Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huvittava ero introverttien ja ekstroverttien välisessä kohtelussa tuli hyvin esiin koronan ansiosta
13.08.2020 |
Kun maailma oli avoinna ja aivan kaikkialla työelämässä oli ekstroverttien ympäristöä eikä oikeastaan missään ollut tilaa introverteille, pidettiin introvertteja huonoina työntekijöinä, outoina, sopeutumattomina, kyvyttöminä, kummallisina ja vaikka minä.
Kun rajoitukset alkoivat ja maailma muuttui enemmän introverteille luonnollisempaan suuntaan, kohtelu onkin ollut täysin erilaista. Vaikka työelämä pyöri normaalisti, nyt vain välissä etätöinä ja ilman jatkuvia sosiaalisi kohtaamisia, olikin yhtäkkiä kyseessä valtava kriisi ja kaikki ovat huolissaan siitä, miten nämä poloiset ekstrovertit nyt pärjäävät ja miten heitä voitaisiin huomioida. Jopa koronahuoli jäi toiseksi, kun murehdittiin ihmisten henkisestä hyvinvoinnista näin raskaan taakan alla.
Kysympähän vaan, että missä tämä kohtelu ja huoli oli silloin, kun meitä introverttejä vedettiin kölin ali päivä toisensa jälkeen ja jouduimme taipumaan ja joustamaan joka ikinen päivä, että olisimme edes jotenkin hyväksyttäviä ihmisiä???
Onko muiden työpaikoilla ollut samaa havaittavissa?
Kommentit (339)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel, tätä ketjua. Toiset ne ponnistaa ojan pohjaltakin ylös, mutta täällä syytetään maailmaa siitä, että työnantaja ei tykänny kun kieltäyty ryhmäytymästä työkavereiden kanssa, eli menemästä pakohuoneeseen tai keilaamaan puolenvuoden välein, pariksi tunniksi. Varmasti tuollainen asenne näkyy työssä muutenkin.
Mikään ei estä työtöntä valokuvaaja-introverttiä perustamasta omaa yritystä ja palkkaamasta sinne pelkkiä introverttejä töihin.
Arvon kieltäminen kyseessä defenssinä. Todellisuudessa on asperger, sosiaalisia tilanteita karsastava tms. Olisi tahtonut olla kerrankin arvokas ja hyödyllinen työnsä avulla. Katkeroitui.
Käy osittain sääliksi. Meistä jokainen tahtoo olla osa jotakin. Jollain lailla. ⭐
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel, tätä ketjua. Toiset ne ponnistaa ojan pohjaltakin ylös, mutta täällä syytetään maailmaa siitä, että työnantaja ei tykänny kun kieltäyty ryhmäytymästä työkavereiden kanssa, eli menemästä pakohuoneeseen tai keilaamaan puolenvuoden välein, pariksi tunniksi. Varmasti tuollainen asenne näkyy työssä muutenkin.
Mikään ei estä työtöntä valokuvaaja-introverttiä perustamasta omaa yritystä ja palkkaamasta sinne pelkkiä introverttejä töihin.
Arvon kieltäminen kyseessä defenssinä. Todellisuudessa on asperger, sosiaalisia tilanteita karsastava tms. Olisi tahtonut olla kerrankin arvokas ja hyödyllinen työnsä avulla. Katkeroitui.
Käy osittain sääliksi. Meistä jokainen tahtoo olla osa jotakin. Jollain lailla. ⭐
Jatkuva toitotus siitä, että sosiaalisuus on tahtotila ja valinta, on joissain tapauksissa hieman epäreilua, kun ei ole jokaiselle niin helppoa. Mutta ymmärrän näkökantoja silti puolin ja toisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassa työelämässä en ole huomannut asiaa.
Aaveen mielikuvamaailmassa näin saattaa olla. Täällä kaikki tapahtuu sillä oletuksella että jotakin ryhmää kiusataan aina ja pakosti ja aaveella kiusataan aina sitä ryhmää johon ketjun aloittaja ei itse kuulu. Tuntuu niin hyvältä kerrankin olla voittaja ja kiusaaja itse. Eikö vain? AP?
Ja mikä sun ongelma on?
Eri
Minusta on hyvä yrittää ymmärtää muidenkin näkemyksiä. En edes tajunnut ajatella asiaa tuolta kantilta. Pointtinsa tuossakin.
