Miksi monella miehellä on huono olla parisuhteessa?

säälittäviä miehiä. ei siksi, että heidän elämänsä olisi pilalla, vaan siksi, etteivät ota asioita puheeksi just sen ihmisen kanssa, joka voisi auttaa. puolisonsa siis.

Ei mikään estä matkailua myös lasten kanssa, mutta ainakin minun matkakokemukseni olisivat hyvin erilaisia, jos yhtälöön lisättäisiin kouluikäisiä tai sitä nuorempia lapsia. Vapauden ja itsenäisyyden tunne, huolettomuus sekä mahdollisuus ottaa riskejä ja sietää ajoittaista epämukavuutta ovat minulle matkailun suola. Lapsiperheen matkat ovat aina tietynlaista ryhmämatkailua, jossa täytyy sovitella yhteen eri ihmisten tarpeita ja liikkua hitaimman ja kärttyisimmän ehdoilla.

Eivät lapset ylipäätään tee montaakaan asiaa suorastaan mahdottomaksi. Asioista vain tulee oleellisesti hankalampia tehdä. Täytyy organisoida, delegoida, suunnitella ja varastaa hetki sieltä, toisen täältä. Aikaa ja energiaa ei riitä kaikkeen, mihin ilman lapsia riittää. Jos on valmis ja kykenevä näkemään vielä ylimääräistä vaivaa, lasten kanssa voi tehdä mitä tahansa. Käytännössä kuitenkin moni itselle mieluisa ja tärkeä asia vähenee, muuttuu tai jää kokonaan pois.

Tätä on monen miehen vaikea hyväksyä, koska harvalle miehelle perhe-elämä riittää yksinään elämän sisällöksi.

Meillä on yksi lapsi ja matkustamme myös yksinämme. Harvoin, mutta kuitenkin joskus. On myös omia harrastuksia. Tärkeintä olisi pystyä neuvottelemaan ja puhumaan siitä mikä on tärkeää. Mua häiritsee valittajissa eniten se, että eivät he edes yritä keksiä ratkaisuja vaan menevät uhrin rooliin (vaikka ovat samaan aikaan ihan jumalattoman etuoikeutettuja).

Ihmiset valittaa liikaa, niin miehet kuin naisetkin. Ainakin täällä Suomessa, kun asiat on suhteellisen hyvin verrattuna siihen miten voisi olla. Kun on tottunut siihen tiettyyn tasoon elämässä, niin ei voi edes ymmärtää että joku toinen paljon, paljon surkeimmista oloista voisi tuntea olonsa "lottovoittajaksi" (hieman kulunut, mutta käytänpä silti) pääsetessään tämän valittajan asemaan.

Mutta taas toisaalta ymmärrän, et jo se oma henkilökohtainen kokemus siitä, että on rankkaa, voi uuvuttaa ja olla oikeesti haasteellista. Eikä siinä mitkään maailman mittapuun mukaan mitatatut ongelmat paljon paina. Onhan Suomessa paljon mielenterveydellisiä ongelmia yms. pahoinvointia.

Kännivalitukset on hyvin tunnettu tosiasia, että siitä olen monen kanssa samaa mieltä. Tuo vaan sattuu olemaan äärimmäisen nöyryyttävää sitä omaa puolisoa kohtaan. Kuinka moni mieskään tykkäsi, että vaimo puhuisi jonkun vieraan miehen kanssa parisuhteeseen liittyviä (tai perheen sisäisiä) intiimejäkin asioita?

Kun henkilö on tyytymätön syy on

a) ihmisessä itsessään (hyvin usein!)

b) toisessa ihmisessä (mahdollisuus tämäkin!)

c) edellä mainittujen yhdistelmässä (veikkaisin että parisuhdeasioissa yleisin)

Että niin kauan kun kuulee sen toisen valituksen, ei tiedä  vielä mitään. (Ei välttämättä edes sitä "toista puolta" asioista.)

