Lue keskustelun säännöt.
Miksi älykkyydestä ollaan usein kateellisia?
11.08.2020 |
Oon ite keskiälynen. Luin kuitenkin tota ketjua siitä miten älykkäät havainnoi maailmaa ja toista jossa oli parisuhdeasiaa. Alettiin heti naljailemaan siitä että joku kirjottaja asettaa itsensä ylä puolelle, mitä ihmettelin koska en nähnyt asiaa niin. Minun keskiälyisen lopputulos: kateus? Luetaan rivien välistä jotain mitä siellä ei ole? Miksi??
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin, että älykkäät itse kuvittelevat että kaikki on heille kateellisia..?
No voisi olla, mutta arvaa haluaako nämä "älykkäät" sitä myöntää.
Minäkuva on kyllä niin fragiili näillä, että ei kateeksi käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kaikkea kutsutaan nykyään kateellisuudeksi. Et voi esim oikeasti vaan yksinkertaisesti inhota jotain tyyppiä, vaan aina kaikki on kuulemma kateellisuutta. Tämä ihan yleisellä tasolla, liittyy ihan kaikkeen...
Ihmisiä voi inhota olematta kateellinen, jos se ihminen on oikeasti tehnyt jotain inhottavaa (tai on vaikkapa inhottavan näköinen pinnallisen arvostelijan silmissä). Miksi suhtautua vihamielisesti johonkin ihmiseen vain siksi, että tämä sattuu älykkyyttä koskevassa keskustelussa paljastamaan olevansa älykäs? Mitä inhottavaa sellainen ihminen on tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoja uutisia huippuälykkäille: Älykkyys tuo mukanaan ongelmia
Älykkyyttä arvostetaan kaikissa kulttuureissa, ja älykkäät ihmiset pärjäävät paremmin koulu- ja työelämässä. Mutta voiko älykkydellä olla haittavaikutuksia? Eräässä Simpsonit-sarjan jaksossa huippuälykäs koulutyttö Lisa toteaa isälleen: ”Kun älykkyys kasvaa, onnellisuus laskee.” Nyt uusi tutkimus tukee tätä lausuntoa.
Intelligence-aikakauslehden julkaisemassa tutkimuksessa Pitzer College -yliopiston tutkija Ruth Karpinski ja hänen kollegansa laativat psykologisista ja fysiologisista häiriöistä kyselyn, joka lähetettiin Mensa -järjestön yhdysvaltalaisille jäsenille. Mensa on kansainvälinen ”älykköjärjestö”, jonka jäsenenet ovat saavuttaneet järjestön hyväksymässä älykkyystestissä paremman tuloksen kuin 98 prosenttia väestöstä, eli noin 130:n älykkyysosamäärän.
Kysely käsitteli mielialahäiriöitä (masennus, dystymia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö), ahdistuneisuushäiriötä (yleistynyt, sosiaalinen ja pakko-oireinen), tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöt ja autismin. Se kattoi myös ympäristön allergiat, astman ja autoimmuunisairaudet.
Kyselyyn vastasi 3 715 jäsentä, joista yli neljännes (26,7 prosenttia) ilmoitti, että heillä oli diagnosoitu mielialahäiriö, kun taas 20 prosenttia ilmoitti ahdistuneisuushäiriöstä. Yhdysvalloissa väestön keskiarvo on molemmille häiriötyypeille noin 10 prosenttia. Erot olivat pienemmät, mutta tilastollisesti merkittävät useimmissa kyselyn muissa häiriöissä. Myös ympäristöallergioiden esiintyvyys, 33 prosenttia, oli Mensan jäsenillä kolminkertainen kansalliseen keskiarvioon verrattuna.
MAINOS
mainosta jäljellä 00:26
Tulosten perusteella tutkijat pohtivat korostuneen kognitiivisen kapasiteetin ja psykologisen ja fysiologisen yliherkkyyden yhteyttä. He viittaavat näihin termeillä ”hyper-aivot” ja ”hyper-keho”.
