Oonko ainoa, joka on saanut "palvelua" synnyttäneiden vuodeosastolla?

millon libero kassissa oli pilttipurkki? hiukan on huonontunu lahja. mut ei saa valittaa kun ilmatteks saa..

itsellä hyvä palvelu porissa, paitsi toisen lapsen saanena lapsi oli vuorokauden teholla, niin silloin sai itse olla ihan oman onnen nojassa, naapurissa sama, ja jos olisi vessaan pyörtynyt niin siellä olisi saanut olla vaikka päivän. mutta ilomielin sen puolesta menisin että tiedän että apua saa ainakin kysyessä.

ja nyt jo rohkeampana vaatia esim. ummetukseen lääkettä, itselleni sitä jopa eka kerralla tarjottiin.

Ensisynnyttäjänä sain palvelua ja lääkkeitä sekä lisämaitoa tarpeeksi.. Kun kuopusta synnytin ja kaikki oli kiireellisen sektion jälkeen vielä rankempaa jäin täysin yksin.. nukuin verisissä lakanoissakin koko sairaalassa olo ajan kun en pystynyt niitä itse vaihtamaan..

Mä en ymmärrä, mistä syystä sitä ulostuslääkettä pihdataan! Mä pyysin heti ulostuslääkettä ennaltaehkäisevästi, vähän värittelin totuttaa, että en pysty kakkaamaan. Mun mielestä parempi ottaa vaikka turhaan sitä, niin ettei ummetusta pääse syntymään! Ens kerralla otan omat Movicolit mukaan.

Ap

Kyllä mä kans sektion jälkeen sain apua niin paljon kuin pyysin ja tarvitsin - tosin itsellä oli se ajatus että mahdollisimman pian ylös ja kunto oli sen verran hyvä että se onnistuikin. Mutta eka kerralla olin osastolla ollessa tajuttomassa flunssassa, ja ihan suosiolla sain vauvan osaksi yötä kansliaan niin että sain vähän nukuttua. (Mikä jälkikäteen ajatellen oli virhe imetyksen kannalta, ja olisi ollut hyvä jos joku olisi sen sanonut). Muuten olin itse ekalla kerralla liian varovainen pyytämään apua, mutta se ei tarkoita ettenkö olisi sitä saanut jos olisin pyytänyt. 

Synnytys on niin tunnepitoinen asia, että ihan varmasti moni kokee saaneensa huonoa palvelua, teki kätilöt ja hoitajat sitten mitä tahansa. Ja sitten on tietysti niitä aidosti kiireaikoja osastollakin, jolloin henkilökunta ei vaan repeä kaikkeen. 

Kolmen lapsen kokemuksella en voi kyllä kehua saaneeni kovin kummoista hoitoa paikallisessa sairaalassa. Suoraan sanoen ihmettelen, mikä kiire niillä hoitsuilla on muka olevinaan, kun kansliassa niitä on lähes aina iso liuta. Ja olen itse sairaanhoitaja, että sinänsä ymmärrän, että työhön kuuluu paljon muutakin kuin konkreettisia hoitotoimia, mutta ei omassa työssäni kyllä ehdi seurustella tietokoneen kanssa kuin pakollisten kirjaamisten verran. En äkkiä keksi, mikä heillä veisi niin paljon enemmän aikaa siinä koneen äärellä kuin omassa työssäni saman sairaalan muulla vuodeosastolla.

