Lue keskustelun säännöt.
Miten SINÄ toimit, kun kaverit, tutut peruvat sovittuja menoja ja tiedät syyn olevan tuulesta temmattu?
12.08.2020 |
En nyt tarkoita että joku ei tulekaan käymään kahvilla kun on "pää kipeä", vaan että perutaan mökkireissua, ulkomaanmatkaa, tai ei "pääse millään" häihisi? Sellaisia menoja ja sovittuja suunnitelmia joihin teillä on mennyt aikaa, rahaa ja resursseja, joiden takia olet järjestellyt lomia tai lastenhoitoa.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en tykkää yhtään ainakaan minäkään. Yleensä annan heidän ehdottaa ja järjestää seuraavan tapaamisen, jota ei ylläripylläri koksaan välttämättä tule!
Eräs kaverimme touhotti vanhempiensa mökille menoa, ja maalaili oikein miten mukavaa tulisi, hän kun on käynyt meidän mökillämme useita kertoja. Mieheni järjesti työstä vapaan, vaikka se vaikutti epäedullisesti hänen töissään monta viikkoa eteenpäin. Näinpä tämä "kaveri" oli edellisenä iltana juonut vähän enemmän kuin piti, ja oli laittanut kellon aamulla soimaan, että soittaa meille heti aamusta jonkun tekosyyn miksi mökille ei voi mennäkään. Hän kun ei krapulassa pysty tehdä muuta kuin syödä ja maata.
Koska tämä ei ollut ihan eka kerta kun jotain tällaista sopi kanssamme, ja sitten vetikin pystyyn höpösyillä, niin teimme ihan vain samalla tavalla, eli kun hän oli järjestänyt kaiken, ja soitti h-hetki päivänä että nyt on kamat autossa ja hän valmiina, milloin lähdetään, niin mulla olikin niin kipeät menkat etten nyt mitenkään voi lähteä minnekään, ja mies jää minua hoivaamaan. Tuon jälkeen ei ole yhdessä aikaa enää vietetty, ilmeisesti oma lääke ei maistunutkaan hyvältä.
Ei ehkä kovin aikuismaista, mutta mulle jäi hyvä mieli, ja ehkä hänkin jotain oppi? Tai sitten ei.
Onneks mulla ei ole tollasia lapsellisia kostajakavereita.
Olin itse kerran suoraan sanottuna krapulan takia perumassa sovittua mökkitapaamista ja mun kaveri sanoi kyllä mulle ihan suoraan, että nyt se perse ylös sieltä sohvalta ja mehän mennään vaikka pää kainalossa, kun on kaiken maailman järjestelyt tehty. En ollut yksinkertaisesti vaan ymmärtäny toisen näkemää vaivaa ja sen tajuttuani kyllä hävetti ja kylmän suihkun kautta liikkeelle. Mukava reissu tuli ja useita sen jälkeenkin.
No pikkusen eri juttu. Sinä sanoit suoraa mikä sulla ja menit silti. Montako yhtämäkohtaa näet edeltävään juttuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en tykkää yhtään ainakaan minäkään. Yleensä annan heidän ehdottaa ja järjestää seuraavan tapaamisen, jota ei ylläripylläri koksaan välttämättä tule!
Eräs kaverimme touhotti vanhempiensa mökille menoa, ja maalaili oikein miten mukavaa tulisi, hän kun on käynyt meidän mökillämme useita kertoja. Mieheni järjesti työstä vapaan, vaikka se vaikutti epäedullisesti hänen töissään monta viikkoa eteenpäin. Näinpä tämä "kaveri" oli edellisenä iltana juonut vähän enemmän kuin piti, ja oli laittanut kellon aamulla soimaan, että soittaa meille heti aamusta jonkun tekosyyn miksi mökille ei voi mennäkään. Hän kun ei krapulassa pysty tehdä muuta kuin syödä ja maata.
Koska tämä ei ollut ihan eka kerta kun jotain tällaista sopi kanssamme, ja sitten vetikin pystyyn höpösyillä, niin teimme ihan vain samalla tavalla, eli kun hän oli järjestänyt kaiken, ja soitti h-hetki päivänä että nyt on kamat autossa ja hän valmiina, milloin lähdetään, niin mulla olikin niin kipeät menkat etten nyt mitenkään voi lähteä minnekään, ja mies jää minua hoivaamaan. Tuon jälkeen ei ole yhdessä aikaa enää vietetty, ilmeisesti oma lääke ei maistunutkaan hyvältä.