Psykologinen yliherkyys sisältää muun muassa korkeamman taipumuksen huolestumiseen, kun taas fysiologiset yliherkkyydet liittyvät kehon stressireaktioihin. Hyper-aivot / hyper-kehon teorian mukaan nämä yliherkkyydet ovat yleisempiä älykkäillä ihmisillä ja vuorovaikutuksessa keskenään.
Esimerkiksi erittäin älykäs henkilö voi ylianalysoida esimiehen esittämän kriittisen huomautuksen ja alkaa pohtia sen mahdollisia seurauksia. Tällainen ei yksinkertaisesti tulisi mieleen jollekulle vähemmän älykkäälle. Tämä voi aiheuttaa kehon stressireaktioita, jotka saattavat tehdä henkilöstä vieläkin ahdistuneemman.
On mahdollista, että korrelaatiot älykkyyden ja terveyden välillä heijastavat pleiotropiaa, eli ilmiötä, jossa yksi geeni vaikuttaa kahteen tai useampaan näennäisesti toisiinsa riippumattomiin piirteisiin. Tästä on olemassa joitakin todisteita. Vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa London School of Economicsin tutkijat päättelivät, että älykkyysosamäärän ja pitkäikäisyyden välinen yhteys on suurelta osin selitetty geneettisillä tekijöillä.
https://tekniikanmaailma.fi/huonoja-uutisia-huippualykkaille-alykkyys-t…
mies52v
siksipä juuri älykkyys ei riitä vaan tarvittaisiin viisautta.
Taidat olla aika tyhmä, jos et ymmärrä älykkään olevan myös usein viisas. Tyhmän on paljon vaikeampaa tulla viisaksi.
niin, älykäs on joskus viisas, mutta ei läheskään aina. älykäs keksii kyllä miten selviää ongelmasta mutta viisas ei joudu ongelmiin kun osaa katsoa laajemmin. toivoisin varsinkin päättäjiltä viisautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoja uutisia huippuälykkäille: Älykkyys tuo mukanaan ongelmia
Älykkyyttä arvostetaan kaikissa kulttuureissa, ja älykkäät ihmiset pärjäävät paremmin koulu- ja työelämässä. Mutta voiko älykkydellä olla haittavaikutuksia? Eräässä Simpsonit-sarjan jaksossa huippuälykäs koulutyttö Lisa toteaa isälleen: ”Kun älykkyys kasvaa, onnellisuus laskee.” Nyt uusi tutkimus tukee tätä lausuntoa.
Intelligence-aikakauslehden julkaisemassa tutkimuksessa Pitzer College -yliopiston tutkija Ruth Karpinski ja hänen kollegansa laativat psykologisista ja fysiologisista häiriöistä kyselyn, joka lähetettiin Mensa -järjestön yhdysvaltalaisille jäsenille. Mensa on kansainvälinen ”älykköjärjestö”, jonka jäsenenet ovat saavuttaneet järjestön hyväksymässä älykkyystestissä paremman tuloksen kuin 98 prosenttia väestöstä, eli noin 130:n älykkyysosamäärän.
Kysely käsitteli mielialahäiriöitä (masennus, dystymia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö), ahdistuneisuushäiriötä (yleistynyt, sosiaalinen ja pakko-oireinen), tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöt ja autismin. Se kattoi myös ympäristön allergiat, astman ja autoimmuunisairaudet.
Kyselyyn vastasi 3 715 jäsentä, joista yli neljännes (26,7 prosenttia) ilmoitti, että heillä oli diagnosoitu mielialahäiriö, kun taas 20 prosenttia ilmoitti ahdistuneisuushäiriöstä. Yhdysvalloissa väestön keskiarvo on molemmille häiriötyypeille noin 10 prosenttia. Erot olivat pienemmät, mutta tilastollisesti merkittävät useimmissa kyselyn muissa häiriöissä. Myös ympäristöallergioiden esiintyvyys, 33 prosenttia, oli Mensan jäsenillä kolminkertainen kansalliseen keskiarvioon verrattuna.
MAINOS
mainosta jäljellä 00:26
Tulosten perusteella tutkijat pohtivat korostuneen kognitiivisen kapasiteetin ja psykologisen ja fysiologisen yliherkkyyden yhteyttä. He viittaavat näihin termeillä ”hyper-aivot” ja ”hyper-keho”.