Ja tämä kannanotto on sukupuolineutraali.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 13:36"]

Ei mikään estä matkailua myös lasten kanssa, mutta ainakin minun matkakokemukseni olisivat hyvin erilaisia, jos yhtälöön lisättäisiin kouluikäisiä tai sitä nuorempia lapsia. Vapauden ja itsenäisyyden tunne, huolettomuus sekä mahdollisuus ottaa riskejä ja sietää ajoittaista epämukavuutta ovat minulle matkailun suola. Lapsiperheen matkat ovat aina tietynlaista ryhmämatkailua, jossa täytyy sovitella yhteen eri ihmisten tarpeita ja liikkua hitaimman ja kärttyisimmän ehdoilla.

[/quote]

Oon lukenut tän ennenkin täältä.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 13:58"]

Oon lukenut tän ennenkin täältä.

[/quote]

Olen postannut saman ajatuksen ennenkin, ja se on edelleen totta. -63

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 13:13"]

Mä en ymmärrä sitä, miten miehet ei näe sen pikkulapsivaiheen yli ja ohi. Jos talossa on kolmevuotias ja vauva, niin kolmen vuoden päästä se isompi on melkein koululainen ja pienempi pois vaipoista ja nukkuu pitkiä öitä. Ja kyllä kahdenkin lapsen kanssa voi matkustaa.

[/quote]

Tosi rentouttavaa matkustaa kahden pikkulapsen kanssa. Helppo nukkua pitkään, mennä minne huvittaa, matkustella ja mennä????

Vai onko sittenkään?

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 13:13"]

Mä en ymmärrä sitä, miten miehet ei näe sen pikkulapsivaiheen yli ja ohi. Jos talossa on kolmevuotias ja vauva, niin kolmen vuoden päästä se isompi on melkein koululainen ja pienempi pois vaipoista ja nukkuu pitkiä öitä. Ja kyllä kahdenkin lapsen kanssa voi matkustaa.

[/quote]

Tosi rentouttavaa matkustaa kahden pikkulapsen kanssa. Helppo nukkua pitkään, mennä minne huvittaa, matkustella ja mennä????

Vai onko sittenkään?

[/quote]

Ei varmaan kantsi minnekään Intiaan lähteä reppureissaamaan, mutta voi vuokrata vaikka kesälomaksi asunnon jostain kivasta paikasta ja tehdä pieniä lähiretkiä. Berliini on kiva, Espanjassa ja Kreikassa on varmasti hyviä kohteita. Jos saa sukulaisen lapsenlikaksi mukaan, aina parempi. 

Eri asiahan se on kuin klubbailla yksin Ibizalla, mutta kuitenkin parempi kuin märehtiä kotona että lapset ovat pilanneet elämäni.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 13:35"]

säälittäviä miehiä. ei siksi, että heidän elämänsä olisi pilalla, vaan siksi, etteivät ota asioita puheeksi just sen ihmisen kanssa, joka voisi auttaa. puolisonsa siis.

[/quote]

Miten voi puoliso auttaa kun puoliso on syypää niihin ongelmiin? Jättää se puoliso pitäisi.

