Onko oikein että kotona oleva joutuu tekemään kaikki kotityöt?

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden hoitaminen yksin ei aina ole niin simppeliä, jos on pienet lapset. Meillä ei ole astianpesukonetta käytössä, ja taapero ei yhtään viihdy kun tiskaan. Joko saa kamalan raivarin, eli tyyliin hakkaa päätään maahan ja huutaa kurkku suorana, tai vaihtoehtoisesti menee availemaan astiakaappeja missä on esimerkiksi veitsiä ja painelemaan hellan nappeja.

Mies on aina vihainen kun tulee kotiin, kun on tiskiä kertynyt. On juuri sitä mieltä että on minun hommani tiskata, mutta ei ymmärrä miten mahdotonta se on tuon taaperon kanssa. Itse ei tiskaa melkein ikinä, joten meillä on lähes aina likaista tiskiä altaat täynnä. Onneksi pian päästään muuttamaan asuntoon missä on astianpesukone.

Opeta nyt hyvä ihminen se lapsi siihenkin, ettei se saa koko ajan aikuisen huomiota. Onko aikomus viedä lapsonen joskus päiväkotiin? Siellä on sitten kolme muutakin lasta/hoitaja, joskus enemmänkin ja hoitajilla muutakin tekemistä kuin viihdyttää sinun lastasi koko ajan, joten olisi ihan kiva, että näitäkin taitoja opeteltaisiin jo kotona, ettei lapsellekkaan ole niin shokki sitten päiväkodissa kun saa vain murto-osan siitä huomiosta minkä kotona saa.

Kun nyt kuitenkin puhutaan jo taaperosta eikä mistään pikkuvauvasta.

No ei todellakaan ole reilua. Kotona oleva voi tehdä enemmän mutta että kaikki? Eli toinen osapuoli on täysin palveltava vapaamatkustaja?

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan ole reilua. Kotona oleva voi tehdä enemmän mutta että kaikki? Eli toinen osapuoli on täysin palveltava vapaamatkustaja?

Kyllä. Toinen on passattava vapaamatkustaja kotitöiden suhteen.

Mitä reilua on siinä että kotona oleva hoitaa kaikki kotityöt? Se tarkoittaa siis myös vkloppuja, toinen ottaa rennosti, toinen pitää kotia siistinä, tekee ruokaa, pesee pyykkiä jne. Kyllä täällä on ihme porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on! Jos toinen on töissä esim 8 tuntia päivässä, niin kotona olevalla ei taatusti mene kuin murto-osa siitä ajasta kauppareissuun, siivoukseen, lasten kanssa oleiluun ym. Toki molemmat ylläpitää kotia siivoamalla omat sotkunsa heti pois.

Miten ihmeessä menee murto-osa 3 lapsen kanssa oleiluun ja heidän ruokkimiseen, ulkoiluttamiseen ja jälkien korjaamiseen??! Kerro miten ihmeessä onnistuu tällainen, niin saan minäkin vaan levätä suurimman osan päivästä.

Niin, mihin ne lapset laitetaan päivän aikana kun niiden kanssa ollaan vain "murto-osa" kahdeksasta tunnista?! :D

Päiväkodit on keksitty, subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Siinä tapauksessa varmaan onkin ihan aiheellista tehdä kotityöt, jos toinen venyy taloudellisen puolen hankinnassa. Osa vaan haluaa itse nauttia lapsistaan ja kasvattaa ne, jolloin kotitöiden teko häiriintyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on! Jos toinen on töissä esim 8 tuntia päivässä, niin kotona olevalla ei taatusti mene kuin murto-osa siitä ajasta kauppareissuun, siivoukseen, lasten kanssa oleiluun ym. Toki molemmat ylläpitää kotia siivoamalla omat sotkunsa heti pois.

Miten ihmeessä menee murto-osa 3 lapsen kanssa oleiluun ja heidän ruokkimiseen, ulkoiluttamiseen ja jälkien korjaamiseen??! Kerro miten ihmeessä onnistuu tällainen, niin saan minäkin vaan levätä suurimman osan päivästä.

