Vaihteita, jarruja, vilkkuja ja valoja voi harjoitella kotipihallakin, vaikka auto ei olisi edes käynnissä.

Onko ajotunnit liian harvoin? Itse urakoin autokoulun kesälomalla että joka toinen päivä oli ajotunti, se oli kuulemma kaikkein tehokkain tapa oppia ja inssi menikin ekalla läpi. Omistan auton mutta ajan silti mielummin polkupyörällä...

Jännittämisestä se johtuu. Minä olin autokouluaikaan surkea kuski ja otin lisätunteja. Kirjalliset meni virheettömästi ja tein ne nopesti. Inssi meni ekalla läpi - luojan kiitos kun se oli aamulla klo 10 eli rauhallisimpaan mahdolliseen aikaan mitä virka-aikaan olla voi. Mutta kun sain ajokortin, isäni pisti vaan auton rattiin ja sanoi ala ajaa. Maaseudulla oli helppo totutella. Seuraavana kesänä olin autolähettinä ja niin vain minusta tuli hyvä auton käsittelijä. Jännityksestähän se heikkous alunperin johtui. Kun olin lähettinä, välillä oli niin kova kiire ehtiä virka-aikaan asioille, että ei enää joutanut jännittämään. 

Aina mulla sitten käy niin, että kun olen vähän aikaa ajamatta, jännittää mennä auton rattiin mutta nopeasti se lähtee taas sujumaan. Ajamaan oppii vain ajamalla. 

Miksi se sinua raivostuttaa? Oma asiansa.

Itsellä meni kirjalliset ekalla läpi mutta inssin ajoin 2 kertaa. Oli ekassa yksi huono ryhmittäytyminen. Nyt menen 2 vaiheeseen ja äitini sanoi jo vuosi sitten että olen varmempi kuski kuin 10 vuotta vanhempi isosiskoni :) Kaikki tulee jostain tuolta selkärangasta vaikkei kokemusta olekkaan kuin vajaa 2 vuotta :)

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 14:42"]

Ei ole välttämättä opetuksessa vikaa. Joskus se vika on vain ja ainoastaan harjoittelijassa; kaikista ei ole ajamaan autoa. Mulla on kolme tuttua jotka ovat autokoulun opettajia, ja he ovat kertoneet että aika-ajoin tulee oppilaaksi sellainen, jolle se ajo-opetus ei vain mene kalloon. 

Joillain se johtuu ihan siitä että jännittää sitä opettajaa niin paljon ettei siitä kaikesta mitä ajaessa vaaditaan, tule mitään ja joillain se auton käsittely ei vain jää päähän. Jälkimmäisiä on kuulemma vähemmän, mutta heitäkin on. Osa jättää suosiolla sen kortin ajamatta, osa taas menee inssistä nippanappa läpi ja ajelee niillä huonoilla taidoillaan lopun elämänsä. 

Mutta joo. Useimmiten se opettajan vieressä istuminen vaikuttaa niin paljon että suoritus on huono. Sitä kun haluaa olla hyvä niin hermostusttaa, etenkin kun tietää että se toinen siinä vieressä arvioi koko ajan kaikkea mitä siinä ajaessa teetkin.

Kyllähän se opetus maksaa, mutta mieluumin sitten sitä opetusta pohjanmaan kautta kuin huonoilla taidoilla itsenäiseksi kuskiksi.

[/quote]

Kuule, vaikka ne on sun tuttuja ja kavereita, ne voivat silti olla surkeita opettajia. Eivät tietenkään omasta mielestään, mutta autokoulunopettajien "pedagoginen koulutus" on todella vähäistä, ja ymmärrys siitä, mitä hyvä opetus edes olisi, on sitä myöten myös aika puutteellista.

[/quote]

Puhuin siitä että joskus se opetettava voi olla niin paksukalloinen, ettei se oppi mene perille. 

Kavereista en puhunut mitään (kuten ehkä osaat lukea) vaan tutuista. Ovat nuoria, yleisesti kehuttuja opettajia, joten en puhunut mistään elämäänsä eltaantuneesta eläkeikäisistä jyyristä.

Että kuule kuule vaan.

Minulle oli tuskaa tuo autokoulu... Kirjallisista pääsin läpi vasta kuudennella kerralla läpi ja inssi meni läpi 3. kerralla, ylimääräisiä ajotunteja oli n. 30.

Minulla kesti autokoulu puolivuotta! Ja ajoja oli kerran, kaksi viikossa.

Ongelmanani oli se, että autolla ajaessa joutui keskittymään moneen asiaan samaan aikaan: vaihtamaan vaihteita, kytkin, ja muiden autojen tarkkaileminen liikenteessä, liikennesäännöt ajaessa, ja oma reittisuunnitelma, liikennemerkit, kävelijät, pyöräilijät jne. Yksinkertaisesti yht'äkkiä oli liikaa asioita mihin piti kiinnittää huomiota. Samalla pelkäsin ja stressasin omia virheitä. Sain kuitenkin huippuhyvän liikenneopettajan, joka huomasi, että tärkeintä on, että rentoudun. Kun pystyin rentoutumaan ja tuntemaan oloni turvalliseksi, ajaminen parani, ja sitten vain toistojen kautta tuli ajaminen helpoksi. Nyt pystyn ajamaan lähes missä vain.

Itse otin 6-10 lisätuntia (en muista tarkkaa määrää) ja meni inssi ekalla läpi. Olen aika hermoileva ja epävarma kuski. Niitä ajotunteja kuuluu korttiin ihan ehdoton minimimäärä, eikä niissä ajoissa todellakaan opi helposti ajamaan sujuvasti ellei ole viilipytty ja ota ajotunteja joka päivä putkeen. Osta tytölle sen verran tunteja kuin tarvitsee ja lopeta se hermoilu.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 13:58"]

Ollaan ostettu jo 3 lisätuntia, mutta auton käsittely ei tule häneltä vieläkään yhtään automaattisesti. Liikennesäännöt tyttö kyllä paperilla osaa, mutta varsinaisesti auton ratissa ollessaan kaikki se näyttää unohtuvan, koska jo pelkkä auton käsittely näyttää olevan ylivoimaista. Tämä tilanne kiristää meidän kaikkien hermoja, mutta ei nyt enää tässä vaiheessa voi autokoulua keskenkään jättää!

Olisiko täällä ihmisillä kokemuksia samanlaisesta tilanteesta tai edes neuvoja mitä itse vanhempina tekisitte?

[/quote]

Kyllä hän oppii ajastaan. Itse olen tosin mies mutta olin alussa todella huono kuljettaja ja reputin ensimmäisen inssin ajonkin. Alussa minulla ei ollut minkäänlaista liikennesilmää. Nykyään ajan paljon ja olen ainakin kuvittelen kohtalaisen hyvä ennakoimaan tilanteita mikä on pelastanut minut useamman kerran. Ylipäänsä olen ollut aina huono koneiden käsittelyssä mutta vaikka olen oppinut hitaasti niin sitäkin paremmin.

Kaikki eivät tosiaankaan sitä ajokorttia tarvitse, eikä sitä saisi ihan jokaiselle antaa. Tiedän kuskeja, joiden pitäisi pysyä vallan pois sieltä ratin takaa.