-eri, introvertti
Suomalaiset keskimäärin on/ovat erittäin introvertteja, joten en ymmärrä, miten maailma täällä pyörisi ekstroverttien tahdon mukaan.
Olen puoliksi suomalainen, koska äitini on Suomessa syntynyt. Äidinkieleni on Suomi (vaikka saatan tehdäkin joskus kielioppivirheitä). Asuimme isäni kotimaassa Etelä-Amerikan puolella, kun olin 0-12 v. Kun tulin Suomeen yläasteelle järkytyin suomalaisten sulkeutuneisuudesta. Mummot saa olla yksin kodeissaan
ja sukulaisiin monet pitää hyvin harvoin yhteyksiä. Kesämökeillä eletään erakkona ja hyvä jos edes moikataan mökkinaapuria. Työpaikoilla on vähän samaa jurotusta. Pari vuotta sitten olin vuoden töissä Hollannissa, jossa ihmiset näyttää päälle päin aika samalta kuin suomalaiset, mutta ne on kiinnostuneita muista ihmisistä. Kollegaa ei katsota vihamielisesti eikä ylimielisesti. Lähtisin takaisin, jos löytäisin jonkun työn, jossa pärjää pelkällä englannilla tai engl./espanja-yhdistelmällä.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset keskimäärin on/ovat erittäin introvertteja, joten en ymmärrä, miten maailma täällä pyörisi ekstroverttien tahdon mukaan.
Olen puoliksi suomalainen, koska äitini on Suomessa syntynyt. Äidinkieleni on Suomi (vaikka saatan tehdäkin joskus kielioppivirheitä). Asuimme isäni kotimaassa Etelä-Amerikan puolella, kun olin 0-12 v. Kun tulin Suomeen yläasteelle järkytyin suomalaisten sulkeutuneisuudesta. Mummot saa olla yksin kodeissaan
ja sukulaisiin monet pitää hyvin harvoin yhteyksiä. Kesämökeillä eletään erakkona ja hyvä jos edes moikataan mökkinaapuria. Työpaikoilla on vähän samaa jurotusta. Pari vuotta sitten olin vuoden töissä Hollannissa, jossa ihmiset näyttää päälle päin aika samalta kuin suomalaiset, mutta ne on kiinnostuneita muista ihmisistä. Kollegaa ei katsota vihamielisesti eikä ylimielisesti. Lähtisin takaisin, jos löytäisin jonkun työn, jossa pärjää pelkällä englannilla tai engl./espanja-yhdistelmällä.
No onhan, se jos jonkun määritelmä introvertille on se äärimmäinen erakko-introvertti joka ei voi sietää silmissään muita ihmisiä.
Mutta se on vain jonkun nettivertin näkemys asiasta, ei näytä kamalan introvertteja olevan kyllä nämäkään, kun jaksavat vauvapalstalla länkyttää asiasta 16 sivullista muiden ihmisten kanssa. Liekkö kyse sitten osittain siitäkin, ettei ole saanut ihmissuhteita luotua ja nyt sitten on löytänyt kivan termin kuvaamaan omaa yksinäisyyttä ja katkeruutta.
Jos joku oikeasti nauttisi etätöistä, niin tuskin pilaisi sitä nautintoa vääntäytymällä tänne keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikähän vertti mä oon ku molempiin todellisuuksiin sopeudun tosi hyvin.
Olet homovertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni meni jo vuosia sitten hermot tähän ekstrovertti/introvertti-keskusteluun. Ensin sain toistuvasti lukea, etten voi olla introvertti, koska en väsy sosiaalisesta kanssakäymisestä (jos se on miellyttävää). Eipä sitten mennyt kauaa kun selitettiin, että ekstrovertillä ei voi olla sosiaalisten tilanteiden pelkoa, joten en voi olla sellainenkaan. Kaiken kruunasi se, kun törmäsin pitkään keskusteluun siitä, että ambiverttejä ei oikeasti ole olemassa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset keskimäärin on/ovat erittäin introvertteja, joten en ymmärrä, miten maailma täällä pyörisi ekstroverttien tahdon mukaan.
