Se tunne kun treffeillä näkee toisen ilmeestä ensimmäisen sekunnin aikana, että et ole se mitä hän haluaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liekö väärä paikka kysyä, mutta eikö teille muille sitten ulkonäkö merkitse? Olen varmaan kauan viallinen ihminen kun minulle merkitsee, vaikka mies olisi miten mukava en kiinnostus hänestä, jos hän ei ulkoisesti viehätä.

Ulkonäkö on yksi kriteeri ja muutaman muun ohella a-luokan kriteeri. Kaverin kohdalla ulkonäöllä ei ole vä'liä, seurustelukumppanin kohdalla todellakin on väliä.

Juu, tarkennan, että nimenomaan puihin seurustelusta, siis ihastumisesta ja siinä minulle on kyllä merkitystä ulkonäöllä, olemuksella ja jopa sillä pituudella. Minä en osaa kuvitella itselleni minua lyhyempää miestä.

Joskus olen työasioissa tutustunut puhelimessa kivaan mieheen, juttelimme muutakin kuin työjuttuja ja vähän mietin jo ihastusta. Näimme sitten sattumalta, hän tiesi minut ulkonäöltä, minä en häntä. Hän tuli esittäytymään ja minun oli vaikea yhdistää miestä siihen johon olin ”tutustunut”, ei hän ruma ollut, eikä mitään sellasta, mutta ei lainkaan sellainen johon tuntisin seksuaalista vetoa. Hän olisi tahtonut suhteen, minä sanoin, että tunnen häntä kohtaan pelkkää ystävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liekö väärä paikka kysyä, mutta eikö teille muille sitten ulkonäkö merkitse? Olen varmaan kauan viallinen ihminen kun minulle merkitsee, vaikka mies olisi miten mukava en kiinnostus hänestä, jos hän ei ulkoisesti viehätä.

Pinnalliset ihmiset ovat pinnallisia, eipä mitään uutta. Pinnalliset ihmiset pilaavat elämän kaikilta, myös ei-pinnallisilta.

Olen pinnallinen, jos pinnallisuus tarkoittaa sitä, että voin olla vain miehen kanssa, jota pidän puoleensavetävänä. Miten minä pilaan ei-pinnallisten ihmisten elämän?

Ja toinen kysymys: Sinäkö olisit halukas parisuhteeseen ihmisen kanssa, jota et tykkäisi katsella, kosketella ja rakastella, koska et pitäisi häntä puoleensavetävänä? Jos noin on, niin silloin sinun ei luulisi olevan sinkku, koska voisit pariutua melkein kenen kanssa tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Häh miten voi tietää ensimmäisen sekunnin aikana?

Eikös se näiden tasoja harrastavien miesten erikoisalaa. Säästetään kummankin osapuolen aikaa kun ei haaskata sitä vääräntasoisten kanssa hänkläämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liekö väärä paikka kysyä, mutta eikö teille muille sitten ulkonäkö merkitse? Olen varmaan kauan viallinen ihminen kun minulle merkitsee, vaikka mies olisi miten mukava en kiinnostus hänestä, jos hän ei ulkoisesti viehätä.

Kaikille merkitsee, joka muuta väittää, hän joko valehtelee tai ymmärtää asian eri tavalla kuin me. Ihmisen ei tarvitse olla ns. klassisen kaunis/komea, jokaisessa on jotain kaunista/komeaa/hyvännäköistä/puoleensavetävää ja siksi ihan tavalliset ja muiden silmissä jopa rumat ihmiset pariutuvat ja heihin rakastutaan. Mutta jos se toinen osapuoli ei ole haluttava/puoleensavetävä omissa silmissä, niin ei hänestä voi kiinnostua. Jos välittömästi tietää, että "tuota ihmistä en haluaisi koskea, katsella, rakastella", niin ei siitä parisuhdetta kehity, korkeintaan ystävyys.

Monta kertaa olen ihastunut miehiin, jotka ovat olleet hyvin, noh kirveellä veistettyjä, ihossa on näkynyt nuoruuden aknen jäljet, mutta kun mies on joka solullaan mies, niin jalat lähtee alta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liekö väärä paikka kysyä, mutta eikö teille muille sitten ulkonäkö merkitse? Olen varmaan kauan viallinen ihminen kun minulle merkitsee, vaikka mies olisi miten mukava en kiinnostus hänestä, jos hän ei ulkoisesti viehätä.

