Lue keskustelun säännöt.
Varallisuuserojen ymmärtäminen
29.04.2024 |
Pienitulosessa perheessä kasvaneena tuntuu tosi tyhmältä, että aloin ymmärtämään varallisuuseroja kunnolla vasta korkeakoulussa, missä se iski vasten kasvoja miten kaikki ei oo todellakaan tullut sinne samalta viivalta.
Tavallaan aina tiesin, että eletään melko kädestä suuhun, koska ei esim koskaan päästy matkustelemaan tai hirveästi voitu harrastaa, ja suurin osa huonekaluistakin ollaan saatu ilmaiseksi/todella halvalla (ei siinä mitään, tuen käytettynä ostamista ekologisista syistä) ja Tallinnassa kävin ekaa kertaa vasta 15-vuotiaana. Muutaman vuoden aikana oon päässyt matkustamaan muuallakin.
Lukiossa aloin hahmottamaan varallisuuseroja enemmän, kun tuli käytyä kotibileissä mitkä pidettiin hienoissa kodeissa. Lapsuudessakin oli kavereita, keiden perheissä oli reilusti paremmat rahatilanteet mitä omassa perheessä, mutta en ajattelut asioiden olevan niin kiinni rahasta. Vasta nyt jälkeenpäin oon alkanu tajuumaan, miten paljon omien vanhempien on joutunut sinnittelemään rahasta ja kuinka vaikeaa se on, mitä en todellakaan halua toistaa, silloin kun oman perheen perustan. Nyt oon tekemässä luokkahyppyä, ja oma luokkatietoisuus on lisääntynyt aika paljonkin.
Tein aloituksen vertaistuen saamiseksi, jos kukaan muu kamppailee samojen tuntemusten kanssa. Kiitos etukäteen :)
Kommentit (93)
Kuitenkin tälläkin palstalla moni kiistää yhteiskuntaluokkien olemassaolon. Olen itse myös tehnyt luokkaretken. Asuin pikkukaupungissa nuoruuteni eivätkä ne yhteiskuntaluokkien erot tulleet niin vahvasti esille. Toki sielläkin oli perheitä, joissa oltiin tehtaassa töissä, kuten omassa kotonani ja toisia, jotka omistivat tehtaan. Kuitenkin varsinaisesti Helsinkiin muutettuani ja yliopistoon mentyäni yhteiskuntaluokkien erot löivät kasvoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 'pahamaineisesta lähiöstä' lähtöisin ja opiskellut omalla alallani ihan tappiin asti. En ole moisia koskaan miettinyt, ihan vaan elänyt omaa elämääni. Monet ovat minua varakkaampia, monet myös vähävaraisempia. Puutetta en kuitenkaan ole kärsinyt, etkä kai sinäkään?
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin tälläkin palstalla moni kiistää yhteiskuntaluokkien olemassaolon. Olen itse myös tehnyt luokkaretken. Asuin pikkukaupungissa nuoruuteni eivätkä ne yhteiskuntaluokkien erot tulleet niin vahvasti esille. Toki sielläkin oli perheitä, joissa oltiin tehtaassa töissä, kuten omassa kotonani ja toisia, jotka omistivat tehtaan. Kuitenkin varsinaisesti Helsinkiin muutettuani ja yliopistoon mentyäni yhteiskuntaluokkien erot löivät kasvoille.
Niin no ehkä voitaisiin hyväksyä erot varallisuudessa ilman luokittelua.
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin tälläkin palstalla moni kiistää yhteiskuntaluokkien olemassaolon. Olen itse myös tehnyt luokkaretken. Asuin pikkukaupungissa nuoruuteni eivätkä ne yhteiskuntaluokkien erot tulleet niin vahvasti esille. Toki sielläkin oli perheitä, joissa oltiin tehtaassa töissä, kuten omassa kotonani ja toisia, jotka omistivat tehtaan. Kuitenkin varsinaisesti Helsinkiin muutettuani ja yliopistoon mentyäni yhteiskuntaluokkien erot löivät kasvoille.
Yhteikuntaluokkien olemassaolo kiistetään sillä perusteella, että pelkkä varallisuus ei määritä yhteiskuntaluokkaa. Sama ihminen voisi eri kriteerien perusteella kuulua eri luokkiin, joten yksilön sijoittaminen tiettyyn luokkaan ei ole mitenkään yksiselitteistä.
Ehkä ajat ovat muuttuneet minun nuoruudesta viime vuosisadalla, kun pienissä kunnissa kunnanjohtajan perhe asui samassa kerrostalossa kuin sairaala-apulaisen. Muutenkaan vaatteista ja muusta "parempi väki " ei erottunut. Pianotunneilla eivät syrjäkylien lapset käyneet, kun ei siellä ollut pianoja edes kouluilla. Eikä partiossa, kun sekin oli vain kirkolla. Yliopistossa vietin tämän vuosituhannen alussa aika vähän aikaa eikä minulla ollut mitään havaintoa samaan aikaan opiskelleitten sosioekonomisesta asemasta.