Psykologinen yliherkyys sisältää muun muassa korkeamman taipumuksen huolestumiseen, kun taas fysiologiset yliherkkyydet liittyvät kehon stressireaktioihin. Hyper-aivot / hyper-kehon teorian mukaan nämä yliherkkyydet ovat yleisempiä älykkäillä ihmisillä ja vuorovaikutuksessa keskenään.
Esimerkiksi erittäin älykäs henkilö voi ylianalysoida esimiehen esittämän kriittisen huomautuksen ja alkaa pohtia sen mahdollisia seurauksia. Tällainen ei yksinkertaisesti tulisi mieleen jollekulle vähemmän älykkäälle. Tämä voi aiheuttaa kehon stressireaktioita, jotka saattavat tehdä henkilöstä vieläkin ahdistuneemman.
On mahdollista, että korrelaatiot älykkyyden ja terveyden välillä heijastavat pleiotropiaa, eli ilmiötä, jossa yksi geeni vaikuttaa kahteen tai useampaan näennäisesti toisiinsa riippumattomiin piirteisiin. Tästä on olemassa joitakin todisteita. Vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa London School of Economicsin tutkijat päättelivät, että älykkyysosamäärän ja pitkäikäisyyden välinen yhteys on suurelta osin selitetty geneettisillä tekijöillä.
https://tekniikanmaailma.fi/huonoja-uutisia-huippualykkaille-alykkyys-t…
mies52v
siksipä juuri älykkyys ei riitä vaan tarvittaisiin viisautta.
Nuo molemmat tuskin on samalla ihmisellä. Lisäksi miehellä pitäisi olla voimaa ja naisella takamusta
mies52v
Meinasin juuri tulla kehumaan tuota lainausta, että kerrankin mies 52v sanoo jotain olennaista. Lyhyeen loppu sitten sekin voittokulku.
En itse asiassa ymmärrä miksi tuosta pitäisi olla kateellinen...ihan turhaa, mitä sillä saavuttaa..? Minulla ainakin on elämässäni tärkeämpääkin ajateltavaa. Ilmeisesti korvien välissä on tarpeeksi jotain, kun hyvin olen pärjännyt ainakin tähän asti. Kykenen käymään töissä, tienaan tarpeeksi ja pystyn maksamaan elämiseni. Paljon huonommin voisi asiat olla. Tämän keskustelun ideana on ilmeisesti tuomita jokainen kateelliseksi, joka ei myöntele aloitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoja uutisia huippuälykkäille: Älykkyys tuo mukanaan ongelmia
Älykkyyttä arvostetaan kaikissa kulttuureissa, ja älykkäät ihmiset pärjäävät paremmin koulu- ja työelämässä. Mutta voiko älykkydellä olla haittavaikutuksia? Eräässä Simpsonit-sarjan jaksossa huippuälykäs koulutyttö Lisa toteaa isälleen: ”Kun älykkyys kasvaa, onnellisuus laskee.” Nyt uusi tutkimus tukee tätä lausuntoa.
Intelligence-aikakauslehden julkaisemassa tutkimuksessa Pitzer College -yliopiston tutkija Ruth Karpinski ja hänen kollegansa laativat psykologisista ja fysiologisista häiriöistä kyselyn, joka lähetettiin Mensa -järjestön yhdysvaltalaisille jäsenille. Mensa on kansainvälinen ”älykköjärjestö”, jonka jäsenenet ovat saavuttaneet järjestön hyväksymässä älykkyystestissä paremman tuloksen kuin 98 prosenttia väestöstä, eli noin 130:n älykkyysosamäärän.
Kysely käsitteli mielialahäiriöitä (masennus, dystymia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö), ahdistuneisuushäiriötä (yleistynyt, sosiaalinen ja pakko-oireinen), tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöt ja autismin. Se kattoi myös ympäristön allergiat, astman ja autoimmuunisairaudet.
