Onko oikein että kotona oleva joutuu tekemään kaikki kotityöt?

Olen töissä kotona ja teen myös kaikki kotityöt. Mies on myös kotona päivät pitkät. Ei ole reilua ei.

Ainiin, ja maksan vuokran yksin myös. Mies osallistuu ruokaostoksiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka mies on töissä klo 7:30-16:30 ja sinä makaat himassa, niin sinä teet ne kotityöt.

Makaa? Kenen kanssa, jos mies on töissä? Vai mitä tarkoitat?

Meinaatko, että esim. kotiäiti makaa kotona ollessaan muiden miesten kanssa, mistä syystä hänen on tehtävä kotityöt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden hoitaminen yksin ei aina ole niin simppeliä, jos on pienet lapset. Meillä ei ole astianpesukonetta käytössä, ja taapero ei yhtään viihdy kun tiskaan. Joko saa kamalan raivarin, eli tyyliin hakkaa päätään maahan ja huutaa kurkku suorana, tai vaihtoehtoisesti menee availemaan astiakaappeja missä on esimerkiksi veitsiä ja painelemaan hellan nappeja.

Mies on aina vihainen kun tulee kotiin, kun on tiskiä kertynyt. On juuri sitä mieltä että on minun hommani tiskata, mutta ei ymmärrä miten mahdotonta se on tuon taaperon kanssa. Itse ei tiskaa melkein ikinä, joten meillä on lähes aina likaista tiskiä altaat täynnä. Onneksi pian päästään muuttamaan asuntoon missä on astianpesukone.

Jänniä juttuja joillakin. Ihmettelen aina tällaisia täysin kädettömiä ihmisiä, jotka eivät osaa järjestää lapsiperheen elämää edes kohtuulliseksi ja turvalliseksi. Se olisi niin helppoa, mutta luulen, että nykyään kännykkä on se suurin aikasyöppö ja lapset tulevat vasta sen jälkeen jossakin kaukana, siisteys ja muut jutut viimeisenä.

Itselläni on kolme lasta ja olin heidän kanssaan kotona kahdeksan vuotta. Ensimmäiset kolme vuotta olimme kerrostalossa, loput seitsemän vuotta omakotitalossamme.

Mies teki pitkää päivää ja reissutyötä, joten luonnollisesti vastuu lähes kaikesta oli minulla. Käytössäni ei ollut edes autoa, joten kävin lasten kanssa kaupassa kerran viikossa bussilla. Ulkoilimme ainakin pari kertaa päivässä talvellakin ja kesäaikaan suurinpiirtein koko päivän. Lapsillakaan ei ollut liikaa tavaraa ja kaikelle oli paikkansa, joten koti pysyi siistinä ja helposti hoidettavana.

Vaikka lapsia oli kolme, niin ei heistä yksikään ollut mikään päätä lattiaan hakkaava tai rääkyvä lapsi, vaan he olivat (ja ovat vielä teineinäkin) fiksuja, juttelevaisia ja osallistuvia lapsia. Juttelimme aina paljon erilaisia asioita ja lapset osallistuivat lähes kaikkiin kodin askareisiin. Lapset muistelevat lapsuuttaan aikana, jolloin oli mukavaa, rauhallista ja kuinka leivoimme paljon. Mies taas oli töistä tullessaan onnellinen, kun vastassa oli kolme ihanaa höpöttävää lasta, hyväntuulinen vaimo ja siisti koti.

Organisoiminen ja kodin hoitaminen ei ole mikään kovin ihmeellinen tehtävä kenellekään. Jos joku asia tuntuu hankalalta, niin siihen pitää miettiä sopiva toimiva ratkaisu eikä iskeä päätään seinään vuosia ja kirota puolisolle asiaa. Marttyyrin roolin ottaminen on myös se vihoviimeinen rooli kotona ja siitä kärsii ihan kaikki.