Mikä tähän muutokseen on johtanut? Siinäpä olisi jollakin tieteentekijällä miettimistä.
Olen myös vuokrakasarmissa kasvanut yliopistossa opiskellut ja kohtuullisen hyvin toimeentuleva. Olen lisäksi saanut melko messevän henkivakuutuskorvauksen, mutta en ole kertonut siitä kenellekään eikä varallisuuteni näy mitenkään. Erityisesti luokkatietoisuus lävähti silmilleni, kun aloin seurustella miehen kanssa, joka on kasvanut akateemisessa, hyvin perinteisiä arvoja vaalivassa perheessä. Ja kyllä, voi olla, että tämä arvomaailmojen ero meidät lopulta pakottaa eroamaan, vaikka paljon hyvää ja yhteistäkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ajat ovat muuttuneet minun nuoruudesta viime vuosisadalla, kun pienissä kunnissa kunnanjohtajan perhe asui samassa kerrostalossa kuin sairaala-apulaisen. Muutenkaan vaatteista ja muusta "parempi väki " ei erottunut. Pianotunneilla eivät syrjäkylien lapset käyneet, kun ei siellä ollut pianoja edes kouluilla. Eikä partiossa, kun sekin oli vain kirkolla. Yliopistossa vietin tämän vuosituhannen alussa aika vähän aikaa eikä minulla ollut mitään havaintoa samaan aikaan opiskelleitten sosioekonomisesta asemasta.
Yhteiskuntaluokat edellyttävät tietenkin sitä, että alueella asuu ihmisiä. Kuvaamasi tuppukylät ovat nykyisin kuolleet. Niissä asuu ehkä vanhuksia, ei juurikaan muita. Itse asuin lapsuuteni pienessä teollisuuskaupungissa. Kyllä niillä tehtaantyöläisillä oli ne kaupungin vuokrakasarminsa, jotka kaikki tiesivät. Monissa perheissä niissä ei ollut isääkään. Tehtaan parempi väki asui omakotitaloissa siinä lähettyvillä. Akateemiset asuivat sitten keskustassa ja kyllä heidän elintasonsa ja maailmansa jo 80 -luvulla poikkesivat selvästi omastani.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös vuokrakasarmissa kasvanut yliopistossa opiskellut ja kohtuullisen hyvin toimeentuleva. Olen lisäksi saanut melko messevän henkivakuutuskorvauksen, mutta en ole kertonut siitä kenellekään eikä varallisuuteni näy mitenkään. Erityisesti luokkatietoisuus lävähti silmilleni, kun aloin seurustella miehen kanssa, joka on kasvanut akateemisessa, hyvin perinteisiä arvoja vaalivassa perheessä. Ja kyllä, voi olla, että tämä arvomaailmojen ero meidät lopulta pakottaa eroamaan, vaikka paljon hyvää ja yhteistäkin on.
Kaikkea hyvää teille <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ajat ovat muuttuneet minun nuoruudesta viime vuosisadalla, kun pienissä kunnissa kunnanjohtajan perhe asui samassa kerrostalossa kuin sairaala-apulaisen. Muutenkaan vaatteista ja muusta "parempi väki " ei erottunut. Pianotunneilla eivät syrjäkylien lapset käyneet, kun ei siellä ollut pianoja edes kouluilla. Eikä partiossa, kun sekin oli vain kirkolla. Yliopistossa vietin tämän vuosituhannen alussa aika vähän aikaa eikä minulla ollut mitään havaintoa samaan aikaan opiskelleitten sosioekonomisesta asemasta.
Yhteiskuntaluokat edellyttävät tietenkin sitä, että alueella asuu ihmisiä. Kuvaamasi tuppukylät ovat nykyisin kuolleet. Niissä asuu ehkä vanhuksia, ei juurikaan muita. Itse asuin lapsuuteni pienessä teollisuuskaupungissa. Kyllä niillä tehtaantyöläisillä oli ne kaupungin vuokrakasarminsa, jotka kaikki tiesivät. Monissa perheissä niissä ei ollut isääkään. Tehtaan parempi väki asui omakotitaloissa siinä lähett
Itse en oo mistään landelta tai pikkukaupungista kotosin, vaan ihan pk seudulta missä opiskelen nytkin :D asuinalueella missä oon kasvanu, niin on sekä edullisia vuokrataloja ja kalliimpia omistusasuntoja, ja kaikkea siltä väliltä, joten luontevasti oon myös tutustunut ihmisiin eri yhteiskuntaluokista jo pienestä asti.
