Puolison kanssa eri linjoilla koronan suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolivat kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hysteerinen olkoon hysteerinen keskenään. Elämä jatkuu joka tapauksessa, oli koronaa tai ei.

Kolme tuttua sai koronan ja heistä kaksi kuoli siihen. Ei se elämä välttämättä jatku, jos on korona.

Minä taas en tunne yhden yhtä ihmistä, jolla olisi todettu korona keväällä. Ovatko nämä tuttusi jotain 90 vuotiaita vai miten vain erittäin heikkokuntoisia, kun kuolivat?

Normaali varovaisuus pitää riittää nytkin. Jos kuolee, niin sitten kuolee, kaikki me täältä joskus lähdemme.

Lapset ovat aloittaneet nyt koulun käynnin ja esimerkiksi nuorimman lapseni yläkoulussa on yli 700 oppilasta + henkilökunta. Siellä olevinaan tulöaan luokka-asteen mukaan sisään eri ulko-ovista, mutta koko lauma kuitenkin hengaa samoilla käytävillä, joten se siitä turvallisuudesta ja välimatkoista.

Jos sinä tuot taudin teille ja puolisosi on mielestäsi ollut ylivarovainen ja puolisosi on sitten se joka kuolee, uskotko oikeasti että pystyisit ajattelemaan noin ja olemaan syyttämättä itseäsi?

Tunnen yhden ihmisen joka puhui noin ja vei sitten taudin iäkkäälle omaiselleen, joka kuoli. Voin sanoa, että tuossa kohtaa ei enää seissytkään sanojensa takana.

Pitäisikö minun nyt siis irtisanoutua töistä? Ja lasten lopettaa koulun käyminen ihan varmuuden vuoksi? Lukiossa ei kovin hyvällä jatsota näitä varmuuden vuoksi poissaoloja.

En mene tuolle syyttelylinjalle ollenkaan, sehän olisi ihan sairasta alkaa miettimään täydellistä eristäytymistä. Iäkkäät ihmiset valitettavasti vain ovat jo elämänsä viime metreillä ja sille et edes sinä mahda mitään, että he saattavat kuolla vaikka sadan muunkin syyn takia kuon koronan. Ei heitä pumpuliin voi laittaa toistaiseksi.

Ajan paljon autolla ja liikenteessä tulee lähes joka päivä muiden takia vaarallisia tilanteita. Ajan silti ja olen kiitollinen näistä päivistä mitä saan täällä olla läheisteni keskellä. Tämä elämä on hyvää nyt, elän siis sitä turvallisuusasiat huomioiden, mutta en hysterisoiden.

Edelleen, uskotko että sulla olisi oikeasti kanttia seisoa noiden sanojesi takana JOS se pahin tapahtuisi?

Mä luulen että ei. Suurimmalla osalla ihmisiä ei. Mun lähipiirissä on paljon iäkkäitä ihmisiä. Heidän elämänsä (vaikkakin lyhyt) on mulle ainakin paljon jonkun teinin lukiota tärkeämpi asia.

Jos jos jos ja jos.

Älä ihmeessä käy niillä lähipiirisi vanhuksilla!! En ymmärrä miksi sinun pitää heille mennä nokkaasi työntämään väen väkisillä. Uskomatonta taas kerran...

Keväällä en käynytkään (muuta kuin viemässä ruokakassin oven taa) ja nyt seuraan miten tautitilanne etenee. Harmi, jos samaan joudutaan taas, vain siksi että joidenkin itsekkäiden piti päästä taas ravintoloihin ja juhliin ja ulkomaille ja aloittamaan toinen aalto.

Minä ratkaisin asian muuttamalla toistaiseksi omaan yksiööni. Voin henkisesti paljon paremmin kun voin "hysterisoida" täällä itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmasosalla sairastuneista on neurologisia ja psyykkisiä oireita todettu 2 kk tartunnan jälkeen, ja yli 60 % todettu sydämessä tulehdusta. Ei kuulosta taudilta, jonka haluaisin sairastaa. On epätervettä ja täysin idioottimaista ja vastuutonta elää normaalia elämää ja käydä harrastuksissa hakemassa tartuntaa, varsinkin jos elää alueella missä on tartuntoja. Epidemian ajaksi pitää kehittää muunlainen harrastus, jossa ei altistu ja tapaa isoja määriä muita ihmisiä. 

Ja sitten taas toisaalta THL:n tilastotietojen mukaan 90 % koronaan Suomessa sairastuneista on parantunut, eli heistä ei ole kuulunut terveydenhuoltoon enää mitään 2 viikkoa diagnoosista. 

Epidemia voi kestää vuosia, ja todennäköisesti kestääkin - Suomella ei ole varaa eikä mahdollisuutta muutenkaan rokotuttaa koko väestöä sillä sekunnilla kun rokote tulee markkinoille. Pari vuotta on etenkin lasten elämässä aivan mahdottoman pitkä aika kyhjöttää kotona äidin ja iskän kanssa tapaamatta ketään muuta. 

Lapsilla on elämä edessä. Ikäihmisten viimeiset vuodet on mulle tärkeämpi asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmasosalla sairastuneista on neurologisia ja psyykkisiä oireita todettu 2 kk tartunnan jälkeen, ja yli 60 % todettu sydämessä tulehdusta. Ei kuulosta taudilta, jonka haluaisin sairastaa. On epätervettä ja täysin idioottimaista ja vastuutonta elää normaalia elämää ja käydä harrastuksissa hakemassa tartuntaa, varsinkin jos elää alueella missä on tartuntoja. Epidemian ajaksi pitää kehittää muunlainen harrastus, jossa ei altistu ja tapaa isoja määriä muita ihmisiä. 

Ja sitten taas toisaalta THL:n tilastotietojen mukaan 90 % koronaan Suomessa sairastuneista on parantunut, eli heistä ei ole kuulunut terveydenhuoltoon enää mitään 2 viikkoa diagnoosista. 