Olen puoliksi suomalainen, koska äitini on Suomessa syntynyt. Äidinkieleni on Suomi (vaikka saatan tehdäkin joskus kielioppivirheitä). Asuimme isäni kotimaassa Etelä-Amerikan puolella, kun olin 0-12 v. Kun tulin Suomeen yläasteelle järkytyin suomalaisten sulkeutuneisuudesta. Mummot saa olla yksin kodeissaan
ja sukulaisiin monet pitää hyvin harvoin yhteyksiä. Kesämökeillä eletään erakkona ja hyvä jos edes moikataan mökkinaapuria. Työpaikoilla on vähän samaa jurotusta. Pari vuotta sitten olin vuoden töissä Hollannissa, jossa ihmiset näyttää päälle päin aika samalta kuin suomalaiset, mutta ne on kiinnostuneita muista ihmisistä. Kollegaa ei katsota vihamielisesti eikä ylimielisesti. Lähtisin takaisin, jos löytäisin jonkun työn, jossa pärjää pelkällä englannilla tai engl./espanja-yhdistelmällä.
Lähde vaan. Emme jää kaipaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset keskimäärin on/ovat erittäin introvertteja, joten en ymmärrä, miten maailma täällä pyörisi ekstroverttien tahdon mukaan.
Olen puoliksi suomalainen, koska äitini on Suomessa syntynyt. Äidinkieleni on Suomi (vaikka saatan tehdäkin joskus kielioppivirheitä). Asuimme isäni kotimaassa Etelä-Amerikan puolella, kun olin 0-12 v. Kun tulin Suomeen yläasteelle järkytyin suomalaisten sulkeutuneisuudesta. Mummot saa olla yksin kodeissaan
ja sukulaisiin monet pitää hyvin harvoin yhteyksiä. Kesämökeillä eletään erakkona ja hyvä jos edes moikataan mökkinaapuria. Työpaikoilla on vähän samaa jurotusta. Pari vuotta sitten olin vuoden töissä Hollannissa, jossa ihmiset näyttää päälle päin aika samalta kuin suomalaiset, mutta ne on kiinnostuneita muista ihmisistä. Kollegaa ei katsota vihamielisesti eikä ylimielisesti. Lähtisin takaisin, jos löytäisin jonkun työn, jossa pärjää pelkällä englannilla tai engl./espanja-yhdistelmällä.Lähde vaan. Emme jää kaipaamaan.
Tämä on juuri sitä, minkä takia kirjoitin aikaisemmin miten ikäviltä introventit tämän keskustelun perusteella vaikuttavat. Koko keskustelu tätä samaa.
Mulla vaihtelee päivittäin, että olenko irtovertti vai estrovertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel, tätä ketjua. Toiset ne ponnistaa ojan pohjaltakin ylös, mutta täällä syytetään maailmaa siitä, että työnantaja ei tykänny kun kieltäyty ryhmäytymästä työkavereiden kanssa, eli menemästä pakohuoneeseen tai keilaamaan puolenvuoden välein, pariksi tunniksi. Varmasti tuollainen asenne näkyy työssä muutenkin.
Mikään ei estä työtöntä valokuvaaja-introverttiä perustamasta omaa yritystä ja palkkaamasta sinne pelkkiä introverttejä töihin.
Arvon kieltäminen kyseessä defenssinä. Todellisuudessa on asperger, sosiaalisia tilanteita karsastava tms. Olisi tahtonut olla kerrankin arvokas ja hyödyllinen työnsä avulla. Katkeroitui.
Käy osittain sääliksi. Meistä jokainen tahtoo olla osa jotakin. Jollain lailla. ⭐
Jatkuva toitotus siitä, että sosiaalisuus on tahtotila ja valinta, on joissain tapauksissa hieman epäreilua, kun ei ole jokaiselle niin helppoa. Mutta ymmärrän näkökantoja silti puolin ja toisinkin.
Ei ole puheliaisuus ja sosiaalisuuskaan, silti se on pakko joskus oppia olemaan hiljaa ja vähemmän sosiaalinenkin, ei epäsosiaaliset ole ainoita joiden pitää sopeutua ja muuttaa käytöstään työpaikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset keskimäärin on/ovat erittäin introvertteja, joten en ymmärrä, miten maailma täällä pyörisi ekstroverttien tahdon mukaan.
