Lue keskustelun säännöt.
Autokoulu - milloin alkaa tuntua helpommalta?
Olen nyt käynyt neljä ajotuntia ja vieläkin hirvittää tilanteet. Tuntuu, että en osaa huomioida kevyttä liikennettä risteyksissä, kuollutta kulmaa kaistanvaihdoissa ja jännittää ei-valo risteyksissä milloin saan mennä jos käännyn vasempaan. Kuinka monen ajotunnin jälkeen on alkanut tuntua rennolta/sujuvalta? Ajelen suuressa kaupungissa keskusta-alueella joten tilanteita on heti autokoululta lähdettäessä. Ja liikenneympyrät kans jotenkin vaikeita. Peileihin en ehdi katsoa yhtään kun kaikki keskittyminen menee seuraavien tilanteiden ennakointiin ja eteenpäin katseluun. Onko rohkaisevia sanoja?
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Häh ai mitä kuollutta kulmaa?
Mä en koskaa kuulukkaa ja autoillu 29 vuotta.Ehkä tuo liian hastavaa kapasiteeetillesi. Ei kaikkien hahmotuskyky riitä
Joulukuussa tulee autoilua 40v. Jokaisessa omistamassani henkilöautossa on jäänyt tuo kuollut kulma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta kun olin saanut jo kortin ja pääsin ajelemaan itsekseni. Kaupungissa ajaminen hirvittää vieläkin toisinaan. Ajan silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin vain, että jos useamman asian tekeminen yhtä aikaa on noin hasteellista niin olit missä vaiheessa tahansa niin tuo saattaa aiheuttaa vakavia vaikeuksia oppia ajamaan jos opitkin ja saat kortin tuurilla niin kuinka turvallista tuo on muille. Väitän, että ei kovinkaan..
öö... missä sanottu että usean asian tekeminen yhtä aikaa olisi ap:lle haasteellista?
Juuri itse kertoi, että tuntuu vaikealta yhtä aikaa seurata liikennettä, ajaa ja vielä huomioida peilit. Ei tuollaisesta ihmisestä voi tulla hyvin ja turvallisesti ajavaa!
Se on ikävä tosiasia..
Eiköhän se ollut ihan jokaisesta aluksi haastavaa. Kaikki ei vaan enää muista tai kehtaa myöntää
Eihän sinun tarvitse olla huolissaan, kun ethän sinä ole kuljettaja. Se ajo-opettaja on. Painat vaan surutta menemään, hänen kuuluu eliminoida vaaratilanteet.
Ajoin kortin 18-vuotiaana. Läpäisin inssin ekalla yrittämällä(tuuria). Ajokoulun aikana en koskaan osannut ajaa kunnolla, koko ajan oli pelko perseessä ja tilanteet tuntuivat tulevan liian nopeasti. Autokoulun ajotunnit eivät yksinkertaisesti riitä mihinkään.
Heti kun sain kortin ajoin käytännössä viikonlopun ajan yötä päivää, jonka jälkeen olin vasta valmis kuski omasta mielestäni.
Tunteja pitää olla riittävästi jotta suurin osa ajamisesta muuttuu automaattiseksi, jolloinka aivokapasiteettia jää varsinaisen liikenteen seuraamiseen. Aluksi kannattaa ajaa helppoja ja tuttuja reittejä ja pikkuhiljaa nostaa vaikeustasoa. Parkkipaikalta poistutaan vasta kun auton hallinta on selkäytimessä jne(tosin autokoulut eivät näin toimi).
Mutta vaikka kortti on ollut vuosikymmeniä niin kyllä oudossa kaupungissa ajaminen on vähän hankalaa, varovaisesti joutuu lähestymään risteyksiä. Kun on epävarma niin kannattaa laskea nopeutta jotta aivoille jää enemmän aikaa analysoida tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin vain, että jos useamman asian tekeminen yhtä aikaa on noin hasteellista niin olit missä vaiheessa tahansa niin tuo saattaa aiheuttaa vakavia vaikeuksia oppia ajamaan jos opitkin ja saat kortin tuurilla niin kuinka turvallista tuo on muille. Väitän, että ei kovinkaan..
öö... missä sanottu että usean asian tekeminen yhtä aikaa olisi ap:lle haasteellista?
