Hyväntuulinen teinivuosien muisteluketju -peukutusketju

- Me kaksi-lehti ja Sinä minä

- Kamalalta kuulostaa näin teinien äitinä, mutta ne viikonlopun kartsalle menot, oli pillirinki, juotiin olutta, oltiin ihastuttu poikiin, jossain nurkan takana pussailua, diskot ja tanssilattian ympärillä käveltiin rinkiä ja katseltiin poikia, liftattiin joka paikkaan...

- Olin lama-ajan nuori, joten kiljua keiteltiin, vähän vanhempana ihastuin punk-aatteeseen ja pogottiin pikkufestareilla

Sitä sekoilua, nuoruuden innokkuutta ja valoisuutta, kaveriporukoita on ikävä!

Tunnen sen jo kasvavan voiman sisälläin ja pokemonin jokaisen mä opin tuntemaan. sitten ne taunoiivarijapsit teki niitä sata lisää ja meni maku koko touhusta.

Hopeaketjuja kaulassa useita, sitten ne sekaantuivat.

Kännäämistä, viiltelyä ja itsemurhapelleilyä. Välillä ”kaveri”ringin poikien hyväksikäytettävänä olemista.

80-luvun alussa jaettiin rintamerkkeja (yritettiin raitistaa Suomen nuorisoa) OLEN KAUNIS, OLEN VAPAA, OLEN SELVINPAIN. Me tuunattiin ne kavereiden kanssa: OLEN KAUNIS, OLEN VAPAA, OLEN KANNISSA.

sori kirjoittelen koneelta ulkomailta, eika ole kaikkia aakkosia. 

Teini kalenteriin kirjattiin kaikki tärkeät jutut! Siis jälkeenpäin, se toimi päiväkirjana.Discot minne mentiin kattoo sydän pamppaillen onko merkkihenkilö siellä ja kun hitaat alkoi niin sai jännittää tuleeko se hakemaan. Voi elämän kevät ja kukkiva nuoruus! :) Nyt oma poika on teini mutta maailma niin erilainen

Vierailija kirjoitti:

Teini kalenteriin kirjattiin kaikki tärkeät jutut! Siis jälkeenpäin, se toimi päiväkirjana.Discot minne mentiin kattoo sydän pamppaillen onko merkkihenkilö siellä ja kun hitaat alkoi niin sai jännittää tuleeko se hakemaan. Voi elämän kevät ja kukkiva nuoruus! :) Nyt oma poika on teini mutta maailma niin erilainen

Muistan teinarin. Siihen piti kirjotta hyvin pienella kasialalla koska tilaa oli vain hiukkasen kullekin paivalle. Hitto ettei ole omat enaa tallessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella 90-ja 2000-lukujen vaihteessa luokan pahistytöillä oli hiuksissa niin paljon lakkaa, että ne olivat aivan kovat. Farkkujen sisäsaumoja ratkottiin lahkeista siten, että ne laskeutuivat muhkeiden Buffalo-kenkien päälle. Hiusten väri oli joskus tricolor, eli juurista tumma, pituuksista oranssi ja latvoista vaalean kärähtänyt.

Peitepuikkoa huulissa ja silmissä paksut rajaukset.

Itse en kuulunut näihin. Yksi tärkeimmistä vaatekaappaleista oli kallis ja himoittu Dieselin huppari, johon oli rinnan päälle applikoitu iso ja pörröinen D-kirjain. Farkut olivat Diesel-tai Big Star-merkkisiä. Jotkut käyttivät Miss Sixtyjä, mutta itse en näille lämmennyt. Olisin halunnut Fornarinat, mutta ne olivat liian kalliit.

Lisäksi mulla oli Italian-lomalta hankittu aito ja kallis Calvin Kleinin t-paita, josta olin ylpeä. Vähän nuorempana käytin usein lappuhaalareita ja raitapaitaa.

Ensimmäinen hajuveteni oli laivalta saatu Versacen Red Jeans. Kaveri sai samalla reissulla Samba-hajuveden sinisessä pullossa. Vähän vanhempana teininä käytin CK Onea ja Kenzon L’eau par Kenzoa. Olen edelleenkin raikkaiden tuoksujen ystävä.

Noin 10-vuotiaana en halunnut mitään niin paljon kuin pikkurepun, ja voi onnea kun sellaisen viimein synttärilahjaksi sain.

Tykkäsin myös ajan henkeen sopivista gerberoista ja auringonkukista. Kun sain sisustaa huonettani noin 10-11-vuotiaana, valitsin sinne sinisen gerberan sinisessä lasipullossa. Hiukset koristelin usein auringonkukkapinneillä.