Niin, mihin ne lapset laitetaan päivän aikana kun niiden kanssa ollaan vain "murto-osa" kahdeksasta tunnista?! :D

Päiväkodit on keksitty, subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Ainiin, että laitetaan lapset päiväkotiin ettei työssäkäyvän puolison tartte tehdä mitään kotitöitä vapaa-ajallaan 😂 Kylläpä onkin nerokas idea, ja kansantalous kiittää.

No ei se ainakaan ole reilua, että jos toinen maksaa kaiken, niin siihen päälle vielä jaetaan kotityöt..

Ei ole oikein eikä etenkään jos perheessä on lapsia. Jokainen tekee itse omat, itse aiheuttamansa kotityönsä ja loput kotityöt mietitään että kuka tykkää tehdä/ehtii tehdä/osaa tehdä ja jos kukaan ei ole halukas niin ostetaan. Vanhemmat tietenkin maksavat sitten puoliksi tai se kotona oleva, joka ei halua/ehdi/osaa tehdä maksaa vähän enemmän jollei nyt ole esim. sairauden tai uupumuksen vuoksi pois työstä tai valvonut esim. lasten vuoksi tms. Molempien vanhempien ja kaikkien lasten on opittava omalta kohdaltaan kantamaan vastuunsa siisteydestä ja taloudesta sekä osattava ottaa omaakin aikaa ja olla kuormittumatta liikaa töiden, koulun, harrastusten ja kotitöiden vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on! Jos toinen on töissä esim 8 tuntia päivässä, niin kotona olevalla ei taatusti mene kuin murto-osa siitä ajasta kauppareissuun, siivoukseen, lasten kanssa oleiluun ym. Toki molemmat ylläpitää kotia siivoamalla omat sotkunsa heti pois.

Miten ihmeessä menee murto-osa 3 lapsen kanssa oleiluun ja heidän ruokkimiseen, ulkoiluttamiseen ja jälkien korjaamiseen??! Kerro miten ihmeessä onnistuu tällainen, niin saan minäkin vaan levätä suurimman osan päivästä.

Niin, mihin ne lapset laitetaan päivän aikana kun niiden kanssa ollaan vain "murto-osa" kahdeksasta tunnista?! :D

Päiväkodit on keksitty, subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Ainiin, että laitetaan lapset päiväkotiin ettei työssäkäyvän puolison tartte tehdä mitään kotitöitä vapaa-ajallaan 😂 Kylläpä onkin nerokas idea, ja kansantalous kiittää.

Kyllä sen lapsen on fiksumpaa olla siellä päiväkodissa ainakin osapäiväisesti kuin kotona sen kotitöitä tai nykyään useimmiten ainakin osa-aikaisesti töitätekevän vanhemman kanssa. Harvempi enää nykyään lasten kanssa kotiin jäädessään jää ihan kokonaan pois työelämästä vaan tekee jotain osa-aikaista tai ainakin jotain pientä bisnestä. Eihän siihen ole kaupungissa asuvilla varaakaan, maalla saattaa onnistua kun asumiskustannukset alhaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden hoitaminen yksin ei aina ole niin simppeliä, jos on pienet lapset. Meillä ei ole astianpesukonetta käytössä, ja taapero ei yhtään viihdy kun tiskaan. Joko saa kamalan raivarin, eli tyyliin hakkaa päätään maahan ja huutaa kurkku suorana, tai vaihtoehtoisesti menee availemaan astiakaappeja missä on esimerkiksi veitsiä ja painelemaan hellan nappeja.

Mies on aina vihainen kun tulee kotiin, kun on tiskiä kertynyt. On juuri sitä mieltä että on minun hommani tiskata, mutta ei ymmärrä miten mahdotonta se on tuon taaperon kanssa. Itse ei tiskaa melkein ikinä, joten meillä on lähes aina likaista tiskiä altaat täynnä. Onneksi pian päästään muuttamaan asuntoon missä on astianpesukone.