En jaksanut lukea koko ketjua. 15 kirjoituksen kohdalla olin jo niin monen kanssa samaa mieltä. Tuntuu että varsinkin "pukumiesten"-keskuudessa tämä on yleinen ilmiö. Olen niin monasti firman pikku jouluissa keskustellut näistä asioista kun kotona on tylsää ja kamalaa ja blaa blaa blaa. Ohan se hienoa ja ehkäpä jopa matchoa puhua kurjasta elämästään nuorelle simpsakalle tytölle. Olin yllättynyt että eräs työkaverini oikeesti erosi vaimostaan ettei ne ollut puheita. Kyllä minä kuuntelin ja koitin heittää puolueettomia kommenttejä. oon jopa jälkeenpäin saanut kiitosta tältä mieheltä että valoin häneen "uskoa" että hän voi vielä saada elämältään sitä mitä haluaa.. mutta yleisesti otttaen tämmöset puhee tovat melkeimpä aina pillun vonkausta tai oman egonsa pöngittämistä että saa nuoren tytön huomion... Toivon että oma mieheni kertoisi minulle jos alkaa menee huonosti eikä uskottele minulle että meillä menee  hyvin. Tätä lukiessani aloin miettimään että olen mielestäni todella reilu hänelle ja hän usein sanookin että miten voin olla niin ihana ja ymmärtäväinen ja rento. Hänen muutamalla tutuillaan kun naiset on semmosia pirtti hirmuja että kavereita ei saisi nähdä. tuopilla ei saiis käydä työn jälkeen. En minä jaksa alkaa holhoomaan koska semmonen tappaa tunteet. Minulle on ihan fine jos raskaan työpäivän jälkeen käy yhdellä ja tulee sitten kotiin luokseni. Mutta en minäkään sulata sitä että "yhden" sijasta ollaanki yö myöhään asti ja tullaa tuhannen kännissä kotiin. Sitten napsahtaisi hermo.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 12:15"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 11:28"]

Onneksi näille miehille löytyy aina se toinen nainen, joka ymmärtää. Miehen on sitten helppo nakata pommi vaimolleen, että hänellä on toinen ja hän ei ole rakastanut vaimoaan enää pitkään aikaan.

Oman vaimon kanssahan ei missään nimessä voi puhua omasta pahasta olostaan, vaan se ymmärtäjä löytyy yleensä sieltä baarista tai työpaikalta, joka jaksaa kuunnella ja nostaa ylös ja antaa piparia.

Voi, näitä miehiä on niiiiiiiin paljon

[/quote]

Miksi puhua sen kanssa joka on täysin syyllinen siihen pahaan oloon?

[/quote]

Joo miks ihmeessä ottaa jotain vastuuta omasta onnellisuudestaan ja koittaa parantaa tilannetta, on paljon kivempaa vaan valittaa siitä...

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 14:14"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 13:35"]

säälittäviä miehiä. ei siksi, että heidän elämänsä olisi pilalla, vaan siksi, etteivät ota asioita puheeksi just sen ihmisen kanssa, joka voisi auttaa. puolisonsa siis.

[/quote]

Miten voi puoliso auttaa kun puoliso on syypää niihin ongelmiin? Jättää se puoliso pitäisi.

[/quote]

Niin, jätetään puoliso, joka on kaikkeen syyllinen...Sitten löytyy uus puoliso, joka on taas kaikkeen syyllinen. No ei kun jättämään! Kolmas kerta toden sanoo... EI kun ai, sekin oli syypää...Vaihtoon! jne..

Tunnistatteko tyypin? (Varmaan joka tuttavapiirissä on tuollainen)

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 12:51"]

Se vika on siinä että niitä kakaroita tehdään heti pari kolme korkeintaan parin vuoden ikäerolla. Sehän on ihan tilastollinen fakta, että eniten eroja tuleee siinä vaiheessa kun tehdään sille esikoiselle kaveri. Ja tutkitusti pienten lasten isät tekee eniten ylitöitä, no, varmaan raskasta miehelle, mutta myös vaimolle joka hoitaa kotona kaiken, kotityöt ja kakarat, kun miehen pitää olla ylitöissä. Hermo siinä menee väkisinkin molemmilta. En käsitä sitä, että miten ihmiset ei tiedä, että kahden pikkulapsen kanssa on helvetin paljon hankalampaa olla kuin yhden. Yhden kanssa on vielä helppo liikkua, ja yhtä voi pitää samalla sylissä kun tekee jotain, mutta mites sitten kun on vauva sylissä ja parivuotias roikkuu lahkeessa, on uhmaa ja mustasukkaisuutta, kahdelle pitää vaihtaa vaippoja....

[/quote]

aika erikoinen yleistys

Meillä on 5 lasta ja tunnen sen vuoksikin aika monta suurempaa perhettä, missä on lapset lyhyillä ikäeroilla. Koskaan en ole kuullut näiden perheiden miesten märisevän ap.n mainitsmista seikoista.