Kivat sulle ja Italian-lomille. Mä en päässyt kuin kerran Ruotsiin ja Viroon. Vaatteet oli sitä samaa joille naurettiin. Oli pakko vetää nauramaasi pissislinjaa kun parempaan ei ollut käytettyihin vaatteisiin tottuneella tytöllä varaa.

Ei vähävaraisuus tarkoittanut sitä, että oli pakko olla pissis. Pissiksissä oli ainakin omassa koulussa kyllä kaikkiin yhteiskuntaluokkien kuuluvia. Se, mikä heitä yhdisti, oli viehtymys kireään pukeutumiseen, paksuun meikkiin, viikonloppuisin juotuun siiderikänniin, jokseenkin teatraaliseen kanssakäymiseen ja tiheään vaihtuviin poikaystäviin.

No ei ollut mitään tuollaista kun ei minua kukaan ikinä halunnut minnekään ja pojille olin ilmaa. Kiusaamista 10 vuotta. Sitä se oli.

Todella ikävää kuulla, että teini-ikäsi on ollut kurjaa aikaa, ja toivon että asiat ovat jo paremmin. Se ei kuitenkaan ole ketjuun kirjoittaneiden vika millään tavalla.

Niin. Se vain muistuttaa siitä miksi en enää nykyään nauti yhtään mistään ja kaikki tuntuu niin turhalta.

Niin, kun teini-ikä oli kurja niin et sitten viitsi elämääsi jatkossakaan elää? Tekosyitä velloa ja piehtaroida katkeruudessa. Ota elämäsi omiin käsiisi - itse teet valinnan joka päivä ja hetki. Katkeruus vai vapaus?

Kiusaamista kesti yli 10 vuotta. Nuo teiniajat ovat vain kirsikka kakun päälle. En viitsi täällä avautua mitä kaikkea on tullut koettua, mutta on näemmä kertynyt sen verran enemmän elämänkokemusta kuin esim. sinulle joka olet kypsynyt pumpulin sisällä, että en puhuisi mistään valinnoista! Kuvittele sieluusi piikki joka pistää sinua sisältä joka hetki niin ymmärtänet hieman mikä on "valintani". Kerro miten se otetaan pois kun olet niin viisas!

Seiskan koulukalenteri, vai mikä sen nimi oli. Olin sitä mieltä, että Seiska on nolo lehti, mutta kun kaikilla kavereillakin oli tämä kalenteri, niin minäkin sen sitten joskus 13-14 vuotiaana hankin.

Ihanat nuortenromaanit!

Nuorempana (10-12 v) luin Babysitters Clubeja, Neiti Etsiviä, Nummelan ponitalli-kirjoja ja Mystery Clubeja. Aloin kuitenkin kyllästyä niiden kaavamaisuuteen. Tykkäsin etenkin suomalaisista romaaneista, ja sellaisista jotka eivät kuulu mihinkään sarjaan.

Mieleen on jäänyt etenkin:

Romaani nimeltä ”Häät Helsingissä”. Tässä teinityttö jostain pikkupaikkakunnalta matkustaa Helsinkiin isänsä häihin, ja kohtaa kaksi tulevaa siskopuoltaan, joista ainakin toinen kohtelee päähenkilöä huonosti. Sitten toinen näistä siskopuolista jotenkin sairastuu, ja päähenkilö ottaa hänen roolinsa juhlissa tai jotain.

Olen itse aivan maalta kotoisin, ja unelmoin, että asuttaisiin Helsingissä, tai että ainakin joku sukulainen asuisi, ja sitten voisi usein käydä siellä.

Tuija Lehtisen Vaniljasyndrooma. Tämä oli yksi kaverini suosikeista. Tykkäsin siitä, että kerrankin oli päähenkilö joka oli aika tavis, eikä mikään superkaunotar.

Sellainen romaani kuin ”Kuka rakastaa Ruusua?” Päähenkilö tutustuu johonkin jännään tyttöön, jolta ottaa vaikutteita.

Luin myös nuorempana teininä jotain sarjaa, jossa oli joku lentoemännäksi opiskeleva nainen (?). Mieleen on jäänyt, että hän asui jonkun kämppiksen kanssa joka oli bimbo mutta kiva ihminen.

Ja sitten oli Marja-Leena Tiaisen Rakas Mikael. Tämän luin uudestaan vuosien jälkeen jokin aika sitten, kun löytyi edullinen e-kirja. Edelleen koskettava ja todenmakuinen. On vanhentunut hyvin.

