Lue keskustelun säännöt.
Miksi työnteosta ei enää pidetä?
12.08.2020 |
Mikä on mielestäsi suurin syy siihen, että työnteko koetaan raskaana ja haaveillaan taloudellisesta riippumattomuudesta?
Vielä 80-l äidit ja isät kävi töissä sen kummempia miettimättä, välillä saletti työkaverit, mutta ei kukaan jäänyt töistä pois.
Mikä on muuttunut?
Kommentit (166)
ei työnteossa mitään vikaa ole. Harmi kun siitä saa niin vähän korvausta itselle ja veroihin ja veroluontoisiin maksuihin menee tolkuton osa. Pääomista jää enemmän itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut työelämässä toimistossa 30 vuotta. Ikinä ei ole ollut liikaa töitä.
Ylitöistä ja kuormittavuudesta valittavat vain hitaat työntekijät. Aina naisia. Kirjoittavat sähköpostia ja joka sana pitää vatvoa ”onko liikaa sanottu/onko epäystävällistä/onko liian lepsua” ymymymym.
Asiakaspalvelutyössä on kyllä todella tärkeää, että ilmaiset sanasi täsmälleen oikealla tavalla ja siten, että kaikki varmasti sen ymmärtävät. Itselläni on työkaveri, jolta pitää usein moneen kertaan kysyä, mitä mahtoi tarkoittaa, kun saattaa vastata ihan asian vierestä tai sitten kysyy asiaa, jonka juuri edellisessä viestissä hänelle kerroin. Sitten paikkaillaan näitä väärinkäsityksiä ja unohduksia sun muita. Eipä siinä varmaankaan paljon työt paina, jos tekee hätäisesti ja toinen sitten korjaa niitä mokia sinun perässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90 miljardia osinkoja on maksettu viime vuonna. Suomi on helisemässä kun koko yhteiskunta, laitokset rapistumassa. Kokoajan vain pelkkää säästöä.
Miksi mun pitäisi töihin mennä helpottamaan herrojen tulot?
Et taida tietää mitä osingot ovat. Jos se on "herrana oloa" että saa osinkotuloja niin tervetuloa joukkoon. Onnistuu muutamassa minuutissa.
Olet osa ongelmaa. Sinun osinkosi on revitty sirpa siivoojan selkänahasta.
Sirpa siivojalla ei olisi sitä duunia ensinkään jos meitä omistajia ei olisi.
Yhteiskunta ilman omistajia on mahdollinen. Yhteiskunta ilman työntekijöitä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90 miljardia osinkoja on maksettu viime vuonna. Suomi on helisemässä kun koko yhteiskunta, laitokset rapistumassa. Kokoajan vain pelkkää säästöä.
Miksi mun pitäisi töihin mennä helpottamaan herrojen tulot?
Et taida tietää mitä osingot ovat. Jos se on "herrana oloa" että saa osinkotuloja niin tervetuloa joukkoon. Onnistuu muutamassa minuutissa.
Olet osa ongelmaa. Sinun osinkosi on revitty sirpa siivoojan selkänahasta.
Sirpa siivojalla ei olisi sitä duunia ensinkään jos meitä omistajia ei olisi.
Yhteiskunta ilman omistajia on mahdollinen. Yhteiskunta ilman työntekijöitä ei.
eipä ole montaa referenssiä tuon onnistumisesta. Kyllä näköjään se omistaja tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei enää pidetä? Ei kai siitä koskaan sen enempää ole pidetty kuin nytkään. Ja miksi pitäisikään. Ei siinä ole mitään pahaa, että tekee töitä ainoastaan rahan takia.
Jep. Päinvastoin, pitäisi olla kiitollinen, että on näitä rahan takii, rahan takii tekijöitä. Muuten veromarkoilla loisijoita olisi lähes koko kansa. Rikkaat loisii osingoillaan eli toisten tekemän työn tuotoksilla, koska omistavat ja ilkeävät. Loisijat loisii toisten tekemän työn verotuksella, koska voivat ja ilkeävät.
