Lue keskustelun säännöt.
Muita joita hävettää syödä seurassa?
30.07.2013 |
En kehtaa syödä esim. työporukan kanssa missään. Syön aina eväät oman työpöydän ääressä ja sellaisena ajankohtana ettei varmasti kukaan näe. Työkaverit jotenkin aistivat mun vaivautuneisuuden tässä asiassa ja jos joku sattuu yllättämään mut syömästä, niin heti kommentoivat mitä syön ja usein jopa naureskelevat (vaikka syön aivan perusruokaa, en mitään ihmeellistä).
Joskus alkuaikoina kutsuivat mua vielä mukaan syömään jos lähtivät porukalla jonnekin, mutta enää eivät pyydä koska en kuitenkaan ikinä lähde.
Jos oon vaikka ystäväperheen luona syömässä, en koskaan kehtaa ottaa lisää ruokaa. Syön vain vähän ja poden mieluummin vaikka nälkään kuin santsaan. Oman perheen, omien vanhempien ja appivanhempien luona syön normaalisti.
Varmaan tässä on jotain tekemistä mun loputtoman painontarkkailun kanssa ja sen että kärsin jonkinasteisesta syömishäiriöstä nuorempana.
Miten tästä pääsee eroon? Jos syön pakon edessä jossain porukassa ravintolassa mikään ei pysy näpeissä kun kädet tärisee ja kaikki liikeradat on väkinäisiä.
Kommentit (3)
Mulla tota ihan samaa, ja uskon täysin että on nuoruuden syömishäiriöiden tulosta. Inhoon yli kaiken syödä porukassa, enkä siis sitä edes harrasta. Tuntuu että tukehdun ruokaan, tulee sellaista ns. nielemisvaikeutta. Mulla on aina eväät töissä mukana ja syön yksin. Ei muakaan enää kukaan pyydä mukaan ulos syömään. Tutussa porukassa syöminen luonnistuu normaalisti. Mä en oikeen edes jaksa uskoa että tuo tuosta mihinkään häviäisi - jotenkin oppinut elämään tuon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama juttu. En vaan tykkää syödä seurassa, mieluummin tosiaan sitten vaikka ilman ruokaa. Vähän voin jotain syödä, mutta koko ajan pelkään että mua pidetään kauheena rohmuna. Minäkin olen kuullut töissä kuittailua, kerran mulla oli semmonen 400 gramman valmiskiusaus yms. jonka olin kaatanut lautaselle. Se ilmeisesti näytti kauhean suurelta annokselta, kun miespuolinen vanhempi työkaveri tuli kommentoimaan: "Noin pieni tyttö ja noin paljon ruokaa!" Ei kai se mitään sillä tarkoittanut, mutta tuli olo että syönkö mä tässä nyt jotenkin liikaa, eikö naiset sais syödä näin. Tuttujen ihmisten kanssa voin kyllä lähteä ravintolaan, mutta jos on vähänkin vieraampia tai jos pitäis esittää jotenkin hienompaa ihmistä (jos mukana on vaikka miehen sisko) niin en vaan osaa rentoutua ja nauttia siitä syömisestä.
Mulla ei ole taustalla edes mitään syömishäiriötä, lähinnä vaan olen huolestunut että muut pitää mua jonain suursyömärinä ja possuna.
Itse vihaan niin seurassa syömistä kuin julkisella paikalla yksinkin syömistä. En vain tahtoisi kenenkään näkevän minua syömässä. Minulla on ollut syömishäiriö hyvin nuoresta lähtien, joten siitähän tämä varmasti johtuu.
Siltikin olen aina pakottanut itseni niin opiskelu- kuin työpaikkaruokaloihinkin, koska en kuitenkaan tahdo olla joukosta erottuva. Samoin suostun välillä läheisteni kutsuihin mennä ulos syömään, vaikka sitä vihaankin. Tärkeintä on pystyä salaamaan syömishäiriö.
Yksi mihin en ole koskaan pystynyt, on syöminen ihastuksen tai muuten suht tuntemattoman miehen kanssa ja tämä harmittaa todella paljon.