Oih, kylläpä tuo sinun sädekehäsi häikäisee niin, että ihan silmiin käy.

Totuus iski sinulle. Hyvä. Hajoa typeryyteesi. :)

Mustakin sun tekstisi on naiivia, mutta nehän ne aina yleistävät, jotka eivät ole olleet polvillaan. - puolisoaan omaishoitanut erityislapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden hoitaminen yksin ei aina ole niin simppeliä, jos on pienet lapset. Meillä ei ole astianpesukonetta käytössä, ja taapero ei yhtään viihdy kun tiskaan. Joko saa kamalan raivarin, eli tyyliin hakkaa päätään maahan ja huutaa kurkku suorana, tai vaihtoehtoisesti menee availemaan astiakaappeja missä on esimerkiksi veitsiä ja painelemaan hellan nappeja.

Mies on aina vihainen kun tulee kotiin, kun on tiskiä kertynyt. On juuri sitä mieltä että on minun hommani tiskata, mutta ei ymmärrä miten mahdotonta se on tuon taaperon kanssa. Itse ei tiskaa melkein ikinä, joten meillä on lähes aina likaista tiskiä altaat täynnä. Onneksi pian päästään muuttamaan asuntoon missä on astianpesukone.

 

Opeta nyt hyvä ihminen se lapsi siihenkin, ettei se saa koko ajan aikuisen huomiota. Onko aikomus viedä lapsonen joskus päiväkotiin? Siellä on sitten kolme muutakin lasta/hoitaja, joskus enemmänkin ja hoitajilla muutakin tekemistä kuin viihdyttää sinun lastasi koko ajan, joten olisi ihan kiva, että näitäkin taitoja opeteltaisiin jo kotona, ettei lapsellekkaan ole niin shokki sitten päiväkodissa kun saa vain murto-osan siitä huomiosta minkä kotona saa.

Kun nyt kuitenkin puhutaan jo taaperosta eikä mistään pikkuvauvasta.

Kyllä se viihtykin ihan hyvin itsekseen muissa tilanteissa, jostain syystä ei vaan tuota tiskaamista siedä. Miten opetan lapsen kärsivälliseksi kun tiskaan? En voi antaa taaperon satuttaa itseään, kun hakkaa päätään tai kaivelee teräviä esineitä kaapeista.

Terävät esineet pois alakaapeista.

Päähän konttauskypärä.

Ota lapsi mukaan tiskaamaan.

Tiskaat, kun lapsi nukkuu.

Pistät tiskaaminen ajaksi ruuan jälkeen jonkun lastenfilmin pyörimään vartiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden hoitaminen yksin ei aina ole niin simppeliä, jos on pienet lapset. Meillä ei ole astianpesukonetta käytössä, ja taapero ei yhtään viihdy kun tiskaan. Joko saa kamalan raivarin, eli tyyliin hakkaa päätään maahan ja huutaa kurkku suorana, tai vaihtoehtoisesti menee availemaan astiakaappeja missä on esimerkiksi veitsiä ja painelemaan hellan nappeja.

Mies on aina vihainen kun tulee kotiin, kun on tiskiä kertynyt. On juuri sitä mieltä että on minun hommani tiskata, mutta ei ymmärrä miten mahdotonta se on tuon taaperon kanssa. Itse ei tiskaa melkein ikinä, joten meillä on lähes aina likaista tiskiä altaat täynnä. Onneksi pian päästään muuttamaan asuntoon missä on astianpesukone.

 

Opeta nyt hyvä ihminen se lapsi siihenkin, ettei se saa koko ajan aikuisen huomiota. Onko aikomus viedä lapsonen joskus päiväkotiin? Siellä on sitten kolme muutakin lasta/hoitaja, joskus enemmänkin ja hoitajilla muutakin tekemistä kuin viihdyttää sinun lastasi koko ajan, joten olisi ihan kiva, että näitäkin taitoja opeteltaisiin jo kotona, ettei lapsellekkaan ole niin shokki sitten päiväkodissa kun saa vain murto-osan siitä huomiosta minkä kotona saa.

