Lue keskustelun säännöt.
Miksi työnteosta ei enää pidetä?
12.08.2020 |
Mikä on mielestäsi suurin syy siihen, että työnteko koetaan raskaana ja haaveillaan taloudellisesta riippumattomuudesta?
Vielä 80-l äidit ja isät kävi töissä sen kummempia miettimättä, välillä saletti työkaverit, mutta ei kukaan jäänyt töistä pois.
Mikä on muuttunut?
Kommentit (166)
81/166
|
15.08.2020 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90 miljardia osinkoja on maksettu viime vuonna. Suomi on helisemässä kun koko yhteiskunta, laitokset rapistumassa. Kokoajan vain pelkkää säästöä.
Miksi mun pitäisi töihin mennä helpottamaan herrojen tulot?
Et taida tietää mitä osingot ovat. Jos se on "herrana oloa" että saa osinkotuloja niin tervetuloa joukkoon. Onnistuu muutamassa minuutissa.
Olet osa ongelmaa. Sinun osinkosi on revitty sirpa siivoojan selkänahasta.
Sirpa siivojalla ei olisi sitä duunia ensinkään jos meitä omistajia ei olisi.
Yhteiskunta ilman omistajia on mahdollinen. Yhteiskunta ilman työntekijöitä ei.
Neuvostoliitossa yritettiin ilman omistajia, ei toiminut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin työelämän teininä 80-luvulla. Silloin tehtaassakin oli kiva olla töissä. Toimistoissa viihdyin. Meiniki oli mukava, töihin perehdytettiin, oli kahvi-ja lounastauot. Kaikki energia ei mennyt työhön ja vapaa-ajalla jaksoi puuhata. Työt sai tehdä kunnolla ja rauhassa, jopa liukuhihnalla oli inhimillistä. Palkasta jäi rahaa ihan mukavaan elämiseen. Kova muutos alkoi 2000-luvulla, ehkä se tapahtui internetin tultua joka paikkaan ja samalla sijoittajien halutessa repiä osinkoja yhä enemmän.
Työelämä on muuttunut paljon. Työkuorma ja vaativuus on vedetty niin tiukille, että et tee koskaan tarpeeksi. Tämän vuoksi et pysty tekemään työtä koskaan tarpeeksi hyvin. Netin ja älylaitteuden kautta pitää olla aina tavoitettavissa, eikä työpaikan ovea voi vetää samalla tavalla kiinni. Keskeneräiset työasiat pyörivät vapaa-ajalla mielessä ja joskus yölläkin. Pinnat on kireällä, joka osaltaan tuhoaa työilmapiiriä ja tiedä sitten onko osittain syypää järkyttävään kiusaamisen ja syyttelyyn. Kuten joku sanoi, tärkeileviä pikkupomoja on nurkat täynnä keksimässä uusia prosesseja joiden noudattaminen on mahdotonta. Olen ollut sellainen itsekin. suorittavaa työtä tekee yhä pienempi osa. Kaikki on kallistunut, niin ettei työstä enää jää oikein mitään. Tulee veroja ja piiloveroja ja uusia maksuja. On oltava netit ja kännykät ja sitä sun tätä että voi olla mukana yhteiskunnassa.
Joten kyllä, työstä pidettiin kun töissä oli mukavaa ja käteen jäi rahaa. Enää ei ole kumpaakaan. Ymmärrän heitä jotka eivät enää jaksa sitä, samalla kun työpaikan saaminen on yhä suurempi lottovoitto.
Totta. Ahneus ja järjetön tuottavuuden tavoittelu vienyt työn ilon. Ja pitäisi vapaa-ajallakin jaksaa jotain muuta tehdä kuin vain levätä.
Onko siitä joskus pidetty? Seriously? Kyseessä on kaupankäynnin muoto. Työntekijä antaa osan ajastaan, työsuoritteestaan ja osaamisestaan työnantajalle ja työnantaja puolestaan antaa siitä käyvän korvauksen. Näin se on ollut kaupungeissa ja tehtaissa, joissa työ oli fyysisesti rasittavaa ja kuluttavaa. AINA.