Jänniä juttuja joillakin. Ihmettelen aina tällaisia täysin kädettömiä ihmisiä, jotka eivät osaa järjestää lapsiperheen elämää edes kohtuulliseksi ja turvalliseksi. Se olisi niin helppoa, mutta luulen, että nykyään kännykkä on se suurin aikasyöppö ja lapset tulevat vasta sen jälkeen jossakin kaukana, siisteys ja muut jutut viimeisenä.

Itselläni on kolme lasta ja olin heidän kanssaan kotona kahdeksan vuotta. Ensimmäiset kolme vuotta olimme kerrostalossa, loput seitsemän vuotta omakotitalossamme.

Mies teki pitkää päivää ja reissutyötä, joten luonnollisesti vastuu lähes kaikesta oli minulla. Käytössäni ei ollut edes autoa, joten kävin lasten kanssa kaupassa kerran viikossa bussilla. Ulkoilimme ainakin pari kertaa päivässä talvellakin ja kesäaikaan suurinpiirtein koko päivän. Lapsillakaan ei ollut liikaa tavaraa ja kaikelle oli paikkansa, joten koti pysyi siistinä ja helposti hoidettavana.

Vaikka lapsia oli kolme, niin ei heistä yksikään ollut mikään päätä lattiaan hakkaava tai rääkyvä lapsi, vaan he olivat (ja ovat vielä teineinäkin) fiksuja, juttelevaisia ja osallistuvia lapsia. Juttelimme aina paljon erilaisia asioita ja lapset osallistuivat lähes kaikkiin kodin askareisiin. Lapset muistelevat lapsuuttaan aikana, jolloin oli mukavaa, rauhallista ja kuinka leivoimme paljon. Mies taas oli töistä tullessaan onnellinen, kun vastassa oli kolme ihanaa höpöttävää lasta, hyväntuulinen vaimo ja siisti koti.

Organisoiminen ja kodin hoitaminen ei ole mikään kovin ihmeellinen tehtävä kenellekään. Jos joku asia tuntuu hankalalta, niin siihen pitää miettiä sopiva toimiva ratkaisu eikä iskeä päätään seinään vuosia ja kirota puolisolle asiaa. Marttyyrin roolin ottaminen on myös se vihoviimeinen rooli kotona ja siitä kärsii ihan kaikki.

Onko se reilua että työssäkäyvän on tuotava kaikki raha talouteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden hoitaminen yksin ei aina ole niin simppeliä, jos on pienet lapset. Meillä ei ole astianpesukonetta käytössä, ja taapero ei yhtään viihdy kun tiskaan. Joko saa kamalan raivarin, eli tyyliin hakkaa päätään maahan ja huutaa kurkku suorana, tai vaihtoehtoisesti menee availemaan astiakaappeja missä on esimerkiksi veitsiä ja painelemaan hellan nappeja.

Mies on aina vihainen kun tulee kotiin, kun on tiskiä kertynyt. On juuri sitä mieltä että on minun hommani tiskata, mutta ei ymmärrä miten mahdotonta se on tuon taaperon kanssa. Itse ei tiskaa melkein ikinä, joten meillä on lähes aina likaista tiskiä altaat täynnä. Onneksi pian päästään muuttamaan asuntoon missä on astianpesukone.

 

Opeta nyt hyvä ihminen se lapsi siihenkin, ettei se saa koko ajan aikuisen huomiota. Onko aikomus viedä lapsonen joskus päiväkotiin? Siellä on sitten kolme muutakin lasta/hoitaja, joskus enemmänkin ja hoitajilla muutakin tekemistä kuin viihdyttää sinun lastasi koko ajan, joten olisi ihan kiva, että näitäkin taitoja opeteltaisiin jo kotona, ettei lapsellekkaan ole niin shokki sitten päiväkodissa kun saa vain murto-osan siitä huomiosta minkä kotona saa.

Kun nyt kuitenkin puhutaan jo taaperosta eikä mistään pikkuvauvasta.