Ei ehkä kovin aikuismaista, mutta mulle jäi hyvä mieli, ja ehkä hänkin jotain oppi? Tai sitten ei.
Toimitte aivan oikein.
Olen oppinut sopimaan menoja ja reissuja vain sellaisten ihmisten kanssa joiden tiedän sitoutuvan lähtemään kun jotain sovitaan. Epävarmat säätäjät ja viime hetken perujat ovat skipattu.
Vierailija kirjoitti:
No en tykkää yhtään ainakaan minäkään. Yleensä annan heidän ehdottaa ja järjestää seuraavan tapaamisen, jota ei ylläripylläri koksaan välttämättä tule!
Eräs kaverimme touhotti vanhempiensa mökille menoa, ja maalaili oikein miten mukavaa tulisi, hän kun on käynyt meidän mökillämme useita kertoja. Mieheni järjesti työstä vapaan, vaikka se vaikutti epäedullisesti hänen töissään monta viikkoa eteenpäin. Näinpä tämä "kaveri" oli edellisenä iltana juonut vähän enemmän kuin piti, ja oli laittanut kellon aamulla soimaan, että soittaa meille heti aamusta jonkun tekosyyn miksi mökille ei voi mennäkään. Hän kun ei krapulassa pysty tehdä muuta kuin syödä ja maata.
Koska tämä ei ollut ihan eka kerta kun jotain tällaista sopi kanssamme, ja sitten vetikin pystyyn höpösyillä, niin teimme ihan vain samalla tavalla, eli kun hän oli järjestänyt kaiken, ja soitti h-hetki päivänä että nyt on kamat autossa ja hän valmiina, milloin lähdetään, niin mulla olikin niin kipeät menkat etten nyt mitenkään voi lähteä minnekään, ja mies jää minua hoivaamaan. Tuon jälkeen ei ole yhdessä aikaa enää vietetty, ilmeisesti oma lääke ei maistunutkaan hyvältä.
Ei ehkä kovin aikuismaista, mutta mulle jäi hyvä mieli, ja ehkä hänkin jotain oppi? Tai sitten ei.
Mistä te saitte tietää, että oli laittanut kellon soittamaan tekosyitä varten ja että oli krapulassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en tykkää yhtään ainakaan minäkään. Yleensä annan heidän ehdottaa ja järjestää seuraavan tapaamisen, jota ei ylläripylläri koksaan välttämättä tule!
Eräs kaverimme touhotti vanhempiensa mökille menoa, ja maalaili oikein miten mukavaa tulisi, hän kun on käynyt meidän mökillämme useita kertoja. Mieheni järjesti työstä vapaan, vaikka se vaikutti epäedullisesti hänen töissään monta viikkoa eteenpäin. Näinpä tämä "kaveri" oli edellisenä iltana juonut vähän enemmän kuin piti, ja oli laittanut kellon aamulla soimaan, että soittaa meille heti aamusta jonkun tekosyyn miksi mökille ei voi mennäkään. Hän kun ei krapulassa pysty tehdä muuta kuin syödä ja maata.
Koska tämä ei ollut ihan eka kerta kun jotain tällaista sopi kanssamme, ja sitten vetikin pystyyn höpösyillä, niin teimme ihan vain samalla tavalla, eli kun hän oli järjestänyt kaiken, ja soitti h-hetki päivänä että nyt on kamat autossa ja hän valmiina, milloin lähdetään, niin mulla olikin niin kipeät menkat etten nyt mitenkään voi lähteä minnekään, ja mies jää minua hoivaamaan. Tuon jälkeen ei ole yhdessä aikaa enää vietetty, ilmeisesti oma lääke ei maistunutkaan hyvältä.
Ei ehkä kovin aikuismaista, mutta mulle jäi hyvä mieli, ja ehkä hänkin jotain oppi? Tai sitten ei.
Onneks mulla ei ole tollasia lapsellisia kostajakavereita.