Kaikille merkitsee, joka muuta väittää, hän joko valehtelee tai ymmärtää asian eri tavalla kuin me. Ihmisen ei tarvitse olla ns. klassisen kaunis/komea, jokaisessa on jotain kaunista/komeaa/hyvännäköistä/puoleensavetävää ja siksi ihan tavalliset ja muiden silmissä jopa rumat ihmiset pariutuvat ja heihin rakastutaan. Mutta jos se toinen osapuoli ei ole haluttava/puoleensavetävä omissa silmissä, niin ei hänestä voi kiinnostua. Jos välittömästi tietää, että "tuota ihmistä en haluaisi koskea, katsella, rakastella", niin ei siitä parisuhdetta kehity, korkeintaan ystävyys.

Monta kertaa olen ihastunut miehiin, jotka ovat olleet hyvin, noh kirveellä veistettyjä, ihossa on näkynyt nuoruuden aknen jäljet, mutta kun mies on joka solullaan mies, niin jalat lähtee alta.

Sama. Kyllä minä tiedostan, että puolisollani on pahoja aknearpia ja hiukset ovat ohentuneet ohimoilta, hampaatkin ovat hieman ristissä ja hammasluu kellertävä. Iskämaha pömpöttää. En minä niille asioille sokea ole. Mutta ulkoisesti hän hurmasi minut silmillään, katseellaan ja ruumiinrakenteellaan; luonnostaan leveät hartiot ja kapea lantio. Kun sen jälkeen kävi ilmi, että hän on älykäs, hauska, sosiaalinen ja paljon muuta positiivista, niin se oli menoa.

Mutta olen aikoinaan myös nettideittaillut ja tunnistan täysin aloituksessa kuvatun asian. Sen takia yritin aina antaa itsestäni mahdollisimman realistisen kuvan. Siihen aikaan, kun itse nettideittailin, ei kuvia edes voinut muokata, mutta valitsin sellaisia joissa näytän mielestäni siltä miltä arkena näytän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liekö väärä paikka kysyä, mutta eikö teille muille sitten ulkonäkö merkitse? Olen varmaan kauan viallinen ihminen kun minulle merkitsee, vaikka mies olisi miten mukava en kiinnostus hänestä, jos hän ei ulkoisesti viehätä.

Kaikille merkitsee, joka muuta väittää, hän joko valehtelee tai ymmärtää asian eri tavalla kuin me. Ihmisen ei tarvitse olla ns. klassisen kaunis/komea, jokaisessa on jotain kaunista/komeaa/hyvännäköistä/puoleensavetävää ja siksi ihan tavalliset ja muiden silmissä jopa rumat ihmiset pariutuvat ja heihin rakastutaan. Mutta jos se toinen osapuoli ei ole haluttava/puoleensavetävä omissa silmissä, niin ei hänestä voi kiinnostua. Jos välittömästi tietää, että "tuota ihmistä en haluaisi koskea, katsella, rakastella", niin ei siitä parisuhdetta kehity, korkeintaan ystävyys.

Naisten ihanneulkonäkö miehissä on käytännössä kaikilla naisilla samanlainen. On vain pari ulkonäkötyyppiä, jotka on miehillä ok.

Sen sijaan miehillä on tuhansia ja tuhansia ihanneulkonäköjä naisille. Esim. omat ulkonäköihanteeni naisilla eivät todellakaan ole sen paremmin pornon, Hollywoodin kuin Instagraminkaan mukaisia.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tämän tunteen miehenä, joidenkin kasvoista paistaa pettymys :(

Voi ei! Et sitten kelvannut kaikille maailman naisille? Helvetin suuri ongelma ilmeisesti?. Ihan kumpaa sukupuolta tahansa niin kehotan kaikkia kasvattamaan selkärankaa ja itsetuntoaan jotta elämä ei muserru muutamista pakeista. Miksi ihmeessä pitäisi olla kiinnostava ehdokas ihan jokaiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liekö väärä paikka kysyä, mutta eikö teille muille sitten ulkonäkö merkitse? Olen varmaan kauan viallinen ihminen kun minulle merkitsee, vaikka mies olisi miten mukava en kiinnostus hänestä, jos hän ei ulkoisesti viehätä.

