Autokoulu - milloin alkaa tuntua helpommalta?

Kaksi lasta opetusluvalla opettaneena sanoisin, että ajoneuvon hallinnan oppiminen ja liikenteen yhtäaikainen havainnointi vie noin pari kuukautta/20 ajokertaa. Ei tähän päästä autokoulussa. Se nopeuttaa, jos on ajanut esim. mopolla.      

Yksilöllistä mutta itsellä alkoi helpottamaan vasta vuoden päästä kortin saamisen jälkeen. Tuntui että ympärillä on liikaa kaikkea, mitä pitäisi huomioida.

Onko netissä jotain  ilmaisia ohjelmia, missä voisi treenata autolla ajamista?

Mulla on ajokortti, mutta en ole ajanut yli 20 vuoteen. Olisi kiva edes mökkiseudulla autoilla, Helsingissä en uskalla.

Ajoin kortin 18 vuotiaana. Mutta taito unohtui, kun en saanut autoa lainaan, eikä ollut varaa ostaa.

30 vuotiaana oli pakko opetella työmatkan takia. Harjoittelin kaupunkia jos ajamalla öisin tyhjässä kaupungissa. Niin alkoi sujua pikkuhiljaa sillä tavalla, että ei pelottanut enää, eikä tarvinnut koko ajan miettiä reittejä, mitä kautta pääsen minnekkin. Auton hallinnan olin opetellut uudestaan sivuteillä.

Autokoulu meni vähän plörinäksi, kun oli opettaja, joka ajatutti sivuteitä ja yritti ehdotella luonnossa maksamista. 80- luvulla oli vielä tällaista

Vierailija kirjoitti:

Onko netissä jotain  ilmaisia ohjelmia, missä voisi treenata autolla ajamista?

Mulla on ajokortti, mutta en ole ajanut yli 20 vuoteen. Olisi kiva edes mökkiseudulla autoilla, Helsingissä en uskalla.

Minulla myös lähes 20 v. ajoista. Olen menossa ottamaan ajotunteja. Tarvitsen autoa maaseutuajoon myös lähinnä. Ajattelin ostaa myös simulaattoriajoa kaupungin keskustan osalta.

Tarkoitatko jotain simulaattorin tapaista kokemusta kotioloissa tietokoneella? Siihen tarvitsisi lisälaitteita, kuten ratin jne.

Ei helpottanut koskaan, oli elämäni kamalin suoritettava koulu. Vihasin jokaista tuntia, vihasin opettajan asennetta ja vihasin kun luokkalaisia poikia lähti kettuillessaan perään ajamaan. Sain onneksi näytettyä opettajalle pitkän nenän kun sain kortin ykkösellä läpi. Kakkosvaiheen suoritin ihan muualla. Ekalla ajotunnilla laittoi mut jo moottoritielle ohittelemaan ja söi itse jäätelöä vieressä 🙄 Ollaanseen sen kaupungin kermaa.

Automaattivaihteisto auttaa jo todella paljon. En aio enään ikinä ajaa manuaalilla.

Olen autoilun pelkoani lääkinnyt runsaalla jokapäiväisellä alkoholin käytöllä. Nyt luin maksakirroosista. Järkyttävää luettavaa. Minulla tuli paskat housuun pelkästä pelosta kirroosia kohtaan. Ensin pepustani kuului todella kovaäänistä ja pitkäkestoista rutinaa(kaasua) ja sen jälkeen ripuli roiskui housuihini kovalla paineella. Nyt laitan korkin kiinni lopullisesti

Ajoin Kuorma-auton ajokortin 1952. Olen siitä asti ajanut melkein joka päivä. Tälle ajalle on sattunut 1 kolari, ajoin 13 vuotta Taksiakin. Kun joku kysyy miten olen selvinnyt suhteellisen hyvin, olen vastannut, muut ovat olleet varovaisia, siinä se! Opetin tyttärenikin ajamaan, insinööri ajo meni kerralla läpi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia ei vain ole tarkoitettu rattiin.

Jos tuntuu noin pahalta, kannattaa lopettaa koko homma 😊

Ei.. Ei kannata ottaa tästä mallia :D 4 ajotunnin jälkeen ei ihan vielä kannata luovuttaa.

Tärkein prioriteetti ajaessa on, että et aja kenenkään päälle. Kaikki muu on toissijaista. Suunnittele ajo-opinnot tämän mukaan. Jos tietää omaavansa huonon koordinaation tai keskittymiskyvyn, niin tee suosiolla automaattikortti. Minua harmittaa, että en niin tehnyt.