Olin itse kerran suoraan sanottuna krapulan takia perumassa sovittua mökkitapaamista ja mun kaveri sanoi kyllä mulle ihan suoraan, että nyt se perse ylös sieltä sohvalta ja mehän mennään vaikka pää kainalossa, kun on kaiken maailman järjestelyt tehty. En ollut yksinkertaisesti vaan ymmärtäny toisen näkemää vaivaa ja sen tajuttuani kyllä hävetti ja kylmän suihkun kautta liikkeelle. Mukava reissu tuli ja useita sen jälkeenkin.No pikkusen eri juttu. Sinä sanoit suoraa mikä sulla ja menit silti. Montako yhtämäkohtaa näet edeltävään juttuun?
No, ei tuossa alkuperäisessäkään oikein käy ilmi, että mikä se tekosyy oli ja mistä nämä tiesivät, että sillä kaverilla oli krapula ja nimenomaan oli laittanut oikein kellon soittamaan, että voi keksiä tekosyitä..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaveriperheen rouva ilmoitti synttärijuhlien samana päivänä, että heillä on vatsatautia eivätkä valitettavasti pääse juhliin.
Seuraavana päivänä saman perheen isä istuikin meillä sohvalla ja oli lähdössä mieheni kanssa pelaamaan kun tulin jumpasta kotiin. Vähän yllätyin ja kysyin, että millainen olo hänellä on ja miten lapset voivat. Hän näytti hämmästyneeltä ja vastasi, että kaikki voivat hyvin.
Vai niin. Ei kutsuttu heitä enää juhliin.
Hahhah. Aikamoista, jos mies on ollut todennäköisesti itsekin juonessa mukana ja menee sitten noin typerällä tavalla mokaamaan.
Mulla on sellainen periaate, että jos toinen ihminen ei ollenkaan arvosta toisen ihmisen aikaa ja seuraa, niin sellainen joutaa pois elämästä.
Nyt vähän asian vierestä mutta itselläni oli eräs ystävä, joka aina vetkutteli ja perui kaikki pienimmätkin sovitut tapaamiset. Esim. Sovitaan, että mennään lenkille klo 17. No, ehkä tuntia ennen ilmoittaa, että hän onkin toisella ystävällään eikä ole varma koska on kotona joten sopiiko jos hän sitten ilmoittaa kun on kotona ja pääsee lähtemään lenkille. No kello lähestyy kuutta eikä kuulu vieläkään, puolitoista tuntia eikä vieläkään mitään ja sitten kun kysyn, että osaatko arvioida suunnilleen aikaa koska sopisi, niin vastaus on tyyliin että hehe en osaa kyllä sanoa yhtään kun tehdään sitä ja tätä ”:DD”. Sitten joskus kahdeksalta tulee viesti että no nyt sopisi. Tuossa vaiheessa itseäni on alkanut jo ärsyttää niin paljon se, ettei toisen aikaa kunnioiteta lainkaan ja vastaan, että en jaksa enää lähteä. Lopulta en jaksanut edes yrittää mitään näkemistä kyseisen tyypin kanssa kun oli niin hankalaa ja lähinnä tuntui, että olen hänelle varalla. Ja silloin lähinnä otti yhteyttä, kun hyötyi itse siitä jotenkin.
Olipas purkaus, mutta ihan kiinnostaisi kuulla tällaisilta ihmisiltä, että miksi teidän mielestä on ok odotuttaa ihmisiä? Kuvitteletteko, että sillä toisella ei ole lainkaan omaa elämää ja istuu mielellään lähtövalmiudessa odottelemassa teitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en tykkää yhtään ainakaan minäkään. Yleensä annan heidän ehdottaa ja järjestää seuraavan tapaamisen, jota ei ylläripylläri koksaan välttämättä tule!
Eräs kaverimme touhotti vanhempiensa mökille menoa, ja maalaili oikein miten mukavaa tulisi, hän kun on käynyt meidän mökillämme useita kertoja. Mieheni järjesti työstä vapaan, vaikka se vaikutti epäedullisesti hänen töissään monta viikkoa eteenpäin. Näinpä tämä "kaveri" oli edellisenä iltana juonut vähän enemmän kuin piti, ja oli laittanut kellon aamulla soimaan, että soittaa meille heti aamusta jonkun tekosyyn miksi mökille ei voi mennäkään. Hän kun ei krapulassa pysty tehdä muuta kuin syödä ja maata.
