Kaukana asuva ystävä hiillostaa tapaamisilla, kuinka usein te näkisitte?

Mun yksi parhaita nuoruuden ystäviä asuu vähän alle 2 h ajomatkan päässä. Nähdään vaihtelevasti, kerran vuodessa tai kerran kahdessa vuodessa. Lähinnä jommalla kummalla on asiaa toisensa kaupunkiin, sitten sillä kokoonpanolla, joka on reissussa. Toinen kaveri asuu noin tunnin ajomatkan päässä. Vieraillaan perheinä toistemme luona noin kerran kahdessa vuodessa. Mua ahdistais toi ap:n tilanne ihan hirveästi myös. 

Meillä suu sekä minun että miehen paras kaveri toisessa kaupungissa, n. 3h matkan päässä. Sen lisäkis on paljon muitakin kavereita, jotka ovat muuttaneet kauemmaksi. Nähdään vaihtelevasti, ei ole mitään tiettyä määrää. Mutta kyllä 4x vuodessa yhden perheen kanssa on hirveän paljon! Ja vielä rankempaa jos siitä koko ajan painostetaan, eli että koko ajan pitää olla tapaamassa tai tapaaminen sovittuna. En jaksaisi.

Meillä on paljon kavereita ja sukua ja jos jokaista nähtäisiin tuohon tahtiin niin ei edes vuoden viikonloput riittäisi. Ja pitäähän sitä saada olla omankin perheen kanssa. Sopiva määrä olisi minulle 1 kyläreissu heille ja 1 kyläreissu meille. Enempää en kaipaa enkä edes haluaisi. Puhelimitse sitten muuten kuulumisten vaihto.

Mulla on yksi ystävä, joka on tismalleen kun ap:n kaveri! Asuvat vaan 50 km päässä meistä, eli tapaamisia on vielä useammin :/ selviämme niistä kyllä ilman yöpymistä, mutta olen silti ihan burnoutissa sen sirkuksen jälkeen. Myös kotimme on aina ihan hävityksen kauhistus, kun lauma lähtee. Aivan kaameaa. Helpompaa on heillä, kun ei tarvitse murehtia, että meneekö tapetit vaihtoon ja miettiä, että kuinka kauan siivoan taas jälkiä. 

Ystäväni ei halua koskaan lähteä mihinkään ilman perhettä, kehuskelee kuinka omistautunut äiti on ja paheksuu, kun joku tuttunsa jätti lapsensa isälle päiväksi ja lähti festareille kuuntelemaan lempibändiään. En voi ymmärtää. Mulla on kaksi pientä lasta, mutta edelleen nautin myös aikuisten asioista ja kaipaan lapsivapaata aikaa. 

Onko sun välttämättä pidettävä kiinni tuolalisesta painostavasta ystävästä? Jos et kerran edes tykkää nähdä? Minä järjestäen karsin kaikki rasittavat kaverit pois pikkuhiljaa. En siedä sitä, että syyllistetään ja painostetaan jos ei olla tiettyyn aikaväliin nähty. Ihan kamalaa tuollainen. Eihän tuollaisessa ole mitään mieltä nähdä kun aina se tapahtuu toisen miellyttämiseksi, eikä perustu omaan haluun. Minulla on paljon kavereita, joita näen joskus vain vuodenkin välein. Silti juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin ja kumpikaan ei märehdi sitä ettei ehditä useammin näkemään.

Sinun on seuraavan kerran oltava jämäkämpi ja pidettävä pääsi, kun ystävä yrittää painostaa sinua kun olet sanonut milloin sopii/ei sovi. Psyykkaat itsesi etukäteen siihen, ja keksit vaikka jonkun valmiin fraasin jota alat toistamaan jos jankkaaminen jatkuu (eli jankkaat vastaan "mutta valitettavasti muu ei nyt sovi").

Jos ystäväsi on jo monta kertaa muuttanut näitä "lapsettomia" tapaamisia, hänellä ei taida olla samaa huolta kuin sinulla tuottaa ystävälleen pettymystä. On toki ihan mahdollista, että tällainen ihminen suuttuu silloin kun ei saakaan "omaa tahtoaan" lävitse, asetit sanasi miten tahansa. Se on toki valitettavaa, mutta ei ole sinun vikasi.