Joskus 15-vuotiaana löysin Monika Fagerholmin Diivan. Siitä tuli yksi teini-ikäni suosikeista, ja edelleenkin jos haluan palata teini-iän tunnelmiin, tuo kirja vie heti niihin tunnelmiin. Painos oli jo loppu, ja olin menettänyt toivoni sen saamisesta omaan hyllyyn, mutta sitten löysin sen divarista pari vuotta sitten, ja olin onneni kukkuloilla. Mielestäni yksi hienoimmista teini-ikäisen mielenmaiseman kuvauksista, ja rakastan Fagerholmin kirjoitustyyliä.

Vierailija kirjoitti:

Yves Rocher

Miten teillä muuten lausuttiin tämä?

Ei ainakaan niin kuin pitäisi. Itse lausuin Yves Rosser ja maalaisjuntti sukulaiseni Yves Rokker :D

Kavereiden kanssa dokaaminen ja sekoilu. Espalle kännissä sekoilee seiskan vappuna. Pummilla matkustaminen junassa. Jengitappelut koulussa tai koulun pihalla koulun jälkeen. 

Olen pääkaupunkiseudulta kotoisin ja meillä sanottiin joskus Y Rokkanen! yleensä Iiv Roscheer tai Iiv Roschäär tai ihan Yves Rokkeri.

Nintendo, Leviksen farkut, NHL-lipikset ja pipot, Rolls ja siellä flippereitä, luokkaretket huvipuistoihin, Turtles, vyölaukut. No tämä oli enemmän lapsuudesta.

Pienillä kylillä oli 80-90 -luvuilla vielä vireää elämää. Lapsia ja nuoria oli paljon ja yrityksiä ja työpaikkoja. En kaivannut isompaan kaupunkiin. Kun lentiksen tai jääkiekon edustusjoukkue pelasi, puoli kylää oli kannustamassa. Työväen talolla oli huikeita diskoja, joissa tanssittiin permanentit heiluen. Syksyn aloitti Anttilan ja elloksen kuvastojen saapuminen. Niistä valittiin tulevan kouluvuoden staili. Ja tietysti yves rokker, jonka mukana tuli joskus jotain pieniä paperirullia, jotka palauttamalla sai ilmaiseksi pieniä posliinieläimiä ja muuta krääsää, muistatteko?

- Suosikki, Mekaks ja Sinäminä.  Unihtamatta äidille tullutta Reginaa, josta luin naisen unelmia posket punaisina

- Ihanan tuoksuiset  deodorantit joissa oli  eri naisten kuvia ja nimiä, olikohan joku Fii se merkki

- Ihanan viattomat perjantai-illan kartsalla vaeltelut rööki suussa ja pullo lämmintä bisseä kädessä, halaillen kavereita ja kävellen lähes lyhtypylvääseen kun ihastus tuli vastaan

-Twin Peaks-sydänkoru  jonka toinen puoli annettiin bestikselle tai poikkiselle, kaulassa oli samaan aikaan useita koruja jotka meni sitten solmuun 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MTV oli vielä ysärillä kunnon Music television, mistä tuli musiikkivideoita! Paras juontaja oli Ray Cokes! Myös Maria Guzenina tuli juontajaksi yhteen aikaan. 

Tosiaan 90-luvulla MTV eli kulta-aikaansa ainakin omasta mielestä. Musiikkiohjelmiakin ahkeraan katsoin, mutta ahkeraan nauhoittelin Beavis & Butt-headeja ja niille naurettiin vaikka ei juuri mitään ymmärtänyt kun ei ollut suomeksi tekstitettyjä. Noita Vhs-kasetteja on vielä runsaasti tallessa mihin noita nauhoittelin. 

Beavisia ja Butt-headia aletaan kuulema tekemään uudestaa. Odotan innolla..

Vierailija kirjoitti:

Ihanat nuortenromaanit!

Nuorempana (10-12 v) luin Babysitters Clubeja, Neiti Etsiviä, Nummelan ponitalli-kirjoja ja Mystery Clubeja. Aloin kuitenkin kyllästyä niiden kaavamaisuuteen. Tykkäsin etenkin suomalaisista romaaneista, ja sellaisista jotka eivät kuulu mihinkään sarjaan.