1. ja 2. synnytys oli alatiesynnytyksiä ja kyllä molemmilla kerroilla sain olla ihan oman onneni nojassa vauvan kanssa, kelloa soittamalla sai ns. välttämätöntä palvelua jos oli tarpeen, muuten ei usein kukaan edes käynyt koko huoneessa koko vuoron aikana kun ei ollut mitään säännöllisiä lääkkeitä tuotavana. Kummallakaan kertaa kertaakaan kukaan ei vienyt vauvaa yhtään mihinkään hetkeksikään hoitoon tai edes ehdottanut sellaista mahdollisuutta olevan. Minullakin muuten ulostuslääkkeissä "pihtailtiin", no seuraavan kerran tiesin ottaa omat mukaan niin ei tarvitse anella jotain käsikauppalääkettä siellä. Yhden kerran pyysin vauvalle lisämaitoa, kun oli roikkunut tississä kiinni tauotta koko yön ja tissit oli jo hemmetin kipeät + tuntui että sieltä ei enää heru tippaakaan vaan vauva vain imi ja imi tyhjää, välillä huusi nälkäänsä ja imi taas lisää, sain luennon siitä kuinka vauvan on tärkeää antaa olla vapaasti rinnalla alussa ja miten lisämaitoa kannattaa välttää. Niinkuin toki onkin, mutta rajansa kaikella. Lopulta tuo johtikin siihen, että rinnat menivät jo sairaalassaoloaikana aivan rikki enkä pystynyt imettämään ilman rintakumeja pitkään aikaan, oli vähällä etten lopettanut koko imetystä alkuunsa. Rintakumien saaminenkaan ei kyllä ollut sitten aivan itsestäänselvää, pyysin sitten miestä tuomaan ne kaupasta niin eivät sentään kieltäneet käyttämästä.

3. synnytys oli sitten kiirellinen sektio ja vauva joutui vauvojen teholle. Ekana iltana kiellettiin nousemasta edes istumaan, mutta aamulla olettivat jo hakevan omatoimisesti aamupalan, mistä kukaan ei tietenkään edes muistanut informoida. Siis esim. minkäänlaista ohjausta sängystä nousemiseen leikkauksen jälkeen ei tullut vaan aamupalatarjoilun ollessa lopuillaan tultiin äkäisenä kysymään enkö aio ottaa mitään. Vauvaa sai myöskin kävellä ihan itse katsomaan tuossa tilanteessa suht pitkän matkan päähän, jos mieli päästä, kun oli niin "kiire" henkilökunnalla - joku kävi sanomassa, että ehkä iltapäivällä ehditään viedä pyörätuolilla kun iltavuoro tulee, no kävelinpä sitten itse hampaat irvessä. Pyörätuolilla olisi mennyt ehkä 5min yhteensä hoitsulta, no istuivat kansliassa kuin tatit mennen tullen ohi kävellessäni.

Olen! Mä en tiedä, mikä erikoistapaus olen, mutta olen kummallakin kerralla TAYS:ssa saanut olla YKSIN 2-3 hengen huoneessa. Aivan mieletöntä. Vieraat on saanut rauhassa hölöttää, itse kailottaa puhelimessa jne. Olen miettinyt, että miksi mulle on annettu oma huone, vaikken ole pyytänyt, olen terve, vauvat on ollut terveitä jne. En käytä huumeita, en alkoholia, ei ole mt-ongelmia, en tappele neuvolassa, en ole rikas, en ole köyhä, en tunne ketään lääkäriä edes siltä osastolta, vauvat ei ole itkenyt, vauvat ollut täysiaikaisia, olen ollut kolmekymppinen jne. Toisella kertaa olin varma, että saan kämppiksiä, kun mut vietiin 3-hengen huoneen ikkunasängylle. Eipä näkynyt ketään kahteen päivään. Muissa huoneissa oli täyttä.

Olin viikon synnärillä, yksin kolmen hengen huoneessa. Muissa huoneissa täyttä. Kaksi kutsunappia, toista soitin kun tarvitsin itse apua ja toista soitin kun vauva tarvitsi jotain. Kaikki olivat minulle erittäin ystävällisiä ja auttavaisia. Ruoka tuotiin ja tarjotin vietiin. Vauva olisi päässyt kotiin toisena päivänä, mutta olin päättänyt etten lähde ennen kuin on ihan pakko. Lapsi oli esikoinen ja syntyi suunnitellulla sektiolla. Olen aivan varma että hyvää palvelua sain oman hyvän, ystävällisen ja kiitollisen asenteeni ja käytökseni ansiosta. Kun kotiuduimme toimitimme osastolle lahjan hoitajille kiitokseksi.

Se riippuu ihan siitä millainen tilanne sairaalassa on ja millaisia kätilöitä.

