Miten SINÄ toimit, kun kaverit, tutut peruvat sovittuja menoja ja tiedät syyn olevan tuulesta temmattu?

Sanon suoraan ettei minun kanssani tarvitse olla tekemisissä, mutta rehellinen pitää olla. Meidän välimme myös ovat siitä lähtien poikki.

En sovi enää mitään sellaisen kanssa. Hyvät tavat ovat muutenkin katoavaa perinnettä. Minä minä minä...

Minulla oli yksi tällainen kaveri, joka aina itse ehdotteli kaikkea menoa ja meininkiä. Tosin suunnitteli näitä menoja kaikkien kanssa samaan aikaan. Minulle riitti yksi kerta, kun menin pyytämään töistä vapaata suunnitellun menon vuoksi ja tämä "kaveri" perui jollain ihan idioottimaisella tekosyyllä "Voi että, unohdin! Olen jo sopinut sen ja sen kanssa sitä ja tätä, katsellaan toisella kertaa". Juu ei kiitos katsella. Samaisella tyypillä oli koko ajan monta rautaa tulessa ja oli jatkuvasti puhelimessa pölöttämässä, vaikka istuttiin kahvilla.

Samaan kategoriaan menevät ne törkeästi myöhästelijät. Ollaan sovittu kahvittelut vaikka minun luokseni klo 14 ja tuli sitä ja tätä -kaveri saapuu paikalle klo 15. Ei pahoittele, vaan selittelee. Ymmärrän joskus tuollaisen ja jos myöhästyminen johtuu vaikka julkisesta liikenteestä, auto hajoaa, kotona piti korjata joku juttu tms., mutta jos JOKA KERTA myöhästyy ihan kaikkialta, niin ei ole ok.

Vierailija kirjoitti:

Se on tämä nykyaika ja nykynuoriso. Hommahan menee niin että odotetaan tappiin asti tuleeko parempia tarjouksia ja niistä sitten valitaan se "jännin". Tuntuu ettei teistä nuorisosta kukaan osaa enää olla ystävä, kaiken lähtökohtana on oma olo ja sen hetkiset fiilikset, ystävyydellä ja solidaarisuudella ei ole väliä. 

Olen 39 vuotias, joten en koe itseäni nuorisoksi enää sanan varsinaisessa merkityksessä. Silti tiedostan tämän "jos tulee parempia tarjouksia"- tyylin, ihan oman ikäisissä, vähän vanhemmissa ja hieman nuoremmissa. 

Mietin vain että näinköhän tällä tavalla toimiville ihmisille jää loppujen lopuksi ketään kaveria, jos kaikille tehdään aina oharit tekosyyllä. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Sanon suoraan ettei minun kanssani tarvitse olla tekemisissä, mutta rehellinen pitää olla. Meidän välimme myös ovat siitä lähtien poikki.

Tässä vain piilee sellainen vaara, että kaveri pitää tästä tekosyystään kiinni ja sinä saat "maineen" kohtuuttomana epäymmärtäjänä, joka suuttuu kun toisella alkoi yhtäkkinen oksennustauti, joka kyllä meni ohi tunnissa kun hänet nähtiinkin toisen kaverin kanssa toisessa paikassa. 

Pitääkö tällaisten ihmisten kanssa olla koko ajan varmistelemassa? Siis koko ajan jossain viestiyhteydessä ja varmistella, että sopiiko varmasti? Muistan nimittäin tässä taannoin yhden tällaisen tapauksen, kun oltiin sovittu tyyliin viikkoa ennen, että käydään lounaalla yhdessä uudessa paikassa. Sovittiin oikein päivä ja jopa kellonaika. Päivää ennen tapaamista varmistin kellonajan vielä ja vastaukseksi sain, että kun ei ole mitään kuulunut viikkoon, niin hän oletti, ettei mennä ja oli sopinut jo muuta 😳

Vierailija kirjoitti:

No en tykkää yhtään ainakaan minäkään. Yleensä annan heidän ehdottaa ja järjestää seuraavan tapaamisen, jota ei ylläripylläri koksaan välttämättä tule!