Kun nyt kuitenkin puhutaan jo taaperosta eikä mistään pikkuvauvasta.

Luulisi, että mies voisi tiskata edes joskus. Ei luulisi olevan ylivoimaista terveelle aikuiselle.

Lapset tottuvat yleensä nopeasti päiväkotiin, koska siellä tapahtuu paljon juttuja ja muista lapsista on seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden hoitaminen yksin ei aina ole niin simppeliä, jos on pienet lapset. Meillä ei ole astianpesukonetta käytössä, ja taapero ei yhtään viihdy kun tiskaan. Joko saa kamalan raivarin, eli tyyliin hakkaa päätään maahan ja huutaa kurkku suorana, tai vaihtoehtoisesti menee availemaan astiakaappeja missä on esimerkiksi veitsiä ja painelemaan hellan nappeja.

Mies on aina vihainen kun tulee kotiin, kun on tiskiä kertynyt. On juuri sitä mieltä että on minun hommani tiskata, mutta ei ymmärrä miten mahdotonta se on tuon taaperon kanssa. Itse ei tiskaa melkein ikinä, joten meillä on lähes aina likaista tiskiä altaat täynnä. Onneksi pian päästään muuttamaan asuntoon missä on astianpesukone.

Jänniä juttuja joillakin. Ihmettelen aina tällaisia täysin kädettömiä ihmisiä, jotka eivät osaa järjestää lapsiperheen elämää edes kohtuulliseksi ja turvalliseksi. Se olisi niin helppoa, mutta luulen, että nykyään kännykkä on se suurin aikasyöppö ja lapset tulevat vasta sen jälkeen jossakin kaukana, siisteys ja muut jutut viimeisenä.

Itselläni on kolme lasta ja olin heidän kanssaan kotona kahdeksan vuotta. Ensimmäiset kolme vuotta olimme kerrostalossa, loput seitsemän vuotta omakotitalossamme.

Mies teki pitkää päivää ja reissutyötä, joten luonnollisesti vastuu lähes kaikesta oli minulla. Käytössäni ei ollut edes autoa, joten kävin lasten kanssa kaupassa kerran viikossa bussilla. Ulkoilimme ainakin pari kertaa päivässä talvellakin ja kesäaikaan suurinpiirtein koko päivän. Lapsillakaan ei ollut liikaa tavaraa ja kaikelle oli paikkansa, joten koti pysyi siistinä ja helposti hoidettavana.

Vaikka lapsia oli kolme, niin ei heistä yksikään ollut mikään päätä lattiaan hakkaava tai rääkyvä lapsi, vaan he olivat (ja ovat vielä teineinäkin) fiksuja, juttelevaisia ja osallistuvia lapsia. Juttelimme aina paljon erilaisia asioita ja lapset osallistuivat lähes kaikkiin kodin askareisiin. Lapset muistelevat lapsuuttaan aikana, jolloin oli mukavaa, rauhallista ja kuinka leivoimme paljon. Mies taas oli töistä tullessaan onnellinen, kun vastassa oli kolme ihanaa höpöttävää lasta, hyväntuulinen vaimo ja siisti koti.

Organisoiminen ja kodin hoitaminen ei ole mikään kovin ihmeellinen tehtävä kenellekään. Jos joku asia tuntuu hankalalta, niin siihen pitää miettiä sopiva toimiva ratkaisu eikä iskeä päätään seinään vuosia ja kirota puolisolle asiaa. Marttyyrin roolin ottaminen on myös se vihoviimeinen rooli kotona ja siitä kärsii ihan kaikki.

Oih, kylläpä tuo sinun sädekehäsi häikäisee niin, että ihan silmiin käy.

