Miksi mies on naisen kanssa jota ei pidä kauniina?

Lihavat naiset ottaa yleensä tosi hyvin poskeen ja rumat naiset suostuu tekemään melkein mitä tahansa sängyssä. Miellyttämään miestä. Tapailin/ olin suhteessa tukevaan melko rumaan naiseen, joka teki kaiken mitä keksin pyytää (rimming, tuntien bj sessiota, kurkkuun asti otti ja oksensi, nuoli likaiset varpaat jne).

Kauniit naiset "tuntevat arvonsa" ja eivät halua tehdä ällöttävä juttuja. Ovat usein aika tylsiä sängyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä samasta syystä kuin miksi minä ajan vanhalla ja ruosteisella autolla? Rahat ja luottotiedot ei vain riittänyt parempaan ja vaihtoehtona olisi ollut kävellä. Eli kun siirretään tämä sama parisuhdemarkkinoille, niin miehellä ei ollut ulkonäköä ja luonnetta jotta olisi saanut itseään miellyttävän naisen ja koska ei halua olla yksin, niin ottaa sen minkä uskoon saavansa. Ja kyllä mies sopeutuu siihen epämiellyttäväänkin.

Miehille on ilmeisesti kauhistus olla yksin. Miksi? En ole koskaan tuntenut yhtään naista, joka mieluummin "sopeutuisi epämiellyttävään" kuin olisi yksin.

Monelle se vaan on kauhistus tai paremminkin häpeä.

Mies hyötyy naisesta jollakin muulla tavalla, nainen voi olla varakas ja mies velkainen rotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä samasta syystä kuin miksi minä ajan vanhalla ja ruosteisella autolla? Rahat ja luottotiedot ei vain riittänyt parempaan ja vaihtoehtona olisi ollut kävellä. Eli kun siirretään tämä sama parisuhdemarkkinoille, niin miehellä ei ollut ulkonäköä ja luonnetta jotta olisi saanut itseään miellyttävän naisen ja koska ei halua olla yksin, niin ottaa sen minkä uskoon saavansa. Ja kyllä mies sopeutuu siihen epämiellyttäväänkin.

Miehille on ilmeisesti kauhistus olla yksin. Miksi? En ole koskaan tuntenut yhtään naista, joka mieluummin "sopeutuisi epämiellyttävään" kuin olisi yksin.

Monelle se vaan on kauhistus tai paremminkin häpeä.

Osaatko kertoa miksi? Näin naiskökulmasta häpeällisempää on sen luokan läheisriippuvuus, että mieluummin "sopeudutaan epämiellyttävään" kuin ollaan ilman parisuhdetta. Jos kyse on jostakin sosiaalisesta paineesta, ikä vapauttaa sellaisesta jo kolmenkympin jälkeen, itsetunnon kasvaessa.

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt, voisihan se hyväkäs tarjota hyvää seuraa. Mitä, eikö vakuuta? 😄

Riippuu mitä se seura sitten vaatii. Jos kokkaan, siivoan jne. ja toinen tarjoaa vain seuraa, niin otan helpomman kautta ja asun yksin. Kotitöitä vähemmän ja seuraa voi saada kavereilta.

Kaverin kanssa yhteisasumisessa olisi omat etunsa mutta tunnen kaverini eli haitat olisi etuja suuremmat eli ei maksa vaivaa. Kun taloudellisestikaan ei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt, voisihan se hyväkäs tarjota hyvää seuraa. Mitä, eikö vakuuta? 😄

Riippuu mitä se seura sitten vaatii. Jos kokkaan, siivoan jne. ja toinen tarjoaa vain seuraa, niin otan helpomman kautta ja asun yksin. Kotitöitä vähemmän ja seuraa voi saada kavereilta.

Kaverin kanssa yhteisasumisessa olisi omat etunsa mutta tunnen kaverini eli haitat olisi etuja suuremmat eli ei maksa vaivaa. Kun taloudellisestikaan ei ole pakko.

Aivan. Näin naiset useimmiten näkevät asian.

Vierailija kirjoitti:

Mutta entä, jos et viihdy puolisosi seurassa, et pidä hänestä ihmisenä, eikä hän kelpaa sinulle alkujaankaan. Et pidä edes ulkonäöstä, eikä teillä ole suhteessa seksiä lähes lainkaan. Ja sekin vain miehen ollessa humalassa.  Taloudellisesti mies ei hyödy suhteesta mitenkään. Niin miksi silti mies haluaa tällaiseen suhteeseen ja jopa kosii mennäkseen naimisiin? 