Epidemia voi kestää vuosia, ja todennäköisesti kestääkin - Suomella ei ole varaa eikä mahdollisuutta muutenkaan rokotuttaa koko väestöä sillä sekunnilla kun rokote tulee markkinoille. Pari vuotta on etenkin lasten elämässä aivan mahdottoman pitkä aika kyhjöttää kotona äidin ja iskän kanssa tapaamatta ketään muuta. 

Lapsilla on elämä edessä. Ikäihmisten viimeiset vuodet on mulle tärkeämpi asia.

Mä olen tästä valitettavasti toista mieltä. En haluaisi laittaa ihmiselämiä vastakkain, mutta tämä lienee asia, jossa se on tietyssä määrin pakko tehdä. Olen myös melko varma siitä, että suurin osa vanhuksistakin on sitä mieltä, että pelastetaan lapset antamalla heidän elää mahdollisimman normaalia elämää ja vanhusten kohtalo on sitten jonkun korkeamman käsissä. Ei iso osa vanhuksista edes mitenkään aktiivisesti toivo elävänsä vielä X aikaa, monilla on jo kuolemantoivetta kun elämänlaatu on sairauksien ja raihnaistumisen myötä heikentynyt niin merkittävästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmasosalla sairastuneista on neurologisia ja psyykkisiä oireita todettu 2 kk tartunnan jälkeen, ja yli 60 % todettu sydämessä tulehdusta. Ei kuulosta taudilta, jonka haluaisin sairastaa. On epätervettä ja täysin idioottimaista ja vastuutonta elää normaalia elämää ja käydä harrastuksissa hakemassa tartuntaa, varsinkin jos elää alueella missä on tartuntoja. Epidemian ajaksi pitää kehittää muunlainen harrastus, jossa ei altistu ja tapaa isoja määriä muita ihmisiä. 

Ja sitten taas toisaalta THL:n tilastotietojen mukaan 90 % koronaan Suomessa sairastuneista on parantunut, eli heistä ei ole kuulunut terveydenhuoltoon enää mitään 2 viikkoa diagnoosista. 

Epidemia voi kestää vuosia, ja todennäköisesti kestääkin - Suomella ei ole varaa eikä mahdollisuutta muutenkaan rokotuttaa koko väestöä sillä sekunnilla kun rokote tulee markkinoille. Pari vuotta on etenkin lasten elämässä aivan mahdottoman pitkä aika kyhjöttää kotona äidin ja iskän kanssa tapaamatta ketään muuta. 

Lapsilla on elämä edessä. Ikäihmisten viimeiset vuodet on mulle tärkeämpi asia.

Mä olen tästä valitettavasti toista mieltä. En haluaisi laittaa ihmiselämiä vastakkain, mutta tämä lienee asia, jossa se on tietyssä määrin pakko tehdä. Olen myös melko varma siitä, että suurin osa vanhuksistakin on sitä mieltä, että pelastetaan lapset antamalla heidän elää mahdollisimman normaalia elämää ja vanhusten kohtalo on sitten jonkun korkeamman käsissä. Ei iso osa vanhuksista edes mitenkään aktiivisesti toivo elävänsä vielä X aikaa, monilla on jo kuolemantoivetta kun elämänlaatu on sairauksien ja raihnaistumisen myötä heikentynyt niin merkittävästi. 

Koronan riskit on suuret myös iäkkäille hyväkuntoisille ihmisille, jotka on kaukana raihnaisista ja jotka haluavat elää.

Miksi ihmeessä se on niin vaikeaa elää vähemmillä ihmiskontakteilla vaikka se pari vuotta? Pikkujuttu ainakin mulle. Vaan kun jotkut ei kykene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmasosalla sairastuneista on neurologisia ja psyykkisiä oireita todettu 2 kk tartunnan jälkeen, ja yli 60 % todettu sydämessä tulehdusta. Ei kuulosta taudilta, jonka haluaisin sairastaa. On epätervettä ja täysin idioottimaista ja vastuutonta elää normaalia elämää ja käydä harrastuksissa hakemassa tartuntaa, varsinkin jos elää alueella missä on tartuntoja. Epidemian ajaksi pitää kehittää muunlainen harrastus, jossa ei altistu ja tapaa isoja määriä muita ihmisiä. 

Ja sitten taas toisaalta THL:n tilastotietojen mukaan 90 % koronaan Suomessa sairastuneista on parantunut, eli heistä ei ole kuulunut terveydenhuoltoon enää mitään 2 viikkoa diagnoosista. 

Epidemia voi kestää vuosia, ja todennäköisesti kestääkin - Suomella ei ole varaa eikä mahdollisuutta muutenkaan rokotuttaa koko väestöä sillä sekunnilla kun rokote tulee markkinoille. Pari vuotta on etenkin lasten elämässä aivan mahdottoman pitkä aika kyhjöttää kotona äidin ja iskän kanssa tapaamatta ketään muuta. 

Lapsilla on elämä edessä. Ikäihmisten viimeiset vuodet on mulle tärkeämpi asia.

Mä olen tästä valitettavasti toista mieltä. En haluaisi laittaa ihmiselämiä vastakkain, mutta tämä lienee asia, jossa se on tietyssä määrin pakko tehdä. Olen myös melko varma siitä, että suurin osa vanhuksistakin on sitä mieltä, että pelastetaan lapset antamalla heidän elää mahdollisimman normaalia elämää ja vanhusten kohtalo on sitten jonkun korkeamman käsissä. Ei iso osa vanhuksista edes mitenkään aktiivisesti toivo elävänsä vielä X aikaa, monilla on jo kuolemantoivetta kun elämänlaatu on sairauksien ja raihnaistumisen myötä heikentynyt niin merkittävästi. 