Kyselyyn vastasi 3 715 jäsentä, joista yli neljännes (26,7 prosenttia) ilmoitti, että heillä oli diagnosoitu mielialahäiriö, kun taas 20 prosenttia ilmoitti ahdistuneisuushäiriöstä. Yhdysvalloissa väestön keskiarvo on molemmille häiriötyypeille noin 10 prosenttia. Erot olivat pienemmät, mutta tilastollisesti merkittävät useimmissa kyselyn muissa häiriöissä. Myös ympäristöallergioiden esiintyvyys, 33 prosenttia, oli Mensan jäsenillä kolminkertainen kansalliseen keskiarvioon verrattuna.
MAINOS
mainosta jäljellä 00:26
Tulosten perusteella tutkijat pohtivat korostuneen kognitiivisen kapasiteetin ja psykologisen ja fysiologisen yliherkkyyden yhteyttä. He viittaavat näihin termeillä ”hyper-aivot” ja ”hyper-keho”.
Psykologinen yliherkyys sisältää muun muassa korkeamman taipumuksen huolestumiseen, kun taas fysiologiset yliherkkyydet liittyvät kehon stressireaktioihin. Hyper-aivot / hyper-kehon teorian mukaan nämä yliherkkyydet ovat yleisempiä älykkäillä ihmisillä ja vuorovaikutuksessa keskenään.
Esimerkiksi erittäin älykäs henkilö voi ylianalysoida esimiehen esittämän kriittisen huomautuksen ja alkaa pohtia sen mahdollisia seurauksia. Tällainen ei yksinkertaisesti tulisi mieleen jollekulle vähemmän älykkäälle. Tämä voi aiheuttaa kehon stressireaktioita, jotka saattavat tehdä henkilöstä vieläkin ahdistuneemman.
On mahdollista, että korrelaatiot älykkyyden ja terveyden välillä heijastavat pleiotropiaa, eli ilmiötä, jossa yksi geeni vaikuttaa kahteen tai useampaan näennäisesti toisiinsa riippumattomiin piirteisiin. Tästä on olemassa joitakin todisteita. Vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa London School of Economicsin tutkijat päättelivät, että älykkyysosamäärän ja pitkäikäisyyden välinen yhteys on suurelta osin selitetty geneettisillä tekijöillä.
https://tekniikanmaailma.fi/huonoja-uutisia-huippualykkaille-alykkyys-t…
mies52v
siksipä juuri älykkyys ei riitä vaan tarvittaisiin viisautta.
Nuo molemmat tuskin on samalla ihmisellä. Lisäksi miehellä pitäisi olla voimaa ja naisella takamusta
mies52v
Meinasin juuri tulla kehumaan tuota lainausta, että kerrankin mies 52v sanoo jotain olennaista. Lyhyeen loppu sitten sekin voittokulku.
Kiitos nyt kuitenkin edes tuosta yrityksestä
mies52v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin, että älykkäät itse kuvittelevat että kaikki on heille kateellisia..?
No voisi olla, mutta arvaa haluaako nämä "älykkäät" sitä myöntää.
Minäkuva on kyllä niin fragiili näillä, että ei kateeksi käy.
Huoh tätä mä tarkotan.. ite oon keskiälynen ja tämäkin keskustelu nyt pääty ihme sotimiseksi. Ei tarvi olla älykäs todetakseen et sä oot typerän olonen. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä siksi, että älykkyys on yksi niistä ominaisuuksista joita ei voi muuttaa, joten se laittaa ihmiset ns. eri viivalle heti syntymässä. Toisaalta esim. ulkonäköä voi muuttaa paljonkin jos niin haluaa. Perusluonnetta ei voi ehkä muuttaa, mutta ihminen voi kuitenkin kehittyä siinä miten hyvin pystyy solmimaan sosiaalisia suhteita. Jos taas on hitaat hoksottimet, niin sille ei voi juuri mitään tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Onko älykästä haluta määrittää omaksi identiteetikseen älykäs?
Entä pitää siitä kiinni kynsin hampain?
Ihminen usein rakentaa identiteettiään sen ympärille, mitä hänellä on. Ihan tiedostamattaankin ja vaikka se ei ole aina hyvä asia.
