Lue keskustelun säännöt.
Miksi työnteosta ei enää pidetä?
12.08.2020 |
Mikä on mielestäsi suurin syy siihen, että työnteko koetaan raskaana ja haaveillaan taloudellisesta riippumattomuudesta?
Vielä 80-l äidit ja isät kävi töissä sen kummempia miettimättä, välillä saletti työkaverit, mutta ei kukaan jäänyt töistä pois.
Mikä on muuttunut?
Kommentit (166)
<3 Työterveydenhuolto. :,)
Perheenjäseneni kuoli äkillisesti tapaturmassa. Kävelin hoitajan luo shokissa. Tämä ohjeisti, että työ on parasta terapiaa kriisissä enkä saanut sairaslomaa. Sen sijaan hoitaja uteliaisuuttaan halusi tietää "mitä onnettomuudessa täsmälleen tapahtui, häntä kun kiinnostaa, kun tunsi uhrin!"
Hain ystäväni avustumana yksityiseltä 2 viikon sairasloman. En ollut koskaan ollut sairaslomalla sitä ennen elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh joo, ennenvanhaan tosiaan oli sijaisia! Eipä ole enää näkynyt. :D
Nykyään oletetaan että sijaisen varjo tekee yhden ylimääräisen sijaiskulun edestä hommia. Tällä tavoin ei tarvitse palkata kahta sijaista vaan yksi, koska yhden varjo tekee hommat myös. Toki päivät venyy, mutta kuka varjolta kyselee, että onko hänellä työelämän ulkopuolista elämää.
Esimerkiksi treffit tai harrastuksia...
Itsekin odotan että pätkätyöt loppuu ja pääsee taas työttömäksi.
Työelämä on niin sairasta. Vähän aikaa kestää ja saa todistusta ihan käytännössä siitä sairaudesta mikä tämän maan työelämää vaivaa.
Aikaisemmat sukupolvet vielä ajattelivat, että kärsimys jalostaa.
Ihmisen arvo mitattiin myös ahkeruudella. Tiedätte varmaan ihmistyypin, joka luettelee kaikki päivän aikana tekemänsä asiat. Nuorissa näitä ei ole, mutta vanhemmassa väestössä kyllä.
Kontrolli ja kyttääminen noussut töissä. Verot ja maksut nousseet järjettömiksi, liian suuri osa palkasta menee valtion mustaan aukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmat sukupolvet vielä ajattelivat, että kärsimys jalostaa.
Ihmisen arvo mitattiin myös ahkeruudella. Tiedätte varmaan ihmistyypin, joka luettelee kaikki päivän aikana tekemänsä asiat. Nuorissa näitä ei ole, mutta vanhemmassa väestössä kyllä.
Ongelmana tässä yhtälössä on se että nämä aikaisemmat eivät ole kokeneet samaa työtaakkaa. Samaa stressinmäärää ja miten työntekijän pitää mukautua ja joustaa kuin Marvel-sarjakuvan supersankarit.
Työtehtävät on epärealistisesti suunniteltu. Niitä ei ole suunniteltu ihmiselle joka vaatii tietyn määrän lepoa ja muutakin elämää kuin työtä.
Työ on erilaista kuin ennen.
Ennen työ tarkoitti että valitsit ajan jolla kehityit pikku hiljaa paremmaksi ja paremmaksi. Pystyit suunnittelemaan töitäsi itse ja tekemään monetkin asiat omalla tavallasi.
Jos koit yllä olevan liian vaativana, tarjolla oli yksinkertaisia töitä jotka eivät olleet henkisesti kuormittavia.
Nyt jokainen työ on kiireistä multitaskingia jossa työ ja työympäristö muuttuu jatkuvasti, ja yhä useampi tippuu muutoksen kyydistä. Hetkenkään rauhaa ei ole, koko ajan pitää hoitaa kolmea asiaa yhtä aikaa ja samanaikaisesti räplätä älypuhelimella appien ja palvelujen kanssa. Töitä ei voi suunnitella itse, ellet kuulu siihen vähemmistöön joka kehittää asioita. Et opi työssä paremmaksi koska sitä mukaa kun opit jotain, osaaminen vanhenee ja nuoremmat/nälkäisemmät menevät vasemmalta ohi.
Työelämä on kivaa niin kauan kun olet nuori, ja sekin vain jos olet se joka kehittää asioita muiden opetellessa niitä. Muille se ei ole kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90 miljardia osinkoja on maksettu viime vuonna. Suomi on helisemässä kun koko yhteiskunta, laitokset rapistumassa. Kokoajan vain pelkkää säästöä.
Miksi mun pitäisi töihin mennä helpottamaan herrojen tulot?
Et taida tietää mitä osingot ovat. Jos se on "herrana oloa" että saa osinkotuloja niin tervetuloa joukkoon. Onnistuu muutamassa minuutissa.
Olet osa ongelmaa. Sinun osinkosi on revitty sirpa siivoojan selkänahasta.
