Oonko ainoa, joka on saanut "palvelua" synnyttäneiden vuodeosastolla?

Passattiin kaikin puolin:) Mitään ei tarvinnut itse tehdä.

Mahdollisesti ihminen itse vaikuttaa siihen millaista palvelua saa? Ja tämä pätee kaikkiin asioihin.

Meillä on töissä valittaja, joka on aina naama norsun****lla valittamassa kaikesta. On omasta mielestään aina ja kaikkialla kaltoin kohdeltu "uhri". Ei ole sellaista tilannetta varmaan koskaan sattunut, että olisi saanut hyvää palvelua. On helpompi olla negatiivinen kuin positiivinen, mutta elämä on helpompaa ja mukavampaa jos itse on positiivisen oloinen.

Ja moni muukin asia vaikuttanee, jos on ns. rähjäke (hiukset rasvassa, hiki ja henki haisee, piereskelee estoitta, vaatteet likaisiksi pittyneet jne.) jolla karskit tavat (puhuu kovaan ääneen, kiroilee, kaivaa nenää, ivailee jne.) ei varmaankaan saa niin hyvää palvelua mitä siisti, hyvinkäyttäytyvä, kohtelias ihminen.

Ja tarkoitan noita nyt ihan yleisesti, kaupoissa, virastoissa ja muissakin pätee tuo.

 Vuonna 2011: kipulääkettä sain silloin kun tarvitsin, ruuat tuotiin sängyn viereen (paitsi iltapala), imetys neuvottiin hyvin ja vauva vietiin pyytämättä toimistoon yöksi että sain vähän nukuttua, ei valittamista. Perhehuoneita tosin ei löydy koko sairaalasta..

Mä sain kanssa loistvaa palvelu Naikkarilla. Ei todella mitään valittamista. Annettiin alkuun nukkua, ruuat tuotiin eteen, kipulääkettä tarjotiin, apua annettiin, ja kun lasi joutui lastensairaalaan yllättäen, niin vietiin ekaksi pyörätuolilla mukaan, juteltiin, ei jätetty yksin, tsempattiin. ja kaikki päättyi hyvin:-)

Kiva kuulla, että muillakin on ollut positiivisia kokemuksia! 

Ap

Ei mullakaan mitään valittamista, Jorvissa olen viis kertaa synnyttänyt. Jos olen pyytänyt että saisin nukkua, ei vauvaa ole tuotu viereen. Koskaan ei ole pakotettu lähtemään kotiin jos en ole ollut valmis siihen. Kerran hiivin kuitenkin sinne vauvalaan kun en sittenkään saanut nukuttua ja vauvani makoili onnellisena lastenhoitajan rinnalla sohvalla. Tuli tunne että vauvoja hoivataan siellä kuin omia olisivat. Eikä äitejä jätetä yksin.

Mut vähän "unohdettiin" naikkarilla muutama vuosi sitten.

Nukuttiin vauvan kanssa paljon. Onnistuin nukkumaan yli ruoka-aikojen, joten en sen parin päivän aikana syönyt juuri mitään. Hoitaja vain totesi, että "lounasaika loppuikin juuri" tms. Olin ensisynnyttäjä, tulin osastolle aamulla ja jo muutaman tunnin päästä kysyttiin, että koskas ajattelin lähteä kotiin. Lähdin sitten seuraavana päivänä, etten ole siellä riesana.

Kukaan ei myöskään käynyt synnytystä läpi kanssani.

Kasi jatkaa vielä, että olisin toki voinut pitää enemmän meteliä itsestäni, niin olisin saanut syötyä yms. Olin vain silloin nuori, pyörällä päästäni ja hemmetin väsynyt pitkän synnytyksen jälkeen, niin en jaksanut/osannut vaatia mitään.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 21:25"]

Mut vähän "unohdettiin" naikkarilla muutama vuosi sitten.

Nukuttiin vauvan kanssa paljon. Onnistuin nukkumaan yli ruoka-aikojen, joten en sen parin päivän aikana syönyt juuri mitään. Hoitaja vain totesi, että "lounasaika loppuikin juuri" tms. Olin ensisynnyttäjä, tulin osastolle aamulla ja jo muutaman tunnin päästä kysyttiin, että koskas ajattelin lähteä kotiin. Lähdin sitten seuraavana päivänä, etten ole siellä riesana.

