Mies ihmetteli "Miten ne muut sitten selviävät?", kun
kerroin arjen olevan raskasta erityislapsen ja vauvan kanssa miehen tehdessä arkena 11 h työpäiviä, useasti ylitöitä viikolla kuitenkin, eli työpäivät voivat olla jopa 19 h!!!! Lisäksi viikonlopputöitä. Harrastaa monta kertaa viikossa useamman tunnin kerraallaan silloin kun ei ole ylitöissä. MInä vastaan kotona kaikesta. Silti mies valittelee, kun en käytä enempää rahaa perheen talouden hyväksi. Olen siis hoitovapaalla ja saan sen 300 eur noin. Kaikki menee ja vanhat säästöt työssäolon ajalta on menneet. Mies ei tajua, että minun kotona olni mahdolistaa hänen työnsä ja harrastuksena. Kun tässä valittelin jaksamisen kohta loppuvan miesihmettelimiten muut selviävät jaminäen. En tajua tai halua tajuta, että muilla tuttavillamme on apuja lastenhoidossa, meillä ei ketään. Muut miehet tekevät normaalia työpäivää jaovat vähentäneet harrastuksiaan pikkulapsivaiheessa. Voiko miesoikeasti olla noin nuijaettei tajua vai vaan itsekäs ja siksi vähättelee osuuttani?
Kommentit (64)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 19:42"]
TAAS KERRAN: MISTÄ TE NOITA KUSIPÄÄUKKOJA OIKEIN ONNISTUTTE NAARAAMAAN JA MENETTE VIELÄ VAPAAEHTOISESTI IHMISSUHTEESEEN NIIDEN KANSSA JA VÄSÄÄTTE LAPSIAKIN!!!
Ei hyvää päivää....
[/quote]
IHAN OIKEASTI. LOPETA SE CAPSLOCKIIN NOJAAMINEN. SE TUNTUU TODELLA LOUKKAAVALTA.
Sinulle on jo niin monta kertaa selitetty tämä asia, että en viitsi enää kuin tämän viimeisen kerran: kun se mies on ollut samaa mieltä kaikesta ennen lasten hankkimista. Teoria ja käytäntö eivät olekaan kohdanneet miehen pään sisällä.
MIKSI sä olet alkanut suhteeseen tuollaisen kanssa... ja nyt teet vielä TOISEN lapsen? Eikö eka lapsi opettanut, että mies on huono isä ja puoliso? Älä alistu tollaseen.
Off topic, mutta raha-asioista sellainen pikku juttu, että kaikilla työpaikoilla ja kaikissa tehtävissä ei makseta ylitöistä. Monilla on kokonaispalkka ja monilla sesonkiluonteinen työ, jossa välillä painetaan pitkää päivää, mutta ylityöt korvataan vain vapaalla - joita sitten on vaikea pitää, kun tuntuu että aina olisi töitä mitä tehdä. Itsekin olen tällaisessa työssä.
Alan ymmärtämään miksi ihmiset näkevät eron hyvänä ja elämää helpottavana vaihtoehtona, jos ihmisten perhe-elämä on ap:n kuvailemaa muillakin.
Itse olen käytännössä yh, koska erosimme lapsen isän alkoholismin takia. Ja se on hetkittäin tosi rankkaa, ja yksin on vastuussa "kaikesta": Lapseni isä on huono isä monellakin mittarilla mitattuna, mutta kyllä nämä aloituksen kaltaiset tarinat vetävät pohjat. Ja olen onnellinen omasta elämäntilanteestani, jossa exän puolelta lapsemme edelle menee vain yksi asia. Ja asia johon ei tunnu olevan mitään valinnanvaraa, se nyt vaan on niin. Välillä parempi ja välillä huonompi viikko.