Koronan riskit on suuret myös iäkkäille hyväkuntoisille ihmisille, jotka on kaukana raihnaisista ja jotka haluavat elää.

Miksi ihmeessä se on niin vaikeaa elää vähemmillä ihmiskontakteilla vaikka se pari vuotta? Pikkujuttu ainakin mulle. Vaan kun jotkut ei kykene.

Riippuu kovasti siitä, mitä se "vähemmillä ihmiskontakteilla" tarkoittaa. Jos se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lapset eivät mene päiväkotiin, niin hyvin vaikeaa jollei mahdotonta, mikäli halutaan meidän perheeseen jatkossakin saada ansiotuloja ja niiden kautta maksaa jatkossakin lainanlyhennykset, auton menot, vakuutukset, ruuat ja vaatteet koko perheelle. Mikäli molemmat vanhemmat olisivat etätöissä ja lapset kotona, olisi äidin työpäivä klo 7-15 ja isän 15-23 eikä perheellä koskaan yhteistä aikaa arkena. Lapsia hyssyteltäisiin kerran minuuttiin, että älä mene sinne kun isällä on videopuhelu, älä huuda kun äiti on puhelimessa, älä ajele potkumopolla se ääni häiritsee isän töitä jne. 

Mitä jos ne iäkkäät ihmiset ihan itse olisivat vähillä ihmiskontakteilla ja mm. tilaisivat ruuat nettikaupasta kotioven taakse, niin ne, joille tauti on melko pienellä todennäköisyydellä tappava, saisivat elää niin normaalia elämää kuin mahdollista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmasosalla sairastuneista on neurologisia ja psyykkisiä oireita todettu 2 kk tartunnan jälkeen, ja yli 60 % todettu sydämessä tulehdusta. Ei kuulosta taudilta, jonka haluaisin sairastaa. On epätervettä ja täysin idioottimaista ja vastuutonta elää normaalia elämää ja käydä harrastuksissa hakemassa tartuntaa, varsinkin jos elää alueella missä on tartuntoja. Epidemian ajaksi pitää kehittää muunlainen harrastus, jossa ei altistu ja tapaa isoja määriä muita ihmisiä. 

Ja sitten taas toisaalta THL:n tilastotietojen mukaan 90 % koronaan Suomessa sairastuneista on parantunut, eli heistä ei ole kuulunut terveydenhuoltoon enää mitään 2 viikkoa diagnoosista. 

Epidemia voi kestää vuosia, ja todennäköisesti kestääkin - Suomella ei ole varaa eikä mahdollisuutta muutenkaan rokotuttaa koko väestöä sillä sekunnilla kun rokote tulee markkinoille. Pari vuotta on etenkin lasten elämässä aivan mahdottoman pitkä aika kyhjöttää kotona äidin ja iskän kanssa tapaamatta ketään muuta. 

Lapsilla on elämä edessä. Ikäihmisten viimeiset vuodet on mulle tärkeämpi asia.

Mä olen tästä valitettavasti toista mieltä. En haluaisi laittaa ihmiselämiä vastakkain, mutta tämä lienee asia, jossa se on tietyssä määrin pakko tehdä. Olen myös melko varma siitä, että suurin osa vanhuksistakin on sitä mieltä, että pelastetaan lapset antamalla heidän elää mahdollisimman normaalia elämää ja vanhusten kohtalo on sitten jonkun korkeamman käsissä. Ei iso osa vanhuksista edes mitenkään aktiivisesti toivo elävänsä vielä X aikaa, monilla on jo kuolemantoivetta kun elämänlaatu on sairauksien ja raihnaistumisen myötä heikentynyt niin merkittävästi. 

Koronan riskit on suuret myös iäkkäille hyväkuntoisille ihmisille, jotka on kaukana raihnaisista ja jotka haluavat elää.

Miksi ihmeessä se on niin vaikeaa elää vähemmillä ihmiskontakteilla vaikka se pari vuotta? Pikkujuttu ainakin mulle. Vaan kun jotkut ei kykene.

Riippuu kovasti siitä, mitä se "vähemmillä ihmiskontakteilla" tarkoittaa. Jos se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lapset eivät mene päiväkotiin, niin hyvin vaikeaa jollei mahdotonta, mikäli halutaan meidän perheeseen jatkossakin saada ansiotuloja ja niiden kautta maksaa jatkossakin lainanlyhennykset, auton menot, vakuutukset, ruuat ja vaatteet koko perheelle. Mikäli molemmat vanhemmat olisivat etätöissä ja lapset kotona, olisi äidin työpäivä klo 7-15 ja isän 15-23 eikä perheellä koskaan yhteistä aikaa arkena. Lapsia hyssyteltäisiin kerran minuuttiin, että älä mene sinne kun isällä on videopuhelu, älä huuda kun äiti on puhelimessa, älä ajele potkumopolla se ääni häiritsee isän töitä jne. 

Mitä jos ne iäkkäät ihmiset ihan itse olisivat vähillä ihmiskontakteilla ja mm. tilaisivat ruuat nettikaupasta kotioven taakse, niin ne, joille tauti on melko pienellä todennäköisyydellä tappava, saisivat elää niin normaalia elämää kuin mahdollista? 

Eli koko maan pitäisi pyöriä lapsiperheiden ehdolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmasosalla sairastuneista on neurologisia ja psyykkisiä oireita todettu 2 kk tartunnan jälkeen, ja yli 60 % todettu sydämessä tulehdusta. Ei kuulosta taudilta, jonka haluaisin sairastaa. On epätervettä ja täysin idioottimaista ja vastuutonta elää normaalia elämää ja käydä harrastuksissa hakemassa tartuntaa, varsinkin jos elää alueella missä on tartuntoja. Epidemian ajaksi pitää kehittää muunlainen harrastus, jossa ei altistu ja tapaa isoja määriä muita ihmisiä. 