4x vuodessa on paljon etenkin jos vielä tekee vuorotyötä ja viikonloppuvuoroja. Mieluusti ne vapaat viikonloput käyttää kyllä sellaiseen mistä itsekin tykkää. Sano ystävälle suoraan, että haluat nähdä ilman lapsia ja jos ei käy, voithan sinäkin sanoa ettei näkeminen lasten kanssa käy. Voit sanoa, että olit ajatellut jonain tiettynä viikonloppuna lähteä rentoutumaan ilman lapsia ja päätit kysyä ensisijaisesti häntä seuraksi. Mutta jos ei se sovi niin sitten pitää kysellä jotain toista. Voisi toimia etenkin kun ystäväsi kuulostaa olevan mustasukkainen muiden näkemisestä ;)

voi olla, että lapset vaistoaa että teidän välit ei ole ihan kohdallaan, ja kiukuttelee sen vuoksi.

Näen muutenkin niin vähän ystäviäni arjen kiireissä, että ei kyllä olisi mahdollisuutta käyttää koko viikonloppua noin usein vain yhden ystävän tapaamiseen. Lasten harrastukset, omat työt (vuorotyö), miehen työmatkat jne. rytmittävät arkea niin, ettei joka viikko ehdi nähdä yhtään kaveria. Hyviä kavereita näen ehkä 1x/4-6 vkossa, siis suht lähellä asuvia. Yhden kanssa käyn jumpassa ja kävelyillä, häntä näen joka viikko. Mutta en millään jaksaisi viikonloppuisin olla yökylässä (ilmeisesti siis olette aina yötäkin?) noin usein tai kutsua meille yövieraita. Muutenkin rasittaa eri tavalla yövierailut kun niihin menee pakkaamisiin ja matkoihinkin jo aikaa tai vastaavasti ruokien suunnitteluun ja siivoamiseen, ei mikään pieni ähräys. Ja on varmasti muitakin perheitä, joiden näkeminen vie viikonlopusta aikaa kun arkena ei kauemmas ehdi, joten liian tiuhaan tuo olisi minun makuuni. Max 1krt perheen kanssa ja sitten 1-2krt vain ystävän kanssa olisi hyvä.

Ei tuollaisessa ystävyydessä ole ap järkeä. Ei ystävän kanssa vietetyn ajan tulisi perusta sille, että toinen pakottaa tai painostaa näkemään. Kyllä silloin on pahasti pielessä. Sitä paitsi tuota voi verrata siihen kun vaikka töissä tai parisuhteessa jankutetaan jostain asiasta, tulee ärsytys koko asiaa kohtaan ja sitä alkaa välttelemään. Ei se tuosta lopu ellet sano päin näköä mikä mättää tai sitten vaihda ystävää. Ystävät HALUAVAT nähdä oma-aloitteisesti toisiaan, ksoka yhdessä on kivaa. Ei tuo kuulosta siltä!!!!!

Jos sinä et itsekään saa omia lapsiasi hoitoon aina silloin kuin haluaisit, niin miksi kuvittelet, että kaverisi saisi lapsensa hoitoon juuri silloin kun sinulle sopisi? Tajuatko sinä ollenkaan, että sinun ja sinun lapsenpiikojen ja kaverisi ja kaverisi lapsenpiikojen aikataulut eivät käy välttämättä yksiin sinun suunnitelmiesi kanssa?

Kuulostaa vähän siltä, että sinulla on epärealistiset odotukset noilta teidän kaveritapaamisilta tällä hetkellä ja taidat itse olla vähän vieraantunut siitä, millaista lapsiperhearki on monille muille. Jos teillä molemmilla on lapsia, niin et voi odottaa, että lapset saisi lykättyä tuosta noin vaan jonkun toisen hoidettavaksi päiväksi tai pariksi. Haluat aikaa ja laatua, mutta sitä ei ole monissakaan lapsiperheissä mahdollista järjestää. Vaikka olisi mies, niin ei voi olettaa, että miehellä olisi juuri silloin kun sinä haluaisit tyttöjen illan vapaata ja lomaa, että tämä voisi hoitaa lapset. Onko sinun miehelläsi tapana käydä monta kertaa vuodessa poikien huvireissuilla, päivän tai pari ja jättää perhe jonkun muun huolenaiheeksi?