Koska tämä ei ollut ihan eka kerta kun jotain tällaista sopi kanssamme, ja sitten vetikin pystyyn höpösyillä, niin teimme ihan vain samalla tavalla, eli kun hän oli järjestänyt kaiken, ja soitti h-hetki päivänä että nyt on kamat autossa ja hän valmiina, milloin lähdetään, niin mulla olikin niin kipeät menkat etten nyt mitenkään voi lähteä minnekään, ja mies jää minua hoivaamaan. Tuon jälkeen ei ole yhdessä aikaa enää vietetty, ilmeisesti oma lääke ei maistunutkaan hyvältä.
Ei ehkä kovin aikuismaista, mutta mulle jäi hyvä mieli, ja ehkä hänkin jotain oppi? Tai sitten ei.
Mistä te saitte tietää, että oli laittanut kellon soittamaan tekosyitä varten ja että oli krapulassa?
Hän oli sanonut näin lähikuppilassa yhteiselle tutullemme, josta hän ei tiennyt että me tunnemme. Ei siis nimiä tai mitään oltu mainittu, mutta se tuli kyllä elväksi kenestä puhuttiin.
Saimme tietää valehtelusta vasta myöhemmin, emme sinä päivänä kun piti lähteä.
ap
Usein nämä perujat ovat vielä hirveitä säätämään. Päivämäärää pitää säätää ja sovitella hänen takiaan ja asiasta on tehty kaikkine säätöineen mahdollisimman mutkikasta. Sitten kun on säädetty ja säädetty asiaa hän ilmoittaa, että tää menee nyt liian hankalaksi ja pitäiskö siirtää ja mennä joskus toiste kun hän mielellään skippais.
Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen periaate, että jos toinen ihminen ei ollenkaan arvosta toisen ihmisen aikaa ja seuraa, niin sellainen joutaa pois elämästä.
Nyt vähän asian vierestä mutta itselläni oli eräs ystävä, joka aina vetkutteli ja perui kaikki pienimmätkin sovitut tapaamiset. Esim. Sovitaan, että mennään lenkille klo 17. No, ehkä tuntia ennen ilmoittaa, että hän onkin toisella ystävällään eikä ole varma koska on kotona joten sopiiko jos hän sitten ilmoittaa kun on kotona ja pääsee lähtemään lenkille. No kello lähestyy kuutta eikä kuulu vieläkään, puolitoista tuntia eikä vieläkään mitään ja sitten kun kysyn, että osaatko arvioida suunnilleen aikaa koska sopisi, niin vastaus on tyyliin että hehe en osaa kyllä sanoa yhtään kun tehdään sitä ja tätä ”:DD”. Sitten joskus kahdeksalta tulee viesti että no nyt sopisi. Tuossa vaiheessa itseäni on alkanut jo ärsyttää niin paljon se, ettei toisen aikaa kunnioiteta lainkaan ja vastaan, että en jaksa enää lähteä. Lopulta en jaksanut edes yrittää mitään näkemistä kyseisen tyypin kanssa kun oli niin hankalaa ja lähinnä tuntui, että olen hänelle varalla. Ja silloin lähinnä otti yhteyttä, kun hyötyi itse siitä jotenkin.
Olipas purkaus, mutta ihan kiinnostaisi kuulla tällaisilta ihmisiltä, että miksi teidän mielestä on ok odotuttaa ihmisiä? Kuvitteletteko, että sillä toisella ei ole lainkaan omaa elämää ja istuu mielellään lähtövalmiudessa odottelemassa teitä?
Itsekkäät ihmiset, joilla ei ole ajantajua ja joilla on elämänhallinnan kanssa ongelmia. Yleensä tuollaiset ihmiset odottavat kuitenkin muilta säntillisyyttä ja lupausten pitämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaveriperheen rouva ilmoitti synttärijuhlien samana päivänä, että heillä on vatsatautia eivätkä valitettavasti pääse juhliin.
Seuraavana päivänä saman perheen isä istuikin meillä sohvalla ja oli lähdössä mieheni kanssa pelaamaan kun tulin jumpasta kotiin. Vähän yllätyin ja kysyin, että millainen olo hänellä on ja miten lapset voivat. Hän näytti hämmästyneeltä ja vastasi, että kaikki voivat hyvin.