Itsekään en tietoisesti rakentanut identiteettiä sen varaan, että olen muita parempi. Mutta kun kuitenkin olin aina ollut koulussa paras ja kirjoittanut ylioppilaaksikin arvosanoilla, joilla pääsee heittämällä sisään oikeastaan mihin tahansa, kesätyö siivoojana oli yllättävän hankala paikka, kun olinkin vaihteeksi se kaikkein kokemattomin rääpäle. Kokemus oli ehdottomasti hyödyllinen, rikkoi sitä kuplaa, johon monet muutkin älykkäät ehkä joutuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kaikkea kutsutaan nykyään kateellisuudeksi. Et voi esim oikeasti vaan yksinkertaisesti inhota jotain tyyppiä, vaan aina kaikki on kuulemma kateellisuutta. Tämä ihan yleisellä tasolla, liittyy ihan kaikkeen...
Ihmisiä voi inhota olematta kateellinen, jos se ihminen on oikeasti tehnyt jotain inhottavaa (tai on vaikkapa inhottavan näköinen pinnallisen arvostelijan silmissä). Miksi suhtautua vihamielisesti johonkin ihmiseen vain siksi, että tämä sattuu älykkyyttä koskevassa keskustelussa paljastamaan olevansa älykäs? Mitä inhottavaa sellainen ihminen on tehnyt?
Voi liittyä myös siihen, että tämä on anonyymi keskustelupalsta, missä kuka vaan voi sanoa mitä vaan. On täysin eri asia jutella jonkun kanssa irl/keskustella ihmisen kanssa jonka oikeasti tuntee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ihminen kyllä luulee olevansa älykkäämpi kuin on. Ja muita yleensä ärsyttää ihmiset jotka luulee liikoja itsestään/se on vähän myötähäpeää herättävää. Itse olen normaaliälyinen ja ei haittaa minua vaikka jonku äö olisikin 160 😅 hyvä että jollakin! tyytyväinen olen omaan elämääni juuri näin...
Joo. Ihan varmasti niillä 160 äo:isilla on vaikeaa, kun on niin vähän omantasoista juttuseuraa, mutta luulisi noin älykkäiden osaavan sen verran päätellä syy -seuraussuhteita, että jos menee leijumaan ja ylpistelemään sillä testipistemäärällään ja ylivertaisuudellaan, niin joku ehkä saattaa myös kyseenalaistaa sitä.
Miksi noin itsestäänselvästä asiasta seotaan ihan täysin ja miten se voi yllätyksenä tulla?
Ajatteleeko nämä "laaja-alaiset, nopea prosessoriset ja monelta kantilta näkijä" että jos palstalla joku hehkuttaa älykkyyttään ja kirjoittaa jonkun testituloksensa siihen perään, niin voidaan siitä lähteä, että se on joku pyhä lehmä sitten.
Älykkäiden ihmisten pitäisi olla hiljaa tai pysyä pois yhteiskunnan tieltä. Niinkö?
Ei. Mutta pitäisikö jokainen keskustelu sitten kaikkien kanssa aloittaa näin; 'moi, olen pirjo, äö:ni on 160'. Öööh..ok?? Hauska tutustua.. 😅😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse asiassa ymmärrä miksi tuosta pitäisi olla kateellinen...ihan turhaa, mitä sillä saavuttaa..? Minulla ainakin on elämässäni tärkeämpääkin ajateltavaa. Ilmeisesti korvien välissä on tarpeeksi jotain, kun hyvin olen pärjännyt ainakin tähän asti. Kykenen käymään töissä, tienaan tarpeeksi ja pystyn maksamaan elämiseni. Paljon huonommin voisi asiat olla. Tämän keskustelun ideana on ilmeisesti tuomita jokainen kateelliseksi, joka ei myöntele aloitusta.
Ei tarvitsekaan olla kateellinen. Itse olen jollainen mittapuulla hyvin älykäs, esim. tein kandin ja maisterin tutkinnot matematiikasta melkoisen nopeasti, hyvin arvosanoin ja ilman puurtamista (toki matemaattinen älykkyys on vain yhdenlaista älykkyyttä). Tästä huolimatta elämä ei ole ollut sen helpompaa kuin muillakaan. Perheongelmien, ihmissuhdepulmien, minäkuvan haasteiden ja esim. ajoittaisen ahdistuksen kanssa kamppailen siinä kuin kaikki muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko älykästä haluta määrittää omaksi identiteetikseen älykäs?