Kuulostaa kyllä äärimmäisen epätodennäköiseltä tai harvinaiselta. Sellaisissa voi olla kyse mistö tahansa mielenoikusta, vaikkapa jostain sairaudesta. Järkevää selitystä järjettömyyksiin on oikeastaan turha edes etsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä samasta syystä kuin miksi minä ajan vanhalla ja ruosteisella autolla? Rahat ja luottotiedot ei vain riittänyt parempaan ja vaihtoehtona olisi ollut kävellä. Eli kun siirretään tämä sama parisuhdemarkkinoille, niin miehellä ei ollut ulkonäköä ja luonnetta jotta olisi saanut itseään miellyttävän naisen ja koska ei halua olla yksin, niin ottaa sen minkä uskoon saavansa. Ja kyllä mies sopeutuu siihen epämiellyttäväänkin.

Miehille on ilmeisesti kauhistus olla yksin. Miksi? En ole koskaan tuntenut yhtään naista, joka mieluummin "sopeutuisi epämiellyttävään" kuin olisi yksin.

Monelle se vaan on kauhistus tai paremminkin häpeä.

Osaatko kertoa miksi? Näin naiskökulmasta häpeällisempää on sen luokan läheisriippuvuus, että mieluummin "sopeudutaan epämiellyttävään" kuin ollaan ilman parisuhdetta. Jos kyse on jostakin sosiaalisesta paineesta, ikä vapauttaa sellaisesta jo kolmenkympin jälkeen, itsetunnon kasvaessa.

Sosiaalisesta paineesta arvelisin enimmäkseen johtuvan. Monella se hätä kyllä alkaa siinä lähempänä kolmeakymmentä, koska nuorena on ihan ok olla sinkku vaikka vielä 25 vuotiaana. Vanhemmiten sitä alkaavanhemmat ja tuttavat ihmetellä ja kun omat aikalaiset on enimmäkseen jo pariutuneet ja perustaneet perheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä samasta syystä kuin miksi minä ajan vanhalla ja ruosteisella autolla? Rahat ja luottotiedot ei vain riittänyt parempaan ja vaihtoehtona olisi ollut kävellä. Eli kun siirretään tämä sama parisuhdemarkkinoille, niin miehellä ei ollut ulkonäköä ja luonnetta jotta olisi saanut itseään miellyttävän naisen ja koska ei halua olla yksin, niin ottaa sen minkä uskoon saavansa. Ja kyllä mies sopeutuu siihen epämiellyttäväänkin.

Miehille on ilmeisesti kauhistus olla yksin. Miksi? En ole koskaan tuntenut yhtään naista, joka mieluummin "sopeutuisi epämiellyttävään" kuin olisi yksin.

Monelle se vaan on kauhistus tai paremminkin häpeä.

Osaatko kertoa miksi? Näin naiskökulmasta häpeällisempää on sen luokan läheisriippuvuus, että mieluummin "sopeudutaan epämiellyttävään" kuin ollaan ilman parisuhdetta. Jos kyse on jostakin sosiaalisesta paineesta, ikä vapauttaa sellaisesta jo kolmenkympin jälkeen, itsetunnon kasvaessa.

Sosiaalisesta paineesta arvelisin enimmäkseen johtuvan. Monella se hätä kyllä alkaa siinä lähempänä kolmeakymmentä, koska nuorena on ihan ok olla sinkku vaikka vielä 25 vuotiaana. Vanhemmiten sitä alkaavanhemmat ja tuttavat ihmetellä ja kun omat aikalaiset on enimmäkseen jo pariutuneet ja perustaneet perheen.

Jännä, että koet noinpäin. Olen myös yllättynyt siitä, että perhenormi on vielä noin vahva? Täällä ne vanhempien ja tuttavien mielipiteet painavat vuosi vuodelta vähemmän, mitä nuorempi oli, sen enemmän niistä otti itseensä. Teki miten teki, aina on joku jolle ei kelpaa, siksi sille alkaa vähitellen vain kohauttaa olkapäitään. Lopultahan jokainen on oman elämänsä puikoissa, riippumatta muiden todellisista tai oletetuista asenteista.

Tämä otsikko on hämäävä koska siinä puhutaan vain kauneudesta mutta tekstissä myös siitä että ei halua seksiäkään toisen kanssa ollenkaan. Näillä ei ole juurikaan tekemistä toistensa kanssa. Monella meistä rumista ihmisistä on oikein hyvä seksielämä parisuhteessa ja toisaalta on myös kauniita ja komeita joiden parisuhteessa seksi on ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä samasta syystä kuin miksi minä ajan vanhalla ja ruosteisella autolla? Rahat ja luottotiedot ei vain riittänyt parempaan ja vaihtoehtona olisi ollut kävellä. Eli kun siirretään tämä sama parisuhdemarkkinoille, niin miehellä ei ollut ulkonäköä ja luonnetta jotta olisi saanut itseään miellyttävän naisen ja koska ei halua olla yksin, niin ottaa sen minkä uskoon saavansa. Ja kyllä mies sopeutuu siihen epämiellyttäväänkin.