Olen puoliksi suomalainen, koska äitini on Suomessa syntynyt. Äidinkieleni on Suomi (vaikka saatan tehdäkin joskus kielioppivirheitä). Asuimme isäni kotimaassa Etelä-Amerikan puolella, kun olin 0-12 v. Kun tulin Suomeen yläasteelle järkytyin suomalaisten sulkeutuneisuudesta. Mummot saa olla yksin kodeissaan
ja sukulaisiin monet pitää hyvin harvoin yhteyksiä. Kesämökeillä eletään erakkona ja hyvä jos edes moikataan mökkinaapuria. Työpaikoilla on vähän samaa jurotusta. Pari vuotta sitten olin vuoden töissä Hollannissa, jossa ihmiset näyttää päälle päin aika samalta kuin suomalaiset, mutta ne on kiinnostuneita muista ihmisistä. Kollegaa ei katsota vihamielisesti eikä ylimielisesti. Lähtisin takaisin, jos löytäisin jonkun työn, jossa pärjää pelkällä englannilla tai engl./espanja-yhdistelmällä.
Luettelemasi asiat eivät liity introversioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introversio ja ekstroversio ovat jo syntymässä määräytyneitä tekijöitä eikä sitä voi muuttaa. Monet suurimmista tiedemiehistä, säveltäjistä, taiteilijoista, matemaatikoista, filosofeista ja kirjailijoista olivat introvertteja. Tutkimusten mukaan älykkyysosamäärän kasvaessa myös introverttien osuus kasvaa ja kaikkein älykkäimmistä ihmisistä jo kaksi kolmasosaa on introvertteja. Koska ekstrovertit hallitsevat maailmaa, monet introvertit tuntevat olevansa jotenkin outoja, koska he ovat erilaisia. Tämä erilaisuus on kuitenkin todellinen vahvuus, kunhan introvertti pystyy sen hyväksymään.
Ei kai kukaan ota näitä ilmaisuja "extrovertti sitä" ja "introvertti tuota" väitteitä niin että kaikki "lajinsa" edustajat ovat sitä ja vain sitä. Tuo ilmaus on vain niin paljon näppärämpi kuin että "extroverteillä keskimäärin esiintyy tätä" ja "introverteilla tuota". Sama pätee jokseensa kaikkeen muuhunkin keskusteluun täällä ja yleensäkin nettifoorumeilla, joten ei kannata itse kunkaan repiä pelihousujaan.
Itse tulkitsin että ketjun aloittaja vain ilmaisi huvittuneisuutensa huomiostaan eikä tarkoittanut olla vahingoniloinen siitä että todennäköisesti moni extrovertti kärsii näistä koronan tuomista erityisolosuhteista enemmän kuin moni introvertti. Ja olihan hänellä pointtinsa huomiossaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä olet kateellinen ja katkera!
Ekstrovertit saavat energiaa ja voimaa muista ihmisistä, introvertit siitä kun ovat yksin.
Aika paha se on olla, jos ei saa akkujaan ladattua.
Sitähän ap tuossa yritti juuri sanoa että introverttien akut on vuosikausia heitetty avokonttorin ikkunasta ulos ja syyllistetty perään niin hankalaahan se on tosiaan ollut.
Mikään ei estä olemasta vapaa-ajalla yksin. Tai hakeutumasta yksin tehtävään työhön Ekstroverteilla ei nyt ole vaihtoehtoja ollenkaan. On vai se etäisyys ja yksinäisyys. Miten lataat akkusi? Mistä saat voimaa? Kun ihmisiä ei pääse lähelle ja kaikki tapaapaamispaikat sulkeutuvat ?
Mikä esti ekstroverttiä valitsemasta vaikka hoitajan ammattia? Ei tarvitsisi olla yksin nytkään.
Mikä esti sitä introverttiä valitsemasta ammattia, jossa saa aina olla yksin?
Olen sosiaalinen ekstrovertti, mutta teen työtä, jossa olen älyttömän hyvä. Sen ulospäinsuuntautuneisuus ja sosiaalinen vahvuus näkyy minussa myös niin, että olen kiinnostunut työkavereistani ja tunnen, jos kaikki ei ole hyvin. Esim Työuupumuksen mun anturin haistavat.
Harva introverttikään pystyy tekemään työtä tauotta 7,5 tuntia, mun aivot tarvitsevat niitä sosiaalisia taukoja. Työtehossa pesen kuitenkin ne introvertitkin työkaverini, pystyn paikkaamaan useampaa ihmistä niiden hommissa, mutta mun hommia paikkaa moni, kun yksin eivät osaa.