Totuus iski sinulle. Hyvä. Hajoa typeryyteesi. :)

Mustakin sun tekstisi on naiivia, mutta nehän ne aina yleistävät, jotka eivät ole olleet polvillaan. - puolisoaan omaishoitanut erityislapsen äiti

Oih, nostan hattua. Minullakin yksi lapsista on erityislapsi. Toiset on luotuja pärjäämään, toiset eivät pärjää edes itsensä kanssa. Tekstini oli valitettasti totta ja samalla tapaa oli myös ystäväperheissä asiat. Mutta ihan sama, pärjäilehän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden hoitaminen yksin ei aina ole niin simppeliä, jos on pienet lapset. Meillä ei ole astianpesukonetta käytössä, ja taapero ei yhtään viihdy kun tiskaan. Joko saa kamalan raivarin, eli tyyliin hakkaa päätään maahan ja huutaa kurkku suorana, tai vaihtoehtoisesti menee availemaan astiakaappeja missä on esimerkiksi veitsiä ja painelemaan hellan nappeja.

Mies on aina vihainen kun tulee kotiin, kun on tiskiä kertynyt. On juuri sitä mieltä että on minun hommani tiskata, mutta ei ymmärrä miten mahdotonta se on tuon taaperon kanssa. Itse ei tiskaa melkein ikinä, joten meillä on lähes aina likaista tiskiä altaat täynnä. Onneksi pian päästään muuttamaan asuntoon missä on astianpesukone.

 

Opeta nyt hyvä ihminen se lapsi siihenkin, ettei se saa koko ajan aikuisen huomiota. Onko aikomus viedä lapsonen joskus päiväkotiin? Siellä on sitten kolme muutakin lasta/hoitaja, joskus enemmänkin ja hoitajilla muutakin tekemistä kuin viihdyttää sinun lastasi koko ajan, joten olisi ihan kiva, että näitäkin taitoja opeteltaisiin jo kotona, ettei lapsellekkaan ole niin shokki sitten päiväkodissa kun saa vain murto-osan siitä huomiosta minkä kotona saa.

Kun nyt kuitenkin puhutaan jo taaperosta eikä mistään pikkuvauvasta.

Kyllä se viihtykin ihan hyvin itsekseen muissa tilanteissa, jostain syystä ei vaan tuota tiskaamista siedä. Miten opetan lapsen kärsivälliseksi kun tiskaan? En voi antaa taaperon satuttaa itseään, kun hakkaa päätään tai kaivelee teräviä esineitä kaapeista.

No et ainakaan niin, että kun lapsi alkaa kiukutella ja satuttamaan itseään, niin lopetat tiskaamisen ja alat viihdyttämään lasta. Tuolla konstilla opetat lasta nimenomaan siihen,että hän määrää saako äiti tiskata.

Ehdotuksia mitä voit tehdä on jo tullut, anna kiinnostavia leluja, tai jos ei muuten ole paljon ruudun ääressä, niin ehkä tuossa voisi olla hyvä tilaisuus sille, syöttötuoliin viereen istumaan ja laulelette/höpöttelette tai sen lapsen vaikka "tiskata" jotain muovimukia tms. varmasti innostuu kun saa läträtä.

Mitä tahansa teetkin, niin se nyt on vihoviimeinen virhe lopettaa tiskaus ja kiinnittää kaikki huomio siihen lapseen, "voi kun hienosti hakkasit päätäsi lattiaan, mamma tulee ja lohduttaa, lupaan etten tiskaa enää ikinä kun sinulle tulee siitä noin paha mieli".

Ja sitten kiukku tästä epäonnistumisesta puretaan tietenkin sen miehen niskoille joka ei tee tarpeeksi, mitä nyt käy 8h töissä pakertamassa, mutta eihän se riitä.

Vierailija kirjoitti:

Työttömän osapuolen tehtävä on hakea duunia ja ylläpitää taitojaan opiskelulla jne. Sitä aikaa ei pidä kodinhoitoon käyttää.