Kukaan ei myöskään käynyt synnytystä läpi kanssani.

[/quote]

Onpa ikävää, kyllä syömisestä huolehtiminen kuuluu hoitajille, sähän imetätkin eikä siitä tule mitään jos on nälässä! Jorvissa mä olin mielettömän nälkäinen kun tulin aamuyöstä osastolle ja söin nälissäni ne Libero-kassin pilttipurkit. Aamulla hoitaja sanoi että äideille on jääkaapillinen ruokaa keittiössä josta saa hakea aina välipalaa kun haluaa, jugurttia, leipää jne. 

En saanut kyl oikeastaan muuta kuin kipulääkkeitä niin paljon ku halusin.. Jorvissa viime vuonna (sektiolla synnytin). Ai, kerran hoitsu otti tytön ku mulla oli niin kova ummetus etten muuta pystynyt ku itkemään vessassa (sinnekin meinas kai eka tytön tyrkätä, mut onneks huomas tilanteen). Olen siisti ja miellyttävä ihminen, en mikään haiseva öykkäri.

Ihan hyvin on hoidettu, toisen lapsen kohdalla kätilö jopa valitti, että kun olen liian omatoiminen :) Kuulemma saa ja pitää pyytää apua jos tarvii, he ovat siellä sitä varten. No, apuja en tarvinnut, mutta "ripityksen" jälkeen sitten vähän kyselin tyhmiä jotta kätilö sai tuntea itsensä tarpeelliseksi :)

Valittamista mulla ei tosiaan ole, aina on apuja saanut jos sitä on tarvinnut ja henkilökunta on ollut mukavaa.

Mä halusin kyllä hoitaa vauvaa itse, mutta totesin, että siitä ei seuraa mitään hyvää jos en yhtään nuku. Niinpä vein vauvan kahtena yönä puolilta öin syötön jälkeen kansliaan ja sanoin etten vaan saa unta ilman korvatulppia. Ja että sitten en taas kuule vauvaa, jos on korvatulpat. Ottivat ihan ystävällisesti vauvan sinne. Aamu viiden-kuuden aikaan heräsin kumpanakin yönä ja hain vauvan rinnalle, Yhden pienen pulloaterian oli molempina kertoina sillä välillä saanut. Sängynpetauksen ym suhteen touhusin ihan mielelläni, olo oli parempi kuin raskaana ollessa. Mutta tietty kaikilla ei oo ja kyllä heitä kuuluu auttaa.

No en oo kummosta passausta saanu mutta en sitä odottanutkaan. Varhainen liikkeellelähtö ja itse tekeminen edistävät toipumista joten ihan hyvillä mielin hain ite ruokani ja hoidin vauvan. Kipulääkettä sain kun pyysin, tosin joskus kätilö lähti sitä kipulääkettä hakemaan ja tuli ilmeisesti jotain muuta kun tuli vasta tunnin päästä takas..

Mukavaa lukea positiivisia kokemuksia, tosin muutama negatiivinenkin mukana.

Varhainen liikkeellelähtö edistää paranemista, mutta jos on huonossa kunnossa (kuten itse olin), siitä ei ole kuin haittaa! Mäkin kokeilin ekana aamuna mennä hakemaan aamupalaa. Kun tulin takaisin, olin melko varma, että kuolen tähän. Huomasin sitten, että olin unohtanut jugurtin syömiseen tarvittavan lusikan, mutta siinä tilanteessa takaisin meneminen ei ollut enää vaihtoehto :D Hoitaja tuli käymään siinä ja juttelin hänen kanssaan ja mainitsin myös tuosta puuttuvasta lusikastani, ja hän lupasi käydä hakemassa lusikan. Kun hän tuli takaisin, hän sanoi, että sovitaanko, että me haetaan sulle jatkossa nää ruuat... Olin ihan valkoinen sen  yhteensä n. 25 metrin kävelyn jälkeen.