Ja kyllä, mun on ollut tosi vaikea tehdä kotona töitä useastakin syystä. Mä tarvitsen niitä sosiaalisia kontakteja ihan vain voidakseni hyvin. Kun keväällä niitä ei ollut ei töissä eikä kotona - ranskastahan se oli.
Itse uskon siihen, että työelämässä tarvitaan monenlaisia persoonia ja me täydennämme toisiamme, liikkuminen, katkeroituminen ei auta yhtään. Rakentavasti pitää se työyhteisö rakentaa. Mitä voi tehdä, että kaikilla olisi töissä hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun perusteella introvertit kuulostavat pääasiassa tosi ikäviltä ihmisiltä.
Keskustelu antaa väärän kuvan introverteistä, ei me oikeasti olla tuollaisia elämään kyllästyneitä, muita haukkuvia draamailijoita. Nämä personaallisuushäiriöiset/masentuneet ihmiset nyt vain kuvittelee kaiken pahan elämässään johtuvan introverttiydestä, vaikkei se ole totta.
Näihin introverttiketjuihin eksyvät ekstroverttien haukkujat ja ylinegatiiviset kirjoittajat vaikuttavat pikemminkin olevan mt-ongelmaisia, henkisesti epäkypsiä tai autismin kirjolla olevia. Toki voivat olla myös introvertteja mutta se ei selitä heidän alentuvaa ja vihamielistä ulosantiaan. Tasapainoinen introvertti ei käytä noin paljoa energiaa muiden lyttäämiseen vaan keskittyy mieluummin omiin juttuihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel, tätä ketjua. Toiset ne ponnistaa ojan pohjaltakin ylös, mutta täällä syytetään maailmaa siitä, että työnantaja ei tykänny kun kieltäyty ryhmäytymästä työkavereiden kanssa, eli menemästä pakohuoneeseen tai keilaamaan puolenvuoden välein, pariksi tunniksi. Varmasti tuollainen asenne näkyy työssä muutenkin.
Mikään ei estä työtöntä valokuvaaja-introverttiä perustamasta omaa yritystä ja palkkaamasta sinne pelkkiä introverttejä töihin.
Estää se tosiasiasia, että työelämä nyt vain suosii ekstroverttejä, ihan siitä syystä, että pitää kyetä tekemään yhteistyötä, ymmärtään erilaisia ihmisiä, sietämään toisten huonojakin puolia, pitää kyetä kuuntelemaan ja keskustelemaan ärsyyntymättä, sietää toisten kysymyksiä ilman passiivisaggressiivisuutta, olla oma-aloitteinen ja edes jossain määrin sosiaalinen. Pakko ei ole olla kovaaäninen jatkuvast pälättävä, mutta ei myöskään kulmiensa alta mulkoileva pessimisti. Ja tämä ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen vika, vaan maailman nyt vain on tällainen, eikä sille oikein mitään mahda, tai kuten todettu, ainahan voi yrittää perustaa sen yrityksen jonka työntekijät koostuu pelkistä introverteistä.
Edes se oman yrityksen perustanut ei pärjää ilman sosiaalisia taitoja ja jonkinlaista sietokykyä kestää puheliaitakin ja iloisia ihmisiä.
Tosin tässä nyt on vain muutamalla hassu määritelmä introvertille, aivan kuin introverttiys tarkoittaisi epäsosiaalista sopeutumiskyvytöntä ihmisvihaajaa.
miksi yhteistyötä tehdäkseen pitäisi olla ihmisistä tai työkavereista kiinnostunut? Jos työasiat kuitenkin hoituvat hyvässä hengessä ja ongelmitta?
Eli työasiat pitää hoitaa, ja muut jutut ovat enemmänkin rasite ja hidaste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuota sosialisointia on yritetty pakottaa etänäkin. Usemman kerran viikossa pitäisi olla videokahvittelua ja pakkososialisointia. En osallistu kuitenkaan vaan teen työni.