Kaikille merkitsee, joka muuta väittää, hän joko valehtelee tai ymmärtää asian eri tavalla kuin me. Ihmisen ei tarvitse olla ns. klassisen kaunis/komea, jokaisessa on jotain kaunista/komeaa/hyvännäköistä/puoleensavetävää ja siksi ihan tavalliset ja muiden silmissä jopa rumat ihmiset pariutuvat ja heihin rakastutaan. Mutta jos se toinen osapuoli ei ole haluttava/puoleensavetävä omissa silmissä, niin ei hänestä voi kiinnostua. Jos välittömästi tietää, että "tuota ihmistä en haluaisi koskea, katsella, rakastella", niin ei siitä parisuhdetta kehity, korkeintaan ystävyys.

Naisten ihanneulkonäkö miehissä on käytännössä kaikilla naisilla samanlainen. On vain pari ulkonäkötyyppiä, jotka on miehillä ok.

Sen sijaan miehillä on tuhansia ja tuhansia ihanneulkonäköjä naisille. Esim. omat ulkonäköihanteeni naisilla eivät todellakaan ole sen paremmin pornon, Hollywoodin kuin Instagraminkaan mukaisia.

Ok.

Kirjoittelin joskus kauan erään miehen kanssa ja sen jälkeen juttelimme puhelimessa tunteja. Olimme molemmat lähettäneet naamakuvan itsestämme, joten toinen tiesi kyllä minkä näköinen vastapuoli on. Ensimmäiset treffit olivat viimeiset ja siihen päättyi koko juttu. En tykännyt hänen olemuksestaan ja ryhdistään.

Miehen pitkän huiskea kroppa oli huonoryhtinen ja hänestä tuli siten kulmien alta kyräilevän näköinen. Kuvassa hän oli istunut kavereiden kanssa illanvietossa ja kuva oli iloinen ja hyväntuulinen, mutta minua vastaan tuli mies, joka tuntui häpeävän itseään ja joka kantoi itsensä jotenkin vastenmielisesti. Hän myös pakoili katsettani ja se ei tuntunut kivalta. En löytänyt hänestä enää sitä mukavaa puheliasta nuorta miestä, vaan näin ihan toisen ihmisen ja en edes halunnut yrittää kaivaa hänestä enempää. En muista miten treffit menivät, mutta tiesin sekunnissa, että hän ei ole minun kumppanini.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittelin joskus kauan erään miehen kanssa ja sen jälkeen juttelimme puhelimessa tunteja. Olimme molemmat lähettäneet naamakuvan itsestämme, joten toinen tiesi kyllä minkä näköinen vastapuoli on. Ensimmäiset treffit olivat viimeiset ja siihen päättyi koko juttu. En tykännyt hänen olemuksestaan ja ryhdistään.

Miehen pitkän huiskea kroppa oli huonoryhtinen ja hänestä tuli siten kulmien alta kyräilevän näköinen. Kuvassa hän oli istunut kavereiden kanssa illanvietossa ja kuva oli iloinen ja hyväntuulinen, mutta minua vastaan tuli mies, joka tuntui häpeävän itseään ja joka kantoi itsensä jotenkin vastenmielisesti. Hän myös pakoili katsettani ja se ei tuntunut kivalta. En löytänyt hänestä enää sitä mukavaa puheliasta nuorta miestä, vaan näin ihan toisen ihmisen ja en edes halunnut yrittää kaivaa hänestä enempää. En muista miten treffit menivät, mutta tiesin sekunnissa, että hän ei ole minun kumppanini.

Julmaa on naisten suhtautuminen ujompiin miehiin.

Onko mikään ihme että "löydätte" jatkuvasti vain panomiehiä jos kunnolliset miehet ovat noin turnoff.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liekö väärä paikka kysyä, mutta eikö teille muille sitten ulkonäkö merkitse? Olen varmaan kauan viallinen ihminen kun minulle merkitsee, vaikka mies olisi miten mukava en kiinnostus hänestä, jos hän ei ulkoisesti viehätä.