Mieleen on jäänyt etenkin:

Romaani nimeltä ”Häät Helsingissä”. Tässä teinityttö jostain pikkupaikkakunnalta matkustaa Helsinkiin isänsä häihin, ja kohtaa kaksi tulevaa siskopuoltaan, joista ainakin toinen kohtelee päähenkilöä huonosti. Sitten toinen näistä siskopuolista jotenkin sairastuu, ja päähenkilö ottaa hänen roolinsa juhlissa tai jotain.

Olen itse aivan maalta kotoisin, ja unelmoin, että asuttaisiin Helsingissä, tai että ainakin joku sukulainen asuisi, ja sitten voisi usein käydä siellä.

Tuija Lehtisen Vaniljasyndrooma. Tämä oli yksi kaverini suosikeista. Tykkäsin siitä, että kerrankin oli päähenkilö joka oli aika tavis, eikä mikään superkaunotar.

Sellainen romaani kuin ”Kuka rakastaa Ruusua?” Päähenkilö tutustuu johonkin jännään tyttöön, jolta ottaa vaikutteita.

Luin myös nuorempana teininä jotain sarjaa, jossa oli joku lentoemännäksi opiskeleva nainen (?). Mieleen on jäänyt, että hän asui jonkun kämppiksen kanssa joka oli bimbo mutta kiva ihminen.

Ja sitten oli Marja-Leena Tiaisen Rakas Mikael. Tämän luin uudestaan vuosien jälkeen jokin aika sitten, kun löytyi edullinen e-kirja. Edelleen koskettava ja todenmakuinen. On vanhentunut hyvin.

Joskus 15-vuotiaana löysin Monika Fagerholmin Diivan. Siitä tuli yksi teini-ikäni suosikeista, ja edelleenkin jos haluan palata teini-iän tunnelmiin, tuo kirja vie heti niihin tunnelmiin. Painos oli jo loppu, ja olin menettänyt toivoni sen saamisesta omaan hyllyyn, mutta sitten löysin sen divarista pari vuotta sitten, ja olin onneni kukkuloilla. Mielestäni yksi hienoimmista teini-ikäisen mielenmaiseman kuvauksista, ja rakastan Fagerholmin kirjoitustyyliä.

Tuo Rakas Mikael oli myös minulle yksi suosikki kirja. Toinen  samantyylinen kirja samalta kirjailijalta myös : Poistui kotoaan. Tuija Lehtisen kirjat tärkeitä kuten Mirkka- ja Sara-kirjat sekä monet vanhemmat kirjat kuten Enkelin kuvia hiekassa, R.I.P ja Mun ystävä Rufus. Pitäisi jostain yrittää löytää näitä kirjoja, kun omassa kirjastossa ei ole, vaikka vielä 2010- luvulla luin näitä, kun olin yläkoulussa/lukiossa ja silloin löytyivät. Pitäisikin lukea uudestaan, vaikka kirjojen tunnelma ei välttämättä enää ole niin ihana, kun ei ole sitä nuoruuden "intoa" enää paljon. Omakaan nuoruus ei ollut mitään kovin hyvää aikaa, mutta ehkä elämä oli silloin kuitenkin helpompaa ja olin jo aikuinen, kun "pahin" some aika tuli. Ehkä sitä ei tuntenut itseään niin yksinäiseksi ilman somea ja omassakin koulussa oli paljon tyyppejä, jotka olivat sellaisia vähän yksinäisiä myös. Jos olisi käynyt ne koulut nykyaikana niin varmasti some olisi jättänyt niihin erilaisen varjon. Se nuoruudessa oli myös ihanaa, että silloin jaksoi aina uskoa siihen, että elämä muuttuu. Myöhemmin sitä saattaa vähän menettää kykynsä haaveiluun ja jotenkin ajattelee enemmän realistisesti ja samalla ei enää ole sitä tunnetta niin paljon, että sattuu kaikkea jännittävää ja mukavaa.

Minulla juuri kirjat ja monet bändit olivat tärkeitä, vaikka en koskaan missään keikalla ollutkaan. Olin vähän liian nuori sinne ( alaikäinen) ja vanhemmat eivät päästäneet minnekään festareille mihin iän puolesta olisi voinut mennä ja nämä tapahtumat kaukana muutenkin. CD-levyjä keräsin paljon ja kaikki divarit ja levykaupat olivat vielä pystyssä. Joskus sattui hauskoja hetkiä, kun valitsin levyn vaan kannen perusteella. Minulla oli tärkeintä juuri rock- musiikki ja heviä yritin myös kuunnella osittain sen takia, että tuntemani parhaat tyypit kuuntelivat sitä, mutta samalla itsekin myöhemmin tykkäsi ja nyt se sama maku on säilynyt.

