Hyväntuulinen teinivuosien muisteluketju -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Kännäämistä, viiltelyä ja itsemurhapelleilyä. Välillä ”kaveri”ringin poikien hyväksikäytettävänä olemista.

Ihanan hyväntuulista.......not!

Olen pahoillani, että teinivuotesi olivat traumaattisia.

Tämä ei kuitenkaan ole se ketju, joissa oli niistä tarkoitus avautua. Annetaan tän ketjun pysyä harmittomana ja hyväntuulisena, kiitos :)

Salovaaran radio-ohjelmat, heinähässäkkä

Radiomafia, peltsi ja Juuso aamuissa

Menee ala-aste aikaan mut salkkari kirjat!

Dakine reput ehdottomasti (omistan vieläkin)

Emo tyyli

Bluetoothin kautta läheteltiin kavereille biisejä ja kyseltiin tyyliin et oks sulla sitä ja sitä biisiä :D

Sit oli fruittarit ja kaikki erikseen, ja joskus oli muotia laittaa farkkujen lahkeet sukkaan...

Makuuni ja leffojen vuokraus, päälle kasa irtokarkkeja.

Digikamerat

Vierailija kirjoitti:

Yves Rocher

Miten teillä muuten lausuttiin tämä?

yves rokkeri

Ihastuminen ja rakastuminen. Sitä eniten kaipaan, unelmointia.

Vierailija kirjoitti:

Salovaaran radio-ohjelmat, heinähässäkkä

Radiomafia, peltsi ja Juuso aamuissa

Juuuso kolmella uulla, niinhän se kirjoitettiin :D

Joskus joutuu ihan miettimään, mikä on Peltsin oikea nimi....niin Mikko Peltola.

RadioMafia oli ihan paras kanava!

Kesällä nukuttiin kaverin kanssa teltassa tai leikkimökissä. Eväänä oli teetä tai kaakaota termarissa ja meetvurstileipää. Usein lähdettiin yöllä sisälle kun teltta täyttyi hyttysistä. 

Kesäloma oli ihana, kun se tuntui kestävän ikuisuuden. Kaksi kuukautta oli 13-14-vuotiaalle vielä melkein sama kuin kaksi vuotta. 

Koulun diskossa kikatettiin sille,kuka tanssi kenenkin kanssa. Maanantaina koulussa kiusoiteltiin noita uusia "pareja", koska tanssiminen diskossa tarkoitti, että nyt ne on "alkanut oleen". 

Tuija Lehtisen nuorenkirjat,  Bertin Päiväkirjat joiden kirjoittajaa en muista sekä Kaisa Ikolan Hullut luokat! Olin jo tuolloin lukutoukka ja noihin vuosiin kiteytyy teinivuosien tunnelmat, välillä tosin olin kade kun päähenkilöille tapahtui enemmän kuin itselleni :D

Ne järkyttävät hajuvedet, joita oli erivärisillä korkeilla ja kaikissa etiketeissä eri naisen kuva ja nimi. Oma lemppari oli se persikan värinen

Sit oli joku dödö kans joita oli erivärisiä mum?

Radiomafia jatkaa toimintaansa edelleenkin YleX -nimellä .

Samaa räimettä soittaa edelleenkin. Kuunnelkoon ken tykkää

Teinari se sellai pieni kalenteri. Joka vuosi eri värinen

Yökoulut/luokkaretket!

Oli niin jännittävää nukkua makuupussissa luokkahuoneessa. Syötiin sipsejä iltapalaksi ja luokkahuone haisi 13 v teinilauman myötä aika kamalalta. Yökoulun aikaan muutamat parit alkoi seurustella, asiasta sovittiin tyylikkäästi vessajonossa. Näitä tapahtumia oli jännä puida, kun palattiin maanantaina kouluun.

Luokkaretken kohdalla meillä kävi vähän ikävästi, kun osa luokkaretkirahoista varastettiin. Päästiin lopulta vaan päiväreissulle Särkänniemeen. Terkkuja tutuille, jos tunnistaa! :D

Vierailija kirjoitti:

Radiomafia jatkaa toimintaansa edelleenkin YleX -nimellä .

Samaa räimettä soittaa edelleenkin. Kuunnelkoon ken tykkää

En näe kauheasti yhteyttä näillä kahdella kanavalla, jos

a) joka ikinen toimittaja on vaihtunut

b) joka ikinen ohjelma on vaihtunut

c) valtaosa siellä soitettavasta musiikista on vaihtunut

Mikä on se sama, jonka kuuntelija voi havaita? Toimittajien nuoruus ja tyhmät jutut? Ihminen voi myös kasvaa yli jostain. Suuri osa ihmisistä ei halua aikuisena kuunnella tismalleen samaa kuin teininä.