Kaikille merkitsee, joka muuta väittää, hän joko valehtelee tai ymmärtää asian eri tavalla kuin me. Ihmisen ei tarvitse olla ns. klassisen kaunis/komea, jokaisessa on jotain kaunista/komeaa/hyvännäköistä/puoleensavetävää ja siksi ihan tavalliset ja muiden silmissä jopa rumat ihmiset pariutuvat ja heihin rakastutaan. Mutta jos se toinen osapuoli ei ole haluttava/puoleensavetävä omissa silmissä, niin ei hänestä voi kiinnostua. Jos välittömästi tietää, että "tuota ihmistä en haluaisi koskea, katsella, rakastella", niin ei siitä parisuhdetta kehity, korkeintaan ystävyys.

Naisten ihanneulkonäkö miehissä on käytännössä kaikilla naisilla samanlainen. On vain pari ulkonäkötyyppiä, jotka on miehillä ok.

Sen sijaan miehillä on tuhansia ja tuhansia ihanneulkonäköjä naisille. Esim. omat ulkonäköihanteeni naisilla eivät todellakaan ole sen paremmin pornon, Hollywoodin kuin Instagraminkaan mukaisia.

Ja höpsistä taas nuorimies. Tee ihan omaksi iloksesi Prismatesti ja katso miten erilaisia miehiä siellä rouviensa kanssa kulkeekaan. Tee testi ja lopeta täysin turha urputus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liekö väärä paikka kysyä, mutta eikö teille muille sitten ulkonäkö merkitse? Olen varmaan kauan viallinen ihminen kun minulle merkitsee, vaikka mies olisi miten mukava en kiinnostus hänestä, jos hän ei ulkoisesti viehätä.

Kaikille merkitsee, joka muuta väittää, hän joko valehtelee tai ymmärtää asian eri tavalla kuin me. Ihmisen ei tarvitse olla ns. klassisen kaunis/komea, jokaisessa on jotain kaunista/komeaa/hyvännäköistä/puoleensavetävää ja siksi ihan tavalliset ja muiden silmissä jopa rumat ihmiset pariutuvat ja heihin rakastutaan. Mutta jos se toinen osapuoli ei ole haluttava/puoleensavetävä omissa silmissä, niin ei hänestä voi kiinnostua. Jos välittömästi tietää, että "tuota ihmistä en haluaisi koskea, katsella, rakastella", niin ei siitä parisuhdetta kehity, korkeintaan ystävyys.

Naisten ihanneulkonäkö miehissä on käytännössä kaikilla naisilla samanlainen. On vain pari ulkonäkötyyppiä, jotka on miehillä ok.

Sen sijaan miehillä on tuhansia ja tuhansia ihanneulkonäköjä naisille. Esim. omat ulkonäköihanteeni naisilla eivät todellakaan ole sen paremmin pornon, Hollywoodin kuin Instagraminkaan mukaisia.

Jossain ketjussa eräs mies selitti minulle, että miehet pitävät kaiken mallisista ja näköisistä naisista. Hän perusteli sitä sillä, että pornossa on erilaisia genrejä. Sellaisiakin on, jossa miehet paneskelevat ylilihavien naisten kanssa. Juuei, esimerkiksi lihavana en haluaisi olla miehen kanssa, jolla on läskifetissi. Hänelle ne läskit on tärkeämpi asia mitä itse nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittelin joskus kauan erään miehen kanssa ja sen jälkeen juttelimme puhelimessa tunteja. Olimme molemmat lähettäneet naamakuvan itsestämme, joten toinen tiesi kyllä minkä näköinen vastapuoli on. Ensimmäiset treffit olivat viimeiset ja siihen päättyi koko juttu. En tykännyt hänen olemuksestaan ja ryhdistään.

Miehen pitkän huiskea kroppa oli huonoryhtinen ja hänestä tuli siten kulmien alta kyräilevän näköinen. Kuvassa hän oli istunut kavereiden kanssa illanvietossa ja kuva oli iloinen ja hyväntuulinen, mutta minua vastaan tuli mies, joka tuntui häpeävän itseään ja joka kantoi itsensä jotenkin vastenmielisesti. Hän myös pakoili katsettani ja se ei tuntunut kivalta. En löytänyt hänestä enää sitä mukavaa puheliasta nuorta miestä, vaan näin ihan toisen ihmisen ja en edes halunnut yrittää kaivaa hänestä enempää. En muista miten treffit menivät, mutta tiesin sekunnissa, että hän ei ole minun kumppanini.