Entä pitää siitä kiinni kynsin hampain?
Ihminen usein rakentaa identiteettiään sen ympärille, mitä hänellä on. Ihan tiedostamattaankin ja vaikka se ei ole aina hyvä asia.
Itsekään en tietoisesti rakentanut identiteettiä sen varaan, että olen muita parempi. Mutta kun kuitenkin olin aina ollut koulussa paras ja kirjoittanut ylioppilaaksikin arvosanoilla, joilla pääsee heittämällä sisään oikeastaan mihin tahansa, kesätyö siivoojana oli yllättävän hankala paikka, kun olinkin vaihteeksi se kaikkein kokemattomin rääpäle. Kokemus oli ehdottomasti hyödyllinen, rikkoi sitä kuplaa, johon monet muutkin älykkäät ehkä joutuvat.
Useinhan älykäs on toisia laiskempi, koska on tottunut, että esimerkiksi koulussa on hyvin vähän työtä ja alisuoriutumisesta palkitaan - siis siitä, että istuu unelmoimassa omiaan sen sijaan, että valittaisi tylsyyttä ja kärttäisi haastavampaa tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse asiassa ymmärrä miksi tuosta pitäisi olla kateellinen...ihan turhaa, mitä sillä saavuttaa..? Minulla ainakin on elämässäni tärkeämpääkin ajateltavaa. Ilmeisesti korvien välissä on tarpeeksi jotain, kun hyvin olen pärjännyt ainakin tähän asti. Kykenen käymään töissä, tienaan tarpeeksi ja pystyn maksamaan elämiseni. Paljon huonommin voisi asiat olla. Tämän keskustelun ideana on ilmeisesti tuomita jokainen kateelliseksi, joka ei myöntele aloitusta.
Ei tarvitsekaan olla kateellinen. Itse olen jollainen mittapuulla hyvin älykäs, esim. tein kandin ja maisterin tutkinnot matematiikasta melkoisen nopeasti, hyvin arvosanoin ja ilman puurtamista (toki matemaattinen älykkyys on vain yhdenlaista älykkyyttä). Tästä huolimatta elämä ei ole ollut sen helpompaa kuin muillakaan. Perheongelmien, ihmissuhdepulmien, minäkuvan haasteiden ja esim. ajoittaisen ahdistuksen kanssa kamppailen siinä kuin kaikki muutkin.
Ei nuo nyt kamalan pahoja ongelmia kuitenkaan ole, ellei perheongelmat ole olleet tosi painavia jo silloin kun siitä perheestä ei pääse eroon. Et joudu hirveästi esimerkiksi pelkäämään köyhyyttä koska sinun taidoillasi saanet ja pystyt tekemään työtä. Jos olet terve ja hyvissä varoissa, niin en paljon kehtaisi valittaa että ei ole helppoa.
Kukaan ei halua tuntea itseään tyhmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siksi, että älykkyys on yksi niistä ominaisuuksista joita ei voi muuttaa, joten se laittaa ihmiset ns. eri viivalle heti syntymässä. Toisaalta esim. ulkonäköä voi muuttaa paljonkin jos niin haluaa. Perusluonnetta ei voi ehkä muuttaa, mutta ihminen voi kuitenkin kehittyä siinä miten hyvin pystyy solmimaan sosiaalisia suhteita. Jos taas on hitaat hoksottimet, niin sille ei voi juuri mitään tehdä.
Ulkonäköä voi muuttaa paljon? Eihän kukaan voi pituudelleen, tönkkösormilleen, isoille jaloilleen tai vyötärön puutteelleen juuri mitään. Vain painoa ja lihaksistoa voi muuttaa, ja niitäkin vain jos on terve ja silloinkin oman geenistönsä rajoissa. Tyyliä voi muuttaa, mutta sekin mikä tyyli itselle hyvin käy, määräytyy osin annetun vartalotyypin mukaan.
