Lue keskustelun säännöt.
Mies ihmetteli "Miten ne muut sitten selviävät?", kun
12.08.2013 |
kerroin arjen olevan raskasta erityislapsen ja vauvan kanssa miehen tehdessä arkena 11 h työpäiviä, useasti ylitöitä viikolla kuitenkin, eli työpäivät voivat olla jopa 19 h!!!! Lisäksi viikonlopputöitä. Harrastaa monta kertaa viikossa useamman tunnin kerraallaan silloin kun ei ole ylitöissä. MInä vastaan kotona kaikesta. Silti mies valittelee, kun en käytä enempää rahaa perheen talouden hyväksi. Olen siis hoitovapaalla ja saan sen 300 eur noin. Kaikki menee ja vanhat säästöt työssäolon ajalta on menneet. Mies ei tajua, että minun kotona olni mahdolistaa hänen työnsä ja harrastuksena. Kun tässä valittelin jaksamisen kohta loppuvan miesihmettelimiten muut selviävät jaminäen. En tajua tai halua tajuta, että muilla tuttavillamme on apuja lastenhoidossa, meillä ei ketään. Muut miehet tekevät normaalia työpäivää jaovat vähentäneet harrastuksiaan pikkulapsivaiheessa. Voiko miesoikeasti olla noin nuijaettei tajua vai vaan itsekäs ja siksi vähättelee osuuttani?
Kommentit (64)
Avioliitossa mies toivoo, että nainen ei muuttuisi ja nainen toivoo, että mies muuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille näille ihmettelijöille antaisin neuvoksi kokeilla toisen osaa puoli vuotta. Pätee ihan kumpaankin suuntaan.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 20:43"]
Kaikille näille ihmettelijöille antaisin neuvoksi kokeilla toisen osaa puoli vuotta. Pätee ihan kumpaankin suuntaan.
[/quote]
No ainakaan meidän tapauksessamme mies ei missään tapauksessa haluaisi jäädä koti-isäksi. Ap
On nuija. Jos ei tajua ettet ole orja 24/7 niin tyhmähän tuo on. Tehköön velvollisuutensa töissä JA kotona ja sitten ihmetelköön. Koti ja perhe on yhteinen yritys.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 20:45"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 20:43"]
Kaikille näille ihmettelijöille antaisin neuvoksi kokeilla toisen osaa puoli vuotta. Pätee ihan kumpaankin suuntaan.
[/quote]
No ainakaan meidän tapauksessamme mies ei missään tapauksessa haluaisi jäädä koti-isäksi. Ap
[/quote]
"Ei halua". Entä jos et anna vaihtoehtoa. Sanot että nyt on minun vuoro mennä töihin ja sinun jäädä kotiin. Tai sitten toinen vaihtoehto on että kumpikin käy töissä ja hoitaa kotia tasa-arvoisesti. Ei tuo voi mennä noin loputtomasti että toinen tekee mitä haluaa ja toinen riutuu ja katkeroituu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No saa sossusta mahdollisesti lainaan, mutta jos teillä on esim. myyntiin menevä omakotitalo tai asunto, joudut maksamaan takaisin sitten kun saat omaisuutta osituksesta.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 20:37"]
Saako mistään avustuksia takuuvuokran maksuun? Joissain kohteissa pyytävät jopa 3 kk takuuvuokria, yleensä 2 kk. Yhdenkin kk vuokran maksu tuottaisi vaikeuksia!
[/quote]
Voit kertoa, että me muut äidit selviämme hienosti, kun meillä on mies, joka tekee normaalipituista työpäivää, tulee töistä suoraan kotiin eikä oikeastaan harrasta mitään omiaan. Käy ruokakaupassa, siivoaa, laittaa ruokaa ja pesee pyykkiä. Kaikkea pyytämättä. Lähtee lapsen kanssa toisinaan ulos, että äiti voi tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä mitään. Kavereillaan mies käy joskus ja ottaa usein lapsen mukaan. Meillä muilla yleensä ei ole yhtä aikaa erityislasta ja vauvaa.
Ja jotkut meistä käyvät töissä, jolloin mies hoitaa lapsen hoitoonviennin ja vaimon työmatkojen aikana koko arjen pyörittämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n mies tekee tasan niin kauan mitä tahtoo kuin AP sen sallii. Jos oikeasti haluat muutosta TEE SE!
Tietysti sinun olisi pitänyt tajuta miehen asenne jo ennen lapsia ja sopia miten asiat hoidetaan ja pysyä lujana sen sopimuksen kanssa. Nyt on liian myöhäistä eli miehen (JA SINUN) on muututtava. Muutettava asennetta ja käyttäytymistä jos haluatte jatkaa yhdessä.