Sitten kun rahan takii, rahan takii -duunarit kyllästyvät, joutuu kaikki yhteiskunnat oikeasti miettimään ihan uudestaan koko järjestelmän. Onko se on jotain automatiikan verotusta ja kansalaispalkkaa tai jotain kansankapitalismia, eli suuryhtiöt sosialisoidaan tai mitä...Se jää nyt niiden sukupolvien tehtäväksi, jotka nyt vänisee siellä kotona, kun ei oo mitään tekemistä tai parkuvat paskavaipoissaan paskaista vastalausettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet 40 tuntia viikossa töitä, mutta et elä palkalla ilman Kelan tukia. Kyllä se pistää miettimään. Montaakin asiaa.
80-luvulla oli töitä kaikille halukkaille ja töihin vaan mentiin. Ei ollut mitään monivaiheisia ryhmä/video/yksin-haastatteluja johonkin kaupan kassalle vaan töitä sai kun kävi kysymässä. Palkalla tuli myös toimeen.
Nyt on sitten älytön kilpailu jostain 12e:n varastoduuneista joihin päästäkseen pitää olla timanttinen tiimipelaaja, innovatiivinen ja kehittäjähenkinen tulevaisuuden tekijä jolla vähintään amk-tutkinto, 20 vuoden kokemus ja valtava kunnianhimo.
Työelämä on sitten kiirettä, säästöä, loputonta kehityspalaveria, tehostamista, kirjaamista, raportointia, huonoa työilmapiiriä, epäpätevää johtamista ja huonoa palkkaa. Tähän päälle vielä pitkät työmatkat ja muutaman kk välein yt-neuvottelut.
Työt voisi oikeasti hoitaa tehokkaasti mutta ei koska ensin täytyy pitää palaverin palaveri että voidaan pitää se itse palaveri.
Töiden jälkeen on kiire joko hakemaan lapsia päiväkodista tai viemään harrastuksiin. Illalla sitten wilma-viestejä sun muuta. Nukkumaan ja sama alusta.
En tiedä onko enää kovin tavoiteltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäjänä joskus mietin, että jos olisin palkansaaja, olisi suuri kiusaus tehdä puoli vuotta kerrallaan töitä ja sitten makoilla puolitoista vuotta ansiosidonnaisella. Ja sitten taas puoli vuotta töitä ja sama lepoaika. Kiusaus olisi suuri, vaikka pitäisi työnteostakin.
Onneksi yrittäjälle ei ole tällaista vaihtoehtoa tarjolla, vaan kukaan ei maksa mitään korvauksia jos työttömyys iskee. Eipä ole varaa makoilla.
Muistelen silti nuoruudestani, että olin 90-luvulla parissa työpaikassa, missä painettiin kyllä töitä pitkiä päiviä ja viikonloputkin, mutta hauskaa oli, koska työporukat olivat täynnä hyviä tyyppejä, toisia autettiin ja vitsailtiin vaan työn lomassa. Sellaiseen en ole törmännyt enää 2000-luvulla missään.
Tehokkuuspaska, alati tiukkenevat aikataulut, ei järkeä pilata terveyttä pikkuhilujen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin Suomen päättäjien ja monien äänestäjien linjaus. Työntekijä on rasite, joka voidaan sanoa ääneen. Ilmaismatkustajista ei saa sanoa mitään pahaa, tai muuten EU ja YK ärähtävät.
Työssä raataminen on siis olevinaan etuoikeus, palkasta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Tässä muutama esimerkki työnteosta 80-luvulla, isäni kokemuksia työskentelystä kalkkitehtaalla.
1. Tautot alkoivat vasta kun työntekijä saapui työmaa ruokalaan tai muuhun tauon vietto paikkaansa, ei heti kun poistui työpisteeltä. Tehtaan toisesta päästä ruokalaan kävely kesti n. 15min ja se laskettiin työajaksi.
2.Työntekijöitä oli vuoroissa niin monta että esim. yövuorossa pystyivät vuorotellen nukkumaan 1-2 tunnin tirsat.
3.Työvuoren päätteeksi viimeinen puoli tuntinen oli varattu siihen että työntekijät pääsevät suihkuun ja saunaan halutessaan.