Eräs kaverimme touhotti vanhempiensa mökille menoa, ja maalaili oikein miten mukavaa tulisi, hän kun on käynyt meidän mökillämme useita kertoja. Mieheni järjesti työstä vapaan, vaikka se vaikutti epäedullisesti hänen töissään monta viikkoa eteenpäin. Näinpä tämä "kaveri" oli edellisenä iltana juonut vähän enemmän kuin piti, ja oli laittanut kellon aamulla soimaan, että soittaa meille heti aamusta jonkun tekosyyn miksi mökille ei voi mennäkään. Hän kun ei krapulassa pysty tehdä muuta kuin syödä ja maata.

Koska tämä ei ollut ihan eka kerta kun jotain tällaista sopi kanssamme, ja sitten vetikin pystyyn höpösyillä, niin teimme ihan vain samalla tavalla, eli kun hän oli järjestänyt kaiken, ja soitti h-hetki päivänä että nyt on kamat autossa ja hän valmiina, milloin lähdetään, niin mulla olikin niin kipeät menkat etten nyt mitenkään voi lähteä minnekään, ja mies jää minua hoivaamaan. Tuon jälkeen ei ole yhdessä aikaa enää vietetty, ilmeisesti oma lääke ei maistunutkaan hyvältä.

Ei ehkä kovin aikuismaista, mutta mulle jäi hyvä mieli, ja ehkä hänkin jotain oppi? Tai sitten ei.

Onneks mulla ei ole tollasia lapsellisia kostajakavereita.

Olin itse kerran suoraan sanottuna krapulan takia perumassa sovittua mökkitapaamista ja mun kaveri sanoi kyllä mulle ihan suoraan, että nyt se perse ylös sieltä sohvalta ja mehän mennään vaikka pää kainalossa, kun on kaiken maailman järjestelyt tehty. En ollut yksinkertaisesti vaan ymmärtäny toisen näkemää vaivaa ja sen tajuttuani kyllä hävetti ja kylmän suihkun kautta liikkeelle. Mukava reissu tuli ja useita sen jälkeenkin.

Pahoittelen, että voi harmi jne.

Kertaohari riittää jossain isoissa jutuissa. Sen jälkeen en ehdota tai sovi mitään missä joudun tekemään taloudellisia investointeja (esim mökkivuokrat) ja/tai ottamaan töistä vapaata. Hän saa sen jälkeen varata mökit ja maksaa varaukset ym.

Sellaisia reissuja voin sopia minne lähden joka tapauksessa vaikka yksin. Kumpikin varaa omat lippunsa ja matkansa ym ja jos on yhteinen hotellihuone niin rahat mun tilille ennenkuin varaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en tykkää yhtään ainakaan minäkään. Yleensä annan heidän ehdottaa ja järjestää seuraavan tapaamisen, jota ei ylläripylläri koksaan välttämättä tule!

Eräs kaverimme touhotti vanhempiensa mökille menoa, ja maalaili oikein miten mukavaa tulisi, hän kun on käynyt meidän mökillämme useita kertoja. Mieheni järjesti työstä vapaan, vaikka se vaikutti epäedullisesti hänen töissään monta viikkoa eteenpäin. Näinpä tämä "kaveri" oli edellisenä iltana juonut vähän enemmän kuin piti, ja oli laittanut kellon aamulla soimaan, että soittaa meille heti aamusta jonkun tekosyyn miksi mökille ei voi mennäkään. Hän kun ei krapulassa pysty tehdä muuta kuin syödä ja maata.

Koska tämä ei ollut ihan eka kerta kun jotain tällaista sopi kanssamme, ja sitten vetikin pystyyn höpösyillä, niin teimme ihan vain samalla tavalla, eli kun hän oli järjestänyt kaiken, ja soitti h-hetki päivänä että nyt on kamat autossa ja hän valmiina, milloin lähdetään, niin mulla olikin niin kipeät menkat etten nyt mitenkään voi lähteä minnekään, ja mies jää minua hoivaamaan. Tuon jälkeen ei ole yhdessä aikaa enää vietetty, ilmeisesti oma lääke ei maistunutkaan hyvältä.

