Lue keskustelun säännöt.
Autokoulu - milloin alkaa tuntua helpommalta?
Olen nyt käynyt neljä ajotuntia ja vieläkin hirvittää tilanteet. Tuntuu, että en osaa huomioida kevyttä liikennettä risteyksissä, kuollutta kulmaa kaistanvaihdoissa ja jännittää ei-valo risteyksissä milloin saan mennä jos käännyn vasempaan. Kuinka monen ajotunnin jälkeen on alkanut tuntua rennolta/sujuvalta? Ajelen suuressa kaupungissa keskusta-alueella joten tilanteita on heti autokoululta lähdettäessä. Ja liikenneympyrät kans jotenkin vaikeita. Peileihin en ehdi katsoa yhtään kun kaikki keskittyminen menee seuraavien tilanteiden ennakointiin ja eteenpäin katseluun. Onko rohkaisevia sanoja?
Kommentit (181)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää ajaa paljon. Käytännössä kaikki nuoret miehet joilla ajaminen on helpon näköistä, ovat harjoitelleet salaa jo teineinä oman iskän siunauksella. Tytöt monesti lähtee tässä vähän takamatkalta. Eli kannattaa ottaa niitä tunteja ihan reilusti.
Ja jos ei millään ala sujua, suosittelen vaihtamaan suoraan automaattiin. Siinä ei tarvitse tehdä sitä kepitystä ja kytkimen poljentaa, joten voi paremmin keskittyä liikenteeseen. Voi ajaa pelkästään automaattikortin, jolloin hankit automaattiauton. Onhan se vähän kalliimpi, mutta sitten taas: moni päätyy automaattiin myöhemmin mukavuuden takia.
Vierailija kirjoitti:
Häh ai mitä kuollutta kulmaa?
Mä en koskaa kuulukkaa ja autoillu 29 vuotta.Ehkä tuo liian hastavaa kapasiteeetillesi. Ei kaikkien hahmotuskyky riitä
Huolestuttavaa, ettet ole 29 vuoden aikana havainnut sitä kuollutta kulmaa. Monestikohan on ollut kolaus lähellä? Muut väistelevät kun sinä vain porhallat.
Kannattaa jutella sen autokoulun open kanssa ja jos ei kemiat oikein natsaa, voi opea myös vaihtaa. Mulla oli tosi ihana(t) opettajat, jotka osasivat tsempata ja kannustaa vaikka välillä mokailin. Yhden isomman virheen jälkeen mua jännitti ajaa, mutta opettaja sanoi, että rennosti vain, hän on vastuussa ja hoitaa kaikki vaaratilanteet. Inssi jännitti ihan hirveesti ja menikin vasta toisella kerralla rimaa hipoen läpi. Mutta kaikkein eniten jännitti ensimmäiset ajot yksin kortin saamisen jälkeen. Mutta menin aina juuri sinne minne pelotti (Helsingin keskustaan, kehäteille ja moottiteille), toki hiljaisiin aikoihin aluksi. Ajamaan kun ei opi mitenkään muuten kuin ajamalla. Sun, AP, kuuluukin vielä jännittää, olet ihan autoilijaksi tulon alussa vielä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla helpotti kun vaihdoin autokoulua ja opettajaa.
Kerta kerralta se helpottaa, ainakin pitemmässä juoksussa. Mä sanoisin että ota vaan lisää tunteja ja aja ja aja ja aja. Ja sit kun saat kortin, niin jatka ajamista säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut ajokortti jo 33 vuotta, ja edelleen nuo tilanteet vähän jännittävät, etenkin silloin kun on ollut pidempi tauko ajamisessa. Onneksi minulla on hyt automaattivaihteinen auto, niin on yksi huomionviejä vähempänä niissä risteystilanteissa, kun ei tarvitse vaihteiden kanssa pelata.
Turhaa vielä hermoilet! Itse ajoin muutama vuosi sitten, päälle kolmekymppisenä, kortin. Ensimmäiset tunnit olivat todella hermostuttavia, tuntui että kaikki energia menee siihen auton hallintaan ja ehtiikö nähdä kaiken ajoissa jne.
Se vaan pikkuhiljaa alkaa helpottaa, mutta tuollaiset vasemmalle kääntymiset jne. helpottivat vasta kun sain kortin ja aloin kunnolla ajaa työmatkoja jne. Eli kokemuksen karttuessa luonnollisesti koko ajan helpottaa. Myös se kun auton hallinta automatisoituu eikä tarvitse miettiä vaihteiden vaihtoja jne. niin paljon.
Paljon tsemppiä, kyllä se siitä koko ajan paranee! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin vain, että jos useamman asian tekeminen yhtä aikaa on noin hasteellista niin olit missä vaiheessa tahansa niin tuo saattaa aiheuttaa vakavia vaikeuksia oppia ajamaan jos opitkin ja saat kortin tuurilla niin kuinka turvallista tuo on muille. Väitän, että ei kovinkaan..
öö... missä sanottu että usean asian tekeminen yhtä aikaa olisi ap:lle haasteellista?
Juuri itse kertoi, että tuntuu vaikealta yhtä aikaa seurata liikennettä, ajaa ja vielä huomioida peilit. Ei tuollaisesta ihmisestä voi tulla hyvin ja turvallisesti ajavaa!
Se on ikävä tosiasia..
Ja kuitenkin aiottiin pistää 15-kesäisiä painavan henkilöauton (ei mikään "kevyt"auto) ratin taakse!