Elämä on tasan jossain muualla kuin sorvin ääressä. Tämä on muuten se oppi, jonka minäkin sain kaupunkilaisilta työläisvanhemmiltani. Onhan se tietysti outo juttu, jos tulee maaseudulta.
Maaseudulla onkin sitten eri juttu. Siellä juoksutetaan jo pilttejä rapsuttamassa rikkaruohoja. Ilmainen työnteko on vähän kuin "kunniajuttu" ja sitä opeteltiin pelloilla. Sama juttu niiden maaseudun talkootöiden kanssa, jotka 90-luvun keskusta yritti vakiinnuttaa myös kaupunkeihin ja työpaikoille. Eli suomennettuna: ilmaistyöt. Ihan tässä ilokseen tehdään toiselle töitä kuin torpparit aikoinaan taksvärkkiä talollisille. Sipilän kepuhallitus yritti samaa leikkaamalla kesälomarahoja - yhdessä pelastetaan talous.
Maaseudulla palkka oli toissijainen juttu. Sellaista rahaa kinuavaa yksilöä katseltiin ilkeästi. Usein ammatti määritteli myös yhteiskunnallisen aseman; kunnanlääkäri oli jumalasta seuraava, pappia palvottiin, kansankynttilää ihailtiin, sisarhentovalkoinen hoiti kun oli niin laupias, ja piikojen kuuluu olla nöyriä. Ammattiliitot tuntemattomia, ei järjestäytymistä, palkka oli mitä oli-
Mutta onneksi oli työnilo ja sunnuntaikirkko! Jumala kiittää ahkeraa, ja rehellisyys maan perii!
Tätä maalais-eetosta nyt yritetään juurruttaa suomalaisiin. Ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Onko siitä joskus pidetty? Seriously? Kyseessä on kaupankäynnin muoto. Työntekijä antaa osan ajastaan, työsuoritteestaan ja osaamisestaan työnantajalle ja työnantaja puolestaan antaa siitä käyvän korvauksen. Näin se on ollut kaupungeissa ja tehtaissa, joissa työ oli fyysisesti rasittavaa ja kuluttavaa. AINA.
Elämä on tasan jossain muualla kuin sorvin ääressä. Tämä on muuten se oppi, jonka minäkin sain kaupunkilaisilta työläisvanhemmiltani. Onhan se tietysti outo juttu, jos tulee maaseudulta.
Maaseudulla onkin sitten eri juttu. Siellä juoksutetaan jo pilttejä rapsuttamassa rikkaruohoja. Ilmainen työnteko on vähän kuin "kunniajuttu" ja sitä opeteltiin pelloilla. Sama juttu niiden maaseudun talkootöiden kanssa, jotka 90-luvun keskusta yritti vakiinnuttaa myös kaupunkeihin ja työpaikoille. Eli suomennettuna: ilmaistyöt. Ihan tässä ilokseen tehdään toiselle töitä kuin torpparit aikoinaan taksvärkkiä talollisille. Sipilän kepuhallitus yritti samaa leikkaamalla kesälomarahoja - yhdessä pelastetaan talous.
Maaseudulla palkka oli toissijainen juttu. Sellaista rahaa kinuavaa yksilöä katseltiin ilkeästi. Usein ammatti määritteli myös yhteiskunnallisen aseman; kunnanlääkäri oli jumalasta seuraava, pappia palvottiin, kansankynttilää ihailtiin, sisarhentovalkoinen hoiti kun oli niin laupias, ja piikojen kuuluu olla nöyriä. Ammattiliitot tuntemattomia, ei järjestäytymistä, palkka oli mitä oli-
Mutta onneksi oli työnilo ja sunnuntaikirkko! Jumala kiittää ahkeraa, ja rehellisyys maan perii!
Tätä maalais-eetosta nyt yritetään juurruttaa suomalaisiin. Ei onnistu.