Ja sitten taas toisaalta THL:n tilastotietojen mukaan 90 % koronaan Suomessa sairastuneista on parantunut, eli heistä ei ole kuulunut terveydenhuoltoon enää mitään 2 viikkoa diagnoosista. 

Epidemia voi kestää vuosia, ja todennäköisesti kestääkin - Suomella ei ole varaa eikä mahdollisuutta muutenkaan rokotuttaa koko väestöä sillä sekunnilla kun rokote tulee markkinoille. Pari vuotta on etenkin lasten elämässä aivan mahdottoman pitkä aika kyhjöttää kotona äidin ja iskän kanssa tapaamatta ketään muuta. 

Lapsilla on elämä edessä. Ikäihmisten viimeiset vuodet on mulle tärkeämpi asia.

Mä olen tästä valitettavasti toista mieltä. En haluaisi laittaa ihmiselämiä vastakkain, mutta tämä lienee asia, jossa se on tietyssä määrin pakko tehdä. Olen myös melko varma siitä, että suurin osa vanhuksistakin on sitä mieltä, että pelastetaan lapset antamalla heidän elää mahdollisimman normaalia elämää ja vanhusten kohtalo on sitten jonkun korkeamman käsissä. Ei iso osa vanhuksista edes mitenkään aktiivisesti toivo elävänsä vielä X aikaa, monilla on jo kuolemantoivetta kun elämänlaatu on sairauksien ja raihnaistumisen myötä heikentynyt niin merkittävästi. 

Koronan riskit on suuret myös iäkkäille hyväkuntoisille ihmisille, jotka on kaukana raihnaisista ja jotka haluavat elää.

Miksi ihmeessä se on niin vaikeaa elää vähemmillä ihmiskontakteilla vaikka se pari vuotta? Pikkujuttu ainakin mulle. Vaan kun jotkut ei kykene.

Riippuu kovasti siitä, mitä se "vähemmillä ihmiskontakteilla" tarkoittaa. Jos se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lapset eivät mene päiväkotiin, niin hyvin vaikeaa jollei mahdotonta, mikäli halutaan meidän perheeseen jatkossakin saada ansiotuloja ja niiden kautta maksaa jatkossakin lainanlyhennykset, auton menot, vakuutukset, ruuat ja vaatteet koko perheelle. Mikäli molemmat vanhemmat olisivat etätöissä ja lapset kotona, olisi äidin työpäivä klo 7-15 ja isän 15-23 eikä perheellä koskaan yhteistä aikaa arkena. Lapsia hyssyteltäisiin kerran minuuttiin, että älä mene sinne kun isällä on videopuhelu, älä huuda kun äiti on puhelimessa, älä ajele potkumopolla se ääni häiritsee isän töitä jne. 

Mitä jos ne iäkkäät ihmiset ihan itse olisivat vähillä ihmiskontakteilla ja mm. tilaisivat ruuat nettikaupasta kotioven taakse, niin ne, joille tauti on melko pienellä todennäköisyydellä tappava, saisivat elää niin normaalia elämää kuin mahdollista? 

Eli koko maan pitäisi pyöriä lapsiperheiden ehdolla?

No jos pitää tehdä valinta, että pyöriikö koko maa vanhusten vai lapsiperheiden ehdoilla, niin sitten tietysti lapsiperheiden. Mutta käytännössä nykytilanne on siitä hyvä, että se tarjoaa valinnanvaraa kaikille. Eläkeläiset ovat vieläpä sikäli onnekkaita, että koska heidän ei ole pakko mennä töihin, he voivat oikeasti eristäytyä ihan täydellisesti. Eläkeläisten sukulaisten pitää sitten tehdä omalta osaltaan se ratkaisu, että pitävätkö tärkeämpänä omaisen tapaamista tiukkaa karanteenia noudattaen vai haluavatko mieluummin elää itse mahdollisimman normaalia elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmasosalla sairastuneista on neurologisia ja psyykkisiä oireita todettu 2 kk tartunnan jälkeen, ja yli 60 % todettu sydämessä tulehdusta. Ei kuulosta taudilta, jonka haluaisin sairastaa. On epätervettä ja täysin idioottimaista ja vastuutonta elää normaalia elämää ja käydä harrastuksissa hakemassa tartuntaa, varsinkin jos elää alueella missä on tartuntoja. Epidemian ajaksi pitää kehittää muunlainen harrastus, jossa ei altistu ja tapaa isoja määriä muita ihmisiä. 

Ja sitten taas toisaalta THL:n tilastotietojen mukaan 90 % koronaan Suomessa sairastuneista on parantunut, eli heistä ei ole kuulunut terveydenhuoltoon enää mitään 2 viikkoa diagnoosista. 

Epidemia voi kestää vuosia, ja todennäköisesti kestääkin - Suomella ei ole varaa eikä mahdollisuutta muutenkaan rokotuttaa koko väestöä sillä sekunnilla kun rokote tulee markkinoille. Pari vuotta on etenkin lasten elämässä aivan mahdottoman pitkä aika kyhjöttää kotona äidin ja iskän kanssa tapaamatta ketään muuta. 

Lapsilla on elämä edessä. Ikäihmisten viimeiset vuodet on mulle tärkeämpi asia.

Mä olen tästä valitettavasti toista mieltä. En haluaisi laittaa ihmiselämiä vastakkain, mutta tämä lienee asia, jossa se on tietyssä määrin pakko tehdä. Olen myös melko varma siitä, että suurin osa vanhuksistakin on sitä mieltä, että pelastetaan lapset antamalla heidän elää mahdollisimman normaalia elämää ja vanhusten kohtalo on sitten jonkun korkeamman käsissä. Ei iso osa vanhuksista edes mitenkään aktiivisesti toivo elävänsä vielä X aikaa, monilla on jo kuolemantoivetta kun elämänlaatu on sairauksien ja raihnaistumisen myötä heikentynyt niin merkittävästi. 