Ei ehkä kovin aikuismaista, mutta mulle jäi hyvä mieli, ja ehkä hänkin jotain oppi? Tai sitten ei.

Onneks mulla ei ole tollasia lapsellisia kostajakavereita.

Olin itse kerran suoraan sanottuna krapulan takia perumassa sovittua mökkitapaamista ja mun kaveri sanoi kyllä mulle ihan suoraan, että nyt se perse ylös sieltä sohvalta ja mehän mennään vaikka pää kainalossa, kun on kaiken maailman järjestelyt tehty. En ollut yksinkertaisesti vaan ymmärtäny toisen näkemää vaivaa ja sen tajuttuani kyllä hävetti ja kylmän suihkun kautta liikkeelle. Mukava reissu tuli ja useita sen jälkeenkin.

Näin minäkin olen tehnyt yhdelle kaverilleni, kun valitti kovaa krapulaa ja ei jaksa ja ei pysty, niin menin hänen luokseen 3 kylmän sidukan kanssa ja pyysin juoda ne ja menemään suihkuun ja ylös. Tosin kyseessä todella hyvä ystävä, jonka kanssa voi puolin ja toisin toimia noin :D jos on vähän vieraampi, niin ei silloin kehtaa tuollaista ja parempi vaan antaa olla ja unohtaa koko tyyppi.

Mä en yleensä vaivaudu mitään tekemään sovittujen menojen takia joten mua ei haittaa jos joku peruu. Olen itse asiassa aina tyytyväinen ettei tarvitse lähteä mihinkään, saa olla yksin. Mua ei todellakaan haittaa jos syy on keksitty, ymmärrän sen ettei aina jaksa tavata toista vaikka kuinka olisi sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö tällaisten ihmisten kanssa olla koko ajan varmistelemassa? Siis koko ajan jossain viestiyhteydessä ja varmistella, että sopiiko varmasti? Muistan nimittäin tässä taannoin yhden tällaisen tapauksen, kun oltiin sovittu tyyliin viikkoa ennen, että käydään lounaalla yhdessä uudessa paikassa. Sovittiin oikein päivä ja jopa kellonaika. Päivää ennen tapaamista varmistin kellonajan vielä ja vastaukseksi sain, että kun ei ole mitään kuulunut viikkoon, niin hän oletti, ettei mennä ja oli sopinut jo muuta 😳

HÄH!

?!?!

Miksi hän ei voinut ITSE varmistaa kysymällä SINULTA, jos oli epävarma??

Jos on isompi juttu vaikka mökki, reissu ym mikä haittaa, sanon asiasta mutta jos joku pienempi kahvittelu niin olen vaan että joojoo uskotaan ja jossain vaiheessa hävitän tyypin pois elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en tykkää yhtään ainakaan minäkään. Yleensä annan heidän ehdottaa ja järjestää seuraavan tapaamisen, jota ei ylläripylläri koksaan välttämättä tule!

Eräs kaverimme touhotti vanhempiensa mökille menoa, ja maalaili oikein miten mukavaa tulisi, hän kun on käynyt meidän mökillämme useita kertoja. Mieheni järjesti työstä vapaan, vaikka se vaikutti epäedullisesti hänen töissään monta viikkoa eteenpäin. Näinpä tämä "kaveri" oli edellisenä iltana juonut vähän enemmän kuin piti, ja oli laittanut kellon aamulla soimaan, että soittaa meille heti aamusta jonkun tekosyyn miksi mökille ei voi mennäkään. Hän kun ei krapulassa pysty tehdä muuta kuin syödä ja maata.

Koska tämä ei ollut ihan eka kerta kun jotain tällaista sopi kanssamme, ja sitten vetikin pystyyn höpösyillä, niin teimme ihan vain samalla tavalla, eli kun hän oli järjestänyt kaiken, ja soitti h-hetki päivänä että nyt on kamat autossa ja hän valmiina, milloin lähdetään, niin mulla olikin niin kipeät menkat etten nyt mitenkään voi lähteä minnekään, ja mies jää minua hoivaamaan. Tuon jälkeen ei ole yhdessä aikaa enää vietetty, ilmeisesti oma lääke ei maistunutkaan hyvältä.