Vierailija kirjoitti:

Se hymyilevä tumma mies on Sampon matkavakuutusmainoksesta. Löytyy Youtubestakin. Tehty 1978. 80- luvulla ei mustia vielä nähty juurikaan Tampereella, joten kun kerran sellaisen näki, niin veljeni tervehti tätä miestä iloisesti ”Jambo!”. Mies vain hymyili.

Jambo on tervehdys afrikassa jollain kielella, kuten "hei" meilla. Melko rasistinen nimi ja mainos, ei menisi enaa lapi kuten n- suukot, mutta moni ei tieda tuota jambo sanan merkitysta.

Postimyyntikatalogeista tuli mieleen, miten kauan parketeilla kesti saapua.

Kun Ellokselta tilasi, sai asennoitua siihen, että paketilla kesti aina vähintään kuukauden, jopa pidempään. Ja voi sitä kurjuutta, jos tilasi kivoja kesävaatteita Ellokselta, mutta ne tulivat vasta elokuussa.

Anttilasta tuli nopeammin, mutta niissäkin meni ainakin kaksi viikkoa. Nykyään tällaiset toimitusajat olisivat mahdottomuus.

Elloksen kuvastosta oli kyllä kiva valita uudet syysvaatteet kouluun. Usein orientoituminen uuteen kouluvuoteen alkoi siitä. :D

255 jatkaa:

Ei parketeilla vaan paketeilla (kiitos jälleen kerran, autocorrect!)

Vierailija kirjoitti:

Suosikin Dear Eki -palstalta "opittiin" seksuaalisuudesta. Kysymykset oli ihan uskomattomia tyyliin "Voinko olla raskaana, kun suutelin kundin kaa?" tms. Kuviteltiin myös, että raskaus voi saada alkunsa saunan lauteilta tai ainakin seksitaudin voi sieltä saada. En tiedä, oliko nää kieli poskessa tehtyjä kysymyksiä vai ihan aitoja. Varmaan sekä että.

Lehdet oli tosi tärkeitä, kun ei ollu nettiä 90-luvulla. Luin ainakin Suosikkia, SinäMinää ja (hui) vähän liian nuorena Reginaa. Äiti ei tykänny viimeksimainitusta. Yritin aina piilottaa siltä ne. Joskus se heitti jonkun mun Reginan menemään ja olin siitä tosi kiukkuinen. Kuitenkin Regina muuttui aika pian lapselliseksi ja aloin inhota niitä mukahauskoja novelleja. Vakavammat oli vähän parempia. Uskoin, että olisin itse kirjoittanut paremmin.

Cosmopolitania tilasin myös, kunnes sen jutut alkoi toistaa itseään. Olin selkeesti kasvanu siitä yli.

Koulussa kaikilla tytöillä oli etuheitto, ja jossain vaiheessa osa teki runsaalla määrällä hiuslakkaa sellasen suoran pystyn etuhiuksista, sanottiin sitä vähän pilkallisesti seinäksi, koska se näytti tosi typerältä. Tytöillä oli usein liivi päällä, jalassa 501:n Levikset tietenkin.

Pojat jaettiin tylysti kiinnostaviin ja ei-kiinnostaviin, nössöihin. Ei sitä silloin tajunnut, miten kauheaa oli varmasti kuulua niihin nössöihin. Varmaan toki pojat jaotteli tyttöjä myös, oli ne suositut, joihin kaikki oli ihastuneita, ja sitten ne seinäruusut.

Vapaa-ajalla lukemisen lisäksi katteltiin MTV:ltä musiikkivideoita. Nauhoitin niitä vhs-kasetille, jossa luki isolla, että ei saa äänittää päälle. Niitä ihanan suttuisia videoita sitten katteltiin. Radiosta äänitettiin c-kasetille suosikkibiisejä, joiden päälle se typerä toimittaja tietenkin hölisi. Sitten pätkä niitä toimittajien pälinöitä päätyi niille kaseteille :D

Olin jo melkein aikuinen kun sain ekan kännykän, Nokialaisen tietenkin.

Kys. palstalta on myös se legendaarinen tapaus, missä tyttö oli masturboinut paljaalla banaanilla ja Eki valisti, että emätin ei olemikään komposti :D Olen melko varma, että kysyjä on nykyään av-mamma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanat nuortenromaanit!