Julmaa on naisten suhtautuminen ujompiin miehiin.

Onko mikään ihme että "löydätte" jatkuvasti vain panomiehiä jos kunnolliset miehet ovat noin turnoff.

Vaikka on miten ujo, niin sen verran pitää itseään pakottaa, että katsoo treffikumppaniaan silmiin ja vähän hymyilee. Muuten toiselle tulee olo, että hänessä on jotain niin pielessä, että toinen ei ilkeä edes katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittelin joskus kauan erään miehen kanssa ja sen jälkeen juttelimme puhelimessa tunteja. Olimme molemmat lähettäneet naamakuvan itsestämme, joten toinen tiesi kyllä minkä näköinen vastapuoli on. Ensimmäiset treffit olivat viimeiset ja siihen päättyi koko juttu. En tykännyt hänen olemuksestaan ja ryhdistään.

Miehen pitkän huiskea kroppa oli huonoryhtinen ja hänestä tuli siten kulmien alta kyräilevän näköinen. Kuvassa hän oli istunut kavereiden kanssa illanvietossa ja kuva oli iloinen ja hyväntuulinen, mutta minua vastaan tuli mies, joka tuntui häpeävän itseään ja joka kantoi itsensä jotenkin vastenmielisesti. Hän myös pakoili katsettani ja se ei tuntunut kivalta. En löytänyt hänestä enää sitä mukavaa puheliasta nuorta miestä, vaan näin ihan toisen ihmisen ja en edes halunnut yrittää kaivaa hänestä enempää. En muista miten treffit menivät, mutta tiesin sekunnissa, että hän ei ole minun kumppanini.

Julmaa on naisten suhtautuminen ujompiin miehiin.

Onko mikään ihme että "löydätte" jatkuvasti vain panomiehiä jos kunnolliset miehet ovat noin turnoff.

Ei hän ollut ujo, vaan ryhditön. Ujokin voi nostaa selkänsä suoraksi ja vaikka kuinka hirvittäisi, niin tuskinpa siitä isompaa vammaa tulee, jos katsoo toista silmiin.

En ole itsekään mikään kovin puhelias, vaan lähinnä luonnossa viihtyvä lukutoukka, mutta en minä nyt ihmisiä pelkää kuitenkaan. Jännitän paljonkin erilaisia tilanteita, mutta en jää jännitykseeni jumiin ja porskutan tilanteen läpi vaikka käsipohjaa. En syyttele muita ujoudestani ja en oleta, että minua kohdeltaisiin ujouteni takia silkkihansikkain, vaan olen aikuinen ihminen, jonka pitää pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liekö väärä paikka kysyä, mutta eikö teille muille sitten ulkonäkö merkitse? Olen varmaan kauan viallinen ihminen kun minulle merkitsee, vaikka mies olisi miten mukava en kiinnostus hänestä, jos hän ei ulkoisesti viehätä.

Kaikille merkitsee, joka muuta väittää, hän joko valehtelee tai ymmärtää asian eri tavalla kuin me. Ihmisen ei tarvitse olla ns. klassisen kaunis/komea, jokaisessa on jotain kaunista/komeaa/hyvännäköistä/puoleensavetävää ja siksi ihan tavalliset ja muiden silmissä jopa rumat ihmiset pariutuvat ja heihin rakastutaan. Mutta jos se toinen osapuoli ei ole haluttava/puoleensavetävä omissa silmissä, niin ei hänestä voi kiinnostua. Jos välittömästi tietää, että "tuota ihmistä en haluaisi koskea, katsella, rakastella", niin ei siitä parisuhdetta kehity, korkeintaan ystävyys.

Naisten ihanneulkonäkö miehissä on käytännössä kaikilla naisilla samanlainen. On vain pari ulkonäkötyyppiä, jotka on miehillä ok.

Sen sijaan miehillä on tuhansia ja tuhansia ihanneulkonäköjä naisille. Esim. omat ulkonäköihanteeni naisilla eivät todellakaan ole sen paremmin pornon, Hollywoodin kuin Instagraminkaan mukaisia.

Ja höpsistä taas nuorimies. Tee ihan omaksi iloksesi Prismatesti ja katso miten erilaisia miehiä siellä rouviensa kanssa kulkeekaan. Tee testi ja lopeta täysin turha urputus.