Vai niin. Ei kutsuttu heitä enää juhliin.
Hahhah. Aikamoista, jos mies on ollut todennäköisesti itsekin juonessa mukana ja menee sitten noin typerällä tavalla mokaamaan.
Huomasin jo varhain että valehtelun ongelma on se, että ihmisen on vaikea muistaa mitä on valehdellut :p Jos asia pitää paikkansa, sen muistaa vuosienkin päästä, koska siitä on syntynyt oikea muistikuva. VAlehtelusta ei synny oikeaa muistikuvaa, ja siksi juttu muuttuu matkalla hoviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli vain mieleen ettei ole varmaan ihan sattumaa että Jeesuskin puhui vertauksen tästä aiheesta...
Vierailija kirjoitti:
Tuli vain mieleen ettei ole varmaan ihan sattumaa että Jeesuskin puhui vertauksen tästä aiheesta...
Mikä luku ja jae?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaveriperheen rouva ilmoitti synttärijuhlien samana päivänä, että heillä on vatsatautia eivätkä valitettavasti pääse juhliin.
Seuraavana päivänä saman perheen isä istuikin meillä sohvalla ja oli lähdössä mieheni kanssa pelaamaan kun tulin jumpasta kotiin. Vähän yllätyin ja kysyin, että millainen olo hänellä on ja miten lapset voivat. Hän näytti hämmästyneeltä ja vastasi, että kaikki voivat hyvin.
Vai niin. Ei kutsuttu heitä enää juhliin.
Hahhah. Aikamoista, jos mies on ollut todennäköisesti itsekin juonessa mukana ja menee sitten noin typerällä tavalla mokaamaan.
Huomasin jo varhain että valehtelun ongelma on se, että ihmisen on vaikea muistaa mitä on valehdellut :p Jos asia pitää paikkansa, sen muistaa vuosienkin päästä, koska siitä on syntynyt oikea muistikuva. VAlehtelusta ei synny oikeaa muistikuvaa, ja siksi juttu muuttuu matkalla hoviin.
Joo, mutta että unohtaa jo päivässä... Ihan käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon suoraan ettei minun kanssani tarvitse olla tekemisissä, mutta rehellinen pitää olla. Meidän välimme myös ovat siitä lähtien poikki.
Tässä vain piilee sellainen vaara, että kaveri pitää tästä tekosyystään kiinni ja sinä saat "maineen" kohtuuttomana epäymmärtäjänä, joka suuttuu kun toisella alkoi yhtäkkinen oksennustauti, joka kyllä meni ohi tunnissa kun hänet nähtiinkin toisen kaverin kanssa toisessa paikassa.
Mä myös ”uskon” kaikki selitykset ja tekosyyt enkä ala niitä kyseenalaistamaan. Voihan se olla tottakin. Kerran tai kaksi menee läpi mutta jos perumisia on usein niin alan vähitellen skippaamaan tapaamisia ja lähden luotettavampien lähtijöiden kanssa.
En itsekään tykkää jos perutaan menoja, tai vielä pahempi - jätetään kokonaan perumatta mutta ei ilmoiteta. Ymmärrän kuitenkin että näin voi käydä ihmiselle joskus; ja sen että joidenkin elämä voi olla sillä hetkellä niin haastavaa että mokia käy.
Itsellä on ollut pitkäaikainen masennus, ja pahimmassa vaiheessa voin niin huonosti etten jaksanut ihmisten seuraa. En halunnut että kaverit pettyisivät, joten yritin viime tinkaan kaikkeni että pääsisin ylös sängystä ja lähtemään vaikka kahville, mutta joskus tuli paniikkikohtaus ja teko jäi yritykseksi. Tällöin ei ollut kyse pahuudesta tai ilkeydestä minun osaltani, mutta ymmärrän että jotkut ovat varmasti turhautuneet käytöksestäni. Harvalla vain on ymmärrystä myöskään vuosia kestävään masennukseen jolloin pahimmillaan eristäytyy täysin muista ihmisistä kun ei vaan ole jaksamista :(
Nykyään voin jo aika hyvin, ja olenkin sosiaalinen :) Eräs ystäväni on masentunut ja huomaan että tekee tuota samaa: sopii asioita mutta ihme peruutuksia tulee aina viime tingassa. Ymmärrän kuitenkin kokemukseni kautta mistä on kyse, ja vaikka turhaudun, en jää asiaa vatvomaan vaan annan hänelle tilaa. Ainoa vaikutus on ehkä etten viitsi hänen kanssaan yrittää sopia paljoa, mutta aina joskus voin kokeilla kepillä jäätä.