4.Tehtaalla oli paljon apupoikia tekemässä niitä vähemmän tärkeitä töitä
5.Ja tosiaan kun työntekijöitä oli paljon, ei tarvinnut tehdä muuta kuin juuri sitä mihin sinut oli palkattu, jos kävi niin että vuorossa ei just niitä omia hommia ollut pystyi vaan rennosti oleilemaan koko päivän ja palkka juoksi silti.
6.Työntekijät saivat bonuksia ympäri vuoden jos tulos oli hyvä, kaikki raha ei jäänyt isojen herrojen taskuun.
7.Työntekijöiden virkistys iltoja pidettiin usein, eikä mitään ryhmäytymis, tyky tai muitakaan pupuleikki iltoja vaan viina virtas, laulu raikas ja ruokaa riitti.
8. Ja sillä tehdastyöläisen palkalla elätti 5 henkisen perheen, osti omakotitalon ja auton.
Jos työelämä olisi vielä tuollaista, tuskin kenelläkään olisi valittamista että joutuu käymään töissä
Eiköhän varsinkin tuo kohta 8 kerro juuri siitä, että suljetussa Suomessa jouduttiin maksamaan täysin suhteettomia palkkoja tuollaisista palikkahommista mutta vastaavasti vaativista töistä ei juurikaan haluttu maksaa vaatimustason mukaista palkkaa.
Nykyisin palkat ovat kansainvälisen kilpailun myötä asettuneet lähelle työn tuottavuutta mistä toki kärsii eniten ne vähänkoulutetut laastinkantajat mutta voittajia ovat korkeastikoulutetut (paitsi, että verotuksella nitistetään vähätkin edut).
Toki julkisella sektorilla on vieläkin aivan järkyttävästi 'läskiä', tyhjäntoimittajia suhteettoman hyväpalkkaisissa toveri-/palkintoviroissa ja -työsuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teet 40 tuntia viikossa töitä, mutta et elä palkalla ilman Kelan tukia. Kyllä se pistää miettimään. Montaakin asiaa.
Kyllä. Esim. että selkeästi halutaan liian korkea elintaso suhteessa palkkaan.
Työnteosta on tehty epäinhimillistä suorittamista, eikä palkkakaan oikein korvaa menetettyä vapaa-aikaa. Hampaita purren töitä kuitenkin teen, ettei tarvitisi tuilla elää, mutta teen töitä vain sen verran, kuin taloudellisesti tarvitsee, eli kolmena päivänä viikossa. Melkein toivon, että saisin potkut, mutta kun olen liian hyvä työssäni niin en saa. Olen kuitenkin sen verran oppinut, että otn vapauksia työssäni pitää taukoja silloin kun tuntuu siltä, enkä varmasti jokse yhtään mihinkään. En myöskään enää suostu kiirehtimään työssäni, vaikka olisikin aikaraja, vaan teen sen minkä rauhallisella tahdilla ehdin. En saa kiireestä mitään korvausta, joten en kiirehdi, sanoi työnantaja mitä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työnteolla ei enää pysty kohottamaan elintasoaan. Mikä siis motivoisi työntekoon? Uhraat 40 tuntia + matkat joka viikko johonkin sontaan, etkä hyödy siitä käytännössä mitenkään.
Olen ollut elämäni aikana töissä, opiskelemassa ja työttömänä. Mulla on koko ajan ollut sama elintaso. Mistään ei ole tarvinnut luopua työttömänä, mutta toisaalta mitään en myöskään ole saanut lisää, kun olen käynyt töissä.
Tämä.. Palkka on pysynyt suunnilleen samana 15 vuotta, mutta ostovoima rajusti pienentynyt. Sen sijaan uusia menoerä ilmaantuu tuon tuosta: YLE vero jne.