Omasta pahasta olosta on turha syyttää lapsia ja puolisoa. Oma paha olo kumpuaa itsestä. Usein näillä kavereilla se olo ei ole yhtään parempi, vaikka heivaavat sen perheen pois. Sama paha olo jatkuu kaikesta huolimatta

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 14:14"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 13:35"]

säälittäviä miehiä. ei siksi, että heidän elämänsä olisi pilalla, vaan siksi, etteivät ota asioita puheeksi just sen ihmisen kanssa, joka voisi auttaa. puolisonsa siis.

[/quote]

Miten voi puoliso auttaa kun puoliso on syypää niihin ongelmiin? Jättää se puoliso pitäisi.

[/quote]

Niin, jätetään puoliso, joka on kaikkeen syyllinen...Sitten löytyy uus puoliso, joka on taas kaikkeen syyllinen. No ei kun jättämään! Kolmas kerta toden sanoo... EI kun ai, sekin oli syypää...Vaihtoon! jne..

Tunnistatteko tyypin? (Varmaan joka tuttavapiirissä on tuollainen)

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 13:57"]

Ihmiset valittaa liikaa, niin miehet kuin naisetkin. Ainakin täällä Suomessa, kun asiat on suhteellisen hyvin verrattuna siihen miten voisi olla. Kun on tottunut siihen tiettyyn tasoon elämässä, niin ei voi edes ymmärtää että joku toinen paljon, paljon surkeimmista oloista voisi tuntea olonsa "lottovoittajaksi" (hieman kulunut, mutta käytänpä silti) pääsetessään tämän valittajan asemaan.

Mutta taas toisaalta ymmärrän, et jo se oma henkilökohtainen kokemus siitä, että on rankkaa, voi uuvuttaa ja olla oikeesti haasteellista. Eikä siinä mitkään maailman mittapuun mukaan mitatatut ongelmat paljon paina. Onhan Suomessa paljon mielenterveydellisiä ongelmia yms. pahoinvointia.

Kännivalitukset on hyvin tunnettu tosiasia, että siitä olen monen kanssa samaa mieltä. Tuo vaan sattuu olemaan äärimmäisen nöyryyttävää sitä omaa puolisoa kohtaan. Kuinka moni mieskään tykkäsi, että vaimo puhuisi jonkun vieraan miehen kanssa parisuhteeseen liittyviä (tai perheen sisäisiä) intiimejäkin asioita?

Kun henkilö on tyytymätön syy on

a) ihmisessä itsessään (hyvin usein!)

b) toisessa ihmisessä (mahdollisuus tämäkin!)

c) edellä mainittujen yhdistelmässä (veikkaisin että parisuhdeasioissa yleisin)

Että niin kauan kun kuulee sen toisen valituksen, ei tiedä  vielä mitään. (Ei välttämättä edes sitä "toista puolta" asioista.)

Ja tämä kannanotto on sukupuolineutraali.

[/quote]

Kyllä ne naisetkin puhuvat kavereilleen parisuhteesta ja todella intiimeistäkin asioista. Jopa asioista mistä ei aviomiehelleen kerrota