Mä kysyin tätä asiaa alkukesästä omilta vanhemmiltani. Molemmat ovat jo yli 90 v. Molemmat vanhempani olivat sitä mieltä, että heille heidän lastenlastensa ja lastenlastenlastensa elämä ja tulevaisuus on paljon tärkeämpi asia kuin heidän oman elämänsä viimeiset vuodet tai kenties vain kuukaudet. Mun vanhempani myös ihan itse halusivat - tartuntariskistä huolimatta - , että heidän jälkeläisensä alkavat taas käydä kylässä. Siihen asti vain minä, joka olin elänyt täysin lockdownissa, olin käynyt vanhempieni luona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmasosalla sairastuneista on neurologisia ja psyykkisiä oireita todettu 2 kk tartunnan jälkeen, ja yli 60 % todettu sydämessä tulehdusta. Ei kuulosta taudilta, jonka haluaisin sairastaa. On epätervettä ja täysin idioottimaista ja vastuutonta elää normaalia elämää ja käydä harrastuksissa hakemassa tartuntaa, varsinkin jos elää alueella missä on tartuntoja. Epidemian ajaksi pitää kehittää muunlainen harrastus, jossa ei altistu ja tapaa isoja määriä muita ihmisiä. 

Ja sitten taas toisaalta THL:n tilastotietojen mukaan 90 % koronaan Suomessa sairastuneista on parantunut, eli heistä ei ole kuulunut terveydenhuoltoon enää mitään 2 viikkoa diagnoosista. 

Epidemia voi kestää vuosia, ja todennäköisesti kestääkin - Suomella ei ole varaa eikä mahdollisuutta muutenkaan rokotuttaa koko väestöä sillä sekunnilla kun rokote tulee markkinoille. Pari vuotta on etenkin lasten elämässä aivan mahdottoman pitkä aika kyhjöttää kotona äidin ja iskän kanssa tapaamatta ketään muuta. 

Lapsilla on elämä edessä. Ikäihmisten viimeiset vuodet on mulle tärkeämpi asia.

Mä olen tästä valitettavasti toista mieltä. En haluaisi laittaa ihmiselämiä vastakkain, mutta tämä lienee asia, jossa se on tietyssä määrin pakko tehdä. Olen myös melko varma siitä, että suurin osa vanhuksistakin on sitä mieltä, että pelastetaan lapset antamalla heidän elää mahdollisimman normaalia elämää ja vanhusten kohtalo on sitten jonkun korkeamman käsissä. Ei iso osa vanhuksista edes mitenkään aktiivisesti toivo elävänsä vielä X aikaa, monilla on jo kuolemantoivetta kun elämänlaatu on sairauksien ja raihnaistumisen myötä heikentynyt niin merkittävästi. 

Koronan riskit on suuret myös iäkkäille hyväkuntoisille ihmisille, jotka on kaukana raihnaisista ja jotka haluavat elää.

Miksi ihmeessä se on niin vaikeaa elää vähemmillä ihmiskontakteilla vaikka se pari vuotta? Pikkujuttu ainakin mulle. Vaan kun jotkut ei kykene.

Riippuu kovasti siitä, mitä se "vähemmillä ihmiskontakteilla" tarkoittaa. Jos se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lapset eivät mene päiväkotiin, niin hyvin vaikeaa jollei mahdotonta, mikäli halutaan meidän perheeseen jatkossakin saada ansiotuloja ja niiden kautta maksaa jatkossakin lainanlyhennykset, auton menot, vakuutukset, ruuat ja vaatteet koko perheelle. Mikäli molemmat vanhemmat olisivat etätöissä ja lapset kotona, olisi äidin työpäivä klo 7-15 ja isän 15-23 eikä perheellä koskaan yhteistä aikaa arkena. Lapsia hyssyteltäisiin kerran minuuttiin, että älä mene sinne kun isällä on videopuhelu, älä huuda kun äiti on puhelimessa, älä ajele potkumopolla se ääni häiritsee isän töitä jne. 

Mitä jos ne iäkkäät ihmiset ihan itse olisivat vähillä ihmiskontakteilla ja mm. tilaisivat ruuat nettikaupasta kotioven taakse, niin ne, joille tauti on melko pienellä todennäköisyydellä tappava, saisivat elää niin normaalia elämää kuin mahdollista? 

Vaan kun ne ikäihmiset on osa monien muidenkin elämää. Mä ainakin mieluummin olen tapaamatta tuttuja lapsiperheitä kuin tuttuja vanhuksia.

Keväällä pysyin myös mahdollisimman kaukana työkavereista, joilla lapsia... Heillä kun tuo ihmiskontaktien määrä tuntui olevan moninkertainen verrattuna samanikäisiin sinkkuihin ja lapsettomiin pareihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmasosalla sairastuneista on neurologisia ja psyykkisiä oireita todettu 2 kk tartunnan jälkeen, ja yli 60 % todettu sydämessä tulehdusta. Ei kuulosta taudilta, jonka haluaisin sairastaa. On epätervettä ja täysin idioottimaista ja vastuutonta elää normaalia elämää ja käydä harrastuksissa hakemassa tartuntaa, varsinkin jos elää alueella missä on tartuntoja. Epidemian ajaksi pitää kehittää muunlainen harrastus, jossa ei altistu ja tapaa isoja määriä muita ihmisiä. 

Ja sitten taas toisaalta THL:n tilastotietojen mukaan 90 % koronaan Suomessa sairastuneista on parantunut, eli heistä ei ole kuulunut terveydenhuoltoon enää mitään 2 viikkoa diagnoosista. 

Epidemia voi kestää vuosia, ja todennäköisesti kestääkin - Suomella ei ole varaa eikä mahdollisuutta muutenkaan rokotuttaa koko väestöä sillä sekunnilla kun rokote tulee markkinoille. Pari vuotta on etenkin lasten elämässä aivan mahdottoman pitkä aika kyhjöttää kotona äidin ja iskän kanssa tapaamatta ketään muuta. 