Minulla on ongelma jossain koordinaation alueella, enkä ole koskaan tullut ihan sinuiksi manuaalivaihteiden kanssa. Liikenneturvallisuuden vuoksi minulla on automaattiauto, joka käytännössä poistaa ongelmani ja olen sen kanssa varma ja rauhallinen kuski, koska voin keskittyä täysillä liikenteeseen. Sillä ajan mielelläni ja nautinkin siitä

Manuaalia ajan, jos on pakko, mutta inhoan sitä, vaikka kortti on ollut jo 15 vuotta. Inhoan sitä monesta syystä. Joudun muistamaan ja ajattelemaan vaihteita koko ajan. En siis voi miettiä mitään muuta kuin sitä mikä vaihde nyt on, jos olen kaupungissa. Joudun pelkäämään mäkilähtöjä kaupungissa, koska on mahdollista, että se ei onnistu ja törmään takana ajavaan. Joka ikiseen risteykseen pitää miettiä onnistuuko mennä ilman pysähtymistä, vai pitääkö aloittaa taas ykköseltä. Jos rentoudun liikaa, auto sammuu, kun en mieti jalkojani tarpeeksi. En tosin ota auton sammumisesta mitään stressiä. Minulle sattuu sitä manuaalilla melkein joka kerta.

Suomessa on tämä kummallinen manuaalien ihannointi, johon ei nykyään ole mitään järjellistä perustetta kuin ehkä automaattien huonompi saatavuus käytettynä.

Jos nyt menisin autokouluun niin todellakin tekisin automaattikortin. Tulisi paljon halvemmaksikin ilman lisätunteja ja ylimääräistä inssiä. Manuaalia opettelisin sitten privaatisti jossain parkkiksella, jos kiinnostaisi ja ajaisin sen tarvittaessa myöhemmin, kun minusta muuten jo olisi tullut varma liikenteessä. Luulen nimittäin, että inhooni manuaalia kohtaan liittyy myös ne traumat, mitä siihen liittyen sain autokoulussa. Kytkin on vaan pelottava, ei laiteena, vaan siksi että sitä miettiessä saatan pahimmillaan ajaa jonkun päälle.

Up

Ei välttämättä milloinkaan. Ei se autoilu vaan ole kaikkien juttu, ikävä kyllä. Tiedän itsekin näitä tapauksia, että inssi mennyt rimaa hipoen läpi tyyliin kolmannella tai neljännellä yrittämällä ja sen jälkeen ei sitten olekaan juuri autoa ajeltu. Liikenteessä tällaiset ovat yleensä ihan pihalla suunnilleen kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Häh ai mitä kuollutta kulmaa?

Mä en koskaa kuulukkaa ja autoillu 29 vuotta.

Ehkä tuo liian hastavaa kapasiteeetillesi. Ei kaikkien hahmotuskyky riitä

Mikä nyt on liian hastavaa kenenkin kapasiteeetille. Sulla se tuntuu olevan ihan tuo kirjoittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Tärkein prioriteetti ajaessa on, että et aja kenenkään päälle. Kaikki muu on toissijaista. Suunnittele ajo-opinnot tämän mukaan. Jos tietää omaavansa huonon koordinaation tai keskittymiskyvyn, niin tee suosiolla automaattikortti. Minua harmittaa, että en niin tehnyt.

Minulla on ongelma jossain koordinaation alueella, enkä ole koskaan tullut ihan sinuiksi manuaalivaihteiden kanssa. Liikenneturvallisuuden vuoksi minulla on automaattiauto, joka käytännössä poistaa ongelmani ja olen sen kanssa varma ja rauhallinen kuski, koska voin keskittyä täysillä liikenteeseen. Sillä ajan mielelläni ja nautinkin siitä

Manuaalia ajan, jos on pakko, mutta inhoan sitä, vaikka kortti on ollut jo 15 vuotta. Inhoan sitä monesta syystä. Joudun muistamaan ja ajattelemaan vaihteita koko ajan. En siis voi miettiä mitään muuta kuin sitä mikä vaihde nyt on, jos olen kaupungissa. Joudun pelkäämään mäkilähtöjä kaupungissa, koska on mahdollista, että se ei onnistu ja törmään takana ajavaan. Joka ikiseen risteykseen pitää miettiä onnistuuko mennä ilman pysähtymistä, vai pitääkö aloittaa taas ykköseltä. Jos rentoudun liikaa, auto sammuu, kun en mieti jalkojani tarpeeksi. En tosin ota auton sammumisesta mitään stressiä. Minulle sattuu sitä manuaalilla melkein joka kerta.