Vierailija kirjoitti:
Ennen työtä tehtiin siksi, että saatiin mitä tarvittiin. Nykyään pitää olla tehokas ja "hyödyllinen", vaikkei näkisi mitä muuta hyötyä siitä on kuin itsensä tunteminen tärkeäksi. Minkä eteen raadat? Nykyään on enemmän töitä, jotka eivät tähtää suoraan kenenkään hyvinvointiin vaan tarkoitus on saada ihmiset ostamaan jotain mitä eivät tarvitse. Meillä on jo ihan liikaa kaikkea, mutta silti pitäisi tehdä töitä enemmän ja enemmän. Mitä sillä työllä tuotetaan? Tärkeä ruoan tuottaminen on vain murto-osa kaikesta työstä. Vaatteita tarvitaan, mutta paljon vähempi riittäisi.
Mä työskentelen isännöinti- ja huoltoyhtiössä taloushallinnossa. Ymmärrän, että työni on sinäänsä ihan tärkeää, koska kyseessä on ihmisten asumismukavuus. Mutta mua ei vaan henkilökohtaisesti kiinnosta se ollenkaan. Ihan sama miten joku randomperhe asuu ja toimiiko niillä joku keittiön hana vai ei.
Syytän tilanteesta yleisesti somea. Ennen asuttiin jossain kylässä ja rikkaita oli siellä ehkä yksi perhe. Elokuvissa saattoi silloin tällöin nähdä luksuselämää. Nyt some tunkee joka tuutista ja kaikkien elämä näyttää tosi hyvältä.
Lisäksi nykyään tavallista työtä ei enää nähdä arvokkaana, vaan työn pitäisi olla kivaa ja kuvastaa juuri ominta itseä. Jos et toteuta itseäsi ja mene töihin hymy huulilla, niin sitten pitäisi jotenkin tutkailla itseään ja löytää se homma, jossa itseään voi toteuttaa. Kaikki meistä voivat olla tubettajia tai instamisukoita!
Vierailija kirjoitti:
En näe saavani jatkuvasta työnteosta mitään. Käytän yli 10 tuntia vuorokaudesta siihen, aikaa lapsilleni on 2-3 tuntia per päiviä viikolla. Viikonloppu ei riitä palauttamiseen.
Vuokra on yli puolet luukausipalkastani enkä pysty ilman yhteikunnan tukea sitä maksamaan ja saamaan ruokaa.
Yksinkertaisesti miksi ihmeessä kiusaan itseäni työn teolla?
Seuraaviksi joku tulee kertomaan että oma valintani ja pitäisi opiskella ja mennä parempiin töihin. Mitä väliä sillä olisi, kirjoitan henkilökohtaisesta näkökulmasta mutta ongelma on laajempi, joku muu tulee tilalle kun yksi lähtee. Liian suuret elinkustannukset ja matalapalkka-alat ei katoa sillä että kaikki vain valitsee toisin.
Asut liian kalliisti, muuta halvempaan asuntoon/halvemmalle paikkakunalle.
Itsekin tässä kyynelet silmissä kun Ferrarini kk-erät niin korkeita, kyllä on surkeat palkat...
Työnteko koetaan mielestäni raskaana koska se ei aina (koskaan) ihan oikeasti kiinnosta herätä aamulla töihin kuuntelemaan esimiehen paapatusta, siitä kuinka joku juttu on eiliseltä unohtunut jne jne. Vaikka töistä saakin rahaa, niin itsellä sitä tulee bruttona sen 2000 €/kk niin eipä tuo ihan kauheasti kiinnosta töissä käydä 40 h/vko mutta on pakko koska tukiaisilla eläminen taas ahdistaisi rahan vähyyden takia.
Itsekin päivittäin haaveilen siitä, että olisi taloudellisesti riippumaton töissä käymisestä ja voi kunpa vaan voittais miljoonia lotossa....
Vierailija kirjoitti:
Tässä muutama esimerkki työnteosta 80-luvulla, isäni kokemuksia työskentelystä kalkkitehtaalla.
1. Tautot alkoivat vasta kun työntekijä saapui työmaa ruokalaan tai muuhun tauon vietto paikkaansa, ei heti kun poistui työpisteeltä. Tehtaan toisesta päästä ruokalaan kävely kesti n. 15min ja se laskettiin työajaksi.