Ap

Itse sain palvelua liikaakin. Yritin kertoa esim. että en saa yöllä unta jos ravaatte koko ajan katsomassa miten meillä menee, herään siihen kun ovi avataan ja odotan koko ajan milloin joku tulee pällistelemään kun yritän nukkua. Tämän takia en sairaalassa olo aikana nukkunut montaa tuntia. Kipulääkkeitä hoitajat tuli illalla tarjoamaan kysymällä että minkä merkkistä haluan? Vastasin siihen että onko pakko ottaa jotain? Kuulosti nimittäin siltä että on :D En sitten ottanut, ja hyvin pärjäsin vaikka tikkejä oli toistakymmentä. Ruoat hain aina omaan huoneeseen ja muutenki yritin olla omissa oloissani kun ahdisti niin paljon tuollainen valvottu ja kyttäävä ilmapiiri. Huijasin imetyspunnituksissakin kaatamalla vettä vaippaan kun tulivat vain ilmottamaan että nyt pitäisi imettää ja punnita, vaikka yritin siihen sönköttää että lopetin 5 min. sitten imetyksen, en usko että vauva jaksaa heti taas ruokailla.

Mä muuten kommentoin jollekin kätilölle, että ei meinaa ehtiä levätä, kun on niin paljon ohjelmaa (kaikkien vauvan punnitusten ja verikokeiden lisäksi oli mun tiputukset ja normaalit lääkkeisiin ja sen sellaiseen liittyvät kierrot), niin kätilö sanoi, että hänpä panee mun kohdalle sellaisen merkinnän, että ei saa häiritä. Mies oli jo siinä vaiheessa mun kanssa perhehuoneessa, niin ei tarvinnut hoitsuiltakaan enää apua.

Yöllä sentään ei käyty muuta kuin ensimmäisinä yönä tuomassa vauvaa imetettäväksi.

Ap

Minä sain aivan mahtavaa palvelua naistenklinikalla. En päässyt keisarinleikkauksen jälkeen ylös sängystä ja vauvani oli tarkkailussa tasan tarkkaan ison sairaalan toisella puolella ja pappi ja hoitaja veivät minut sängylläni  katsomaan, mikä oli iso homma. Muutenkin se savolaistäti, joka hoiti minua yksityishuoneessa oli aivan mahtava. En tiennyt jääkö lapsi henkiin synnytyksen jälkeen, joten sain oman huoneen. En olisi kestänyt isossa huoneessa, jossa muilla oli vauvat. Loppu hyvin kaikki hyvin.8-vuotiaani lähti juuri kouluun.

Oulaisissa oli hyvä synnyttää :) Neljä kertaa siellä käynyt ja aina jäänyt hyvät muistot :)

Ruoan he veivät automaattisesti kaikille, välipalat piti hakea itse.

Särkylääkkeistä ei pihdattu, riitti kun pimputti kelloa ja pyysi. :)

Jos vielä tulisi lapsia, en muualle menisikään synnyttämään :)

Sain kyllä huomiota, olin ensisynnyttäjänä aika omatoiminen ja heti jalkeilla koska olin todella hyvässä kunnossa. Esikoinen oli viisi päivää sinivalohoidossa, ja kahtena yönä hoitaja haki hänet kansliaan petinsä kanssa, että minä saisin vähän paremmin nukuttua (sininen valo vähän häiritsi minua). Toi sitten pojan syömään aina kun nälkä oli.

Kipulääkettä sain ja hoitaja myös tokalla kerralla kivasti suostui käydä lämmittämässä vehnätyynyäni mikä auttoi jälkisuppareihin lääkkeitä paremmin. 

Mutta: PHKS:ssä ei kummallakaan kerralla kukaan käynyt kanssani synnytystä läpi. Kysyin tätä toisella kerralla, mutta kätilöni ei ollut vuorossa ja muilla ei kai ollut aikaa? Tämä jäi hetkeksi vaivaamaan, sillä synnytykseni oli nopea ja raju ja lääkkeettön nopeuden takia. Olin aika järkyttynyt pari päivää sen jälkeen, henkisesti siis, jostain syystä.

18, koskettava kirjoitus, onneksi kaikki meni lopulta hyvin!

Tuosta synnytyksen läpikäymisestä: en tiedä, mitkä käytännöt eri sairaaloissa tästä asiasta on, mutta ainakin mun järjen mukaan olisi hyvä, että ihan kaikki synnytykset käytäisiin läpi. 

Mun synnytys käytiin läpi ja sen lisäksi kätilö soitti kotiin kuukauden päästä synnytyksestä. Mull tarjottiin myös pelkopolia jälkikäteen, sekin on mahdollista.

Ap