Itse olen ollut kahdesti samassa paikassa lyhyehkön ajan sisään ja ekalla sain niin huonoa ja ala-arvoista kohtelua ja jätettiin osittain hoitamattakin kun olisi tarvinnut säännöllistä lääkitystä sekä olin pahassa tulehdusvaarassa kun itsellä jalat eivät kantaneet yhtään 3-4 päivään eikä synnytyksen jälkeen pesty tai vaihdettu likaisia vaatteita kertaakaan. Lopulta miespuolinen sukulainen auttoi suihkuun ja vaihtoi petivaatteet. Kamalaa haukkumista oli myös. Kokemus oli hirveä enkä ollut ainoa joka valitti. Esimiehet joututuivat puuttumaan tilanteeseen. 

Toisella kerralla kaikki sujui tosi ihanasti eikä ollut mitään moitetta.

En ole mikään sosiaalitapaus, huume- tai alkoholiongelmainen tmv. eli sellaista aspektia turha tähän liittää. En ole myöskään nk. hankala ihminen eli itsellä ei asiaan ollut aihetta. Kuulin paljon vastaavia kokemuksia. Sitä vain akdun, etten tuolloin vastannut samalla tavalla, mutta ekakertalaisena olin niin hämilläni kaikesta ja pelkäsin, ettei vauvalleni jotenkin kosteta, jos sanon vastaan. Oli jotenkin alitajuinen reaktio olla lähtemättä mukaan haukkumalla vastaan.

Täällä palstalla osa ei koskaan usko muuta kuin omaa totuutta ja väännetään kaikista asioista väittämiä ja oletuksia oman oletetun käsityksen mukaan. Huonojakin kokemuksia on eikä se johdu aina potilaasta.

Itse olen aina synnyttäneenä ajatellut olevani sairaalassa, en hotellissa. Siis sairaalassa saa hotellihintoja huomattavasti halvemmalla tarvittaessa ympärivuorokautisen seurannan, hoidon ja lääkäripalvelun. Kyllä minä itse vauvani hoidin aina kunnon mukaan. Ei hoitajien tehtävä ole olla koko ajan pokkuroimassa ja levittämässä punaista mattoa eteeni, kun kuljen.

Aina on hyvin hoidettu ja tarvittaessa katsottu vauvaa sen aikaa, kun käyn esim. suihkussa ja on annettu imetysneuvontaa ja kaikista tärkeimpää: Vauvojeni hyvinvointia on seurattu tarkasti ja tarvittaessa tehty toimenpiteitä. Riittää minulle ja olen ollut erittäin tyytyväinen.

Olin 21v ensisynnyttäjä kätilöopistolla v. 2005. Mun tyttö syntyi 36 tunnin jälkeen klo 00.50. Syötiin teetä ja leipää (söin miehenkin eväät :D) ja puoli kolmen maissa tultiin sanomaan et osastolle ja iskä voi lähteä kotiin.

Seuraavan kerran näin hoitajan aamulla kun huikkas et aamupalalle ja toisen kerran ku huikkas että lounaalle. Itse sit opettelin vaipanvaihdot ja imetykset yksin siellä huoneessa. Klo 18 maissa kävi kysymässä miten imetys sujuu ja seuraavana päivänä oli lääkäri ja kotiin.

En arvannu mitään kelloja soitella, kerran vein kansliaan vauvan kun kävin suihkussa.

Ei passattu, olimme perhehuoneessa ja sinne tulee henkilökuntaa vain pyydettäessä ja toivat särkylääkkeitä (pyytämättä). Ruoka syötiin erillisessä ruokailuhuoneessa. Perhehuoneessa on se hyvä puoli, ettei tarvi vaivata henkilökuntaa turhilla pikkujutuilla. He voivat sitten keskittyä potilaiden hoitoon, minä en omasta mielestäni ollut potilas kun en ollut kerran sairaskaan.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 10:28"]

Itse olen aina synnyttäneenä ajatellut olevani sairaalassa, en hotellissa. Siis sairaalassa saa hotellihintoja huomattavasti halvemmalla tarvittaessa ympärivuorokautisen seurannan, hoidon ja lääkäripalvelun. Kyllä minä itse vauvani hoidin aina kunnon mukaan. Ei hoitajien tehtävä ole olla koko ajan pokkuroimassa ja levittämässä punaista mattoa eteeni, kun kuljen.