Ikävää, jos sinulla ei ole ollut koskaan mukavaa työpaikkaa. Minulla on ollut useampikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on tärkeintä että sijoittajat saavat osinkoja. Työntekijöistä ja heidän jaksamisestaan viis veisaten.
Yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen eli osakkeenomistajille :)
Kävin työterveydessä, kun pää alkoi lahota, hädin tuskin jaksoin työpäivän kasassa, loppuillan tuijotin seinää harmaa mössö päässä velloen, kun kognitiivinen jaksaminen loppui. Hirveä tahti, esimies surkea, yt-pelko, koko ajan uutta ja kiristystä.
Hoitaja käski urheilla ja tarkkailla, että syön monipuolisesti "työkunnosta täytyy pitää huolta", "jaksaa sitten töissä paremmin", "pirteänä työ sujuu iloisemmin".
Jotenkin epämotivoivaa suorittaa vapaa-aikaa, jotta voin antaa entistä enemmän TYÖHÖN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuletko että se oli herkkua ennenkään?
Meillä on johtoportaassa ohje asettaa ihmisille lyhyellä ja pitkällä aikavälillä tavoitteet. Näihin tehtäviin ei ole varusmiestä. Eli jos henkilö sairastaa, oletus on, että hän hoitaa työnsä tavalla tai toisella määräaikaan valmiiksi.
MUTTA! Tämä on hienoin detaili: jos joku työntekijä toistuvasti ylittää tavoitteet yli 70%, niin tämä tarkoittaa, että hänelle on annettu liian vähän tekemistä. Jolloin hänelle lisätään vaatimusta.
Malli on peräisin ämeriiikan ihmemaasta. Sillä taataan jatkuva kasvu ja osingot (omistajille). Pomostoa harmittaa suomalaisten työehtosopimukset ja se ettei ole oikeus erottaa mielijohteesta kun sille päälle sattuu. Kyllähän senkin iloksemme vielä saamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on johtoportaassa ohje asettaa ihmisille lyhyellä ja pitkällä aikavälillä tavoitteet. Näihin tehtäviin ei ole varusmiestä. Eli jos henkilö sairastaa, oletus on, että hän hoitaa työnsä tavalla tai toisella määräaikaan valmiiksi.
MUTTA! Tämä on hienoin detaili: jos joku työntekijä toistuvasti ylittää tavoitteet yli 70%, niin tämä tarkoittaa, että hänelle on annettu liian vähän tekemistä. Jolloin hänelle lisätään vaatimusta.
Malli on peräisin ämeriiikan ihmemaasta. Sillä taataan jatkuva kasvu ja osingot (omistajille). Pomostoa harmittaa suomalaisten työehtosopimukset ja se ettei ole oikeus erottaa mielijohteesta kun sille päälle sattuu. Kyllähän senkin iloksemme vielä saamme.
Tuossa mallissa tehdään sentään vain omat työt. Mutta julkisella tehdään saikulla olevien työkavereidenkin duunit. Mikä lottovoitto päätyä sarjasaikuttajan kollegaksi. Äitini muistelee lämmöllä taukojen jutustelua ja vitsejä. Mitkä tauot? Kysynpähän vaan.
Heh joo, ennenvanhaan tosiaan oli sijaisia! Eipä ole enää näkynyt. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vapaa-ajalla on nykyään paljon enemmän tekemistä ja työnteko koetaan vapaa-ajan vieton esteeksi.
Myös se että työtä tekevällä on työelämä. Eli työ on elämä.
Perheellisen on lähes mahdotonta kasvattaa lapset siinä samassa, kun työnantaja painostaa ylitöihin ilman ylityölisiä ja joustoa ei löydy.
Myös palkat on surkeat verrattuna 80-luvun ostovoimaan.
Riittää lähinnä VUOKRAAN.
Mitään ei jää säästöönkään. Ei ihme että nuoret eivät enää lisäänny missään mielessä.
Yhteiskunta sellaisenaan koetaan mahdottomaksi ihmiselle ja työelämä se vasta mahdotonta onkin.