Siis löysit varakkaan miehen? Kirjoituksesi oli niin täynnä kielioppivirheitä, että en usko sinun kyenneen yliopisto-opintoihin.
Varallisuuserot syntyvät aika usein omista valinnoista. Voit käyttää kaikki tulosi samantien tai sitten säästää ja miettiä, miten rahan saa tekemään sinulle töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin tälläkin palstalla moni kiistää yhteiskuntaluokkien olemassaolon. Olen itse myös tehnyt luokkaretken. Asuin pikkukaupungissa nuoruuteni eivätkä ne yhteiskuntaluokkien erot tulleet niin vahvasti esille. Toki sielläkin oli perheitä, joissa oltiin tehtaassa töissä, kuten omassa kotonani ja toisia, jotka omistivat tehtaan. Kuitenkin varsinaisesti Helsinkiin muutettuani ja yliopistoon mentyäni yhteiskuntaluokkien erot löivät kasvoille.
Suomessa tuntuu muutenkin olevan yleistä, et kiistellään tai vähätellään varallisuuseroja ja muutenkin sosioekonomista taustaa. Vaikka onhan sillä enemmän väliä, mitä monet haluaa myöntää.
Itse en oo mistään landelta tai pikkukaupungista kotosin, vaan ihan pk seudulta missä opiskelen nytkin :D asuinalueella missä oon kasvanu, niin on sekä edullisia vuokrataloja ja kalliimpia omistusasuntoja, ja kaikkea siltä väliltä, joten luontevasti oon myös tutustunut ihmisiin eri yhteiskuntaluokista jo pienestä asti.
Nykytutkimus kuitenkin kertoo, että niistä hekan vuokrataloista ja omistusasuntojen taloista tulevat lapset ja nuoret eivät vietä aikaa yhdessä edes koulupäivän aikana saati koulupäivien ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin tälläkin palstalla moni kiistää yhteiskuntaluokkien olemassaolon. Olen itse myös tehnyt luokkaretken. Asuin pikkukaupungissa nuoruuteni eivätkä ne yhteiskuntaluokkien erot tulleet niin vahvasti esille. Toki sielläkin oli perheitä, joissa oltiin tehtaassa töissä, kuten omassa kotonani ja toisia, jotka omistivat tehtaan. Kuitenkin varsinaisesti Helsinkiin muutettuani ja yliopistoon mentyäni yhteiskuntaluokkien erot löivät kasvoille.
Suomessa tuntuu muutenkin olevan yleistä, et kiistellään tai vähätellään varallisuuseroja ja muutenkin sosioekonomista taustaa. Vaikka onhan sillä enemmän väliä, mitä monet haluaa myöntää.
Tämä tulee hyvin esiin tälläkin palstalla kun aina säännöllisesti joku tekee avauksen siitä miten keskituloisella ei enää nykyään ole varaa siihen tai tähän. Ja sitten käy ilmi että hän odottaa saavansa käytännössä saman elintason 2500e/kk palkalla kuin joku toinen 4500/kk palkalla kun molemmat ovat kuulemma samaa keskiluokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse en oo mistään landelta tai pikkukaupungista kotosin, vaan ihan pk seudulta missä opiskelen nytkin :D asuinalueella missä oon kasvanu, niin on sekä edullisia vuokrataloja ja kalliimpia omistusasuntoja, ja kaikkea siltä väliltä, joten luontevasti oon myös tutustunut ihmisiin eri yhteiskuntaluokista jo pienestä asti.
Nykytutkimus kuitenkin kertoo, että niistä hekan vuokrataloista ja omistusasuntojen taloista tulevat lapset ja nuoret eivät vietä aikaa yhdessä edes koulupäivän aikana saati koulupäivien ulkopuolella.
No pystyn kyllä kuvittelemaan ton. Usein ne on aika eri maailmoista, esimerkiksi keskituloset ja varakkaat voivat harrastaa, mikä on estellistä köyhille, koska lajista riippumatta harrastuksiin uppoaa rahaa, etenkin kun se alkaa olemaan tavoitteellisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en oo mistään landelta tai pikkukaupungista kotosin, vaan ihan pk seudulta missä opiskelen nytkin :D asuinalueella missä oon kasvanu, niin on sekä edullisia vuokrataloja ja kalliimpia omistusasuntoja, ja kaikkea siltä väliltä, joten luontevasti oon myös tutustunut ihmisiin eri yhteiskuntaluokista jo pienestä asti.
Nykytutkimus kuitenkin kertoo, että niistä hekan vuokrataloista ja omistusasuntojen taloista tulevat lapset ja nuoret eivät vietä aikaa yhdessä edes koulupäivän aikana saati koulupäivien ulkopuolella.