Naamaa ja kroppaa ja sukupuolta jopa voi muuttaa toki plastiikkakirurgialla, mutta kyllä se hurjan kallista ja aikaa vievää on, jos monta kohtaa olisi pistettävä uusiksi. Ja lisäksi aika sosiaalisesti rohkea veto muuttaa itsensä ihan eri näköiseksi kuin on alunperin ollut.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei halua tuntea itseään tyhmäksi.
Ei tää nyt niin paha oo mitä pelätään. Tämä on täysin mahdollista ja voin paljastaa, että on todella vapauttavaa.
Kukaan ei halua tuntea itseään tyhmäksi. Alemmuudentuntoiset herkistyvät, kun joku ilmoittaa ominaisuuksia, joista he tuntevat alemmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse asiassa ymmärrä miksi tuosta pitäisi olla kateellinen...ihan turhaa, mitä sillä saavuttaa..? Minulla ainakin on elämässäni tärkeämpääkin ajateltavaa. Ilmeisesti korvien välissä on tarpeeksi jotain, kun hyvin olen pärjännyt ainakin tähän asti. Kykenen käymään töissä, tienaan tarpeeksi ja pystyn maksamaan elämiseni. Paljon huonommin voisi asiat olla. Tämän keskustelun ideana on ilmeisesti tuomita jokainen kateelliseksi, joka ei myöntele aloitusta.
Ei tarvitsekaan olla kateellinen. Itse olen jollainen mittapuulla hyvin älykäs, esim. tein kandin ja maisterin tutkinnot matematiikasta melkoisen nopeasti, hyvin arvosanoin ja ilman puurtamista (toki matemaattinen älykkyys on vain yhdenlaista älykkyyttä). Tästä huolimatta elämä ei ole ollut sen helpompaa kuin muillakaan. Perheongelmien, ihmissuhdepulmien, minäkuvan haasteiden ja esim. ajoittaisen ahdistuksen kanssa kamppailen siinä kuin kaikki muutkin.
Ei nuo nyt kamalan pahoja ongelmia kuitenkaan ole, ellei perheongelmat ole olleet tosi painavia jo silloin kun siitä perheestä ei pääse eroon. Et joudu hirveästi esimerkiksi pelkäämään köyhyyttä koska sinun taidoillasi saanet ja pystyt tekemään työtä. Jos olet terve ja hyvissä varoissa, niin en paljon kehtaisi valittaa että ei ole helppoa.
Enhän minä tuossa viestissäni millään tavalla valittanut. En myöskään ymmärtänyt että tässä nyt jollain tavalla vertaillaan kenellä on elämä vaikeinta. Totesin vain, ettei älykkyys (määritellään se miten hyvänsä) sinällään tee kenenkään elämästä auvoisaa tai suojaa maailman murheilta.
Tämäpä tämä. Ihmisillä on kai tiettyinä historian aikoina mennyt niin huonosti, että ovat olleet aika lähellä kuolla sukupuuttoon? Oma historiantuntemukseni on harmillisen huono, mutta heitän jotain pohdintaa silti.
Silloin kun oli esimerkiksi musta surma, niin eikö ollut tavallaan onni onnettomuudessa, että ei osattu vielä kulkea sinne tänne tehokkaasti ja nopeasti? Paljon lakosi väkeä tautiin, mutta paljon jäi tartuttamattakin.
Jääkaudenkin aikana oli paljon kuolemaa ja hankalaa eloa, mutta toisilla seuduilla helpot olosuhteet. Ja vaikeissa oloissa eloonjääneet olivat sitkeitä ja älykkäitä, minkä ansiosta nuo ominaisuudet kai nykyihmisellekin ovat yhä jalostuneet. Varmasti siis ennen jääkausiakin äly oli kehittynyttä, koska tuli, kieli ym. oli jo kehitetty. Mutta sivuhaarana se tuli tässä mieleen.
Oikeasti on aika hurjaa, että vielä 1900-luvun alussa elämä oli aika rankkaa ja alkeellista jossain täällä Suomessakin. Paljon piti työskennellä ja olla hyvää tuuria, että pysyi elossa ja pystyi lapset aikuiseksi saamaan.