Totta, mutta meneekö siihen 9 h/arkipäivä, eli sen ajan, kun puoliso on töissä?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Kotona olija tekee kotitöitä silloin kun toinen on töissä, mutta mitä ei ehdi sinä aikana tekemään, jäävät jaettavaksi.

On aivan kieroutunut parisuhde, jos toinen tekee kotona kaiken ja toinen vaan vetää lonkkaa oman työpäivänsä jälkeen. Lapsillekin erittäin vahingollinen esimerkki.

Kaiken ja kaiken. Tuskinpa kotona oleva tekee, vaan tämä "kaiken tekeminen" on taas liioiteltua marttyyrin itkua.

Kotona vaikka työttömänä oleva voi mielestäni oikein hyvin pestä pyykkiä - kone pesee. Tyhjentää tiskikoneen - kikki laittavat sitten sinne likaiset astiat, imuroida ja pyyhkäistä pöytätasot puhtaaksi. Vessatkin hän voi sipaista siellä käydessään, siinä ei mene paria minuuttia kauempaa. Ruokaakin pitää kotona olevan syödä, joten sitä voi tehdä samalla työssä käyvällekin.

Viikonloppuna voi sitten tehdä yhdessä tehtäviä mitä silloin pitää tehdä ja eteen tulee, esimerkiksi ruokaa pitää laittaa molemmille.

Kotityöt eivät ole hankalia ja työteliäitä, jos niitä ei sellaisena ota. Kaikesta saa toki ongelman, jos niin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden hoitaminen yksin ei aina ole niin simppeliä, jos on pienet lapset. Meillä ei ole astianpesukonetta käytössä, ja taapero ei yhtään viihdy kun tiskaan. Joko saa kamalan raivarin, eli tyyliin hakkaa päätään maahan ja huutaa kurkku suorana, tai vaihtoehtoisesti menee availemaan astiakaappeja missä on esimerkiksi veitsiä ja painelemaan hellan nappeja.

Mies on aina vihainen kun tulee kotiin, kun on tiskiä kertynyt. On juuri sitä mieltä että on minun hommani tiskata, mutta ei ymmärrä miten mahdotonta se on tuon taaperon kanssa. Itse ei tiskaa melkein ikinä, joten meillä on lähes aina likaista tiskiä altaat täynnä. Onneksi pian päästään muuttamaan asuntoon missä on astianpesukone.

Jänniä juttuja joillakin. Ihmettelen aina tällaisia täysin kädettömiä ihmisiä, jotka eivät osaa järjestää lapsiperheen elämää edes kohtuulliseksi ja turvalliseksi. Se olisi niin helppoa, mutta luulen, että nykyään kännykkä on se suurin aikasyöppö ja lapset tulevat vasta sen jälkeen jossakin kaukana, siisteys ja muut jutut viimeisenä.

Itselläni on kolme lasta ja olin heidän kanssaan kotona kahdeksan vuotta. Ensimmäiset kolme vuotta olimme kerrostalossa, loput seitsemän vuotta omakotitalossamme.

Mies teki pitkää päivää ja reissutyötä, joten luonnollisesti vastuu lähes kaikesta oli minulla. Käytössäni ei ollut edes autoa, joten kävin lasten kanssa kaupassa kerran viikossa bussilla. Ulkoilimme ainakin pari kertaa päivässä talvellakin ja kesäaikaan suurinpiirtein koko päivän. Lapsillakaan ei ollut liikaa tavaraa ja kaikelle oli paikkansa, joten koti pysyi siistinä ja helposti hoidettavana.