Kyllä se viihtykin ihan hyvin itsekseen muissa tilanteissa, jostain syystä ei vaan tuota tiskaamista siedä. Miten opetan lapsen kärsivälliseksi kun tiskaan? En voi antaa taaperon satuttaa itseään, kun hakkaa päätään tai kaivelee teräviä esineitä kaapeista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on! Jos toinen on töissä esim 8 tuntia päivässä, niin kotona olevalla ei taatusti mene kuin murto-osa siitä ajasta kauppareissuun, siivoukseen, lasten kanssa oleiluun ym. Toki molemmat ylläpitää kotia siivoamalla omat sotkunsa heti pois.

Miten ihmeessä menee murto-osa 3 lapsen kanssa oleiluun ja heidän ruokkimiseen, ulkoiluttamiseen ja jälkien korjaamiseen??! Kerro miten ihmeessä onnistuu tällainen, niin saan minäkin vaan levätä suurimman osan päivästä.

Niin, mihin ne lapset laitetaan päivän aikana kun niiden kanssa ollaan vain "murto-osa" kahdeksasta tunnista?! :D

Päiväkodit on keksitty, subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Ainiin, että laitetaan lapset päiväkotiin ettei työssäkäyvän puolison tartte tehdä mitään kotitöitä vapaa-ajallaan 😂 Kylläpä onkin nerokas idea, ja kansantalous kiittää.

Kyllä sen lapsen on fiksumpaa olla siellä päiväkodissa ainakin osapäiväisesti kuin kotona sen kotitöitä tai nykyään useimmiten ainakin osa-aikaisesti töitätekevän vanhemman kanssa. Harvempi enää nykyään lasten kanssa kotiin jäädessään jää ihan kokonaan pois työelämästä vaan tekee jotain osa-aikaista tai ainakin jotain pientä bisnestä. Eihän siihen ole kaupungissa asuvilla varaakaan, maalla saattaa onnistua kun asumiskustannukset alhaisia. 

Varsinkin jos kotona oleva äiti on täydellinen tampio ja minäminäminä -tyyppi,niin lasten on paras olla päivähoidossa mahdollisimman pitkän päivän. Ehtii äitee siinä sitten nukkua pitkään, tuijottaa telkkaa ja selata somea. Mies tehköön työt niin työpaikalla kuin kotonakin.

Miehen mielestä kotityöt,kaupassa käynti ja ruoanlaitto kuuluvat mulle koska olen kotona etätyössä. Mies on lomalla ja pääsääntöisesti kotona. Tosi reilua.

Vierailija kirjoitti:

Onko se reilua että työssäkäyvän on tuotava kaikki raha talouteen?

Suomessa hyvin, hyvin harva ei saa rahallista tukea mistään. Jos työssäkäyvä haluaa, että kotona oleva tekee ihan kaikki kotityöt, niin silloin työssäkäyvän velvollisuus on maksaa kaikki talouden kulut. Jos hän ei halua jakaa rahaansa, niin sitten hänen on jaettava aikaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden hoitaminen yksin ei aina ole niin simppeliä, jos on pienet lapset. Meillä ei ole astianpesukonetta käytössä, ja taapero ei yhtään viihdy kun tiskaan. Joko saa kamalan raivarin, eli tyyliin hakkaa päätään maahan ja huutaa kurkku suorana, tai vaihtoehtoisesti menee availemaan astiakaappeja missä on esimerkiksi veitsiä ja painelemaan hellan nappeja.

Mies on aina vihainen kun tulee kotiin, kun on tiskiä kertynyt. On juuri sitä mieltä että on minun hommani tiskata, mutta ei ymmärrä miten mahdotonta se on tuon taaperon kanssa. Itse ei tiskaa melkein ikinä, joten meillä on lähes aina likaista tiskiä altaat täynnä. Onneksi pian päästään muuttamaan asuntoon missä on astianpesukone.

En ole ikinä nähnyt tällaista taaperoa, joka vetää raivarit siitä että hänen läsnäollessaan tiskataan. Mikäs sillä on hätänä?