Lapsilla on elämä edessä. Ikäihmisten viimeiset vuodet on mulle tärkeämpi asia.

Mä olen tästä valitettavasti toista mieltä. En haluaisi laittaa ihmiselämiä vastakkain, mutta tämä lienee asia, jossa se on tietyssä määrin pakko tehdä. Olen myös melko varma siitä, että suurin osa vanhuksistakin on sitä mieltä, että pelastetaan lapset antamalla heidän elää mahdollisimman normaalia elämää ja vanhusten kohtalo on sitten jonkun korkeamman käsissä. Ei iso osa vanhuksista edes mitenkään aktiivisesti toivo elävänsä vielä X aikaa, monilla on jo kuolemantoivetta kun elämänlaatu on sairauksien ja raihnaistumisen myötä heikentynyt niin merkittävästi. 

Koronan riskit on suuret myös iäkkäille hyväkuntoisille ihmisille, jotka on kaukana raihnaisista ja jotka haluavat elää.

Miksi ihmeessä se on niin vaikeaa elää vähemmillä ihmiskontakteilla vaikka se pari vuotta? Pikkujuttu ainakin mulle. Vaan kun jotkut ei kykene.

Riippuu kovasti siitä, mitä se "vähemmillä ihmiskontakteilla" tarkoittaa. Jos se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lapset eivät mene päiväkotiin, niin hyvin vaikeaa jollei mahdotonta, mikäli halutaan meidän perheeseen jatkossakin saada ansiotuloja ja niiden kautta maksaa jatkossakin lainanlyhennykset, auton menot, vakuutukset, ruuat ja vaatteet koko perheelle. Mikäli molemmat vanhemmat olisivat etätöissä ja lapset kotona, olisi äidin työpäivä klo 7-15 ja isän 15-23 eikä perheellä koskaan yhteistä aikaa arkena. Lapsia hyssyteltäisiin kerran minuuttiin, että älä mene sinne kun isällä on videopuhelu, älä huuda kun äiti on puhelimessa, älä ajele potkumopolla se ääni häiritsee isän töitä jne. 

Mitä jos ne iäkkäät ihmiset ihan itse olisivat vähillä ihmiskontakteilla ja mm. tilaisivat ruuat nettikaupasta kotioven taakse, niin ne, joille tauti on melko pienellä todennäköisyydellä tappava, saisivat elää niin normaalia elämää kuin mahdollista? 

Eli koko maan pitäisi pyöriä lapsiperheiden ehdolla?

No jos pitää tehdä valinta, että pyöriikö koko maa vanhusten vai lapsiperheiden ehdoilla, niin sitten tietysti lapsiperheiden. Mutta käytännössä nykytilanne on siitä hyvä, että se tarjoaa valinnanvaraa kaikille. Eläkeläiset ovat vieläpä sikäli onnekkaita, että koska heidän ei ole pakko mennä töihin, he voivat oikeasti eristäytyä ihan täydellisesti. Eläkeläisten sukulaisten pitää sitten tehdä omalta osaltaan se ratkaisu, että pitävätkö tärkeämpänä omaisen tapaamista tiukkaa karanteenia noudattaen vai haluavatko mieluummin elää itse mahdollisimman normaalia elämää. 

Ja minä taas tekisin täsmälleen päinvastaisen arvovalinnan. Ristiriitaan ei oikein ole ratkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmasosalla sairastuneista on neurologisia ja psyykkisiä oireita todettu 2 kk tartunnan jälkeen, ja yli 60 % todettu sydämessä tulehdusta. Ei kuulosta taudilta, jonka haluaisin sairastaa. On epätervettä ja täysin idioottimaista ja vastuutonta elää normaalia elämää ja käydä harrastuksissa hakemassa tartuntaa, varsinkin jos elää alueella missä on tartuntoja. Epidemian ajaksi pitää kehittää muunlainen harrastus, jossa ei altistu ja tapaa isoja määriä muita ihmisiä. 

Ja sitten taas toisaalta THL:n tilastotietojen mukaan 90 % koronaan Suomessa sairastuneista on parantunut, eli heistä ei ole kuulunut terveydenhuoltoon enää mitään 2 viikkoa diagnoosista. 

Epidemia voi kestää vuosia, ja todennäköisesti kestääkin - Suomella ei ole varaa eikä mahdollisuutta muutenkaan rokotuttaa koko väestöä sillä sekunnilla kun rokote tulee markkinoille. Pari vuotta on etenkin lasten elämässä aivan mahdottoman pitkä aika kyhjöttää kotona äidin ja iskän kanssa tapaamatta ketään muuta. 

Lapsilla on elämä edessä. Ikäihmisten viimeiset vuodet on mulle tärkeämpi asia.

Mä olen tästä valitettavasti toista mieltä. En haluaisi laittaa ihmiselämiä vastakkain, mutta tämä lienee asia, jossa se on tietyssä määrin pakko tehdä. Olen myös melko varma siitä, että suurin osa vanhuksistakin on sitä mieltä, että pelastetaan lapset antamalla heidän elää mahdollisimman normaalia elämää ja vanhusten kohtalo on sitten jonkun korkeamman käsissä. Ei iso osa vanhuksista edes mitenkään aktiivisesti toivo elävänsä vielä X aikaa, monilla on jo kuolemantoivetta kun elämänlaatu on sairauksien ja raihnaistumisen myötä heikentynyt niin merkittävästi. 