2.Työntekijöitä oli vuoroissa niin monta että esim. yövuorossa pystyivät vuorotellen nukkumaan 1-2 tunnin tirsat.
3.Työvuoren päätteeksi viimeinen puoli tuntinen oli varattu siihen että työntekijät pääsevät suihkuun ja saunaan halutessaan.
4.Tehtaalla oli paljon apupoikia tekemässä niitä vähemmän tärkeitä töitä
5.Ja tosiaan kun työntekijöitä oli paljon, ei tarvinnut tehdä muuta kuin juuri sitä mihin sinut oli palkattu, jos kävi niin että vuorossa ei just niitä omia hommia ollut pystyi vaan rennosti oleilemaan koko päivän ja palkka juoksi silti.
6.Työntekijät saivat bonuksia ympäri vuoden jos tulos oli hyvä, kaikki raha ei jäänyt isojen herrojen taskuun.
7.Työntekijöiden virkistys iltoja pidettiin usein, eikä mitään ryhmäytymis, tyky tai muitakaan pupuleikki iltoja vaan viina virtas, laulu raikas ja ruokaa riitti.
8. Ja sillä tehdastyöläisen palkalla elätti 5 henkisen perheen, osti omakotitalon ja auton.
Jos työelämä olisi vielä tuollaista, tuskin kenelläkään olisi valittamista että joutuu käymään töissä
Aivan kuten Yhdysvalloissakin silloin, kuin siellä vielä eli suuri ja hyvinvoiva pääosin "alempi" keskiluokka, eli jonnekin 1980-luvulle asti.
Tästä eteenpäin keskiluokka alkoi siellä pienentyä ja kurjistua, tilalle taas ilmestyi kasvava todella hyvin toimeentulevien rikkaiden luokka mutta myös moninkertaisesti lisää köyhiä ja kodittomia.
Sielläkin ennen tavallinen duunari sai hankituksi uuden auton ja omakotitalon, vaimo eli kotiäitinä muutaman lapsen kera. Elämä hymyili ja meno yleisesti oli huomattavasti nykyistä turvallisempaa ja rennompaa.
Nyt sama duunari painaa 2-3 työtä minimipalkalla niska limassa masennuslääkkeiden voimalla ja kun/jos ei enää jaksa, tipahtaa alati kasvavaan kodittomien joukkoon kadulle tai johonkin ghettoutuvaan lähiöön asumaan.
Kiitokset tästä kaikesta kuuluu lähinnä pohjattoman ahneille länsimaalaisille kapitalistisen globaalin markkinataloden ihannoijille, jotka pohjattomassa ahneudessaan päättivät siirtää tuotannon länsimaista lapsi, - orja,- ja halpatyövoiman Aasiaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet 40 tuntia viikossa töitä, mutta et elä palkalla ilman Kelan tukia. Kyllä se pistää miettimään. Montaakin asiaa.
Kyllä. Esim. että selkeästi halutaan liian korkea elintaso suhteessa palkkaan.
160 tuntia kuussa 10 euron palkalla. Siitä pois verot yms. Sen jälkeen vuokra, sähkö ja kotivakuutus. Perussairauden lääkkeet. Arvaa mitä? Liikutaan aivan samoissa käteen jäävissä summissa kuin työmarkkinatuella, toimeentuella ja asumistuella eläessä, joten se siitä korkeasta elintasosta.
Ennen työtä tehtiin siksi, että saatiin mitä tarvittiin. Nykyään pitää olla tehokas ja "hyödyllinen", vaikkei näkisi mitä muuta hyötyä siitä on kuin itsensä tunteminen tärkeäksi. Minkä eteen raadat? Nykyään on enemmän töitä, jotka eivät tähtää suoraan kenenkään hyvinvointiin vaan tarkoitus on saada ihmiset ostamaan jotain mitä eivät tarvitse. Meillä on jo ihan liikaa kaikkea, mutta silti pitäisi tehdä töitä enemmän ja enemmän. Mitä sillä työllä tuotetaan? Tärkeä ruoan tuottaminen on vain murto-osa kaikesta työstä. Vaatteita tarvitaan, mutta paljon vähempi riittäisi.