Lue keskustelun säännöt.
Autokoulu - milloin alkaa tuntua helpommalta?
Olen nyt käynyt neljä ajotuntia ja vieläkin hirvittää tilanteet. Tuntuu, että en osaa huomioida kevyttä liikennettä risteyksissä, kuollutta kulmaa kaistanvaihdoissa ja jännittää ei-valo risteyksissä milloin saan mennä jos käännyn vasempaan. Kuinka monen ajotunnin jälkeen on alkanut tuntua rennolta/sujuvalta? Ajelen suuressa kaupungissa keskusta-alueella joten tilanteita on heti autokoululta lähdettäessä. Ja liikenneympyrät kans jotenkin vaikeita. Peileihin en ehdi katsoa yhtään kun kaikki keskittyminen menee seuraavien tilanteiden ennakointiin ja eteenpäin katseluun. Onko rohkaisevia sanoja?
Kommentit (181)
Mulla ainakin meni koko autokoulu sen auton teknisen hallinnan opetteluun ja inssissäkin olin aika surkea niitten vaihteitten vaihtamisessa ym. Onneksi manuaalilla ajaminen loppui siihen ja heti kun kortin saatua vaihtoi automaattiin niin alko hahmottamaan sitä liikennettä paremmin ja oppimaan oikeasti ajamaan, kun ei tarvinnut miettiä että kytkin ja vaihteet ja... Mutta vasta viime vuosina, kun olen ajanut paljon, säännöllisesti ja eri olosuhteissa, musta on tullut melko hyvä ja aika taitavakin kuski. Mutta ajokortillisena ekat vuodet jolloin en omistanut autoa vaan ajoin silloin tällöin vanhempien tai muiden autolla, niin ei siihen vielä mitään älytöntä varmuutta tullut. Ja välillä jos oli pidempi aika ajamisesta, esim vuosi tms niin sen kyllä huomasi. Nykyään on kivaa kun on niin tottunut toimimaan auton kanssa ja erilaiset tiet, ruuhkat, parkkeeraukset ja kaikki menee tosi hyvin mutta se vaatii tosi paljon toistoa ja säännöllisyyttä, toisaalta myös vaihteevuutta eri tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin vain, että jos useamman asian tekeminen yhtä aikaa on noin hasteellista niin olit missä vaiheessa tahansa niin tuo saattaa aiheuttaa vakavia vaikeuksia oppia ajamaan jos opitkin ja saat kortin tuurilla niin kuinka turvallista tuo on muille. Väitän, että ei kovinkaan..
öö... missä sanottu että usean asian tekeminen yhtä aikaa olisi ap:lle haasteellista?
Juuri itse kertoi, että tuntuu vaikealta yhtä aikaa seurata liikennettä, ajaa ja vielä huomioida peilit. Ei tuollaisesta ihmisestä voi tulla hyvin ja turvallisesti ajavaa!
Se on ikävä tosiasia..Kyllä voi! Itsekin autokoulussa tunsin itseni hyvin epävarmaksi ja kaikki oli vaikeaa ja pelottavaa. Sitten vaan rupesin kortin saatuani ajamaan ja nykyisin nautin siitä eikä mitään ongelmia. Hyvin harva osaa alussa kaiken. Tuolla kommentoijan asenteella ei kukaan voisi koskaan oppia mitään.
Tämä kommentoija taitaa itse olla juuri se, joka ilmoitti ettei hänellä ole mitään käsitystä kuolleista kulmista. Jos tällä tyylillä on oikeasti ajanut 29 vuotta niin joko kyseessä on totaalinen hannuhanhi tai sitten on tullut ajeltua jossain Suonenjoella tmv. pikkupaikassa ehkä kauppaan ja kotiin 1km suoraa tietä.
Itselläkin kortti ollut kohta 30 vuotta, yksi asia mikä on autoissa muuttunut on se, että pilarit ovat paksuuntuneet niin, että on pitänyt oppia varmistamaan pilarienkin jättämä katve. Eka auto oli 80-luvun auto suurilla lasipinnoilla ja ohuilla pilareilla, erittäin hyvä näkyvyys ulos, myös taaksepäin, joten siinä vähän oppi "liian hyvälle", mutta eipähän sitä tulevaisuutta osannut silloin ennustaa miten paksupilariseksi autot muuttuu kolariturvallisuusvaatimusten takia.