Vaikka lapsia oli kolme, niin ei heistä yksikään ollut mikään päätä lattiaan hakkaava tai rääkyvä lapsi, vaan he olivat (ja ovat vielä teineinäkin) fiksuja, juttelevaisia ja osallistuvia lapsia. Juttelimme aina paljon erilaisia asioita ja lapset osallistuivat lähes kaikkiin kodin askareisiin. Lapset muistelevat lapsuuttaan aikana, jolloin oli mukavaa, rauhallista ja kuinka leivoimme paljon. Mies taas oli töistä tullessaan onnellinen, kun vastassa oli kolme ihanaa höpöttävää lasta, hyväntuulinen vaimo ja siisti koti.

Organisoiminen ja kodin hoitaminen ei ole mikään kovin ihmeellinen tehtävä kenellekään. Jos joku asia tuntuu hankalalta, niin siihen pitää miettiä sopiva toimiva ratkaisu eikä iskeä päätään seinään vuosia ja kirota puolisolle asiaa. Marttyyrin roolin ottaminen on myös se vihoviimeinen rooli kotona ja siitä kärsii ihan kaikki.

Juupajuu. Nyt vetelit kyllä ihan itse mutkat suoriksi, tuon tiskiongelman perusteella teit hienosti johtopäätökset täydestä kadettömyydestä ja laiskuudesta. Todellisuudessa teen joka päivä kaikki kotityöt lukuunottamatta niitä tiskejä, ulkoillaan päivittäin, kyläillään usein, käyn myös kaupassa ilman autoa, illalla opiskelen. Lapsi on useimmiten hyvällä tuulella ja saa paljon vieraitakin kehuja, mutta uhmakohtaukset kuluvat normaaliin kehitykseen, mitä nauvolassakin nykyään paljon painotetaan. Se tarkoittaa että lapsella on hyvä kiintymyssuhde vanhempaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden hoitaminen yksin ei aina ole niin simppeliä, jos on pienet lapset. Meillä ei ole astianpesukonetta käytössä, ja taapero ei yhtään viihdy kun tiskaan. Joko saa kamalan raivarin, eli tyyliin hakkaa päätään maahan ja huutaa kurkku suorana, tai vaihtoehtoisesti menee availemaan astiakaappeja missä on esimerkiksi veitsiä ja painelemaan hellan nappeja.

Mies on aina vihainen kun tulee kotiin, kun on tiskiä kertynyt. On juuri sitä mieltä että on minun hommani tiskata, mutta ei ymmärrä miten mahdotonta se on tuon taaperon kanssa. Itse ei tiskaa melkein ikinä, joten meillä on lähes aina likaista tiskiä altaat täynnä. Onneksi pian päästään muuttamaan asuntoon missä on astianpesukone.

 

Opeta nyt hyvä ihminen se lapsi siihenkin, ettei se saa koko ajan aikuisen huomiota. Onko aikomus viedä lapsonen joskus päiväkotiin? Siellä on sitten kolme muutakin lasta/hoitaja, joskus enemmänkin ja hoitajilla muutakin tekemistä kuin viihdyttää sinun lastasi koko ajan, joten olisi ihan kiva, että näitäkin taitoja opeteltaisiin jo kotona, ettei lapsellekkaan ole niin shokki sitten päiväkodissa kun saa vain murto-osan siitä huomiosta minkä kotona saa.

Kun nyt kuitenkin puhutaan jo taaperosta eikä mistään pikkuvauvasta.

Kyllä se viihtykin ihan hyvin itsekseen muissa tilanteissa, jostain syystä ei vaan tuota tiskaamista siedä. Miten opetan lapsen kärsivälliseksi kun tiskaan? En voi antaa taaperon satuttaa itseään, kun hakkaa päätään tai kaivelee teräviä esineitä kaapeista.

No et ainakaan niin, että kun lapsi alkaa kiukutella ja satuttamaan itseään, niin lopetat tiskaamisen ja alat viihdyttämään lasta. Tuolla konstilla opetat lasta nimenomaan siihen,että hän määrää saako äiti tiskata.