Aina on hyvin hoidettu ja tarvittaessa katsottu vauvaa sen aikaa, kun käyn esim. suihkussa ja on annettu imetysneuvontaa ja kaikista tärkeimpää: Vauvojeni hyvinvointia on seurattu tarkasti ja tarvittaessa tehty toimenpiteitä. Riittää minulle ja olen ollut erittäin tyytyväinen.

[/quote]

Harva varmaan mitään punaista mattoa kaipaakaan tai ylenpalttista passausta, saati pokkurointia. Vaan juurikin noita mainitsemiasi perusasioita, jotka sinulla onneksesi ovat toimineet. Kaikilla ei ole käynyt yhtä hyvin. Tässäkin ketjussa useimmat ns. valituksen aiheet ovat kyllä ihan juuri noita perusasioita jotka ovat jääneet syystä tai toisesta toteutumatta toivotulla tavalla, näin myös itselläni.

t. 26

Miksi vauva viedään kansliaan, jos käydään suihkussa? En ole tuollaisesta palvelusta kuullutkaan. Suihkuun mennään, kun vauva nukahtaa ja sen viisi minuuttia ollaan vauvan luota pois yhden oven takana.

Ja kyllä mäkin väittäisin, ettei aina ole kiinni potilaasta huono kohtelu vaan kyllä olen nähnyt kaikenlaista ympärilläni tapahtuvan myös tosi kilteille ihmisille.

Minua on kohdeltu sekä asiallisesti että asiattomasti omilla käynneilläni - ja saman käynnin eri vaiheissakin. Mutta uskon kyllä, että monesti vika voi olla myös potilaassa. Mulla ainakin pahinta sairaalassa oli ne toiset potilaat. Aina oli paljon kivojakin, mutta aina myös joku hankala. Mua ei haittaa vieraat, mua ei haittaa toisen muut lapset, ei mikään normaali. Mutta esimerkiksi jos yöllä yhteen saakka riidellään koko suvun kanssa puhelimessa kovaäänisesti, saman seitsemän tunnin sodan ajan jätetään oma vauva hoitamatta ja pidetään kaukosäädin yms. oman tyynyn alla, ettei muut sitä saa. Sitten riidasta väsyneenä nukutaan 8 tuntia, eikä jakseta sinäkään aikana antaa vauvalle ruokaa vaan vauva huutaa aamuun saakka taukoamatta nälkäänsä, niin kyllä siinä vieressä herkkäuninenkin vähän kärsii.

Eli voin kuvitella, että jos näin oman navan ympärillä pyörii aina joidenkin elämä, niin taitavat saada "huonoa palvelua" myös hoitsuilta

[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 11:20"]

Miksi vauva viedään kansliaan, jos käydään suihkussa? En ole tuollaisesta palvelusta kuullutkaan. Suihkuun mennään, kun vauva nukahtaa ja sen viisi minuuttia ollaan vauvan luota pois yhden oven takana.

Ja kyllä mäkin väittäisin, ettei aina ole kiinni potilaasta huono kohtelu vaan kyllä olen nähnyt kaikenlaista ympärilläni tapahtuvan myös tosi kilteille ihmisille.

Minua on kohdeltu sekä asiallisesti että asiattomasti omilla käynneilläni - ja saman käynnin eri vaiheissakin. Mutta uskon kyllä, että monesti vika voi olla myös potilaassa. Mulla ainakin pahinta sairaalassa oli ne toiset potilaat. Aina oli paljon kivojakin, mutta aina myös joku hankala. Mua ei haittaa vieraat, mua ei haittaa toisen muut lapset, ei mikään normaali. Mutta esimerkiksi jos yöllä yhteen saakka riidellään koko suvun kanssa puhelimessa kovaäänisesti, saman seitsemän tunnin sodan ajan jätetään oma vauva hoitamatta ja pidetään kaukosäädin yms. oman tyynyn alla, ettei muut sitä saa. Sitten riidasta väsyneenä nukutaan 8 tuntia, eikä jakseta sinäkään aikana antaa vauvalle ruokaa vaan vauva huutaa aamuun saakka taukoamatta nälkäänsä, niin kyllä siinä vieressä herkkäuninenkin vähän kärsii.