Työpaikat on lähes aina minimimiehityksellä, mikä tarkoittaa sitä, että väkeä voisi palkata tuplat nykyisten tilalle. Työntekijät tekevät parhaimmillaan neljän edestä hommia ja työnlatukin kärsii. Tämä taas aiheuttaa sen että työtä ei koeta palkitsevaksi. Työnjälki on kuraa ja aiheuttaa tekijässään huonoja tuntoja.
Toisaalta työtä ei voi tehdä missään olosuhteissa hyvin, kun työnjohto säästää ja ottaa itse voitot itselleen törkeästi.
Tässäpä se ja vielä lisänä että monissa paikoissa huudetaan työntekijöille ja heidät koetaan lähinnä kuluna. Pitäisi ilmaiseksi tehdä hommia.
Työelämä on stressaavaa, ahdistavaa, mahdotonta ja yksilöitä kuluttavaa. Aina saa uuden uhrin tilalle, kun entinen on käytetty loppuun.
Suomessa on tällä hetkellä lähes mahdotonta tehdä töitä terveessä ilmapiirissä ja palkkakin on surkeata surkeampi. Saa maksettua lähinnä VUOKRAN.
Työntekijöille nakitetaan usean ihmisen hommat, jotka eivät heille edes kuuluisi. Samalla kun itse opettelee, niin pitää vielä opettaa hommat jollekin kesätyöntekijälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin työterveydessä, kun pää alkoi lahota, hädin tuskin jaksoin työpäivän kasassa, loppuillan tuijotin seinää harmaa mössö päässä velloen, kun kognitiivinen jaksaminen loppui. Hirveä tahti, esimies surkea, yt-pelko, koko ajan uutta ja kiristystä.
Hoitaja käski urheilla ja tarkkailla, että syön monipuolisesti "työkunnosta täytyy pitää huolta", "jaksaa sitten töissä paremmin", "pirteänä työ sujuu iloisemmin".
Jotenkin epämotivoivaa suorittaa vapaa-aikaa, jotta voin antaa entistä enemmän TYÖHÖN.
Itse sain samat ohjeet terkkarin hoitajalta. Entisenä urheilijana toisaalta tiesin että työpäivän aikana tulee niin kovaa rääkkiä työantajan puolelta että kokonaiskulutus on lähes maajoukkuetason leiriä vastaavaa. Kyllähän minä jaksan ja jaksoin, mutta lopulta ylirasitustila tuli.
Menin sitten yksityiselle ja otin ihan pikavippiä sitä varten ja lääkäri totesi että ei missään tapauksessa vapaa-ajalla edes kävelylenkkejä tai mitään jumppia. Korkeintaan kevyt venyttely.
Minut oli kulutettu loppuun. Sykkeet kävi työpäivän jälkeen niin koholla ettei aamullakaan ollut vielä levossa.
Tällä tavoin meitä kulutetaan loppuun.
Sain ohjeeksi hidastella työtahtia yli puoleen nykyisestä, eli käytännössä en enää tee kuuden ihmisen edestä duunia vaan yhden vanhuksen edestä.
Sitten työpäiviä piti rukata lyhyemmäksi, elikäs käytännössä se on noin kuutisen tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Kävin työterveydessä, kun pää alkoi lahota, hädin tuskin jaksoin työpäivän kasassa, loppuillan tuijotin seinää harmaa mössö päässä velloen, kun kognitiivinen jaksaminen loppui. Hirveä tahti, esimies surkea, yt-pelko, koko ajan uutta ja kiristystä.
Hoitaja käski urheilla ja tarkkailla, että syön monipuolisesti "työkunnosta täytyy pitää huolta", "jaksaa sitten töissä paremmin", "pirteänä työ sujuu iloisemmin".
Jotenkin epämotivoivaa suorittaa vapaa-aikaa, jotta voin antaa entistä enemmän TYÖHÖN.