Miehille on ilmeisesti kauhistus olla yksin. Miksi? En ole koskaan tuntenut yhtään naista, joka mieluummin "sopeutuisi epämiellyttävään" kuin olisi yksin.

Monelle se vaan on kauhistus tai paremminkin häpeä.

Osaatko kertoa miksi? Näin naiskökulmasta häpeällisempää on sen luokan läheisriippuvuus, että mieluummin "sopeudutaan epämiellyttävään" kuin ollaan ilman parisuhdetta. Jos kyse on jostakin sosiaalisesta paineesta, ikä vapauttaa sellaisesta jo kolmenkympin jälkeen, itsetunnon kasvaessa.

Sosiaalisesta paineesta arvelisin enimmäkseen johtuvan. Monella se hätä kyllä alkaa siinä lähempänä kolmeakymmentä, koska nuorena on ihan ok olla sinkku vaikka vielä 25 vuotiaana. Vanhemmiten sitä alkaavanhemmat ja tuttavat ihmetellä ja kun omat aikalaiset on enimmäkseen jo pariutuneet ja perustaneet perheen.

Kyllä monilla ihmisillä on suuri tarve saada lapsia. On tuttavapiirissä ollut niitäkin, jotka kakskymppisenä piti aivan naurettavana lasten hankintaa. Mutta sitten iski äidinvaistot/isänvaistot ja lapsettomuus on koettukin äärimmäisen kipeänä asiana. Jopa elämän ahdistavin asia.

Sinkkuelämä on lisäksi tosi yksinäistä. Itselleni se ei sovi ollenkaan. Olen sosiaalinen ihminen ja tylsistyn/ahdistun tyhjässä kodissa. Toisilla taas noita sosiaalisia tarpeita ei ole. Ei tämä ole mies tai naiskysymys vaan enemmän kyse on luonteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä samasta syystä kuin miksi minä ajan vanhalla ja ruosteisella autolla? Rahat ja luottotiedot ei vain riittänyt parempaan ja vaihtoehtona olisi ollut kävellä. Eli kun siirretään tämä sama parisuhdemarkkinoille, niin miehellä ei ollut ulkonäköä ja luonnetta jotta olisi saanut itseään miellyttävän naisen ja koska ei halua olla yksin, niin ottaa sen minkä uskoon saavansa. Ja kyllä mies sopeutuu siihen epämiellyttäväänkin.

Miehille on ilmeisesti kauhistus olla yksin. Miksi? En ole koskaan tuntenut yhtään naista, joka mieluummin "sopeutuisi epämiellyttävään" kuin olisi yksin.

Mutta aika moni sopeutuu kyllä sellaiseen, joka ei ole yhtään sellainen, mitä oli toivonut. Esim. moni sopeutuu kyllä sellaiseen, johon ei ole rakastunut.

Viimeistään lasten kasvettua aikuisiksi lähdetään omille teilleen. Treffipalstoilla tulee nyt vastaan iso lössi ulospotkittuja 50-70v. äijiä. Muutamat kertoivat sen perinteisen tarinan: nuorena naimisiin, muutama muksu, talolaina ja eriävät työajat lasten mentyä kouluun. Ero tuli monilla kuopuksen lähdettyä kotoota. Onnea vaan valitsemalle tielle! 20-30v. päästä löytynee uusi porukka joka yrittää vielä kerran löytää sen oikean 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä samasta syystä kuin miksi minä ajan vanhalla ja ruosteisella autolla? Rahat ja luottotiedot ei vain riittänyt parempaan ja vaihtoehtona olisi ollut kävellä. Eli kun siirretään tämä sama parisuhdemarkkinoille, niin miehellä ei ollut ulkonäköä ja luonnetta jotta olisi saanut itseään miellyttävän naisen ja koska ei halua olla yksin, niin ottaa sen minkä uskoon saavansa. Ja kyllä mies sopeutuu siihen epämiellyttäväänkin.

Miehille on ilmeisesti kauhistus olla yksin. Miksi? En ole koskaan tuntenut yhtään naista, joka mieluummin "sopeutuisi epämiellyttävään" kuin olisi yksin.