Et ole tainut nähdä yhtäkään taaperoa :D

Tai sitten olet joku mummo, jonka vähäisetkin muistot aika on kullannut niin, että muistelet lasten vanhaan hyvään aikaan lukeneen kiltisti rivissä jo taaperoikäisestä lähtien aleksis kiveä ja kuunnelleen paikallaan hiljaa mozartia.

Itselläni tai yhdelläkään ystävälläni ei ole tuollaisia vatipäälapsia, jotka vetävät raivareita koko ajan. Olemme myös osanneet laittaa vaaralliset kapineet ylemmäksi, joten alalaatikoiden romuja voi tutkia huoletta. Lapset ovat oppineet myös ihmeen nopeasti sanan ei. Meidän lapsemme eivät ole tyhmiä.

Joidenkin ei vain pitäisi saada lapsia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden hoitaminen yksin ei aina ole niin simppeliä, jos on pienet lapset. Meillä ei ole astianpesukonetta käytössä, ja taapero ei yhtään viihdy kun tiskaan. Joko saa kamalan raivarin, eli tyyliin hakkaa päätään maahan ja huutaa kurkku suorana, tai vaihtoehtoisesti menee availemaan astiakaappeja missä on esimerkiksi veitsiä ja painelemaan hellan nappeja.

Mies on aina vihainen kun tulee kotiin, kun on tiskiä kertynyt. On juuri sitä mieltä että on minun hommani tiskata, mutta ei ymmärrä miten mahdotonta se on tuon taaperon kanssa. Itse ei tiskaa melkein ikinä, joten meillä on lähes aina likaista tiskiä altaat täynnä. Onneksi pian päästään muuttamaan asuntoon missä on astianpesukone.

Jänniä juttuja joillakin. Ihmettelen aina tällaisia täysin kädettömiä ihmisiä, jotka eivät osaa järjestää lapsiperheen elämää edes kohtuulliseksi ja turvalliseksi. Se olisi niin helppoa, mutta luulen, että nykyään kännykkä on se suurin aikasyöppö ja lapset tulevat vasta sen jälkeen jossakin kaukana, siisteys ja muut jutut viimeisenä.

Itselläni on kolme lasta ja olin heidän kanssaan kotona kahdeksan vuotta. Ensimmäiset kolme vuotta olimme kerrostalossa, loput seitsemän vuotta omakotitalossamme.

Mies teki pitkää päivää ja reissutyötä, joten luonnollisesti vastuu lähes kaikesta oli minulla. Käytössäni ei ollut edes autoa, joten kävin lasten kanssa kaupassa kerran viikossa bussilla. Ulkoilimme ainakin pari kertaa päivässä talvellakin ja kesäaikaan suurinpiirtein koko päivän. Lapsillakaan ei ollut liikaa tavaraa ja kaikelle oli paikkansa, joten koti pysyi siistinä ja helposti hoidettavana.

Vaikka lapsia oli kolme, niin ei heistä yksikään ollut mikään päätä lattiaan hakkaava tai rääkyvä lapsi, vaan he olivat (ja ovat vielä teineinäkin) fiksuja, juttelevaisia ja osallistuvia lapsia. Juttelimme aina paljon erilaisia asioita ja lapset osallistuivat lähes kaikkiin kodin askareisiin. Lapset muistelevat lapsuuttaan aikana, jolloin oli mukavaa, rauhallista ja kuinka leivoimme paljon. Mies taas oli töistä tullessaan onnellinen, kun vastassa oli kolme ihanaa höpöttävää lasta, hyväntuulinen vaimo ja siisti koti.

Organisoiminen ja kodin hoitaminen ei ole mikään kovin ihmeellinen tehtävä kenellekään. Jos joku asia tuntuu hankalalta, niin siihen pitää miettiä sopiva toimiva ratkaisu eikä iskeä päätään seinään vuosia ja kirota puolisolle asiaa. Marttyyrin roolin ottaminen on myös se vihoviimeinen rooli kotona ja siitä kärsii ihan kaikki.

Oih, kylläpä tuo sinun sädekehäsi häikäisee niin, että ihan silmiin käy.