Ehdotuksia mitä voit tehdä on jo tullut, anna kiinnostavia leluja, tai jos ei muuten ole paljon ruudun ääressä, niin ehkä tuossa voisi olla hyvä tilaisuus sille, syöttötuoliin viereen istumaan ja laulelette/höpöttelette tai sen lapsen vaikka "tiskata" jotain muovimukia tms. varmasti innostuu kun saa läträtä.

Mitä tahansa teetkin, niin se nyt on vihoviimeinen virhe lopettaa tiskaus ja kiinnittää kaikki huomio siihen lapseen, "voi kun hienosti hakkasit päätäsi lattiaan, mamma tulee ja lohduttaa, lupaan etten tiskaa enää ikinä kun sinulle tulee siitä noin paha mieli".

Ja sitten kiukku tästä epäonnistumisesta puretaan tietenkin sen miehen niskoille joka ei tee tarpeeksi, mitä nyt käy 8h töissä pakertamassa, mutta eihän se riitä.

Lelut on kokeiltu, ohjelmat on kokeiltu, tiskaaminen lapsen kanssa on kokeiltu. Ei ole löytynyt hyvää ratkaisua, kaikki toimii sen 5min, sitten alkaa taas huuto tai kaappien kollaus. Uhmaikäinen voi satuttaa itseään todella pahasti jos ei mene väliin. En mene jos ei ole pakko, mutta aika usein on. En pura kiukkua mieheen, mutta jos valittaa riskeistä niin sanon ettei tiskaaminen onnistu kahdestaan lapsen kanssa.

Riippuu tilanteesta. Jos hoidat kotona kolmea alle viisi vuotiasta lasta, niin vastaus on erilainen kuin, jos makoilet vaan himassa (esimerkiksi lomautettuna tai työttömänä).

Vierailija kirjoitti:

No on! Jos toinen on töissä esim 8 tuntia päivässä, niin kotona olevalla ei taatusti mene kuin murto-osa siitä ajasta kauppareissuun, siivoukseen, lasten kanssa oleiluun ym. Toki molemmat ylläpitää kotia siivoamalla omat sotkunsa heti pois.

Hah, salli mun nauraa. Tämä kommentti ei voi olla kenenkään muun kirjoittama, kuin lapsettoman tai sitten sen vanhemman, joka ei ikänään ole ollut arkea lasten kanssa kotona. Vai murto-osa päivästä, absurdia.

Itse olen ollut korona kevään ja -kesän kotona. Lapset kouluikäisiä. Lapsilla on omat hommat, joista pidän heidät vastuussa, jotta oppisivat, ettei kotityöt ole vain vaimojen juttu. Kaikkien vastuulla on siivota omat jäljet, eli astiat koneeseen pöydän pyyhintä, lelut ja tavarat omassa huoneessa jne.

Muilta osin olen pyrkinyt hoitamaan kotityöt, eli imurointi, lattianpesut, pölyjen pyyhinnät, vessanpesut ja yleinen järjestyksen pito. Mutta kun sai aluksi jynssättyä koko kodin kuntoon, niin ei tässä mene kuin 30min - 120min päivässä + ruuanlaitto, joka oli aiemminkin minun vastuulla. Alun koko kodin siivous meni sillä ketutuksen raivolla joka tuli työn loppumisesta :D Samoin olen pyrkinyt noita remppahommat tässä edistämään, mutta ei vaan taidot riitä ja mies tarvii olla apuna. Samoin muissa miesten töissä olen ihan kädetön, mutta yritän auttaa.

Toki pienten lasten kanssa voi olla hyvin hankalaa, mutta luulisi toisen ymmärtävän sen. Silloin ei ole kaikki tiptop vaikka olisi juossut pääkolmantena jalkana koko 10h, kun toinen on töissä.