Mutta aika moni sopeutuu kyllä sellaiseen, joka ei ole yhtään sellainen, mitä oli toivonut. Esim. moni sopeutuu kyllä sellaiseen, johon ei ole rakastunut.

Viimeistään lasten kasvettua aikuisiksi lähdetään omille teilleen. Treffipalstoilla tulee nyt vastaan iso lössi ulospotkittuja 50-70v. äijiä. Muutamat kertoivat sen perinteisen tarinan: nuorena naimisiin, muutama muksu, talolaina ja eriävät työajat lasten mentyä kouluun. Ero tuli monilla kuopuksen lähdettyä kotoota. Onnea vaan valitsemalle tielle! 20-30v. päästä löytynee uusi porukka joka yrittää vielä kerran löytää sen oikean 🙄

Tuossa tilanteessa tuskin on alkuhuumasta mitään jäljellä. Että ei ole mitään tekemistä rakastumisen kanssa. Erille voidaan lähteä, vaikka kuinka olisi kakskymppisenä tuntunut puolisoehdokas perfect matchilta. Naisilla vaihdevuodet kiristää pinnaa ja miehillä testosteronin puute tekee samaa. Alkaa olla viimeiset vuodet tehdä jotain omaa jos puoliso ei suostu. Tarvitaan syvällisempiä syitä olla yhdessä kun seksuaalinen vetovoima.

Säilyykö joillakin muka seksuaalinen vetovoima pitkässä suhteessa/avioliitossa? Kertokaa millaista se on, miltä se tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä samasta syystä kuin miksi minä ajan vanhalla ja ruosteisella autolla? Rahat ja luottotiedot ei vain riittänyt parempaan ja vaihtoehtona olisi ollut kävellä. Eli kun siirretään tämä sama parisuhdemarkkinoille, niin miehellä ei ollut ulkonäköä ja luonnetta jotta olisi saanut itseään miellyttävän naisen ja koska ei halua olla yksin, niin ottaa sen minkä uskoon saavansa. Ja kyllä mies sopeutuu siihen epämiellyttäväänkin.

Miehille on ilmeisesti kauhistus olla yksin. Miksi? En ole koskaan tuntenut yhtään naista, joka mieluummin "sopeutuisi epämiellyttävään" kuin olisi yksin.

Mutta aika moni sopeutuu kyllä sellaiseen, joka ei ole yhtään sellainen, mitä oli toivonut. Esim. moni sopeutuu kyllä sellaiseen, johon ei ole rakastunut.

Viimeistään lasten kasvettua aikuisiksi lähdetään omille teilleen. Treffipalstoilla tulee nyt vastaan iso lössi ulospotkittuja 50-70v. äijiä. Muutamat kertoivat sen perinteisen tarinan: nuorena naimisiin, muutama muksu, talolaina ja eriävät työajat lasten mentyä kouluun. Ero tuli monilla kuopuksen lähdettyä kotoota. Onnea vaan valitsemalle tielle! 20-30v. päästä löytynee uusi porukka joka yrittää vielä kerran löytää sen oikean 🙄

Tuossa tilanteessa tuskin on alkuhuumasta mitään jäljellä. Että ei ole mitään tekemistä rakastumisen kanssa. Erille voidaan lähteä, vaikka kuinka olisi kakskymppisenä tuntunut puolisoehdokas perfect matchilta. Naisilla vaihdevuodet kiristää pinnaa ja miehillä testosteronin puute tekee samaa. Alkaa olla viimeiset vuodet tehdä jotain omaa jos puoliso ei suostu. Tarvitaan syvällisempiä syitä olla yhdessä kun seksuaalinen vetovoima.

Monien äijien puheesta saa sen käsityksen että vihille mentiin koska muutkin teki niin. Juuri kenenkään puheesta ei kuulu kaipuuta tai mitään viittausta nuoruuden huumasta. Oltiin ja tehtiin, koska näin kuului (vissiin?) tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Säilyykö joillakin muka seksuaalinen vetovoima pitkässä suhteessa/avioliitossa? Kertokaa millaista se on, miltä se tuntuu?

Tädille tulee ET lehdet. Luin kerran jutun 70v. parista joka vieläkin karkaa kerran päivässä makkarin puolelle. Näyttivät oikein onnellisilta siinä lehden kannessa.

Vierailija kirjoitti:

Säilyykö joillakin muka seksuaalinen vetovoima pitkässä suhteessa/avioliitossa? Kertokaa millaista se on, miltä se tuntuu?

Meillä 23 vuotta takana, edelleen seksuaalista vetovoimaa suhteessa. Ollaan paljon yhdessä, ajatellaan monesta asiasta eri tavalla, väitellään ja joskus tapellaan. Nauretaan paljon. Ja pidetään seksi leikkisänä. Kaksi lasta ja tyypillinen nelikymppisen elämä. Mies tosin ulkomaalainen...