Ei ehkä kovin aikuismaista, mutta mulle jäi hyvä mieli, ja ehkä hänkin jotain oppi? Tai sitten ei.

Onneks mulla ei ole tollasia lapsellisia kostajakavereita.

Olin itse kerran suoraan sanottuna krapulan takia perumassa sovittua mökkitapaamista ja mun kaveri sanoi kyllä mulle ihan suoraan, että nyt se perse ylös sieltä sohvalta ja mehän mennään vaikka pää kainalossa, kun on kaiken maailman järjestelyt tehty. En ollut yksinkertaisesti vaan ymmärtäny toisen näkemää vaivaa ja sen tajuttuani kyllä hävetti ja kylmän suihkun kautta liikkeelle. Mukava reissu tuli ja useita sen jälkeenkin.

Sinä sanoitkin suoraan että sinulla on krapula, etkä keksinyt mitään tekosyitä. Kyllä mä tiedän että nämä oharin tehneet ymmärtävät toisen näkemän vaivan, kun siitä on jo pitkään puhuttu että joutuu siirtämään työvuoroja ja muita, ja jos ei ymmärrä, vaan hankkiutuu krapulaan, jonka jälkeen vielä valehtelee jotain muuta syyksi, niin enpä tee tuollaisilla minäminäjaminunkrapula"kavereilla" mitään. 

Mun 1 kaveri tekee tuota kontrollinhalusta. Siks sitä ei kutsutakaan enää mihinkään. Joskus kutsuu ite ittensä meille mukaan illanviettoon, mut nykyään koitetaan pitää nekin salassa. Ei sitä draaamaa taho jaksaa.

Ensin ollaan into piukeana, ja vielä edellisenä päivänä hehkutellaan, kys. päivänä tulee viestiä että pitää yks juttu hoitaa, mutta tuun sit. Parin tunnin välein ilmotetaan että juttu on ihan just hoiettu, että kohta, kohta tulen. Klo 23 tulee viestiä että en ny mitenkään tästä pääse, otetaan myöhemmin uusiksi!

Hehe

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö tällaisten ihmisten kanssa olla koko ajan varmistelemassa? Siis koko ajan jossain viestiyhteydessä ja varmistella, että sopiiko varmasti? Muistan nimittäin tässä taannoin yhden tällaisen tapauksen, kun oltiin sovittu tyyliin viikkoa ennen, että käydään lounaalla yhdessä uudessa paikassa. Sovittiin oikein päivä ja jopa kellonaika. Päivää ennen tapaamista varmistin kellonajan vielä ja vastaukseksi sain, että kun ei ole mitään kuulunut viikkoon, niin hän oletti, ettei mennä ja oli sopinut jo muuta 😳

HÄH!

?!?!

Miksi hän ei voinut ITSE varmistaa kysymällä SINULTA, jos oli epävarma??

Niin ehkei häntä kiinnostanut tapaaminen tarpeeksi, jotta olisi vaivautunut kysymään. Tuli jotain parempaa ja kiinnostavampaa ja noin törkeästi hoisi homman.

Vierailija kirjoitti:

Mun 1 kaveri tekee tuota kontrollinhalusta. Siks sitä ei kutsutakaan enää mihinkään. Joskus kutsuu ite ittensä meille mukaan illanviettoon, mut nykyään koitetaan pitää nekin salassa. Ei sitä draaamaa taho jaksaa.

Ensin ollaan into piukeana, ja vielä edellisenä päivänä hehkutellaan, kys. päivänä tulee viestiä että pitää yks juttu hoitaa, mutta tuun sit. Parin tunnin välein ilmotetaan että juttu on ihan just hoiettu, että kohta, kohta tulen. Klo 23 tulee viestiä että en ny mitenkään tästä pääse, otetaan myöhemmin uusiksi!