Suomessa on tämä kummallinen manuaalien ihannointi, johon ei nykyään ole mitään järjellistä perustetta kuin ehkä automaattien huonompi saatavuus käytettynä.

Jos nyt menisin autokouluun niin todellakin tekisin automaattikortin. Tulisi paljon halvemmaksikin ilman lisätunteja ja ylimääräistä inssiä. Manuaalia opettelisin sitten privaatisti jossain parkkiksella, jos kiinnostaisi ja ajaisin sen tarvittaessa myöhemmin, kun minusta muuten jo olisi tullut varma liikenteessä. Luulen nimittäin, että inhooni manuaalia kohtaan liittyy myös ne traumat, mitä siihen liittyen sain autokoulussa. Kytkin on vaan pelottava, ei laiteena, vaan siksi että sitä miettiessä saatan pahimmillaan ajaa jonkun päälle.

Jos ajat automaattikortin, et sinä saa ajaa manuaalivaihteisella "privaatistikaan" sillä automaattikortilla.

Monissa nykyautoissa, manuaalivaihteisissakin on mäkilähtöavustin, olisiko siitä apua joillekin? Auto siis pitää jarruja päällä mäkilähdössä itsenäisesti joitakin sekunteja jolloin kuljettaja voi keskittyä kaasun ja kytkimen käyttöön. Toki mäkilähtö on tärkeä taito hallita ilman avustimiakin, kokenutta kuskia avustin jopa hieman häiritsee kun ilman sitä pääsisi nopeammin liikkeelle, jarru tuntuu olevan vielä hieman päällä vastuksena kun muuten pääsisi jo liikkeelle. Olen sen ikäinen (47v) että mäkilähtö, ja autoilu muutenkin piti opetella aikana, jolloin autoissa ei ollut mitään avustimia, korkeintaan jarru- ja ohjaustehostin :D

Mäkilähdössäkin tärkeimpänä ykkösasiana on se, että auto ei saa missään tapauksessa valua takanaolijan keulaan. Jos ei polkimilla vielä hallitse, kannattaa käyttää käsijarrua, ja vapauttaa sitä sitä mukaa kun kytkin "tuntuma" löytyy ja auto alkaisi mennä eteenpäin.

Alkuperäiseen kysymykseen lyhyt ja tyhjentävä vastaus: Juuri ennen vakavaa onnettomuutta.

Puran vastaukseni pienempiin osiin.

Eli siinä vaiheessa kun ajaminen ja varsinkin keskittyminen auton ulkopuoliseen maailmaan herpaantuu, syynä esimerkiksi se että autoiluun on ehtinyt rutinoitua liiaksi, niin tuolloin yleensä sattuu ja tapahtuu ne kaikkein ikävimmät onnettomuudet. Hyvällä tuurilla tuossa onnettomuudessa ei kärsi mikään muu kuin se herpaantuneen mielen ajoneuvo. Tuossa hyvää tuuria on ainakin se että sen luulisi ainakin hetkeksi jäädä alitajuntaan muistuttamaan siitä että kuinka tärkeää se keskittyminen siihen ajamiseen, ja ennenkaikkea ympäristön havannointi on.

Neljännen ajotunnin jälkeen ei todellakaan ole tarkoituskaan ajamisen tuntuvan liian luontevalta, luontevuutta ajamiseen saa vain ja ainoastaan ajamisella. Vielä kun aloitteleva (miksei myös jo pitempään ajaneille) kuski pääsisi johonkin moottoriradalle (esim Alastaro) päästelemään oikein kunnolla. Tästä olisi äärimmäisen paljon hyötyä sen suhteen että auton kuljettaja oppii tuntemaan käskyttämänsä kulkuneuvon. Erilaiset olosuhteet (jäinen rata, räntäsade, kaatosade jne jne) rata-ajossa olisi myös hyvä saada käsiteltyä.