Ehkä nuorisokulttuuri oli myös voimissaan ja meidän koulussakin  oli paljon tyyppejä, jotka pukeutuivat oman genrensä mukaan. Varsinkin juuri musiikin mukaisesti pukeutuvia oli paljon. Hevareita, emoja,  joitakin punkkareita, hip hop- tyylisiä sekä vähän sellaisia "japani-tyylisesti" pukeutuvia myös, gootteja unohtamatta. Silloin oli aina hienoa katsella vähän erikoisia asuja ja päätellä ihmisen musiikkimakua ja persoonaa vaatteidenkin kautta. Itse en koskaan oikein uskaltanut olla erikoisesti pukeutuva, mutta samalla tykkäsin kyllä paljon monen tyylistä ja joskus ostin sellaisia erilaisia vaatteitakin. Ehkä jos olisin löytänyt omantyylisen porukan missä olisi ollut helpomaa olla vähän erilainen niin olisi minunkin tyylini vaihtunut. Nykyisin aika harvoin enää näkee sellaisia vaatteita muiden päällä, jotka oikeasti herättävät kiinnostusta ja tavallaan ovat erottuvia ja erilaisia. Tietenkin festareilla yms tapahtumissa voi nähdä, mutta enää ei välttämättä kadulla iha päivittäisessä elämässä tule vastaan. Sekin on vähän ikävä asia omasta mielestä ja mielelläni näkisin monentyylisiä ihmisiä ja nuoriakin joilla olisi ihan omanlainen tyyli. Tietysti sitäkin löytyy, mutta ehkä se kaikki ei ole enää niin näkyvää ja musiikillakaan ei välttämättä ole niin suurta merkitystä nuortenkaan elämässä ja ehkä moni musiikkigenrekin on hiipumassa ja niitä jotka pitävät ei ole niin paljon. Juuri tuokin, että silloin rock-festarit olivat vielä nimensä mukaisia toisin kuin nyt. Pahoittelen pitkää viestiä :)

Täti47 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MTV oli vielä ysärillä kunnon Music television, mistä tuli musiikkivideoita! Paras juontaja oli Ray Cokes! Myös Maria Guzenina tuli juontajaksi yhteen aikaan. 

Tosiaan 90-luvulla MTV eli kulta-aikaansa ainakin omasta mielestä. Musiikkiohjelmiakin ahkeraan katsoin, mutta ahkeraan nauhoittelin Beavis & Butt-headeja ja niille naurettiin vaikka ei juuri mitään ymmärtänyt kun ei ollut suomeksi tekstitettyjä. Noita Vhs-kasetteja on vielä runsaasti tallessa mihin noita nauhoittelin. 

Beavisia ja Butt-headia aletaan kuulema tekemään uudestaa. Odotan innolla..

Minäkin sitä aikoinaan katoin, mutta en usko, että se enää näin aikuisena naurattaisi.

Vierailija kirjoitti:

Pienillä kylillä oli 80-90 -luvuilla vielä vireää elämää. Lapsia ja nuoria oli paljon ja yrityksiä ja työpaikkoja. En kaivannut isompaan kaupunkiin. Kun lentiksen tai jääkiekon edustusjoukkue pelasi, puoli kylää oli kannustamassa. Työväen talolla oli huikeita diskoja, joissa tanssittiin permanentit heiluen. Syksyn aloitti Anttilan ja elloksen kuvastojen saapuminen. Niistä valittiin tulevan kouluvuoden staili. Ja tietysti yves rokker, jonka mukana tuli joskus jotain pieniä paperirullia, jotka palauttamalla sai ilmaiseksi pieniä posliinieläimiä ja muuta krääsää, muistatteko?

Ne Yves Rocherin tilausjutut oli kyllä melkoista näpertelyä. Ensin piti valita mitä halusi ja tihrustaa ne sieltä pikkuruisista postimerkin kokoisista lapuista. Laput liimattiin tilauslomakkeeseen. Ne rullat piti avata, niistä oli sitten aina pari niitä yllätyslahjoja tulossa. Sit lomake postiin. Kun paketti tuli, se piti hakea ja yrittää sitten lausua se jotenkin, meillä se taisi olla Yves Rokker, jos oikein muistan :D

Paketissa oli sit ne tilausjutut ja ne yllätyslahjat, jotka oli yleensä jotain minihuulipunia tai jotain perin tarpeetonta pikkuroinaa. Joskus harvoin sain jonkun jutun, jota oikeesti käytin, kuten ison sarongin tai muistaakseni jopa fleecepuseron.