Tarvittaessa on päätä siirtämällä tavallaan kurkistettava pilarin jättämän katveen taakse, siihen katveeseen on mahtunut pyöräilijäkin, se kun sattuu lähestymään sopivalla vauhdilla suojatietä lähestyessä, sitä ei päätä siirtämättä ja pilarin katvetta varmistamatta näe.
Jos autokoulu aiheuttaa tuollaista painetta niin lopeta ajoissa. Sitä autokoulua käydään jotta osaat ajaa liikenteessä. Aiheuttaisiko sekin sitten painetta sinulle, oletko edes miettinyt.
Kestää aikansa, ennenkuin autolla ajamisen toiminnot automatisoituvat. Ne automatisoituvat kyllä, kun jatkat ajamista. Siihen ei riitä neljä tuntia eikä välttämättä ihan kymmenenkään. Mutta se tapahtuu kyllä, kun jatkat ajamista. Kellään ne eivät ole automaattisia aluksi, muutenhan ei autokouluja tarvittaisi
Älä välitä noista tietämättömien ilmeistä kommenteista.
Itse ajoin korttia 35-vuotiaana, raskaana. Se oli aluksi ihan hirveää. Mutta niin vain opin ja nyt ajan koko ajan.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Minulla ajotunneista puolet takana ja tosi kivaa on olkut! Treenattiin ensin auton hallintalaitteiden käsittelyä ym liikkeelle lähdöt, pysäytykset, mäkilähdöt, peruutukset ymt niin että ne on lähes automaattisia. Nyt liikenteessä on helpompi keskittyä muihin tienkäyttäjiin, kun ei koko ajan tarvii miettiä kytkintä ja kaasua.
Olen N41
Oi juma!!! Mä aikoinani toivoin juuri tuollaista opetusta. Että ensin harjoiteltais jossain rauhassa käsittelyä. Mutta ei, opettaja käski lähtemään heti liikenteen sekaan ja haukkui lyttyyn, kun kysyin harjoitusta. Ei käynyt, ei sillä ole väliä, vaikka olisit ekaa kertaa ratissa, suoraan sekaan vaan. Aloin pelätä tunteja ihan tosissaan ja opettaja oli vihainen ja haukkui.
Kävin kuitenkin loppuun. Edelleen kaupunkiajo on karmivaa, mutta selviän kyllä, kun suunnittelen reitin hyvin etukäteen, niin voi keskittyä liikenteen seuraamiseen. Luen toisinaan liikennesääntöjä, etenkin kun huomaan tulleen uusia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite tyrkkäsin auton keulan rekan alle risteyksessä. Ei ope ehtinyt tehdä mitään kun kaasutin. Silloin päätin ettei tän huonommin voi mennä ja rentoudun. Kaikki meni sitten hyvin ja kolarinkin oli open vika..
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muakin pelotti niin pirusti se ajaminen alussa. Olen onnellinen kun ajaminen sujuu nyt eikä jännitä. Pimeällä en silti tahdo ajaa koska pimeys, ja jotkut ei käytä heijastimia.
Näkisittepä vaan miltä näyttää mies mustissa joka kävelee suojatielle suoraa eteen puskista pimeällä. Tuntu jotenkin että jotkut vaan ei tajua omaa parastaan.
Näitä mustia pimeässä on jokainen kuski varmasti nähnyt. En pidä itsekään pimeässä ajamisesta näiden näkymättömien takia. Enkä halua olla se osapuoli jonka alle joku päätyy. Tähän asti ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on varmaan liian myöhäistä hankkia parempi opettaja.
On työlästä yrittää huomioida ympäristöä, jos on aina saanut keskittyä kapea-alaisesti itseensä. Harjoitteluun menee monta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ite tyrkkäsin auton keulan rekan alle risteyksessä. Ei ope ehtinyt tehdä mitään kun kaasutin. Silloin päätin ettei tän huonommin voi mennä ja rentoudun. Kaikki meni sitten hyvin ja kolarinkin oli open vika..