Mutta vielä tsempin sanoja. Ota ajaminen Rauhallisesti, kuuntele ja sisäistä autokoulun opettajan sanomiset. Uskalla kysyä ne kaikkein tyhmimmätkin kysymykset opettajaltasi, vastaus voi meinaan joskus koitua hengen pelastajaksi. Muista varata aina matkallesi riittävästi aikaa, kiiressä syntyvät ne pahimmat onnettomuudet. Jos mielesi tekee leikkiä autollasi, tee se, mutta suljetulla radalla/tiellä jottet aiheuttaisi kanssakulkijoille ylimääräisiä vaaratilanteita. Ja vielä. Ajamaan oppii ajamalla, säännöt oppii lukemalla ja tenttaamalla. Havannointia voit harjoitella vaikka pyörällä ajaessa, ja myös ihan kävellessä pitkin kaupungin katuja. Seuraa myös muiden liikenne käyttäytymistä, suurin osa kuljettajista osaavat liikennesäännöt, ja myös niitä kuuliaisesti noudattavat.

Jatka kurssit loppuun. Pidä hauskaa, haasta opettajaa, kysele "tyhmiä" ja etene rauhassa.

Vielä kerran: Ajamaan oppii ajamaan, ja säännöt sekä havainnointi kyllä iskostuu nuppiin ajankanssa.

Minä ajoin aikoinaan ajokortin yli kolmekymppisenä. Minua ärsytti suunnattomasti se open asenne. Se huuti ja mäkätti pahemmin kuin oma ukko.  Hirveän vaikea yrittää keskittyä, kun toinen vaan ei osannut pitää suutansa kiinni sekunttiakaan ja löysi moittimisen aihetta, vaikka ei ollut mitään tilannettakaan päällä eikä lähestymässäänkään. Lätki vaan lisätunteja ihan randomisti ja vastasin sitten siihen, että vaihdoin opettajaa saman koulun puitteissa. Jo alkoi homma tuntumaan heti paljon selkeämmältä.

Oma ajotaidon opettelu tarinani on tämä.

Hankin ajokortin 18 vuotiaana. Ajaminen kuitenkin pelotti huonon ajo-opettajan takia. Hänen olisi pitänyt jäädä jo eläkkeelle, koska pelkäsi olla oppilaidensa kyydissä, etenkin naisten. Kun sain ajokortin isäni vielä vahvisti pelkojani ja itsetunnon puutettani haukkumalla ajotaitoni lyttyyn, vaikka ajoinkin turvallisesti.

Siispä en ajanut yli vuosikymmeneen.

30 vuotiaana useiden vuosien terapian jälkeen, jossa esimerkiksi käsiteltiin itseluottamustani, uskaltauduin viimein auton rattiin. Huomasin ettei autolla ajaminen olekaan mitään salatiedettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin vain, että jos useamman asian tekeminen yhtä aikaa on noin hasteellista niin olit missä vaiheessa tahansa niin tuo saattaa aiheuttaa vakavia vaikeuksia oppia ajamaan jos opitkin ja saat kortin tuurilla niin kuinka turvallista tuo on muille. Väitän, että ei kovinkaan..

öö... missä sanottu että usean asian tekeminen yhtä aikaa olisi ap:lle haasteellista?

Juuri itse kertoi, että tuntuu vaikealta yhtä aikaa seurata liikennettä, ajaa ja vielä huomioida peilit. Ei tuollaisesta ihmisestä voi tulla hyvin ja turvallisesti ajavaa!

Se on ikävä tosiasia..

Kyllä voi! Itsekin autokoulussa tunsin itseni hyvin epävarmaksi ja kaikki oli vaikeaa ja pelottavaa. Sitten vaan rupesin kortin saatuani ajamaan ja nykyisin nautin siitä eikä mitään ongelmia. Hyvin harva osaa alussa kaiken. Tuolla kommentoijan asenteella ei kukaan voisi koskaan oppia mitään. 

Tämä kommentoija taitaa itse olla juuri se, joka ilmoitti ettei hänellä ole mitään käsitystä kuolleista kulmista. Jos tällä tyylillä on oikeasti ajanut 29 vuotta niin joko kyseessä on totaalinen hannuhanhi tai sitten on tullut ajeltua jossain Suonenjoella tmv. pikkupaikassa ehkä kauppaan ja kotiin 1km suoraa tietä.

Eikö nykyään ole autokouluissa opettajaa istumassa siinä pelkääjän paikalla ja neuvomassa, mitä tehdä, huomauttamassa, että tuolta tulee jalankulkija jne.? Kyllä minua ainakin neljännellä tunnilla vielä opettaja ohjeisti niin, ettei tarvinnut keskittyä juuri muuhun kuin auton pitämiseen tiellä. Siitä huolimatta tai sen takia minusta tuli ihan kelvollinen kuljettaja, joka luottaa itseensä ratin takana.