En jaksanut lukea koko ketjua. 15 kirjoituksen kohdalla olin jo niin monen kanssa samaa mieltä. Tuntuu että varsinkin "pukumiesten"-keskuudessa tämä on yleinen ilmiö. Olen niin monasti firman pikku jouluissa keskustellut näistä asioista kun kotona on tylsää ja kamalaa ja blaa blaa blaa. Ohan se hienoa ja ehkäpä jopa matchoa puhua kurjasta elämästään nuorelle simpsakalle tytölle. Olin yllättynyt että eräs työkaverini oikeesti erosi vaimostaan ettei ne ollut puheita. Kyllä minä kuuntelin ja koitin heittää puolueettomia kommenttejä. oon jopa jälkeenpäin saanut kiitosta tältä mieheltä että valoin häneen "uskoa" että hän voi vielä saada elämältään sitä mitä haluaa.. mutta yleisesti otttaen tämmöset puhee tovat melkeimpä aina pillun vonkausta tai oman egonsa pöngittämistä että saa nuoren tytön huomion... Toivon että oma mieheni kertoisi minulle jos alkaa menee huonosti eikä uskottele minulle että meillä menee  hyvin. Tätä lukiessani aloin miettimään että olen mielestäni todella reilu hänelle ja hän usein sanookin että miten voin olla niin ihana ja ymmärtäväinen ja rento. Hänen muutamalla tutuillaan kun naiset on semmosia pirtti hirmuja että kavereita ei saisi nähdä. tuopilla ei saiis käydä työn jälkeen. En minä jaksa alkaa holhoomaan koska semmonen tappaa tunteet. Minulle on ihan fine jos raskaan työpäivän jälkeen käy yhdellä ja tulee sitten kotiin luokseni. Mutta en minäkään sulata sitä että "yhden" sijasta ollaanki yö myöhään asti ja tullaa tuhannen kännissä kotiin. Sitten napsahtaisi hermo.

En jaksanut lukea koko ketjua. 15 kirjoituksen kohdalla olin jo niin monen kanssa samaa mieltä. Tuntuu että varsinkin "pukumiesten"-keskuudessa tämä on yleinen ilmiö. Olen niin monasti firman pikku jouluissa keskustellut näistä asioista kun kotona on tylsää ja kamalaa ja blaa blaa blaa. Ohan se hienoa ja ehkäpä jopa matchoa puhua kurjasta elämästään nuorelle simpsakalle tytölle. Olin yllättynyt että eräs työkaverini oikeesti erosi vaimostaan ettei ne ollut puheita. Kyllä minä kuuntelin ja koitin heittää puolueettomia kommenttejä. oon jopa jälkeenpäin saanut kiitosta tältä mieheltä että valoin häneen "uskoa" että hän voi vielä saada elämältään sitä mitä haluaa.. mutta yleisesti otttaen tämmöset puhee tovat melkeimpä aina pillun vonkausta tai oman egonsa pöngittämistä että saa nuoren tytön huomion... Toivon että oma mieheni kertoisi minulle jos alkaa menee huonosti eikä uskottele minulle että meillä menee  hyvin. Tätä lukiessani aloin miettimään että olen mielestäni todella reilu hänelle ja hän usein sanookin että miten voin olla niin ihana ja ymmärtäväinen ja rento. Hänen muutamalla tutuillaan kun naiset on semmosia pirtti hirmuja että kavereita ei saisi nähdä. tuopilla ei saiis käydä työn jälkeen. En minä jaksa alkaa holhoomaan koska semmonen tappaa tunteet. Minulle on ihan fine jos raskaan työpäivän jälkeen käy yhdellä ja tulee sitten kotiin luokseni. Mutta en minäkään sulata sitä että "yhden" sijasta ollaanki yö myöhään asti ja tullaa tuhannen kännissä kotiin. Sitten napsahtaisi hermo.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 12:15"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 11:28"]

Onneksi näille miehille löytyy aina se toinen nainen, joka ymmärtää. Miehen on sitten helppo nakata pommi vaimolleen, että hänellä on toinen ja hän ei ole rakastanut vaimoaan enää pitkään aikaan.

Oman vaimon kanssahan ei missään nimessä voi puhua omasta pahasta olostaan, vaan se ymmärtäjä löytyy yleensä sieltä baarista tai työpaikalta, joka jaksaa kuunnella ja nostaa ylös ja antaa piparia.

Voi, näitä miehiä on niiiiiiiin paljon

[/quote]

Miksi puhua sen kanssa joka on täysin syyllinen siihen pahaan oloon?

[/quote]

Joo miks ihmeessä ottaa jotain vastuuta omasta onnellisuudestaan ja koittaa parantaa tilannetta, on paljon kivempaa vaan valittaa siitä...