Vierailija kirjoitti:

Miehen mielestä kotityöt,kaupassa käynti ja ruoanlaitto kuuluvat mulle koska olen kotona etätyössä. Mies on lomalla ja pääsääntöisesti kotona. Tosi reilua.

Tyhmä mies on sinun ongelmasi. Joku toinen nainen saattaisi kirjata paperille asiat ja ja jutella miehen kanssa selkeästi asiat selviksi, mutta et sinä. Sinä olet marttyyri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden hoitaminen yksin ei aina ole niin simppeliä, jos on pienet lapset. Meillä ei ole astianpesukonetta käytössä, ja taapero ei yhtään viihdy kun tiskaan. Joko saa kamalan raivarin, eli tyyliin hakkaa päätään maahan ja huutaa kurkku suorana, tai vaihtoehtoisesti menee availemaan astiakaappeja missä on esimerkiksi veitsiä ja painelemaan hellan nappeja.

Mies on aina vihainen kun tulee kotiin, kun on tiskiä kertynyt. On juuri sitä mieltä että on minun hommani tiskata, mutta ei ymmärrä miten mahdotonta se on tuon taaperon kanssa. Itse ei tiskaa melkein ikinä, joten meillä on lähes aina likaista tiskiä altaat täynnä. Onneksi pian päästään muuttamaan asuntoon missä on astianpesukone.

Jänniä juttuja joillakin. Ihmettelen aina tällaisia täysin kädettömiä ihmisiä, jotka eivät osaa järjestää lapsiperheen elämää edes kohtuulliseksi ja turvalliseksi. Se olisi niin helppoa, mutta luulen, että nykyään kännykkä on se suurin aikasyöppö ja lapset tulevat vasta sen jälkeen jossakin kaukana, siisteys ja muut jutut viimeisenä.

Itselläni on kolme lasta ja olin heidän kanssaan kotona kahdeksan vuotta. Ensimmäiset kolme vuotta olimme kerrostalossa, loput seitsemän vuotta omakotitalossamme.

Mies teki pitkää päivää ja reissutyötä, joten luonnollisesti vastuu lähes kaikesta oli minulla. Käytössäni ei ollut edes autoa, joten kävin lasten kanssa kaupassa kerran viikossa bussilla. Ulkoilimme ainakin pari kertaa päivässä talvellakin ja kesäaikaan suurinpiirtein koko päivän. Lapsillakaan ei ollut liikaa tavaraa ja kaikelle oli paikkansa, joten koti pysyi siistinä ja helposti hoidettavana.

Vaikka lapsia oli kolme, niin ei heistä yksikään ollut mikään päätä lattiaan hakkaava tai rääkyvä lapsi, vaan he olivat (ja ovat vielä teineinäkin) fiksuja, juttelevaisia ja osallistuvia lapsia. Juttelimme aina paljon erilaisia asioita ja lapset osallistuivat lähes kaikkiin kodin askareisiin. Lapset muistelevat lapsuuttaan aikana, jolloin oli mukavaa, rauhallista ja kuinka leivoimme paljon. Mies taas oli töistä tullessaan onnellinen, kun vastassa oli kolme ihanaa höpöttävää lasta, hyväntuulinen vaimo ja siisti koti.

Organisoiminen ja kodin hoitaminen ei ole mikään kovin ihmeellinen tehtävä kenellekään. Jos joku asia tuntuu hankalalta, niin siihen pitää miettiä sopiva toimiva ratkaisu eikä iskeä päätään seinään vuosia ja kirota puolisolle asiaa. Marttyyrin roolin ottaminen on myös se vihoviimeinen rooli kotona ja siitä kärsii ihan kaikki.

Oih, kylläpä tuo sinun sädekehäsi häikäisee niin, että ihan silmiin käy.

Totuus iski sinulle. Hyvä. Hajoa typeryyteesi. :)

Työttömän osapuolen tehtävä on hakea duunia ja ylläpitää taitojaan opiskelulla jne. Sitä aikaa ei pidä kodinhoitoon käyttää.