Juuri itse kertoi, että tuntuu vaikealta yhtä aikaa seurata liikennettä, ajaa ja vielä huomioida peilit. Ei tuollaisesta ihmisestä voi tulla hyvin ja turvallisesti ajavaa!
Se on ikävä tosiasia..
No pöh. Useimmille se on alussa vaikeaa ja tuntuu mahdottomalta keskittyä niihin hallintalaitteiden käsittelyyn eli itse ajamiseen ja huomioida muu liikenne. Sen oppii kyllä. Minulla oli juuri nuo fiilikset alussa ja nyt ajanut useita vuosikymmeniä ilman mainittavia haavereita. Asenne ratkaisee paljon ja Ap:lla se on kohdallaan kun ei alussa ole liian "kaikenosaava".
Vierailija kirjoitti:
Pitää ajaa paljon. Käytännössä kaikki nuoret miehet joilla ajaminen on helpon näköistä, ovat harjoitelleet salaa jo teineinä oman iskän siunauksella. Tytöt monesti lähtee tässä vähän takamatkalta. Eli kannattaa ottaa niitä tunteja ihan reilusti.
Ja jos ei millään ala sujua, suosittelen vaihtamaan suoraan automaattiin. Siinä ei tarvitse tehdä sitä kepitystä ja kytkimen poljentaa, joten voi paremmin keskittyä liikenteeseen. Voi ajaa pelkästään automaattikortin, jolloin hankit automaattiauton. Onhan se vähän kalliimpi, mutta sitten taas: moni päätyy automaattiin myöhemmin mukavuuden takia.
Kun manuaali on selkäytimessä niin se on yhtä helppo kuin automaatti. Manuaali vaatii vaan enemmän tunteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä muakin pelotti niin pirusti se ajaminen alussa. Olen onnellinen kun ajaminen sujuu nyt eikä jännitä. Pimeällä en silti tahdo ajaa koska pimeys, ja jotkut ei käytä heijastimia.
Näkisittepä vaan miltä näyttää mies mustissa joka kävelee suojatielle suoraa eteen puskista pimeällä. Tuntu jotenkin että jotkut vaan ei tajua omaa parastaan.
Mulla on lapsi nyt ajokoulussa ja sitä eniten jännittää se kytkin kun on vasta pari kertaa ollut auton ratissa. Itse aikoinaan päätin opetella ajamaan autoa, kävin autokoulun nuorena ja kunnolla lähdin ajamaan vasta päälle 30-vuotiaana kun oli autokin käytettävissä. Ei sitä varmuutta tuonut mikään muu kuin toistot ja ajetut kilometrit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on saanut kortin, alkaa helpottaa. Ajotunteja on liian vähän, että voisi kuskisi itseään kutsua, kun kortti on ajettu. Itse en edes tajunnut, etten katsonut sivuille ja taakse tarpeeksi kaistanvaihtotilanteessa. Ope sitten käsin käänsi päätäni, jotta katsoisin oikeasti voinko vaihtaa kaistaa. Tosin opettajani oli aina, joko järkyttävässä krapulassa tai hieman ehkä hiprakassa, kun hän opetti. Ei mitenkään helpottanut oppimista. Pelotti.
Ei kait autokoulussa mitään ihmeellistä olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muakin pelotti niin pirusti se ajaminen alussa. Olen onnellinen kun ajaminen sujuu nyt eikä jännitä. Pimeällä en silti tahdo ajaa koska pimeys, ja jotkut ei käytä heijastimia.
Näkisittepä vaan miltä näyttää mies mustissa joka kävelee suojatielle suoraa eteen puskista pimeällä. Tuntu jotenkin että jotkut vaan ei tajua omaa parastaan.
Pimeällä märällä säällä taajamassa ajaminen on kyllä aivan kamalaa, vielä näin 15 vuoden aktiivisen autoilun jälkeenkin. Erityisen painajaismainen on päiväkodin piha, jonka parkkipaikan poikki kulkee lapsia ja kiireisiä vanhempia ristiin rastiin ja siinä pitäisi uskaltaa peruutella auto ruutuun ja pois. Hyi.
Yli sadan ajotunin jälkeen alkaa jotenkin sujua. Koulun vaivaiset tunnit ovat vain alkusoittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häh ai mitä kuollutta kulmaa?