Minusta on reilua, et kaikki tekee ne perusjutut ja minä hoidan kotityöt, koska ei siihen niin paljoa aikaa mene kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on! Jos toinen on töissä esim 8 tuntia päivässä, niin kotona olevalla ei taatusti mene kuin murto-osa siitä ajasta kauppareissuun, siivoukseen, lasten kanssa oleiluun ym. Toki molemmat ylläpitää kotia siivoamalla omat sotkunsa heti pois.

Miten ihmeessä menee murto-osa 3 lapsen kanssa oleiluun ja heidän ruokkimiseen, ulkoiluttamiseen ja jälkien korjaamiseen??! Kerro miten ihmeessä onnistuu tällainen, niin saan minäkin vaan levätä suurimman osan päivästä.

Niin, mihin ne lapset laitetaan päivän aikana kun niiden kanssa ollaan vain "murto-osa" kahdeksasta tunnista?! :D

Päiväkodit on keksitty, subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Ainiin, että laitetaan lapset päiväkotiin ettei työssäkäyvän puolison tartte tehdä mitään kotitöitä vapaa-ajallaan 😂 Kylläpä onkin nerokas idea, ja kansantalous kiittää.

Kyllä sen lapsen on fiksumpaa olla siellä päiväkodissa ainakin osapäiväisesti kuin kotona sen kotitöitä tai nykyään useimmiten ainakin osa-aikaisesti töitätekevän vanhemman kanssa. Harvempi enää nykyään lasten kanssa kotiin jäädessään jää ihan kokonaan pois työelämästä vaan tekee jotain osa-aikaista tai ainakin jotain pientä bisnestä. Eihän siihen ole kaupungissa asuvilla varaakaan, maalla saattaa onnistua kun asumiskustannukset alhaisia. 

Tässä kontekstissa tuo tarkoittaa siis sitä, että se kotona oleva ei olekaan hoitamassa lapsia täyspäiväisesti vaan osa-aikaisesti töissä. Eli miksi hänen pitäisi tehdä vielä kaikki kotityöt päälle? Puhut nyt eri asiasta.

Jos lapset laitetaan osa-aikaisesti hoitoon ihan muuten vaan, jotta toinen vanhemmista saa siivota kotona, on se mielestäni verorahojen väärinkäyttöä. Eri asia, jos on ongelmia jaksamisen kanssa, muuta sairautta tms.

Ei ole reilua edes sitä työssäkäyvää kohtaan, että toinen hoitaa kaikki kotityöt. Yhteisessä kodissa on paljon parempi olla, jos kumpikin saa tehdä kotitöitä ja saa tuntea onnistumisen elämyksiä myös kotona. Etenkin yhdessä tekeminen lujittaa parisuhdetta. Tuntuisi tosi ankealta, jos olisi vain työ ja kotona ei olisi juuri mitään.

Jos otan parisuhteessa 100 % vastuun jostain mikä vaatii minulta vaivaa ja venymistä, toinen osapuoli ottaa sataprosenttisen vastuun jostain mikä helpottaa minua. Muuten symbioosi hajoaa, tulen tyytymättömäksi ja alan suunnitella lähtöä.

Parisuhteen yksi perusidea on jakaminen.

Vierailija kirjoitti:

Jos otan parisuhteessa 100 % vastuun jostain mikä vaatii minulta vaivaa ja venymistä, toinen osapuoli ottaa sataprosenttisen vastuun jostain mikä helpottaa minua. Muuten symbioosi hajoaa, tulen tyytymättömäksi ja alan suunnitella lähtöä.

Parisuhteen yksi perusidea on jakaminen.

100 % vastuu ei ole pitemmällä ajalla hyvä. Lyhytaikaisesti se menee, mutta jos tilanne on jatkuva, niin tilanne on riskialtis. Jos toinen sairastuu vakavasti tai kuolee tai tulee ero, niin miten jatko onnistuu. On parempi, jos kumpikin hallitsee kodin asiat ja toimeentulon turvaamisen edes jollain tasolla, jotta pystyy toimimaan toisen ollessa estynyt.