[/quote]

Ei pitäisi valittaa. Etsiä toinen nainen ja kun se on löytynyt niin heittää edellinen ulos. Mieluiten ilman mitään varoitusta

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 14:25"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 13:57"]

Ihmiset valittaa liikaa, niin miehet kuin naisetkin. Ainakin täällä Suomessa, kun asiat on suhteellisen hyvin verrattuna siihen miten voisi olla. Kun on tottunut siihen tiettyyn tasoon elämässä, niin ei voi edes ymmärtää että joku toinen paljon, paljon surkeimmista oloista voisi tuntea olonsa "lottovoittajaksi" (hieman kulunut, mutta käytänpä silti) pääsetessään tämän valittajan asemaan.

Mutta taas toisaalta ymmärrän, et jo se oma henkilökohtainen kokemus siitä, että on rankkaa, voi uuvuttaa ja olla oikeesti haasteellista. Eikä siinä mitkään maailman mittapuun mukaan mitatatut ongelmat paljon paina. Onhan Suomessa paljon mielenterveydellisiä ongelmia yms. pahoinvointia.

Kännivalitukset on hyvin tunnettu tosiasia, että siitä olen monen kanssa samaa mieltä. Tuo vaan sattuu olemaan äärimmäisen nöyryyttävää sitä omaa puolisoa kohtaan. Kuinka moni mieskään tykkäsi, että vaimo puhuisi jonkun vieraan miehen kanssa parisuhteeseen liittyviä (tai perheen sisäisiä) intiimejäkin asioita?

Kun henkilö on tyytymätön syy on

a) ihmisessä itsessään (hyvin usein!)

b) toisessa ihmisessä (mahdollisuus tämäkin!)

c) edellä mainittujen yhdistelmässä (veikkaisin että parisuhdeasioissa yleisin)

Että niin kauan kun kuulee sen toisen valituksen, ei tiedä  vielä mitään. (Ei välttämättä edes sitä "toista puolta" asioista.)

Ja tämä kannanotto on sukupuolineutraali.

[/quote]

Kyllä ne naisetkin puhuvat kavereilleen parisuhteesta ja todella intiimeistäkin asioista. Jopa asioista mistä ei aviomiehelleen kerrota

[/quote]

Joo, se puhuminen täytyy tehdä toista kunnioittaen. Jokainen perhe neuvotelkoot keskenään missä menee rajat. Mutta varsinkin tilanne, jossa avaudutaan vastakkaiselle sukupuolelle siitä miten oma puoliso ei välitä, niin.... no, en usko että olen ainoa, jonka mielestä se on joksenkin epäilyttävää. Mutta jos se on puolisolle ok, ni mikäs siinä.

Kummat bileet on ap.lla ollut. Jos siis oikein käsitin. Oliko siellä miehiä erilaisissa ryhmittymissa valittamassa pahaa oloa parisuhteen takia?

Oliko ne jotkut Tommy Helstenin virtahepo-bileet. Eikö tämä terapeutti erään haastattelun perusteella istunut kirkossa ja rukoillut, että löytäisi uuden naisen itselleen, kun hänellä on niin paha olo. Hups, yhtäkkiä tuli uusi nainen eteen ja kumpikin erosi edellisistä liitoistaan. Hellstenin mukaan hänen paha oli siis johtui vaimosta. Erota ei terapeutti tietenkään voinut, ennen kuin Jumala oli antanut uuden naisen. Sitten oli kaksi sivua haastattelua, kuinka kauheaa se elämä on ollut heillä Jumalan antaman naisen kanssa. Ja taas on kasvettu ja yritetty löytää itseä ja on niin paha oli ja elämä on kauheaa ja kurjaa.

Eli ap on ollut ns. virtahepobileissä, missä ukkomiehet valittaa, että elämä on kurjaa ja kaikki olis paremmin, jos joku heivais sen vaimon ja lapset ja talon saunan taakse ja panis palamaan ja Jumala antais uuden, hemaisevan naisen, kenen kanssa kaikki olisi toisin, kunnes..........