Mä en koskaa kuulukkaa ja autoillu 29 vuotta.Ehkä tuo liian hastavaa kapasiteeetillesi. Ei kaikkien hahmotuskyky riitä
Huomaat sitten kun kopsahtaa. Varmaan voisit myös hommata ajokortin.
Mikä ihmisiä nykyään vaivaa, kun autokoulu ja ajaminenkin pelottaa? Minä en jännittänyt tippaakaan ja luonnollisesti osasin hallintalaitteet jo ennen ensimmäistä ajotuntia. Opettajan kanssa juteltiin niitä näitä ajotuntien aikana. Inssi ensiyrityksellä läpi ilman virheitä.
T. Kortti vuodesta 1986
Ottaa aikansa että auton kösittely muuttuu automaatioksi. Sitten ehtii katsella paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudessa kaikki henkilöautot on automaattivaihteisia. Manuaalivaihteiset ajoneuvot jää vähitellen käytöstä pois.
Itse ajan kumpaakin (asutaan itärajan lähellä, perheessä kaksi autoa käytännön syistä). On hämmentävää, miten manuaalin ajamisen ajotaito heikkenee, jos ei aja vähään aikaan. Itselläni se aina palautuu, koska ajan säännöllisesti myös manuaalia. Mut tuttavaperheessä vaihtoivat, koska katsoivat, että aiheutuu vaaratilanteita, jos ajaa välillä manuaalilla ja välillä automaattivaihteisella.
Ajan silloin tällöin myös Helsingin ja muiden suurempien kaupunkien keskustoissa, kun tarvetta on. Sekä opetan poikaani opetusluvalla. Pojalla on ollut useampi peltoauto tätä ennen ja löytyy traktori- ja mopokortit. Suurin haaste on oikean asenteen opettaminen, ja en ole ollenkaan varma, miten siinä onnistun, vaikka kovasti yritän. En ole varma, onnistuisiko autokoulu sen paremmin. Itselläni on nyt ainakin vuoden päivät tässä aikaa, alle puolivälin olemme menossa ja takana on useampi tuhat kilometriä (matka-ajoa, mutta myös eri kaupunkien keskustoissa).
Mitä ap:lle haluaisin sanoa, niin, varmasti helpottaa. Mutta mikä olisi tärkeää, on se, että jatkaisi ajamista kortin saamisen jälkeen. Tavalla tai toisella. Ajokorti on vasta alku, sen jälkeen pitää hankkia rutiinia ajamiseen. Muuten käy kuin kaltaisilleni nelikymppisille perheenäideille, jotka eivät uskalla rattiin tarttua, vaikka kortti on joskus tullut hankittua. Koska mies ajaa. Tai muusta syystä. Ja jotenkin onnistuvat ilman ajamista selviytymään, vaikka asuisivat täällä itärajankin lähellä, jossa välimatkat on usein pitkiä.
joten ap, suunnittele, miten jatkat ajamista kortin saamisen jälkeen!
Meillä manuaali ja automaatti. Ja en ole kyllä koskaan huomannut vaikeutta vaihtaa autoa, eikä ole vaihteiden käyttö unohtunut. Jos se noin vaikeaa on, silloin ei osaisi ajaa laiba-autoa, kun se on erilainen.
Minulla helpotti 15 min jälkeen ensimmäisellä ajotunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmisiä nykyään vaivaa, kun autokoulu ja ajaminenkin pelottaa? Minä en jännittänyt tippaakaan ja luonnollisesti osasin hallintalaitteet jo ennen ensimmäistä ajotuntia. Opettajan kanssa juteltiin niitä näitä ajotuntien aikana. Inssi ensiyrityksellä läpi ilman virheitä.
T. Kortti vuodesta 1986
Se että sua ei jokin asia jännitä tai pelota, niin ei tarkoita etteikö jollekin muulle se voisi olla jännittävä aihe. En minäkään pelkää hammaslääkärissä käyntiä, mutta toiset sitä pelkäävät jne.
Autokoulussa melkein kaikki ovat epävarmoja eivätkä osaa vielä kunnolla. Noin vuosi säännöllistä ajamista autokoulun jälkeen, niin alkaa jo sujua!