Mä kysyin tätä asiaa alkukesästä omilta vanhemmiltani. Molemmat ovat jo yli 90 v. Molemmat vanhempani olivat sitä mieltä, että heille heidän lastenlastensa ja lastenlastenlastensa elämä ja tulevaisuus on paljon tärkeämpi asia kuin heidän oman elämänsä viimeiset vuodet tai kenties vain kuukaudet. Mun vanhempani myös ihan itse halusivat - tartuntariskistä huolimatta - , että heidän jälkeläisensä alkavat taas käydä kylässä. Siihen asti vain minä, joka olin elänyt täysin lockdownissa, olin käynyt vanhempieni luona. 

Itse työskentelen palvelutalossa ja olen puhunut tästä lockdownista lukuisten meidän asukkaiden kanssa. Mielipiteitä on toki yhtä monta kuin ihmisiäkin, mutta erittäin vallitseva näkemys on se, että läheisiä haluttaisiin nähdä riskeistä viis. Se, että saisi nähdä lapsenlapsenlapsen koetaan täysin sen arvoiseksi, että tapaamisen myötä voi saada koronan ja kuolla. Ikäihmiset ymmärtävät, että he voivat oikeasti kuolla päivänä minä hyvänsä joka tapauksessa. Siihen asti he eläisivät mielellään läheistensä ympäröimänä, eikä laitoksiin eristettyinä ehkä vähän pidempään, mutta laaduttomampaa elämää. 

Kävin vanhemmilleni kaksi kertaa kaupassa keväällä ja sen jälkeen he alkoivat käymään itse. He menivät lähikauppaan jo klo 7 aamulla kerran viikossa ja vain muutaman kerran toin heille jotain tuoretavaraa, jota kaupassa ei ollut aamuaikaan. Vanhempani ovat syntyneet 40-luvulla.

En mennyt vanhemmilleni kylään sisälle, mutta juttelimme puhelimessa ja näimme muutamia kertoja välistä ulkona.

Täsmälleen samoin meni lähes kaikilla vanhuksilla, jotka tiedän tästä läheltä. Alussa heille tuotiin sukulaisten toimesta ostoskassia ovelle, mutta sitten he alkoivat itse käymään kaupassa.

Jos vanhuksille haluaa mennä, ja he haluavat sinne mentävän, niin maskia turvan eteen vaan ja käsien hyvä pesu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmasosalla sairastuneista on neurologisia ja psyykkisiä oireita todettu 2 kk tartunnan jälkeen, ja yli 60 % todettu sydämessä tulehdusta. Ei kuulosta taudilta, jonka haluaisin sairastaa. On epätervettä ja täysin idioottimaista ja vastuutonta elää normaalia elämää ja käydä harrastuksissa hakemassa tartuntaa, varsinkin jos elää alueella missä on tartuntoja. Epidemian ajaksi pitää kehittää muunlainen harrastus, jossa ei altistu ja tapaa isoja määriä muita ihmisiä. 

Ja sitten taas toisaalta THL:n tilastotietojen mukaan 90 % koronaan Suomessa sairastuneista on parantunut, eli heistä ei ole kuulunut terveydenhuoltoon enää mitään 2 viikkoa diagnoosista. 

Epidemia voi kestää vuosia, ja todennäköisesti kestääkin - Suomella ei ole varaa eikä mahdollisuutta muutenkaan rokotuttaa koko väestöä sillä sekunnilla kun rokote tulee markkinoille. Pari vuotta on etenkin lasten elämässä aivan mahdottoman pitkä aika kyhjöttää kotona äidin ja iskän kanssa tapaamatta ketään muuta. 

THL tilastoi kaikki ne, joiden testistä on kulunyt 3 viikkoa, automaattisesti parantuneiksi. Sillä ns parantuneiden tilastolla ei ole mitään virkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmasosalla sairastuneista on neurologisia ja psyykkisiä oireita todettu 2 kk tartunnan jälkeen, ja yli 60 % todettu sydämessä tulehdusta. Ei kuulosta taudilta, jonka haluaisin sairastaa. On epätervettä ja täysin idioottimaista ja vastuutonta elää normaalia elämää ja käydä harrastuksissa hakemassa tartuntaa, varsinkin jos elää alueella missä on tartuntoja. Epidemian ajaksi pitää kehittää muunlainen harrastus, jossa ei altistu ja tapaa isoja määriä muita ihmisiä. 

Ja sitten taas toisaalta THL:n tilastotietojen mukaan 90 % koronaan Suomessa sairastuneista on parantunut, eli heistä ei ole kuulunut terveydenhuoltoon enää mitään 2 viikkoa diagnoosista. 

Epidemia voi kestää vuosia, ja todennäköisesti kestääkin - Suomella ei ole varaa eikä mahdollisuutta muutenkaan rokotuttaa koko väestöä sillä sekunnilla kun rokote tulee markkinoille. Pari vuotta on etenkin lasten elämässä aivan mahdottoman pitkä aika kyhjöttää kotona äidin ja iskän kanssa tapaamatta ketään muuta. 

Lapsilla on elämä edessä. Ikäihmisten viimeiset vuodet on mulle tärkeämpi asia.

Mä olen tästä valitettavasti toista mieltä. En haluaisi laittaa ihmiselämiä vastakkain, mutta tämä lienee asia, jossa se on tietyssä määrin pakko tehdä. Olen myös melko varma siitä, että suurin osa vanhuksistakin on sitä mieltä, että pelastetaan lapset antamalla heidän elää mahdollisimman normaalia elämää ja vanhusten kohtalo on sitten jonkun korkeamman käsissä. Ei iso osa vanhuksista edes mitenkään aktiivisesti toivo elävänsä vielä X aikaa, monilla on jo kuolemantoivetta kun elämänlaatu on sairauksien ja raihnaistumisen myötä heikentynyt niin merkittävästi. 