Meillä oli jo ennen koronaa kaiken maailman tiimitehosteyhteisöllisyysiltamaa. Oli palavereita työpäivien jälkeen, joista 1,5h käytettiin ensin muun pälisemiseen ennen kuin aloitettiin itse työt. Yhteisiä "opetusvideotuokioita", joissa lähinnä puhutaan puhumisen ja sosiaalisoinnin ilosta sen sijaan, että oikeasti olisi asiaa ja jotain aitoa opittavaa. Pakohuonepelejä monta kertaa kuussa, illanistujaisia jne.
Minä introverttinä en osallistunut näihin kuin muutamaan. Pakohuonepelit ja muut hauskat ajanvietteet jätin välistä. Tulos? Työnantaja myy meitä ja meidän osaamista asiakkailleen. Minun osaamista lakattiin myymästä, jätettiin ulos työyhteisön asioista joista kuulen sitten kautta rantain joskus jotain vaikka asia on tärkeä ja työt vähenivät ja vähenivät. Minun asiakkaita ja työtehtäviä siirrettiin niille sosiaalisille hyville tyypeille, jotka lähtevät nyt vaikka sinne temppuradalla riekkumaan ja kreisibailaamaan laivalle viikonloppuna tiimihengessä. Nämä minun työni saaneet hyvät tyypit tulevat sitten kyselemään minulta, että miten tämä ja tämä työ tehdään, kun en ole koskaan ennen tehnyt näitä hommia, sanotaan nyt vaikka valokuvaus. Itse olet samaan aikaan koulut käynyt ja pitkän työkokemuksen omaava valokuvaaja, mutta introvertti, joka on tässä firmassa näemmä rikos.
Nyt olen ollut 6kk ilman minkäänlaisia töitä tai asiakaskontakteja. Luvatut 35h viikossa, joka lukee työsopimuksessa, on kutistinut 0 tuntisoppariksi itsekseen ihan vain sillä, että 95% ektroverttityöyhteisö arvostaa enemmän hyvää pöhinää ja parviälyä kuin ammatillista osaamista.
Ihan vähän vaan sieppaa.
Miten olet niin varma että "syrjimisesi" johtuu siitä, ettet osallistu pakohuoneisiin? Ehkä joku työskentelyssäsi on muuten pielessä ja se on se todellinen syy, haluat vain itse ajatella, että kyse on juuri siitä, että olet introvertti ja jättäydyit ulkopuoliseksi.
Tässä on kieltämättä tullut pohdittua päänsä puhki, että olenko minä vaan mystisesti nyt yhtäkkiä paska työntekijä, joka ei osaa mitään. Että aiemmat 25v työelämää, siellä tulleita onnistumisia, tyytyväisiä asiakkaita ihan valtion tason jutuissa, mukavia työkavereita ja hyviä palautteita pomoilta ja esimiehiltä on ollut silkkaa valetta, jonka tämä yksi työpaikka nyt kumoaa. Olen aina ennen ollut pidetty, tullut hyvin toimeen ja tehnyt työni kunnolla. Minulle on oikeasti kunnia-asia, että työt tehdään hyvin. Nykyisessä firmassa on tavallista, että siivoillaan toinen toistemme jälkiä, kun hommat jaetaan kivoin tyyppi-perusteen mukaan.
Olen työskennellyt ihan samoin kuin muissakin työpaikoissa, samalla otteella. Ainoa ero on se, että edellisissä työpaikoissa tehtiin töitä ja muutaman kerran vuodessa oli jotain hauskaa tiimijuttua, viikottain 1-3 normaalia palaveria, joissa käydään asioita normaalisti läpi. Nyt on kissanristiäisiä ja tiimihauskuutta ja sun muutta jatkuvalla syötöllä omalla ajalla. En minä ainakaan jaksa enkä haluakaan ryhtyä bestikseksi työkavereiden kanssa. Jos asialliset ja kohteliaat välit ja muutaman kerran vuodessa tykyjuttu ja pientä pippaloa ei riitä, vaan osallistumattomuuteni nähdään ammattitaidottomuutena, niin omapahan on firman moka.
Taidan vaan olla sielultani rauhallinen konttorirotta bailubestistyöparviälymentaliteetti-tyypin sijaan.
Alue: Aihe vapaa
Keksin aika paljon enemmän elämää haittaavia ominaisuuksia "joillaisiksi syntyy" kuin introverttiys, sehän on kuitenkin vain persoonallisuudenpiirre, eikä mikään sairaus.