Juuri tuo etoo kun mussututetaan vain työkunnosta. Meilläkin on ollut työterveydeltä vierailuja työpaikalla. Ollaan muka huolissaan yksilön terveydentilasta, mutta aina on vedetty mukaan se työkunto. Mulla oli työkaveri jolla levis pää työkuorman takia. Ajoi rekan alle. Muutama päivä tämän jälkeen työpaikalla järjestettiin "ryhmäterapia" jonka teema oli suunnilleen: "kuinka pidät työkunnon yllä äkillisen surun ilmaannuttua". Pari sanaa sanottiin edesmenneestä kollegasta ja loppuaika oli sitä samaa työkuntopropagandaa. Ihmiset ovat läpeensä pahoja kusipäitä.
Tein näin, kun en jaksanut tuota suomalaista työelämän kyykkyjuoksua:
1. Muutin Viroon ja perustin firman
2. Myyn palveluitani etänä pitkin Eurooppaa (konsultaatio, projektit) sen verran, että elän ok kivasti
3. En IKINÄ tee enää vieraalle töitä
Elämän mukavasti sillä, että teen n 30h viikossa duunia omaan tahtiin.
No esim Pk-seudulla työnteko ei ole rahallisesti kovin palkitsevaa. Asuminen maksaa mansikoita.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on johtoportaassa ohje asettaa ihmisille lyhyellä ja pitkällä aikavälillä tavoitteet. Näihin tehtäviin ei ole varusmiestä. Eli jos henkilö sairastaa, oletus on, että hän hoitaa työnsä tavalla tai toisella määräaikaan valmiiksi.
MUTTA! Tämä on hienoin detaili: jos joku työntekijä toistuvasti ylittää tavoitteet yli 70%, niin tämä tarkoittaa, että hänelle on annettu liian vähän tekemistä. Jolloin hänelle lisätään vaatimusta.
Malli on peräisin ämeriiikan ihmemaasta. Sillä taataan jatkuva kasvu ja osingot (omistajille). Pomostoa harmittaa suomalaisten työehtosopimukset ja se ettei ole oikeus erottaa mielijohteesta kun sille päälle sattuu. Kyllähän senkin iloksemme vielä saamme.
Kuulostaa tutulta. Hyvä työ on palkittu aina antamalla lisää työtehtäviä. Opin kyllä lopulta sanomaan ei (mulla oli sentään varaa, koska olin sellaisessa asemassa orginasaatiossa). Suruttaa katsoa kun uusia kavereita kyykytetään samalla tavalla. Osa murtuu ja lähtee pois. Jotkut porskuttaa eteenpäin. Kuinka pitkään, sitä en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin työterveydessä, kun pää alkoi lahota, hädin tuskin jaksoin työpäivän kasassa, loppuillan tuijotin seinää harmaa mössö päässä velloen, kun kognitiivinen jaksaminen loppui. Hirveä tahti, esimies surkea, yt-pelko, koko ajan uutta ja kiristystä.
Hoitaja käski urheilla ja tarkkailla, että syön monipuolisesti "työkunnosta täytyy pitää huolta", "jaksaa sitten töissä paremmin", "pirteänä työ sujuu iloisemmin".
Jotenkin epämotivoivaa suorittaa vapaa-aikaa, jotta voin antaa entistä enemmän TYÖHÖN.
Juuri tuo etoo kun mussututetaan vain työkunnosta. Meilläkin on ollut työterveydeltä vierailuja työpaikalla. Ollaan muka huolissaan yksilön terveydentilasta, mutta aina on vedetty mukaan se työkunto. Mulla oli työkaveri jolla levis pää työkuorman takia. Ajoi rekan alle. Muutama päivä tämän jälkeen työpaikalla järjestettiin "ryhmäterapia" jonka teema oli suunnilleen: "kuinka pidät työkunnon yllä äkillisen surun ilmaannuttua". Pari sanaa sanottiin edesmenneestä kollegasta ja loppuaika oli sitä samaa työkuntopropagandaa. Ihmiset ovat läpeensä pahoja kusipäitä.
Haluan vielä lisätä, että viimeinen lause tuli kirjoitettua vähän liian tuohtuneena. Eivät tietenkään kaikki ole tuollaisia. Tuli vaan ikävät muistot pintaan...