Jos lapselliset tapaamiset ovat sinulle niin vastenmielisiä, niin lopeta tapaamiset kokonaan ja odota parempia aikoja. Etsi sellaista seuraa, jossa lapsia ei tarvitse ajatella ollenkaan. Minä luulen, että tuollaiset tyttöjen tuulettumisreissut ovat aika harvinaisia suurimmalle osalle. Lastenhoitajan saattaa saada tuurilla oikeana päivänä oikeaan aikaan, mutta korkeintaan muutamaksi tunniksi - ei pariksi päiväksi, kun mamma haluaisi lähteä muutaman tunnin ajomatkan päähän toiselle puolelle Suomea tai Viron tai Tukholman risteilylle tai viikoksi jonnekin kauemmaksi... Ihmettelen millaiset turvaverkot sinulla on siellä, jos viitsivät katsoa tuollaista pidemmän päälle.

Tiedän joitain äitejä, joilla on tapana kuuluttaa kovaan ääneen noita tyttöjen lapsettomia reissuja. Tulee mieleen se, että onko sen tarkoituksena vittuilla muille äideille, että ”minäpä pääsen tuulettumaan, sinä et, lällällää...” vai onko sen tarkoituksena sanoa epäsuoraan, että ”kyllä tämä äitiys on niin helvetin rankkaa, mutta on se vaan ihanaa, kun on 3 tai 4 lasta varsinkin kun ne voi jättää isin hoidettavaksi, kiähkiäh...” ;)

Entä jos ystäväsi ei vain kehtaa kertoa, ettei hänellä ole vara mihinkään tukholman risteilyihin tai vastaavaiin. Itselläni ei koskaan ollut :( Oli hirmu turhauttava yrittää selittää sitä sellaisille ihmisille, jotka tosta noin vain pyrähtivät Berliiniin viikonlopuksi. Tosin minä aina vain sanoin, ettne pääse. Kun ei ihmiset tuntuneet tajuavan, ettei mulla oikeasti sitä rahaa ole.

Kerran vuodessa nähdään.

34, oletko lukenut edes kaikkia vastauksia tässä ketjussa vai vain aloituksen?

Olen ap ja vastaanpa vielä kun niin kärkkäästi otit kantaa tuohon lastenhoitoasiaan.

Ensinnäkin tätä on jatkunut jo vuosikaudet, kyse ei ole tilapäisestä ongelmasta. Ollaan aina nähty, siis monta kertaa vuodessa, lasten kera ja yhtään ainoaa kertaa ei silloin olla päästy minnekään ilman lapsia, nopeat poislukien kauppareissut (ei siis shoppailu, vaan ruokakaapin täydennykset 1h). Siis ei edes niin,että miehet olisivat katsoneet lapsia vaikka lauantai-illan ja me oltaisiin menty hetkeksi rauhassa tyttöjen kesken vaikka siiderille tai syömään, tai lenkille tai yhtikäs mihinkään. Mieheni aina ehdottaa tätä ja ystävän mieskin olisi suostuvainen, mutta aina se kariutuu.

En oleta saavani ystävää minnekään monen päivän reissuille kun ei kerran edes muutamaa tuntia kykene uhraamaan ystävyydelle. Siksi olen ehdottanut myös päiväreissuja, siis minä sinne ilman lapsia ja hän jättäisi lapsensa miehelleen. Aina peruuntuu. Minä kyllä raahaan itseni sinne, mutta ei siellä ksokaan odota tyttöjen ilta/päivä, vaan ylläriylläri, lapset jääkin meidän kanssa :(. Sekään ei onnistu, että tulisi meille ja minun mies hoitaisi meidän lapsia päävastuullisesti sen aikaa. Aina on hänellä joku tekosyy millä tulo peruuntuu, vakiosyy on lasten korvatulehdus tms.

Laitoin nuo risteilyt sun muut tuohon vain siksi, että niitäkin olen jo ehdottanut. Siis olen koittanut mahdollisimman monipuolisesti ehdotella erilaista puuhaa jos onkin siitä kiinni ettei häntä joku juttu kiinnosta ja vaikka risteily sitten sattuisi innostamaan. No ei ole ollut vaikutusta onko tekeminen ilmaista vai ei. Hänellehän se ei juuri mitään maksa jos minä menen sinne, mutta kun niinkään päin ei ilman lapsia koskaan onnistu.