Omat hätäreaktiot oppii joskus vasta akuuttitilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläkin kortti ollut kohta 30 vuotta, yksi asia mikä on autoissa muuttunut on se, että pilarit ovat paksuuntuneet niin, että on pitänyt oppia varmistamaan pilarienkin jättämä katve. Eka auto oli 80-luvun auto suurilla lasipinnoilla ja ohuilla pilareilla, erittäin hyvä näkyvyys ulos, myös taaksepäin, joten siinä vähän oppi "liian hyvälle", mutta eipähän sitä tulevaisuutta osannut silloin ennustaa miten paksupilariseksi autot muuttuu kolariturvallisuusvaatimusten takia.
Tarvittaessa on päätä siirtämällä tavallaan kurkistettava pilarin jättämän katveen taakse, siihen katveeseen on mahtunut pyöräilijäkin, se kun sattuu lähestymään sopivalla vauhdilla suojatietä lähestyessä, sitä ei päätä siirtämättä ja pilarin katvetta varmistamatta näe.
Olin koko talven ajamatta autoa ja lähdin tänään varovasti liikkeelle vaan juuri tämän takia jouduin lyömäänkin jarrut pohjaan. Se potkulautailija oli justiinsa tuossa katvessa vaikka ihan olin molempiin suuntiin katsonut. Saa olla todella varovainen.
Noin 5-6 inssiajon jälkeen alkaa jo vähän helpottamaan, tulee tietty todella kalliiksi mutta autoilijoillahan on sitä ylimääräistä rahaa vaikka kuinka ja paljon, joten ei hätää, sillä siitäkin selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotta kykenee huomioimaan ympäristönsä kokonaisuutena eli siten, että tarkkaavaisuus kohdistuu asiallisesti, on saatava luottamus siihen, että liikenteessä voi edetä johdonmukaisesti.
Kun ihminen kokee ympäristön uhaksi, hän helposti järkyttyy ja takertuu johonkin aistimukseen liikaa, jolloin valppaus heikkenee. Luottamusta omaan ajokykyyn voi rakentaa ajelemalla taajamilla (ei ruuhkaisessa keskustassa). Samalla kehittyy ajatus, että ympäristö ei tarkoita vain esteitä omalle vapaudelle liikkua... vaan myös vieraiden henkiä - eli jotain, minkä haluaakin huomioida. Näin välittämisestä syntyy motivaatiota tiedostaa ympäristönsä tavalla, jossa tarkkaavaisuus ei jämähdä virheisiin ja loukkauksiin, vaan mukavuuteen ja turvallisuuteen.
Kun kypsyt ihmisenä, kypsyt myös "ajoneuvon kuljettajana."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin vain, että jos useamman asian tekeminen yhtä aikaa on noin hasteellista niin olit missä vaiheessa tahansa niin tuo saattaa aiheuttaa vakavia vaikeuksia oppia ajamaan jos opitkin ja saat kortin tuurilla niin kuinka turvallista tuo on muille. Väitän, että ei kovinkaan..
öö... missä sanottu että usean asian tekeminen yhtä aikaa olisi ap:lle haasteellista?
Juuri itse kertoi, että tuntuu vaikealta yhtä aikaa seurata liikennettä, ajaa ja vielä huomioida peilit. Ei tuollaisesta ihmisestä voi tulla hyvin ja turvallisesti ajavaa!
Se on ikävä tosiasia..SInulla ei varmaan ole ajokorttia. Jokainen autokoulun käynyt tunnistaa sen, että alussa on vaikea käyttää auton ohjauslaitteita ja tarkkailla liikennettä yms.. Vähitellen kaikki rutinoituu.
Juuri näin. Minäkin olin aivan törppö vielä silloinkin kuin inssiä ajoin. Nyt kortti ollut jo pitkään ja hyvin sujuu. Parhaiten oppii vasta autokoulun jälkeen, kun saa rauhassa harjoitella. Ap:n kuvaamat tuntemukset ovat tosi normaaleja. Sitkeästi jatkat harjoittelua ja ta-daa, joku päivä olet hyvä kuski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua masentaa enkä pelotella. Itselläni meni noin vuosi jokapäiväistä ajamista, että se alkoi olla täysin automaattista. Todella vaikeaa ja ahdistavaa minulla siis oli vielä pitkään inssin jälkeenkin.