Kiitos EU, kun pistitte ruksit tähän tappomeininkiin.
Kun jollain ilveellä saat sen kortin käsiin ja rupeat ajamaan työmatkaa keskikaupungilta neljän ruuhkassa, pelot karsiutuvat kyllä nopeasti!
Nimim. tänään ryömitettiin melkein koko moottoritieosuus 8 km max. 30 km/h
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häh ai mitä kuollutta kulmaa?
Mä en koskaa kuulukkaa ja autoillu 29 vuotta.Ehkä tuo liian hastavaa kapasiteeetillesi. Ei kaikkien hahmotuskyky riitä
Apua! Nyt kyllä pelottaa. Tuurilla olet sitten mennyt,jos et tiedosta kuollutta kulmaa tai sitte veteleT avoautolla. ..näin liikenteessä
Kulkijana tuo kuulostaa pelottavalta. Oikeesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin vain, että jos useamman asian tekeminen yhtä aikaa on noin hasteellista niin olit missä vaiheessa tahansa niin tuo saattaa aiheuttaa vakavia vaikeuksia oppia ajamaan jos opitkin ja saat kortin tuurilla niin kuinka turvallista tuo on muille. Väitän, että ei kovinkaan..
öö... missä sanottu että usean asian tekeminen yhtä aikaa olisi ap:lle haasteellista?
Juuri itse kertoi, että tuntuu vaikealta yhtä aikaa seurata liikennettä, ajaa ja vielä huomioida peilit. Ei tuollaisesta ihmisestä voi tulla hyvin ja turvallisesti ajavaa!
Se on ikävä tosiasia..
Ööö. Neljä tuntia käytynä.
On aikaa opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autokoulu oli yhtä painajaista, pelkäsin koko ajan. Inssi meni tuurilla läpi ensimmäisellä kerralla vaikka inssi joutui painamaan jarrua, en siinä paniikissa edes tajunnut että ei ollut minun virheeni vaan punaisia päin ajavan. Autokoulun jälkeen ei ollut varaa omaan autoon ja isä oli todella nihkeä antamaan autoa käyttöön, eli ajamisen harjoittelu jäi käytännössä kokonaan väliin. Myöhemmin parisuhteessa mies ajoi aina ja syyllisti kun en uskaltanut ajaa, ei yhtään tukenut ja yrittänytkään positiivisesti tsempata yrittämään. Eron jälkeen opettelin ajamaan, pelotti niin että oksetti, pakotin itseni kuitenkin ja jossain vaiheessa helpotti. Nykyisin mulla on automaatti vaihteinen auto ja siitä en enää luovu. En koskaan lähtisi esim. Helsingin keskustaan ajamaan mutta pärjään hyvin keskikokoisen kaupungin liikenteessä ja en pelkää enää ajamista, se riittää minulle.
Kuolleet kulmat on kai vaan motarille tärkeitä hahmottaa. Eiku kaasua vaan. Ainoastaan paljo ajamalla oppii. 👍
Mulla ollu kortti vajaa 20v. Alussa olin arka. Enää en. Eikä virheitä pidä pelätä, voi tulla meille kokeneemmillekin.
Ajaminen jää lopulta lihasmuistiin, kun ajat vain riittävän paljon. Jonakin päivänä huomaat, että et enää ajattele ajamista ja aikaa jää muuhun havainnointiin.
Ehkä ekat 5-6 tuntia ajattelin että on täyttä hulluutta päästää mut sekoilemaan rattiin! Hyvä kun en ääneen kiljunut jokaisessa jarrutuksessa ja risteyksessä, jännitti niin paljon ja tuntui ettei auto ollut yhtään mun hallinnassa. Jonkun tunnin jälkeen vähän itkeä tirautinkin kun ajattelin ettei tästä mitään tuu..
Mutta kyllä se siitä sitten, tunti kerrallaan. Kortin sain ekalla yrityksellä ja sitten ajoin aika paljon työni takia. Kakkosvaiheeseen menin heti kun se oli mahdollista, mutta vielä sielläkin olin TOSI epävarma ja hermostunut ja pelokas. Luonnekysymys osittain, koska olen tosi hyvä ja varma kuski. Sit on niitä jotka oikeesti aiheuttaa jatkuvasti vaaratilanteita, muttei jännitä ajamista yhtään, lallatellen vaan tuolla menevät kännykkä korvalla...
Mene tarkistamaan näkö. Voi olla huono kaukonäkö
Ap täällä. Nyt on n 7-8 tuntia takana ja alkaa jo sujua paremmin. Ehdin jo tarkistaa kuolleen kulman ja pystyn paremmin havainnoimaan ja pitämään nopeuden. Vielä haasteena nähdä oikealta tulevia tasa-arvoisissa jos esim puita/pensaita edessä ja nähdä kolmiot jos oikealta tukijalla on.
Useampikaistaisissa liikenneympyröissä on vaikeuksia mutta perus 1 kaistaisiin olen jo tottunut.
Haastavaa on vielä uskaltaa liittyä ympyrään/tulla kolmion takaa, odottelen mielellään niin kauan että muuta liikennettä ei ole, en uskalla mennä väliin.
Myös vasemmalle kääntäminen on vielä haastavaa jos ei ole nuolivaloja.
Mutta kyllä tää vähitellen paremmin sujuu. On suurimmaksi osaksi jopa ihan mukavaakin silloin kun saa ajella rauhallisella kadulla.
Se helpottaa sen myötä mitä enemmän pääsee ajamaan