Nuorempana (10-12 v) luin Babysitters Clubeja, Neiti Etsiviä, Nummelan ponitalli-kirjoja ja Mystery Clubeja. Aloin kuitenkin kyllästyä niiden kaavamaisuuteen. Tykkäsin etenkin suomalaisista romaaneista, ja sellaisista jotka eivät kuulu mihinkään sarjaan.

Mieleen on jäänyt etenkin:

Romaani nimeltä ”Häät Helsingissä”. Tässä teinityttö jostain pikkupaikkakunnalta matkustaa Helsinkiin isänsä häihin, ja kohtaa kaksi tulevaa siskopuoltaan, joista ainakin toinen kohtelee päähenkilöä huonosti. Sitten toinen näistä siskopuolista jotenkin sairastuu, ja päähenkilö ottaa hänen roolinsa juhlissa tai jotain.

Olen itse aivan maalta kotoisin, ja unelmoin, että asuttaisiin Helsingissä, tai että ainakin joku sukulainen asuisi, ja sitten voisi usein käydä siellä.

Tuija Lehtisen Vaniljasyndrooma. Tämä oli yksi kaverini suosikeista. Tykkäsin siitä, että kerrankin oli päähenkilö joka oli aika tavis, eikä mikään superkaunotar.

Sellainen romaani kuin ”Kuka rakastaa Ruusua?” Päähenkilö tutustuu johonkin jännään tyttöön, jolta ottaa vaikutteita.

Luin myös nuorempana teininä jotain sarjaa, jossa oli joku lentoemännäksi opiskeleva nainen (?). Mieleen on jäänyt, että hän asui jonkun kämppiksen kanssa joka oli bimbo mutta kiva ihminen.

Ja sitten oli Marja-Leena Tiaisen Rakas Mikael. Tämän luin uudestaan vuosien jälkeen jokin aika sitten, kun löytyi edullinen e-kirja. Edelleen koskettava ja todenmakuinen. On vanhentunut hyvin.

Joskus 15-vuotiaana löysin Monika Fagerholmin Diivan. Siitä tuli yksi teini-ikäni suosikeista, ja edelleenkin jos haluan palata teini-iän tunnelmiin, tuo kirja vie heti niihin tunnelmiin. Painos oli jo loppu, ja olin menettänyt toivoni sen saamisesta omaan hyllyyn, mutta sitten löysin sen divarista pari vuotta sitten, ja olin onneni kukkuloilla. Mielestäni yksi hienoimmista teini-ikäisen mielenmaiseman kuvauksista, ja rakastan Fagerholmin kirjoitustyyliä.

Tuo Rakas Mikael oli myös minulle yksi suosikki kirja. Toinen  samantyylinen kirja samalta kirjailijalta myös : Poistui kotoaan. Tuija Lehtisen kirjat tärkeitä kuten Mirkka- ja Sara-kirjat sekä monet vanhemmat kirjat kuten Enkelin kuvia hiekassa, R.I.P ja Mun ystävä Rufus. Pitäisi jostain yrittää löytää näitä kirjoja, kun omassa kirjastossa ei ole, vaikka vielä 2010- luvulla luin näitä, kun olin yläkoulussa/lukiossa ja silloin löytyivät. Pitäisikin lukea uudestaan, vaikka kirjojen tunnelma ei välttämättä enää ole niin ihana, kun ei ole sitä nuoruuden "intoa" enää paljon. Omakaan nuoruus ei ollut mitään kovin hyvää aikaa, mutta ehkä elämä oli silloin kuitenkin helpompaa ja olin jo aikuinen, kun "pahin" some aika tuli. Ehkä sitä ei tuntenut itseään niin yksinäiseksi ilman somea ja omassakin koulussa oli paljon tyyppejä, jotka olivat sellaisia vähän yksinäisiä myös. Jos olisi käynyt ne koulut nykyaikana niin varmasti some olisi jättänyt niihin erilaisen varjon. Se nuoruudessa oli myös ihanaa, että silloin jaksoi aina uskoa siihen, että elämä muuttuu. Myöhemmin sitä saattaa vähän menettää kykynsä haaveiluun ja jotenkin ajattelee enemmän realistisesti ja samalla ei enää ole sitä tunnetta niin paljon, että sattuu kaikkea jännittävää ja mukavaa.