Sirpa siivojalla ei olisi sitä duunia ensinkään jos meitä omistajia ei olisi.
Yhteiskunta ilman omistajia on mahdollinen. Yhteiskunta ilman työntekijöitä ei.
Neuvostoliitossa yritettiin ilman omistajia, ei toiminut.
Neuvostoliitto oli lähinnä kulissi.
Joku otti aina enemmän.
Kapitalismikaan ei toiminut. Aina syynä on ihmisen ahneus.
Tällä kertaa maksettiin arvokkaasta työstä liian vähän kuten kapitalismissa aina sorrutaan samaan mokaan.
No kun koko ajan yhä suuremman ei-työssäkäyvän elämä pitää rahoittaa, niin kyllähän siinä pitää työtä paiskia. Sitä paitsi Suomen pyhä lehmä, rakennusala, täytyy pitää kukoistavana. Mitä siitä vaikka firmat on rekisteröity Liettuaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmat sukupolvet vielä ajattelivat, että kärsimys jalostaa.
Ihmisen arvo mitattiin myös ahkeruudella. Tiedätte varmaan ihmistyypin, joka luettelee kaikki päivän aikana tekemänsä asiat. Nuorissa näitä ei ole, mutta vanhemmassa väestössä kyllä.
Niitä asioita oli lukumääräisesti vähemmän. Ne olivat fyysisesti raskaampia, mutta todellinen ongelma on henkinen kuormitus kun tehtäviä asioita on kymmenkertainen määrä ja jokainen niistä edellyttää kolmen muun asian tekemistä samanaikaisesti.
Olin viime kesänä pari viikkoa puusavotassa. Oli raskasta koska olen toimistohiiri, mutta silti se tuntui kuin lomalta. Sai vain tehdä, ei tarvinnut koko ajan olla skarppina ja reagoida puhelimen piipitykseen. Yöllä tuli paremmin uni kuin koskaan, ja aamulla heräsi hyvin mielin uuteen savottapäivään.
Vierailija kirjoitti:
Työ on erilaista kuin ennen.
Ennen työ tarkoitti että valitsit ajan jolla kehityit pikku hiljaa paremmaksi ja paremmaksi. Pystyit suunnittelemaan töitäsi itse ja tekemään monetkin asiat omalla tavallasi.
Jos koit yllä olevan liian vaativana, tarjolla oli yksinkertaisia töitä jotka eivät olleet henkisesti kuormittavia.
Nyt jokainen työ on kiireistä multitaskingia jossa työ ja työympäristö muuttuu jatkuvasti, ja yhä useampi tippuu muutoksen kyydistä. Hetkenkään rauhaa ei ole, koko ajan pitää hoitaa kolmea asiaa yhtä aikaa ja samanaikaisesti räplätä älypuhelimella appien ja palvelujen kanssa. Töitä ei voi suunnitella itse, ellet kuulu siihen vähemmistöön joka kehittää asioita. Et opi työssä paremmaksi koska sitä mukaa kun opit jotain, osaaminen vanhenee ja nuoremmat/nälkäisemmät menevät vasemmalta ohi.
Työelämä on kivaa niin kauan kun olet nuori, ja sekin vain jos olet se joka kehittää asioita muiden opetellessa niitä. Muille se ei ole kivaa.
Tämä!!!! Paras analyysi työelämän muuttumisesta viimeisten 30 vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aina sitä mieltä nuorempana että töitä on tehtävä vaikka olisi kuinka tylsää hommaa. Kaksikymmentä vuotta jaksoin painaa niska limassa typerää tehdastyötä haukkuvien ja selkään puukottavien pomojen alaisuudessa. Sitten tulikin burnout ja lähtö suljetulle.
Ei perhettä eikä mitään muuta kuin asunto ja auto. Nyt perheen perustaminen on myöhäistä ja olen sitä mieltä että valitsin nuorempana väärin.
Vierailija kirjoitti:
Ne joiden mielestä työ on liian rankkaa, purkavat oman pahan olonsa niihin, jotka ovat hyviä työssään ja kukaan ei viihdy. Pahoinvoivat ovat syyllinen työpaikkakatoon.
Ei. Kyllä se työpaikoissa ja työnjohdossa se vika luuraa.
Sitten tietysti tämä globaali kehitys. Tarvittaisi ihan uusi vallankumous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siitä joskus pidetty? Seriously? Kyseessä on kaupankäynnin muoto. Työntekijä antaa osan ajastaan, työsuoritteestaan ja osaamisestaan työnantajalle ja työnantaja puolestaan antaa siitä käyvän korvauksen. Näin se on ollut kaupungeissa ja tehtaissa, joissa työ oli fyysisesti rasittavaa ja kuluttavaa. AINA.
Elämä on tasan jossain muualla kuin sorvin ääressä. Tämä on muuten se oppi, jonka minäkin sain kaupunkilaisilta työläisvanhemmiltani. Onhan se tietysti outo juttu, jos tulee maaseudulta.