Ihmiset tulevat paremmin toimeen samanlaisesta taustasta tulevan kanssa. Jopa lapset. Näkyy ihan jo kotiintuloajoista asti lasten maailmassa nämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en oo mistään landelta tai pikkukaupungista kotosin, vaan ihan pk seudulta missä opiskelen nytkin :D asuinalueella missä oon kasvanu, niin on sekä edullisia vuokrataloja ja kalliimpia omistusasuntoja, ja kaikkea siltä väliltä, joten luontevasti oon myös tutustunut ihmisiin eri yhteiskuntaluokista jo pienestä asti.
Nykytutkimus kuitenkin kertoo, että niistä hekan vuokrataloista ja omistusasuntojen taloista tulevat lapset ja nuoret eivät vietä aikaa yhdessä edes koulupäivän aikana saati koulupäivien ulkopuolella.
Ihmiset tulevat paremmin toimeen samanlaisesta taustasta tulevan kanssa. Jopa lapset. Näkyy ihan jo kotiintuloajoista asti lasten maailmassa nämä.
Huomaa jo omien lastenkin kavereista. Jokaisen vanhemmat ovat akateemisia ja keskiluokkaisia, vaikka asumme alueella, jossa niitä hekan vuokratalojakin on.
En ymmärrä tätä ikuista uhriutumista että kaikki ei saa aloittaa samalta viivalta. Mitä väliä sillä siellä yliopistossa on onko vanhemmilla villa espanjassa vai ei. Ei mitään väliä.
Elin lähinnä 70-luvun lapsuuteni suurimpiin suomalaisiin kaupunkeihin kuuluvan kaupungin liki keskustassa. Äiti apuhoitaja ja isä palkanlaskija. Aravakolmio ostettu edellisellä vuosikymmenellä uudesta talosta, äiti kotona niin kauan kun me kaksi lasta alle kouluikäisiä. Auto perheeseemme saatiin ollessani kymmenen.
Kavereista monilla oli hyvinkin samanlainen asumisentaso, mutta monilla myös puutalovuokra(?) huoneisto jopa ulkovessa. Keittiöön tuli kylmä vesi, joissakin saattoi olla sisävessa ilman lavuaaria. Kävivät julkisissa saunoissa kerran viikossa, joita siihen aikaan oli kaupungilla useita. Tällaisista oloista tulleet lapset aina vähän haisivat kuka enemmän ja vähemmän pissalle, jotkut joutuivat kiusatuiksikin tästä syystä. Jokunen asui isänsä ja äitinsä kanssa keittokomerollisessa yksiössä.
Kavereita, joilla asumistaso olisi ollut juuri korkeampi kuin itsellä ei alakouluaikoina vielä ollut. Toki joku asui jossain jugendlinnassa, mutta asunto ei ollut mitenkään iso tai pramea pikemminkin vähän ahdas ja pimeä.
Yläkouluaikoina eroja tuli näkyviin, kun kaverit tulivat eri puolilta kaupunkia prameista rivitaloista ja omakotitaloista ja alkoi ymmärtää kaverien vanhempien ammateista ja tulotasosta.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ikuista uhriutumista että kaikki ei saa aloittaa samalta viivalta. Mitä väliä sillä siellä yliopistossa on onko vanhemmilla villa espanjassa vai ei. Ei mitään väliä.
Eihän se villa mitään vaikutakaan. Kuitenkin ihan tilastollisestikin voidaan nähdä, että akateemisten vanhempien lapsista tulee erittäin paljon useammin akateemisia kuin heikommin koulutettujen vanhempien lapsista. Kas kun ei ole sitä kokemusta yliopistoista, niin ei sitä lasta sinne osaa kannustaakaan ja tukea. Käytännössä keskiluokka uusintaa vain itseään, luokkaretket ovat koko ajan harvinaistumassa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ikuista uhriutumista että kaikki ei saa aloittaa samalta viivalta. Mitä väliä sillä siellä yliopistossa on onko vanhemmilla villa espanjassa vai ei. Ei mitään väliä.
En uhriutunut, ja sellasta elämä on, se ei ole aina reilua. Puhuin vaan omista tuntemuksista :)
En ole itse sairausten takia onnistunut hyvin työelämässä, vaikka yliopistokoulutus onkin.
Lapsena meillä kävi köyhien talojen lapsia 1970-luvulla. Yksikin asui 6 sisaruksensa ja vanhempiensa kanssa huvin pienen puutalon puolikkaassa. Ei pesutiloja muuta kuin sauna alustassa. Ällistyi tilan määrää, vaikka ei kotimme ollu kuitenkaan kuin 170 m2.