Minulla juuri kirjat ja monet bändit olivat tärkeitä, vaikka en koskaan missään keikalla ollutkaan. Olin vähän liian nuori sinne ( alaikäinen) ja vanhemmat eivät päästäneet minnekään festareille mihin iän puolesta olisi voinut mennä ja nämä tapahtumat kaukana muutenkin. CD-levyjä keräsin paljon ja kaikki divarit ja levykaupat olivat vielä pystyssä. Joskus sattui hauskoja hetkiä, kun valitsin levyn vaan kannen perusteella. Minulla oli tärkeintä juuri rock- musiikki ja heviä yritin myös kuunnella osittain sen takia, että tuntemani parhaat tyypit kuuntelivat sitä, mutta samalla itsekin myöhemmin tykkäsi ja nyt se sama maku on säilynyt.

Ehkä nuorisokulttuuri oli myös voimissaan ja meidän koulussakin  oli paljon tyyppejä, jotka pukeutuivat oman genrensä mukaan. Varsinkin juuri musiikin mukaisesti pukeutuvia oli paljon. Hevareita, emoja,  joitakin punkkareita, hip hop- tyylisiä sekä vähän sellaisia "japani-tyylisesti" pukeutuvia myös, gootteja unohtamatta. Silloin oli aina hienoa katsella vähän erikoisia asuja ja päätellä ihmisen musiikkimakua ja persoonaa vaatteidenkin kautta. Itse en koskaan oikein uskaltanut olla erikoisesti pukeutuva, mutta samalla tykkäsin kyllä paljon monen tyylistä ja joskus ostin sellaisia erilaisia vaatteitakin. Ehkä jos olisin löytänyt omantyylisen porukan missä olisi ollut helpomaa olla vähän erilainen niin olisi minunkin tyylini vaihtunut. Nykyisin aika harvoin enää näkee sellaisia vaatteita muiden päällä, jotka oikeasti herättävät kiinnostusta ja tavallaan ovat erottuvia ja erilaisia. Tietenkin festareilla yms tapahtumissa voi nähdä, mutta enää ei välttämättä kadulla iha päivittäisessä elämässä tule vastaan. Sekin on vähän ikävä asia omasta mielestä ja mielelläni näkisin monentyylisiä ihmisiä ja nuoriakin joilla olisi ihan omanlainen tyyli. Tietysti sitäkin löytyy, mutta ehkä se kaikki ei ole enää niin näkyvää ja musiikillakaan ei välttämättä ole niin suurta merkitystä nuortenkaan elämässä ja ehkä moni musiikkigenrekin on hiipumassa ja niitä jotka pitävät ei ole niin paljon. Juuri tuokin, että silloin rock-festarit olivat vielä nimensä mukaisia toisin kuin nyt. Pahoittelen pitkää viestiä :)

https://www.antikvaari.fi/ löytyy aika hyvin vanhempiakin kirjoja, ja jos ei löydy niin kirjan voi laittaa puutelistalle ja saat viestin, jos joku kauppias ottaa sen myyntiin.

Vierailija kirjoitti:

Kirjeenvaihto oli rakas harrastus ja koulupäivän jälkeen kiirehdin aina postilaatikolle kurkkaamaan, oliko tänään tullut kirjeitä. Tiimarista sai parhaat ja halvimmat kirjepaperit. Oi noita aikoja!

Voi hitsit! Että niitä kirjekavereita olikin välillä hirveän paljon! Ihmettelen vieläkin, miten jaksoin kirjoittaa niin monelle. Tapasinkin joitain heistä ja olin yökylässä ympäri Suomea tai he meillä. Ah! Ihania muistoja!

Pieniä ihania asioita teinivuosistani:

-huoneeseen piti kerätä kaikkien tärkeiden ystävien valokuvat, mielellään johonkin kivaan kehykseen

-tietyt laulujen sanat oli tosi tärkeitä ja oli esim. tiettyjä kappaleita, joita kuunteli surullisena tai ikävöidessään jotakuta

-itse ruoan laittaminen tuntui niin aikuiselta: kaverien kanssa erityisesti pizzan tekeminen oli kivaa

-viikko/kuukausirahan saamispäivää odotti kuin kuuta nousevaa

-vanhempia koululaisia katsottiin ylöspäin ja vanhemmista ihastuksista haaveiltiin salaa kaukaa ihaillen

-ihastuksen kohtaaminen koulun käytävällä tai lähekkäin istuminen oli maailman jännittävintä

-jos ihastuksen tiesi hengailevan jossain säännöllisesti, niin itse pyrki samaan paikkaan, jotta näkisi ihastuksesta edes vilauksen

Joo, olin sellainen ujo tyttö, joka ei teininä seurustellut ja sai uppoutua ihastuksen tunteisiinsa ihan itsekseen 😁❤️