Eli voin kuvitella, että jos näin oman navan ympärillä pyörii aina joidenkin elämä, niin taitavat saada "huonoa palvelua" myös hoitsuilta

[/quote]

Omassa huoneessa ei suihkua vaan yheiset peseytymistilat. Mulla ainakin kestää kauemmin kuin viisi minuuttia peseytyä, kuivata, hiukset, rasvata paikata ja pukeutua. Miksei siis sun mielestä vauvaa voi viedä kansliaan? yksinkö pitää jättää käytävälle, vai ottaa mukaan?

Ei meillä ainakaan ollut tällaista mahdollisuutta. Mutta ajattelin, että siihenhän se hoitajien kaikki aika menee, jos vielä kuivaamiset ja rasvaamiset yms. jotka ite hoidin siinä sängyn vieressä suihkun jälkeen. Eli 20-30 vauvaa vuorollaan vähintään vartin kansliassa.

Kolme lasta olen saanut, enkä ikinä ole kuullut, että vauvoja voisi mistään syystä milloinkaan viedä kansliaan, enkä ole kenenkään muunkaan siis edes nähnyt niin tekevän. Sitä en tiedä, kuinka moni on sellaista tingannut.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 11:42"]

Ei meillä ainakaan ollut tällaista mahdollisuutta. Mutta ajattelin, että siihenhän se hoitajien kaikki aika menee, jos vielä kuivaamiset ja rasvaamiset yms. jotka ite hoidin siinä sängyn vieressä suihkun jälkeen. Eli 20-30 vauvaa vuorollaan vähintään vartin kansliassa.

Kolme lasta olen saanut, enkä ikinä ole kuullut, että vauvoja voisi mistään syystä milloinkaan viedä kansliaan, enkä ole kenenkään muunkaan siis edes nähnyt niin tekevän. Sitä en tiedä, kuinka moni on sellaista tingannut.

[/quote]

Mikä tässä sulle on niin vaikeeta? Onhan siellä toimistossa vinopino vauvoja kun äidit käyvät kanttiinissa, joku urpo tupakalla yms. Ei kaikilla ole vierasta siinä päivystämässä alvariinsa ja auttamassa. en ole koskaan kuullut hoitajien sqnovan et saa jättää. Mun mielestä ihan normi käytäntö....

Mä kyllä sain hyvää palvelua, ja kävin kansliassa (hoitsujen huoneessa) kysymässä neuvoa ja apuea heti sain. Ekaksi en saanut lasta rauhoittumaan, oli eka ja olin huolissani. Hoitaja katsoi lasta ja pyysi lääkärin paikalle. Lapsi kiidätettiinkin heti lastenklinikalla hengityskatkosten vuoksi. Itse niitä en siis huomannut, mutta joku äidinvaisto hälytti ( eka lapsi). Ja sitten kun sain lapsen osastolle 4 päivää myöhemmin kävin pyytämässä kylvetysneuvoa. Hoitaja sanoi, ettei tajunnut lasta mun ekaksi , kun "oli niin varmat otteet" ja hoitsu oli just tullut vuoroon. Ja ei tiennyt, että lapsi oli ollut muualla. Mutta heti sain apua, kun suuni aukaisin.

Onpas ajat muuttuneet. 98 tuli hoitsu kaksi kertaa ekana yönä herättämään mua, vaikka vauvalassa oli hoitaja!!! Verensiirto piti ruinata itse, lepoaika piti ruinata.

2 loistavaa kokemusta, yksi vähemmän mukava.

3. lapsen kanssa menetin paljon verta, enkä pystynyt menemään synnytyssalissa suihkuun, pökerryin siihen sängyn viereen. Minut roudatiin sängyssä osastolle, joka oli väistötiloissa (ja siksi ymmärrän huonon kohtelun paremmin, koska tilat olivat henkilökunnallekin uudet ja ehkä vähän hankalat).