Kiitos kun kerroit kokemuksestasi. Nuo muut asiat voivat olla hyvin, eli on huumoria, hyvää keskustelua, yhteisiä asioita, luotettava puoliso, molemmat ihan hyvän näköisiä, säännöllistä seksiä jne, mutta alun jälkeen seksuaalinen vetovoima vain puuttuu. Tuntuu, että sitä on mahdotonta saada enää takaisin sen ihmisen kanssa, jonka kanssa sen on menettänyt. Menee se elämä näinkin, mutta kiva tietää, että joillakin tuo puoli on säilynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säilyykö joillakin muka seksuaalinen vetovoima pitkässä suhteessa/avioliitossa? Kertokaa millaista se on, miltä se tuntuu?

Meillä 23 vuotta takana, edelleen seksuaalista vetovoimaa suhteessa. Ollaan paljon yhdessä, ajatellaan monesta asiasta eri tavalla, väitellään ja joskus tapellaan. Nauretaan paljon. Ja pidetään seksi leikkisänä. Kaksi lasta ja tyypillinen nelikymppisen elämä. Mies tosin ulkomaalainen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tykkää vaimon leipomuksista? Tai jos hän on hauskaa seuraa?

Työkaverinani on itseäni n. 10 vuotta vanhempi sinkkunainen, joka on superhauska ja monitaitoinen ihminen. Jos itse olisin sinkku, ehdottaisin hänelle treffejä ja yrittäisin ilman muuta häntä parisuhteeseen kaikin keinoin, vaikka en tunne seksuaalista vetovoimaa häneen pätkääkään.

Tehkööt ihmiset mitä haluavat, mutta olkaa sitten rehellisiä alusta alkaen. Ei ole oikein huijata toista ja väittää että "kyllä minä sinua haluan..." vaikka samaan aikaan ei halua pätkääkään. Tämäkin kirjoittaja sanoi että ei seksuaalisen vetovoiman puuttuminen estä seksiä. Häh? Mieti nyt minkälainen suhde. Et edes halua sitä naista pätkääkään, mutta silti käytät seksiin (miten se edes onnistuu, jos ei halua ollenkaan?).

Tuo on oikeasti aika julmaa, ellei molemmat ole tietoisia asiasta ja ajattele että se on ok.

On olemassa paljon parisuhteita, joissa ei jyysätä kuten kanit ja kumpikin on aivan onnellinen. Rakkaus on paljon muutakin kuin vetovoimaa. Monet järjestetyt avioliitot ovat oikein onnellisia.

Sinulla on erittäin ahdas käsitys parisuhteesta tai seksuaalisuudesta.

Halut tulevat ja menevät pitkissä parisuhteissa, ei jokaisen tunnetilan perässä voi juosta eroamaan. Jos yhdessä on hyvä olla, se on hyvä parisuhde. Ei, vaikka joku harrastaisi seksiä ihan vaan velvollisuudesta tai rakkaudesta toista kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kun kerroit kokemuksestasi. Nuo muut asiat voivat olla hyvin, eli on huumoria, hyvää keskustelua, yhteisiä asioita, luotettava puoliso, molemmat ihan hyvän näköisiä, säännöllistä seksiä jne, mutta alun jälkeen seksuaalinen vetovoima vain puuttuu. Tuntuu, että sitä on mahdotonta saada enää takaisin sen ihmisen kanssa, jonka kanssa sen on menettänyt. Menee se elämä näinkin, mutta kiva tietää, että joillakin tuo puoli on säilynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säilyykö joillakin muka seksuaalinen vetovoima pitkässä suhteessa/avioliitossa? Kertokaa millaista se on, miltä se tuntuu?

Meillä 23 vuotta takana, edelleen seksuaalista vetovoimaa suhteessa. Ollaan paljon yhdessä, ajatellaan monesta asiasta eri tavalla, väitellään ja joskus tapellaan. Nauretaan paljon. Ja pidetään seksi leikkisänä. Kaksi lasta ja tyypillinen nelikymppisen elämä. Mies tosin ulkomaalainen...

Ei sitä voikaan itse päättää, joko vetovoimaa on tai ei ole. Joskus se häviää. Omat tunteet miestä kohtaan vaihtelevat ihastumisesta, intohimosta, ärsytykseen ja jopa suuttumukseen. Vähän tunteiden vuoristorataa, vaikka muuten olen hyvin tasainen ihminen. Ehkä tunteiden vaihtelu auttaa pitämään vetovoiman yllä.