Mä kysyin tätä asiaa alkukesästä omilta vanhemmiltani. Molemmat ovat jo yli 90 v. Molemmat vanhempani olivat sitä mieltä, että heille heidän lastenlastensa ja lastenlastenlastensa elämä ja tulevaisuus on paljon tärkeämpi asia kuin heidän oman elämänsä viimeiset vuodet tai kenties vain kuukaudet. Mun vanhempani myös ihan itse halusivat - tartuntariskistä huolimatta - , että heidän jälkeläisensä alkavat taas käydä kylässä. Siihen asti vain minä, joka olin elänyt täysin lockdownissa, olin käynyt vanhempieni luona. 

Itse työskentelen palvelutalossa ja olen puhunut tästä lockdownista lukuisten meidän asukkaiden kanssa. Mielipiteitä on toki yhtä monta kuin ihmisiäkin, mutta erittäin vallitseva näkemys on se, että läheisiä haluttaisiin nähdä riskeistä viis. Se, että saisi nähdä lapsenlapsenlapsen koetaan täysin sen arvoiseksi, että tapaamisen myötä voi saada koronan ja kuolla. Ikäihmiset ymmärtävät, että he voivat oikeasti kuolla päivänä minä hyvänsä joka tapauksessa. Siihen asti he eläisivät mielellään läheistensä ympäröimänä, eikä laitoksiin eristettyinä ehkä vähän pidempään, mutta laaduttomampaa elämää. 

Jep, ja juuri tuosta syystä ne lapsiperheet voisivat miettiä enemmän, miten elää niin, etteivät tautia läheisilleen tuo.

Meillä ollaan tuon takia juuri mahdollisimman eristyksissä, että voitaisiin turvallisesti nähdä lasten isovanhempia.

Kun nyt tiedetään, että kolmasosa koronan lievänäkin saaneista saa siitä jälkikäteenkin neurologisia ongelmia ja 70% saa sydänvaurion ja moni saa muita sisäelinvammoja, niin nimenomaan en halua, että yksikään lapsi tai niori saisi koronaa. Sehän maksaisi valtavasti menetettynä terveytenä, kun hrillä on elämää jäljellä paljon.

Siksi pitäisi suojata koronalta nuoria, vanhuksilla on vähemmän elinvuosia menetettävänä. Koulut pitäisi siirtää heti nyt rtäopetukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö hysteerinen käy töissä vai onko hänellä etätyö? Mietin, että voisiko hysteerinen asua toistaiseksi jossain muualla? Vaikka kesämökillä, jos sellainen on? Tai vuokrata joku mökki jostain?

Jos toinen hankkii tartunnan vastuuttomalla käytöksellä, niin hän voi itse muuttaa vaikka jonnekin yömajaan muiden kaltaistensa seuraan. Kotona täytyy jokaisen voida olla turvassa.

Meillä on juuri koronaepäily. Se olisikin hauskaa, että se sairastunut häädettäisuin ulis.

Näille suosittelen eri asuntoja ihan heti. Saa kukin olla kotonaan kuten haluaa.

No jos se epäily olisi seurausta vaikkapa siitä että kumppani olisi osallistunut vapaa - ajalla yleisötapahtumaan, niin kyllä mua vtuttaisi olla parisuhteessa törpön kanssa, joka on riiskeerannut oman terveytensä lisäksi mun terveyteni sinne menemällä.

Hysteriaa tosiaan

Minä olen käynyt tapahtumissa, lomamatkalla hotelleissa, Tallinnassa, teatterissa ja menen niin kauan kun tapahtumia on.

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt tiedetään, että kolmasosa koronan lievänäkin saaneista saa siitä jälkikäteenkin neurologisia ongelmia ja 70% saa sydänvaurion ja moni saa muita sisäelinvammoja, niin nimenomaan en halua, että yksikään lapsi tai niori saisi koronaa. Sehän maksaisi valtavasti menetettynä terveytenä, kun hrillä on elämää jäljellä paljon.

Siksi pitäisi suojata koronalta nuoria, vanhuksilla on vähemmän elinvuosia menetettävänä. Koulut pitäisi siirtää heti nyt rtäopetukseen.

Aivan höpö höpö nämä ptsyvät vauriot. Muutaman kuukauden rakaisesta tulee pysyvä.

Mutta kai hysteerikoilla on jotain oltava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö hysteerinen käy töissä vai onko hänellä etätyö? Mietin, että voisiko hysteerinen asua toistaiseksi jossain muualla? Vaikka kesämökillä, jos sellainen on? Tai vuokrata joku mökki jostain?

Jos toinen hankkii tartunnan vastuuttomalla käytöksellä, niin hän voi itse muuttaa vaikka jonnekin yömajaan muiden kaltaistensa seuraan. Kotona täytyy jokaisen voida olla turvassa.

Meillä on juuri koronaepäily. Se olisikin hauskaa, että se sairastunut häädettäisuin ulis.

Näille suosittelen eri asuntoja ihan heti. Saa kukin olla kotonaan kuten haluaa.

No jos se epäily olisi seurausta vaikkapa siitä että kumppani olisi osallistunut vapaa - ajalla yleisötapahtumaan, niin kyllä mua vtuttaisi olla parisuhteessa törpön kanssa, joka on riiskeerannut oman terveytensä lisäksi mun terveyteni sinne menemällä.

Hysteriaa tosiaan

Minä olen käynyt tapahtumissa, lomamatkalla hotelleissa, Tallinnassa, teatterissa ja menen niin kauan kun tapahtumia on.

Ja sun kaltaisten takia sitä toista aaltoa ei vältetty.

Hankala tilanne. Voisitteko ap kuitenkin vielä keskustella asiasta? Teillä varmasti molemmilla on omat syynne ajatella kuten ajattelette. Parisuhteessa mielestä keskeistä on puolison kunnioitus, se että itsekkäästi vaatii toista toimimaan omien halujensa mukaisesti harvoin toimii, ainakaan pidemmän päälle. Toivottavasti löydätte kompromissiratkaisun jonka myötä molemmat voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja kuulluksi.