Tietysti voit narista lopun ikääsi jos olet niin nössö että vaan valitat täällä.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 19:42"]
TAAS KERRAN: MISTÄ TE NOITA KUSIPÄÄUKKOJA OIKEIN ONNISTUTTE NAARAAMAAN JA MENETTE VIELÄ VAPAAEHTOISESTI IHMISSUHTEESEEN NIIDEN KANSSA JA VÄSÄÄTTE LAPSIAKIN!!!
Ei hyvää päivää....
[/quote]
Niinpä. Samaa tässä mietin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 19:48"]
Voi ne oikeasti olla nuin nuijia. Ja kakkoselle ei kaikki naiset halua sellaisia munattomia tossun alla olevia miehiä kuin sinulla on! Vaihtakaa joskus viikoksi osia ap niin miehesi saattaisi tajuta sinua paremmin.
[/quote]
:D Vaan haluavat ap:n miehen kaltaisia miehiä?? Miksi sitten valittaa jos tuollainen mies on haluttu.
Ihan järkyttävä mies sulla. Huh huh,ihan kauheaa :( oisko jollakin neuvoja mitä tuollaisessa tilanteessa naisen pitää tehdä ja sanoa että saataisiin tilanne paremmaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2:n kysymys on sinänsä aiheellinen, mutta täysin hyödytön. Ap on jo ratkaisunsa tehnyt, eikä niiden mahdollisen tyhmyyden päivitteleminen auta ketään tai muuta mitään.
Minusta tilanteeseen on olemassa vain yksi ratkaisu: mene töihin. Se ei ole lapsille kuolemaksi (joillekin erityislapsille hoidossa olemisesta voi olla oikeasti jopa apua ja hyötyä). Silloin sinulla on mahdollisuus omaan aikaan -on paljon helpompi sopia päivistä jolloin olet myöhempään töissä (=eli oikeasti teet jotain ”omaa”, käyt urheilemassa tai mitä nyt haluatkaan tehdä) kuin yrittää saada toista tulemaan ajoissa töistä kotiin. Kun on sovittu että mies hakee lapset hoidosta, se on tehtävä, toisin kuin kotiin tuleminen jota voi aina venyttää. Lisäksi sinulla on silloin omaa rahaa, mikä ilmeisesti miehesi maailmankuvassa oikeuttaa yhteen jos toiseenkin asiaan. Ja ehkä mies oppii myös arvostamaan kotona tehtävää työtä, kun joutuu sitä itsekin tekemään (otat, totta kai, alusta asti sen asenteen että et vastaa yksin kotitöistä kun olet töissä).
Tsemppiä ap!
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 21:26"]
Ihan järkyttävä mies sulla. Huh huh,ihan kauheaa :( oisko jollakin neuvoja mitä tuollaisessa tilanteessa naisen pitää tehdä ja sanoa että saataisiin tilanne paremmaksi?
[/quote]
Tätä samaa ihmettelin, mitä pitäisi tehdä? Ap:ta syyllistetään, mutta ei anneta konkreettisia ohjeita. Sekin asia on unohdettu, että ihminen muuttuu, eli vaikka niinkuin jos oikein ymmärsin, ap:n mies halusi perheen ja osallistua, mutta sitten muuttuikin. Tässä moni lähtee siitä ajatuksesta, ettei mies olisi koskaan edes luvannut mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon täällä ennenkin neuvonut vähän samoissa ongelmissa että ala toimia itse niin kuin mies tekee. Ilmoitat sille että menen nyt kahville mirkun kanssa, painut ovesta ulos. Ja toisena päivänä sanot että nyt menen uimaan, heippa! Jos ja kun tulee vastustusta, olet ihan rauhassa ja hämmästynyttä ilmettä vaan naamalle, ai mitä ihmettä, näinhän meillä on tapana. Aloita saman tien joku viikottainen harrastus, nythän on just se aika kun kaikki alkaa.
Edelleen tuossa on tasan kaksi vaihtoehtoa.
Joko molemmat menevät töihin ja lapset hoitoon = yhtä paljon vastuuta joka alueella tai mies välillä kotiin ja Ap töihin.
Jos mies ei suostu edes pariterapiaan niin se pitää pakottaa ottamaan lapsista vastuuta.
Kai lapsetkin haluaisivat tuntea oman isänsä ja nähdä hänestä muunkin kuin loittonevan selän.
"Mies jopa syyllisti ja painosti minua, kun mietin lasten hankkimista."
"Ei halua minun menevän töihin."
"mies ei missään tapauksessa haluaisi jäädä koti-isäksi"
Ap, niinkuin joku muu jo totesikin, sinä itse olet mahdollistanut, että mies toimii näin. Mutta - sinä voit muuttaa omia toimintatapojasi. Kunnioita itseäsi sen verran, ettet enää anna miehen pompotella sinua miten tahtoo.