Anna olla. Ei hän halua keskustella, hän haluaa julistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittelin joskus kauan erään miehen kanssa ja sen jälkeen juttelimme puhelimessa tunteja. Olimme molemmat lähettäneet naamakuvan itsestämme, joten toinen tiesi kyllä minkä näköinen vastapuoli on. Ensimmäiset treffit olivat viimeiset ja siihen päättyi koko juttu. En tykännyt hänen olemuksestaan ja ryhdistään.

Miehen pitkän huiskea kroppa oli huonoryhtinen ja hänestä tuli siten kulmien alta kyräilevän näköinen. Kuvassa hän oli istunut kavereiden kanssa illanvietossa ja kuva oli iloinen ja hyväntuulinen, mutta minua vastaan tuli mies, joka tuntui häpeävän itseään ja joka kantoi itsensä jotenkin vastenmielisesti. Hän myös pakoili katsettani ja se ei tuntunut kivalta. En löytänyt hänestä enää sitä mukavaa puheliasta nuorta miestä, vaan näin ihan toisen ihmisen ja en edes halunnut yrittää kaivaa hänestä enempää. En muista miten treffit menivät, mutta tiesin sekunnissa, että hän ei ole minun kumppanini.

Julmaa on naisten suhtautuminen ujompiin miehiin.

Onko mikään ihme että "löydätte" jatkuvasti vain panomiehiä jos kunnolliset miehet ovat noin turnoff.

Kunnollisen miehen kanssa olen, vaikka ujojen kanssa en jaksakaan olla kanssakäymisissä.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se näiden tasoja harrastavien miesten erikoisalaa. Säästetään kummankin osapuolen aikaa kun ei haaskata sitä vääräntasoisten kanssa hänkläämiseen. 

Ei ole mitään tekemistä tasojen kanssa. Kyllä ihminen osaa heti sanoa viehettääkö toinen vai ei. Ellei viehetä, niin vaikea olisi ihastua tai kuvitella suhdetta.

Jos aloittaisin tapailun uudelleen, niin ottaisin vähän toisenlaisen asenteen kuin sinkkuna ollessani. Samoin kuin monessa muussakin asiassa, niin kun homma on jo hoitunut, niin sitten vasta tietää miten se olisi pitänyt tehdä. Lähtisin aina treffeille ajatuksella, että nyt tutustutaan uuteen ihmiseen, eikä mitään ihmeellisiä paineita jostain unelmaprinssistä tai parisuhteesta. 

Sitten katsoisin ulkonäöstä ja muista asioista huolimatta muutamat treffit ja jos ei mitään kemioita löytyisi, niin sanoisin jonkin valkoisen valheen esm "olen huomannut, että en ehkä sittenkään ole valmis vakavaan suhteeseen. Voidaanko olla ystäviä, ehkä voin jopa tutustuttaa sinut uusiin ihmisiin.". Huomiona vielä, että ulkona miespuolisten kavereiden kanssa liikkuessa he saavat paljon enemmän huomiota muilta naisilta kun ovat jo valmiiksi jonkun naisen seurassa. Go figure! Eihän sitä tiedä vaikka tämä "sopimaton" treffikumppani olisi loppuelämän paras ystävä ja tutustuttaisi sinut elämäsi mieheen. 

Alkukesästä kävi juuri noin, että miehen ilmeestä näki kilometrien päähän, että en ole mieleen ja ei oikein edes halunnut tunnistaa minua (netissä kyllä tuoreet kuvat niin edestä, takaa, kaukaa ja läheltä). Menin kuitenkin moikkaamaan miestä ja istuimme terassilla jutustelemassa kolmisen tuntia niitä näitä. Ihan mukavaa terassiseuraa, mutta en niitä enää treffeiksi mieltänyt miehen ilmeen nähtyäni. Myöhemmin miehen profiili tuli uudelleen vastaan tinderissä ja tekstissä oli katkera vuodatus miten tavallinen mies ei löydä tinderistä ketään. Väistin luodin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en edes jois niitä kahveja. Lähtisin samantien sanottuani "kiitos, ei!"

Huonotapainen moukka. Ihmistä pitää kohdella ihmisenä, vaikkei sinun makuusi olisikaan. Totta kai juot ne kahvit. Sitten kohteliaat heipat.