"Palvelemattomuuden" ymmärrän, mutta se, jos ihminen on oikeasti huonossa kunnossa, eikä saa pyynnöistä huolimatta apua tai edes tutkimuksia siitä mikä mahdollisesti on vialla, ei mielestäni ole missään olosuhteissa kohtuullista. Kolmannella kerralla minulle sattui tosi tyly omahoitaja. En mm. ensmmäisenä päivänä saanut ruokaa ollenkaan, koska en pystynyt sitä hakemaan pitkän käytävän päästä, hyvä kun pystyin tetsaamaan käytävän toiselle puolelle vessaan. Ruokaa ei siis kertakaikkiaan tuotu vaikka pyysin, käskettiin pyytämään mies auttamaan ruoka-aikoina. Kuten toimimmekin, mutta ekana päivänä oli miehelläkin pakko käydä vähän järjestelemässä töitä ja asioita jotta pystyi jäämään isyyslomalle.

Valitin että jalkoja pistelee ja ne ovat tunnottomat, huimaa ja kun nousen istumaan silmissä "mustenee" ja siksi pelkään nostaa vauvaa kopasta syömään. Kuulemma ihan tavallista ja uudelleen synnyttäjänä minun pitäisi se tietää. Haloo, just siksi tiesin ettei ole normaalia, kaksi ekaa lasta olen kantanut sylissä salista osastolle. Tiesin etä kaikki ei ole hyvin, tältä ei pitäisi tuntua.

Kun sitten pökerryin käytävälle matkalla vessaan alkoi tapahtua, hemoglobiini romahtanut, sitten tuli tippaa ja verensiirtoa yms. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt tehdä muistutus tuosta, mutta olin vaan niin onnellinen että pääsin vauvan kanssa kotiin että ajattelin lähinnä että pitäkää tunkkinne :)

Ja tuosta vauva kansliaan suihkun ajaksi. Tuolla osastolla jossa kolmannen lapsen kanssa olin, ei tosiaan ollut se suihku ihan lähelläkään, vessaankin piti mennä ulos huoneesta ja käytävää pitkin joku matka. Tsemppasin aina siinä ovella etä saan sen käytävän ylitettyä ja kiinni vastakkaisesta seinästä ja sitten seinää pitkin sinne vessaan. Kyllä tuolla oli pakko kehitellä joku hoitosysteemi vauvalle suihkun ajaksi. Joko kanslia tai useimmilla kai niin että joku vierailija hoiti vauvaa suihkun ajan. Usein suihkuun piti sitäpaitsi jonottaa, joten mikään 5 min homma se ei ollut. 1 suihku koko käytävällä monen huoneen jaettavaksi.

Minä sain toisella kerralla. Ekan synnytyksen jälkeen olin täysin sekaisin väsymyksestä enkä todellakaan saanut mitään palvelua. Opin silloin, että valittaa ei saa ja täytyy vaan kestää. Toisella kerralla vauva syntyikin keskosena enkä saanut häntä vierihoitoon. Olin osastolla ja vauva teholla. Päätin olla niin näkymätön kuin voin etten vaivaisi ketään. Olihan se helppoa kun ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään. Hoitajat ramppasivat silloin liiankin kanssa kyselemässä vointia, halusivat kai tarkistaa olenko vielä hengissä.

Kun maito alkoi nousta ja huonekaverin vauva huusi alkoi olo olla tuskainen. En saanut nukuttua ja kävin pyytämässä unilääkettä. Hoitajat kettuilivat kansliassa ja olivat tympeitä, olinhan näyttänyt pieniä heikkouden merkkejä. Ruinasin kuitenkin nöyränä sen opamoxin, kun olin lähdössä seuraavana päivänä pois. Lähtöpäivänä vanhempi kätilö oli aivan ihana, suostui jopa antamaan oksitosiinisuihkeen mukaan kun panikoin etten kotona herukaan pumpulle.

Onneksi enää en synnytä