Maaseudulla onkin sitten eri juttu. Siellä juoksutetaan jo pilttejä rapsuttamassa rikkaruohoja. Ilmainen työnteko on vähän kuin "kunniajuttu" ja sitä opeteltiin pelloilla. Sama juttu niiden maaseudun talkootöiden kanssa, jotka 90-luvun keskusta yritti vakiinnuttaa myös kaupunkeihin ja työpaikoille. Eli suomennettuna: ilmaistyöt. Ihan tässä ilokseen tehdään toiselle töitä kuin torpparit aikoinaan taksvärkkiä talollisille. Sipilän kepuhallitus yritti samaa leikkaamalla kesälomarahoja - yhdessä pelastetaan talous.
Maaseudulla palkka oli toissijainen juttu. Sellaista rahaa kinuavaa yksilöä katseltiin ilkeästi. Usein ammatti määritteli myös yhteiskunnallisen aseman; kunnanlääkäri oli jumalasta seuraava, pappia palvottiin, kansankynttilää ihailtiin, sisarhentovalkoinen hoiti kun oli niin laupias, ja piikojen kuuluu olla nöyriä. Ammattiliitot tuntemattomia, ei järjestäytymistä, palkka oli mitä oli-
Mutta onneksi oli työnilo ja sunnuntaikirkko! Jumala kiittää ahkeraa, ja rehellisyys maan perii!
Tätä maalais-eetosta nyt yritetään juurruttaa suomalaisiin. Ei onnistu.
Ikävää, jos sinulla ei ole ollut koskaan mukavaa työpaikkaa. Minulla on ollut useampikin.
minun täytyy todeta myös että eipä ole ainuttakaan työpaikkaa tullut koskaan vastaan, missä olisi selvästi järkeä.
Painotetaan ripeyttä ja nopeutta ja joustavuutta.
Eli pitäisi tehdä monen edestä töitä ja jäädä ylitöihin.
Kun omaa vapaa-aikaa on uhrattu tarpeeksi, niin sitten saa odotella yllättäviä välipäiviä.
Ja lopputulos on että kuukauden tulot on alhaisemmat kuin jos olisi jättänyt ylityöt tekemättä.
Tällöin olisi ollut tasaisesti työpäiviä ja tulot olisi tasaisemmat.
Käytännössä eräänlaista urakkaa, mutta ei kuitenkaan. Nollatuntia työnantajan puolelta, mutta ei minun.
Kusettajia on liikenteessä runsaasti.
Olen syntynyt 90, joten en ole kokenut normaalia työelämää koskaan. Tarinoita sellaisesta olen kyllä kuullut vanhemmilta ja isovanhemmilta. Heistä on järkyttävää kuulla miten heidän äänestyspäätökset on muuttaneet nykyistä työelämää. Eivät he olisi tälläistä haluneet.
Tämähän koskee monia vanhuksia hoivakodeissa, kun ei ole tarpeeksi hoitajia ja hoitajilta odotetaan lähes teräsmiehen nopeutta saavuttaa luonnottomat työtehtävät päivän aikana.
Suomessa toivotaan, että väki tekisi kyselemättä ja mielellään ilmaiseksi neljän ihmisen työt joustavin ajoin ja iloisin mielin. Lapsia ei toivota hankittavan. Eikä omaa asuntoa tai lomia ole tarvi saada.
Terv. 12v pätkätyötä, yhden kerran loman pitänyt vuokralla eläjä (päihteetön, mutta pikku hiljaa masentunut akateeminen)
Työntekijää ei arvosteta. Työntekijän pitäisi olla vaan kiitollinen, että saa olla töissä ja että oikein palkkaakin siitä maksetaan. Koko ajan pelko, että irtisanotaan/lomautetaan/osa-aikaistetaan. Tilallesi on tulossa tekijöitä jonoksi asti, jos jäät työttömäksi, ei uudesta työpaikasta ole varmuutta. Vaatimukset ja valvonta korkealla, kiire, stressi. Pitäisi koko ajan lisäkouluttautua, markkinoida itseään, verkostoitua, kehittyä ja joustaa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen työtä tehtiin yhteiseksi hyväksi. Nyt kaikkien muiden hyväksi.
Kaikkien tilalle joidenkin
Olen vain väsynyt. Pohjattoman väsynyt. Jokaisen projektin kohdalla ajattelen, että vien tämän loppuun, sitten vastuu on ohi ja voin lähteä tästä maailmasta. Se lohduttaa.
Työn lisäksi ei ole muuta elämää.
Työpaikkakiusaaminen. Ikärasismi.
Ne joiden mielestä työ on liian rankkaa, purkavat oman pahan olonsa niihin, jotka ovat hyviä työssään ja kukaan ei viihdy. Pahoinvoivat ovat syyllinen työpaikkakatoon.