Hehe

Tiedän kanssa tuollaisen äiti-ihmisen. Ensiksi ollaan intoa piukassa "jee jee nähdään sitten, upeeta, mahtavaa, hienoa!" ja jostain syystä ei ollut kotona kertonut menostaan ja miehellä olikin joku työkeikka ja ei lapsille saakaan ylläripylläri päivän varoajalla hoitopaikkaa... Sitten venyttää ja vanuttaa juuri tuollaisella "tuun ihan kohta" ja lopulta ei tulekaan.

Meillä kaveriperheen rouva ilmoitti synttärijuhlien samana päivänä, että heillä on vatsatautia eivätkä valitettavasti pääse juhliin.

Seuraavana päivänä saman perheen isä istuikin meillä sohvalla ja oli lähdössä mieheni kanssa pelaamaan kun tulin jumpasta kotiin. Vähän yllätyin ja kysyin, että millainen olo hänellä on ja miten lapset voivat. Hän näytti hämmästyneeltä ja vastasi, että kaikki voivat hyvin.

Vai niin. Ei kutsuttu heitä enää juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Mun 1 kaveri tekee tuota kontrollinhalusta. Siks sitä ei kutsutakaan enää mihinkään. Joskus kutsuu ite ittensä meille mukaan illanviettoon, mut nykyään koitetaan pitää nekin salassa. Ei sitä draaamaa taho jaksaa.

Ensin ollaan into piukeana, ja vielä edellisenä päivänä hehkutellaan, kys. päivänä tulee viestiä että pitää yks juttu hoitaa, mutta tuun sit. Parin tunnin välein ilmotetaan että juttu on ihan just hoiettu, että kohta, kohta tulen. Klo 23 tulee viestiä että en ny mitenkään tästä pääse, otetaan myöhemmin uusiksi!

Hehe

Hitto, mä tiedän kans tämmöisen tyypin! Tosiaan haluaa kontrolloida omalla saapumattomuudellaan ja odotuttelemisellaan muita! Tekee myös sitten sellaista että saattaa terroriseerata kännyn kautta paikallaolijoita, jos itseä ei ole kutsuttu mukaan, tai ei jostain syystä päässyt vaikka just silloin olisi oikeasti ollut tulossa. On muka tosi tärkeää asiaa, ja pitäisi saada viestitellä juhlapaikalla olevien kanssa hänen asioistaan, yleensä on muka joku vaikeus elämässä.

Kontrollointiyritystä selvästi.

Vierailija kirjoitti:

Se on tämä nykyaika ja nykynuoriso. Hommahan menee niin että odotetaan tappiin asti tuleeko parempia tarjouksia ja niistä sitten valitaan se "jännin". Tuntuu ettei teistä nuorisosta kukaan osaa enää olla ystävä, kaiken lähtökohtana on oma olo ja sen hetkiset fiilikset, ystävyydellä ja solidaarisuudella ei ole väliä. 

Ei tuo koske ainoastaan nuoria, meillä on keski-ikäisten ystäväpiirissä ihan samanlaista. Yksi vinkui pitkän aikaa että kun ei kukaan lähde hänen kanssaan ulkomaille lomalle joten kun itse suunnittelin lomaa, niin sanoin että lähde mukaan. Minä käytin sitten paljon aikaani siihen että etsin meille molemmille mieluisaa kohdetta ja hotellia. Soittelin ja kyselin mitä on mieltä. Sanoi aina että päätä sinä. Sitten kolmas ystävä halusi mukaan ja päätettiin lähteä kolmistaan. Odottelin lomarahojani että pääsen maksamaan matkan. Sillä aikaa nämä kaksi olivatkin sopineet keskenään että hepäs lähtevätkin kahdestaan, ilman minua. Varasivat matkan ja menivät lomalle. Ei anteeksipyyntöä eikä mitään selitystä. Tulivat lomalta viimein ja ystävä soitti että nyt hän voi lähteä minun kanssani lomalle, loppuvuodesta, mennäänkö kylpylään viikonlopuksi. Sanoin suoraan että minä en sinun kanssa lähde koskaan mihinkään, mene yksinäs.