Helpottuu vaan ajamalla ja altistumalla. Ei välttis tapahdu autokoulun aikana, vaan kokemuksen kautta pidemmällä aikavälillä. Pitää uskaltaa ja antaa ajan kulua. Kyllänse helpottaa. Luottakaa taitojenne kertymiseen. Naiset EIVÄT ole sen huonompia kuskeja kuin miehetkään, vaikka meille niin vähättelevästi uskotellaankin.. Itse jännitin ihan vietävästi. Ihme, että kortin sain. Nykyään tykkään ajaa autolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin vain, että jos useamman asian tekeminen yhtä aikaa on noin hasteellista niin olit missä vaiheessa tahansa niin tuo saattaa aiheuttaa vakavia vaikeuksia oppia ajamaan jos opitkin ja saat kortin tuurilla niin kuinka turvallista tuo on muille. Väitän, että ei kovinkaan..
öö... missä sanottu että usean asian tekeminen yhtä aikaa olisi ap:lle haasteellista?
Juuri itse kertoi, että tuntuu vaikealta yhtä aikaa seurata liikennettä, ajaa ja vielä huomioida peilit. Ei tuollaisesta ihmisestä voi tulla hyvin ja turvallisesti ajavaa!
Se on ikävä tosiasia..
Niin, että jos ei neljässä tunnissa opi jotain taitoa täydellisesti aloittaessaan nollasta, ei harjoittelusta ja opettelusta ole hyötyä vaan pitää heti luovuttaa? Montakohan tuntia sinulla meni että opit kävelemään? Lukemaan ja kirjoittamaan? Entä nykyisen työsi ja kaikki siinä tarvittavat taidot?
Todella huipuksi (tai yleensä vähintään riittävän hyväksi jos ei ole lahjoja) tulee keskimäärin noin 10,000 tunnin harjoittelulla. Siihen verrattuna 4 tuntia ei ole vielä edes alkuverryttely. Kortin saamisen jälkeen se harjoittelu joka tapauksessa vasta alkaa. Jos ajaminen siinä vaiheessa jännittää ja talous antaa myöten, kannattaa hankkia automaattivaiheinen auto ja monissa on nykyisin lisäksi esim. tutkat ja kuolleen kulman varoitin, jotta voi itse paremmin keskittyä siihen muuhun havainnointiin kunnes ajamisesta tulee rutiinia.
Neljä ajotuntia ei riitä alkuunkaan, jotta pstyisi huomioida liikennettä. Eikä soitä korttiakaan saa, ellei ajokyky ole riittävä. Autokoulua voi käydä uudelleen ja uudelleen, jos vaan rahat riittää.
Sitten helpottui kun joutui/pääsi joka päivä auton rattiin ja varmuus kasvoi.
Käy pakolliset ajotunnit ja jos niiden jälkeenkin tuntuu tuolta, ota lisätunteja päästäksesi läpi inssistä. Niin minä tein ja kerralla meni läpi. Ajotunnit Helsingin keskustassa alusta inssiin saakka.
Kyllä se siitä ajokertojen myötä helpottuu. Tunnistat kuitenkin hyvin tilanteet, jotka ovat itsellesi haastavia. Kun kortin saatuasi ajat tuttua reittiä, jolloin sinun ei tarvitse miettiä kaistavalintoja, liikenneympyröitä tai liikennemerkkejä ja nopeusrajoituksia, opit pikkuhiljaa paremmin seuraamaan niitä jalankulkijoita ja peilejä.
Rentoudu, pudota hartiat alas, ja pidä katse pehmeänä, katso laajasti, ei tiukasti tiettyjä yksityiskohtia.
Minua pelotti aikanaan ajaa moottoritiellä. Siis sitä satasen vauhtia. No, minusta tuli raskaanliikenteen ammattikuljettaja, ajokortissa on kaikki kirjaimet, ja työkseni olen ajanut liki kaikkea mahdollista, joten siihen ajamiseen todellakin oppii.
.
Myös opettajissa on eroja. itse olen kursseilla ajokorttia korottaessani istunut niin monen erilaisen opettajan, (ja myös opettelevan kuljettajan) kyydissä, että olen nähnyt monenlaisia tapoja opettaa ja neuvoa, ja myös sen, kuinka ne taidot kehittyy kyllä.
Anna siis itsellesi aikaa. Rauhoitu, älä hätäänny. Luota itseesi. Aluksi voi olla hidasta ja vaikeaa, tuntuu, ettei huomaa kaikkea, mutta siitä ne taidot kehittyy.