Ja ei kyllä mielestäni voi puhua epärealistisesta kuvasta lapsiperhe-elämästä. Me näemme 90% ystävistäni perheen kera, ennemminkin voisi jo puhua perhetutuista kun kummankaan erillisistä ystävistä. Ja tosi kivasti onnistuu. Lapset leikkii, aikuiset tekee siinä ohessa ruokaa ja juttelee niitä näitä, lapset ajoissa petiin aj sitten alkaa aikuisten ilta. Ei yhdenkään muun perheen kanssa ongelmaa! Mutta tämän yhden perheen näkeminen on pelkkää lapset, lapset ja lapset ja sitten koko porukka aikuiset mukaanlukien nukkumaan. Aikaa ystävän aknssa olemiselle ei yksinkertaisesti jää ollenkaan, joten siksi koen,että olisi kiva nähdä ilman lapsia.

Lapsenvahtia ei tarvita jos miehet on lasten kanssa. Luulisi, että lähes 10 vuoden aikana nyt sentään joskus aikataulut kävisi yksiin jos halua vain olisi, eikö? Niin ja kyseenalaistit sitä, että jäänkö minä lapsenvahdiksi jos mies lähtee kavereiden kanssa, tottakai jään! Ehkä kerran pari vuodessa vaivataan muita, silloinkin vain jos on esim. lapsettomat häät tms. Ja tiedän,e ttä ystäväni mieskin käy poikiensaunailloissa sun muissa ja muksut on ystäväni huolehdittavana. Että ei luulisi siitä olevan kiinni.

Olen tätä nyt pohtinut ja tullut siihen lopputulokseen, että näen kerran, max pari kertaa vuodessa ja enemmän vain jos sopii nähdä vain pelkästään aikuisten kesken. Olen kiinnostunut viettämään aikaa ystäväni seurassa, en ensisijaisesti hänen lastensa. Jos lapset kuuluu aina kauppaan kun näen ystävää, näen sitten mieluummin sellaisia ystäviä joiden kanssa lasten läsnäolo tuo vain lisää iloa eikä harmia ja vaivaa!

Etkö voisi seuraavalla kerralla sanoa suoraan ystävälle, että et jaksa lasten jatkuvaa riehumista ja tappelua ja kinastelua ja möykkää ja että nyt on pakko järjestää jotain, missä saavat energiansa purettua, jotta kestetään olla täällä.

Ja joskus on vaan hyväksyttävä, että ei löydetä yhteistä säveltä ja ystävyys jää. Se on ikävää, mutta aina sitä ei voi estää. Ehkä se sävel löytyy taas sitten kun lapset ovat isompia.

Tuo 4 x vuodessa on minusta aika paljon koko viikonlopun tapaamisille. Ainakin meillä on tosi paljon aina sitä ohjelmaa ja joskus vaan toivoisi, että olisi viikonloppu, jolloin voisi vaan olla koko perhe tekemättä mitään ihmeellistä. Kun on isovanhempia, sukualisia, serkkuja, kavereita, kummeja, harastuksia, mökki yms. niin yhdelle perheelle 4 viikonloppua vuodessa on aika paljon. Erityisesti mua pistää silmään tuo, että ystäväsi on katkera, jos tapaatte muita - hän taitaa ripustautua vähän liikaa sinuun.

Sano seuraavaan ehdotukseen ihan suoraan, että nyt ei ole lähiaikoina vapaita viikonloppuja ja se yksi, mikä on vapaa, niin haluatte pitää sen ihan vaan kotona rauhoittumiseen.

Mitä jos vaan perheen kanssa varaisitten vaikka sinne kylpylään yhden yön loman ja ilmoittaisit ystävälle, että me ollaan menossa sinne ja sinne sinä ja sinä päivänä, tulkaa tekin. Jos ei tule, niin ei tule, mutta on ainakin mahdollisuus.

kyllä sun pitää ystävällisesti sanoa oma tahtosi, et sä muuten jaksa. Eihän sitä voi kukaan ulkopuolelta määritellä kuinka monta kertaa on sopiva tavata. Itse sen päätät omiin muihin menoihisi suhteuttaen. Oikean ystävän kanssa pitäisi pystyä puhumaan myös vaikeammista asioista.

Ei sinun tarvitse vedota, että reissaaminen ei nyt onnistu teidän lasten kanssa, kun matkustelette muutenkin. Sano ystävällesi, että tarvitset ehdottomasti yhteistä aikaa ystäväsi kanssa ilman lapsia ja miehiä. Kertomastasi kuultaa läpi, että ystäväsi tarvitsisi omaa aikaa vielä enemmän kuin sinä, mutta sitä et ehkä voi kuuluttaa sitä ääneen.