Toinen ihmistyyppi kaveripiirissäni ovat nämä touhottajat joilla on aina liikaa ohjelmaa sovittu joka päivälle ja viikolle. He eivät oikein pidä lukua mitä on luvattu ja kenelle, ja unohtavatkin sitten välillä tapaamisia "tylsemmästä päästä". Tämä kyllä ärsyttää kun sattuu omalle kohdalle, kun kuvittelisi että voisi edes pienen viestin pistää ettei pääsekään.
Meillä oli viiden hengen naisporukka, jonka kanssa käytiin ulkona syömässä, teattereissa ja konserteissa. Yleensä joku osti liput kaikille ja sitten jokainen maksoi tälle omansa. Yksi alkoi sitten AINA ja viime tipassa perua tulonsa migreeniin vedoten eikä myöskään maksanut osuuttaan. Kun yli viisi kertaa peräkkäin teki tuon, alettiin käydä neljästään, ilmoittamatta hänelle mitään. Ymmärrän migreenin ja että joskus voi muutenkin joutua perumaan, mutta on se hieman outoa jos joka kerta juuri lähtöaamuna migreeni iskee? Lisäksi, jos joutuu perumaan, kuuluu maksaa oma osuutensa eikä maksattaa muilla.
Hänellä oli kyllä muutenkin tapana unohtaa maksaa osuutensa esim. kimppalahjoista tai jos osti kavereiltaan jotakin (mm. kerran käytetyt poikani kiiltonahkakengät halusi ostaa omalle pojalleen juhliin, ei ikinä maksanut sitä paria kymppiä, minkä pyysin).
Nuorisoa ei olla, vaan ikähaarukassa 35-50.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon suoraan ettei minun kanssani tarvitse olla tekemisissä, mutta rehellinen pitää olla. Meidän välimme myös ovat siitä lähtien poikki.
Tässä vain piilee sellainen vaara, että kaveri pitää tästä tekosyystään kiinni ja sinä saat "maineen" kohtuuttomana epäymmärtäjänä, joka suuttuu kun toisella alkoi yhtäkkinen oksennustauti, joka kyllä meni ohi tunnissa kun hänet nähtiinkin toisen kaverin kanssa toisessa paikassa.
Mä myös ”uskon” kaikki selitykset ja tekosyyt enkä ala niitä kyseenalaistamaan. Voihan se olla tottakin. Kerran tai kaksi menee läpi mutta jos perumisia on usein niin alan vähitellen skippaamaan tapaamisia ja lähden luotettavampien lähtijöiden kanssa.
Tottakai ihmisillä on myös ihan oikeita syitä perua tapaamisia. Ja jos väsyttää eikä millään jaksa, niin on helpompi keksiä joku valkoinen valhe, jos ei pysty suoraan töksäyttämään, että "en nyt jaksa tullakaan". Satunnaisesti tämä on ok ja täysin inhimillistä, mutta joillakin ihmisillä tämä on enemmän sääntö, kuin poikkeus.
Olen tehnyt selväksi, että on ihan ookoo jos et halua/ ehdi/ jaksa nähdä. Että mulle voi sanoa suoraan, en loukkaannu. Enkä oikeasti loukkaannu, en itsekkään aina huvita vaikka on sovittu jotain. Sanon itsekin sillon suoraan että tänään on sellanen päivä että ei vaan jaksa. Tämä avoin keskustelu tapa on vapauttanut ihan hirveästi ystävyys suhteita ja siksi olenkin tekemisissä vain samanlaisten kavereiden kanssa jotka eivät enää jännitä kertoa totuutta. Ei sen kummempaa :)
Tuollaisten "kavereiden" kanssa ei enää järjestetä mitään yhteisiä menoja.