Miten me muut selvitään?
Meillä molemmat vanhemmat lopettivat kaikki harrastukset silloin kun esikoinen syntyi. Harrastukset pysyi poissa niin kauan kunnes pikkulapsiarki alkoi sujua eli muutaman vuoden. Mies myös vähensi töitään esikoisen syntymän myötä. Puolisen vuotta teki tavallista vähemmän. Ei siis ylitöitä eikä edes täysiä tunteja. Mies osallistui kotitöihin ja vauvan hoitoon.
Miehen ollessa kotona minä sain käydä rauhassa esim. lenkillä ja sen jälkeen pitkässä suihkussa. Käytiin yhdessä koko perheellä kyläilemässä, vauvauinnissa tai kävelylenkillä. Meillä oli äärimmäisen valvottava vauva, ja yöllä meillä oli valvontavuorot; mies nukkui iltayön ja sen jälkeen vuorottelimme kahden tunnin jaksoissa, minä sain sitten aamulla nukkua pidempään, kun mies lähti töihin.
Kaupassa käytiin suurin piirtein vuorotellen. Minä tein ruokaa, mutta jos vauva oli ollut hankala ja ruoka oli jäänyt tekemättä, niin mies paikkasi illalla.
Meidän lapsi ei ollut erityislapsi, mutta luultavasti aika rajoilla mentiin ajoittain. Nyt lapsia on kolme, minä teen vähemmän töitä, mies tekee ihan reilustikin. Molemmat harrastaa. Vaikka mies on paljon töissä, niin vapaa-ajan on meidän kanssa ja 2 tuntia viikossa harrastaa yhtenä iltana. Sesonkiaikoina miehen työpäivät venyy 18-tuntisiksi, silloin kyllä rassaa. Mutta sesongit on kahdesti vuodessa, joten ne pitää vain kestää. Mutta kummasti se heti siinäkin muutaman viikon aikana alkaa tuntumaan, että mies ei ole perheen osallinen ja silti sille pitää palvella ruokaa ja puhtaita vaatteita eteen. Meillä mies kuitenkin yrittää ymmärtää, että ne viikot on mullekin rankkoja ja pyrkii hyvittämään sitä olemalla sitten kunnolla läsnä silloin, kun töissä helpottaa.
Ei mullakaan mikään täydellinen mies silti ole. Ei se oikeesti tiedä yhtään millaista on olla lapsista ja kodista vastuussa tauotta. Mutta kyllä se yrittää uskoa, kun minä sanon miltä musta tuntuu.
Miten ap:tä mukamas auttaa se, että hän menee töihin. Kyllä te ehdottajatkin tiedätte, että siinä käy niin, että sen jälkeen ap käy töissä ja hoitaa sen lisäksi yksin kaikki kodin ja lasten hommat. Mies jatkaa hummailuaan kuten ennenkin.
Jos teillä ehdottajilla onkin niin vastuulliset miehet, että ne tajuaa, että jos molemmat käy töissä, niin molemmat osallistuvat kotona yhtä lailla, niin se ei tarkoita, että ap:n mies tajuaisi saman asian. Kun ei ole tähän mennessä tajunnut, niin miksi mukamas tajuaisi sillä, että ap menee töihin.
On aivan hulluutta kuvitella, että mies muuttaisi ajankäyttöään sillä, että ap menee töihin.
Mutta toki muuten työnteko toisi ap:lle uutta itsenäisyyttä. Oman rahan ansaitseminen toisi uusia vaihtoehtoja. Elämänpiirin laajeneminen antaisi uutta energiaa. Lapsiakin jaksaa hoitaa paremmin, kun hoitaminen ei ole ympärivuorokautista, kun pääsee päiväksi töihin lepäämään.
En jaksanut kaikkea lukea. Meillä jätin miehen parina iltana ja kaksi kertaa koko päiväksi lasten kanssa. Aivan järkyttävä sotku, vihainen mies. Mies totesi, ettei pysty hoitamaan kotia ja lapsia ja toivoi, että jäisin talvella kokonaan kotiin (tarkoituksena tehdä viikonloppu töitä, mies lasten kanssa). Tämän jälkeen on lähtenyt huomattavasti enemmän mukaan leikkipuistoon, leikkinyt lasten kanssa kun olen siivonnut yms.
Saako mistään avustuksia takuuvuokran maksuun? Joissain kohteissa pyytävät jopa 3 kk takuuvuokria, yleensä 2 kk. Yhdenkin kk vuokran maksu tuottaisi vaikeuksia!