Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Se tunne kun treffeillä näkee toisen ilmeestä ensimmäisen sekunnin aikana, että et ole se mitä hän haluaa
09.08.2020 |
Sitten kohteliaasti juodaan kahvit ja heipat.
Mutta jos onkin toisinpäin, että mies ei ole sitä mitä haluan ja tasan se näkyy ensireaktiossani naamastani. Miehet eivät ole koskaan huomanneet tätä. Aidosti ovat sitten yllättyneitä pakeista, vaikka treffit meni heidän mielestä hyvin.
Onko muut huomanneet samaa?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on todella vaikea ymmärtää näitä sekunnissa päättäjiä. Monesti tuntuu, että päässä on vain luotu mielikuvia unelmien naisesta (ja varmaan toisin päin, mutta siitä ei itselläni ole kokemusta) joka on ulkonäköä myöten jotain maatajärisyttävän fantastista. Sitten kun yksikin asia on pielessä, ei edes kiinnosta avoimesti tutustua, vaan treffit vaan kärvistellään kohteliaisuudesta, vaikka sen todella huomaa että toinen haluaisi vain pois paikalta. En vaan voi tajuta..!
Itse ihastun ihan muihin asioihin kuin ulkonäköön, ja sitten kun ihastuu, muuttuu ulkonäkökin taianomaisesti ihanaksi. Esimerkiksi kerran ihastuin aivan valtavasti opiskeluissa erääseen mieheen, jolla oli todella ihana luonne, oli ystävällinen, hurmaavakäytöksinen jne. Hän oli mielestäni komein mies mitä oli! No juttumme ei sitten kuitenkaan edennyt ja ajan myötä ihastukseni hävisi. Jälkikäteen aina katselin häntä ja olin todella, todella ihmeissäni, miten hän oli saattanut olla niin ihanan näköinen silmissäni. Ihan tavallinen naama, ei mitenkään erityisen komea. Kamala kampaus :D Aika reilusti ylipainoa ja todella huono ryhti. Mutta niin vain hän oli ihastukseni aikaan ollut upea silmissäni. Toinen kerta taas oli sellainen, että olin netissä jutellut ja soitellut todella mahtavan ihmisen kanssa. Kuvissa hän ei kuitenkaan YHTÄÄN miellyttänyt minua. Hänellä ei ollut mitään ominaisuuksia, mitä normaalisti pidän viehättävinä. Kasvonsakin olivat aika epäviehättävät. Ajattelin, että meistä tulee varmaan hyvät kaverit tai ystävät, mutta etten kiinnostuisi hänestä koskaan muuten. No tavattiin sitten, ja ulkoiselta habitukselta vaikutelma oli sama: ei hän voisi koskaan miellyttää silmääni. Juteltiin kuitenkin ja mulla oli aivan mielettömän ihanaa. Juttu luisti todella hyvin ja hän oli persoonana mitä ihanin. Ja kas kummaa, niinpä vain alkoi ulkonäkökin miellyttää..! Ihastuin tähän tyyppiin, mutta siitäkään jutusta ei sitten erinäisistä syistä tullut mitään. Siinä tapauksessa taas ihmettelin, miten olin niin upean, persoonallisen näköistä ihmistä voinut pitää epäviehättävänä. Eli jos olisin samalla sekunnilla kun hänet näin, päättänyt, että hän ei voi koskaan mua miellyttää, olisin aivan turhaan sulkenut mahdollisuuden (joka ei sitten toki realisoitunut, mutta ainakaan kyse ei ollut ulkonäöstä).
Ihan oikeasti, eikö kannattaisi mennä avoimin mielin tapaamaan ihmistä ja yrittää nähdä pintaa ja ensivaikutelmaa olemuksesta syvemmälle? Ihmiset ovat muutakin kuin ulkonäkönsä tai se vaikutelma, mikä syntyy parissa sekunnissa. Kyllä sen kahvittelun ajan ainakin voisi yrittää pitää mielen ja sydämen auki, ja katsoa millainen ihminen sieltä alkaa paljastua. Lisäksi suomalaiset ovat keskimäärin aika jäyhiä, joten jos ei maatajärisyttävää kemiaa tai yhteyttä synny välittömästi, niin silti voi jutella ja katsoa, miten saisi kyseisen tyypin kanssa yhteyttä rakennettua, edes sen yhden treffin ajaksi.
Yhä vieläkin, jos joku asia ärsyttää, niin se ärsyttää vaikka kuinka yrittäisi.
Yksi pieni, mutta minulle aika iso juttu oli kerran esimerkiksi se, että mies ei ollut hyvän tuoksuinen. En pystynyt edes keskittymään hänen juttuihinsa kun hänen joku outo haisunsa sai kavahtamaan koko tyyppiä. Hän ei ollut minun mies.
Kun oma mieheni tuli ensimmäistä kertaa eteeni, niin ajattelin heti, että tuossa olisi kaikilta osin todella hyvä tyyppi. Hänessä oli kaikki hyvin minun mielestäni ja ihmettelin todella, että sellainen mies oli vielä vapaalla jalalla. Olemme olleet yhdessä lähes 25 vuotta ja hän on vieläkin paras mies ikinä minulle. Hänen hikensäkin tuoksuu hyvältä.
No ehkä noinkin, mutta kyllä mä väitän, että ihmiset nettiaikana myös luovat järjettömiä odotuksia, ja sitten petytään, kun ne eivät toteudukaan. Vähemmänkin täydellinen voi muodostua itselle erittäin hyväksi kumppaniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on todella vaikea ymmärtää näitä sekunnissa päättäjiä. Monesti tuntuu, että päässä on vain luotu mielikuvia unelmien naisesta (ja varmaan toisin päin, mutta siitä ei itselläni ole kokemusta) joka on ulkonäköä myöten jotain maatajärisyttävän fantastista. Sitten kun yksikin asia on pielessä, ei edes kiinnosta avoimesti tutustua, vaan treffit vaan kärvistellään kohteliaisuudesta, vaikka sen todella huomaa että toinen haluaisi vain pois paikalta. En vaan voi tajuta..!
Itse ihastun ihan muihin asioihin kuin ulkonäköön, ja sitten kun ihastuu, muuttuu ulkonäkökin taianomaisesti ihanaksi. Esimerkiksi kerran ihastuin aivan valtavasti opiskeluissa erääseen mieheen, jolla oli todella ihana luonne, oli ystävällinen, hurmaavakäytöksinen jne. Hän oli mielestäni komein mies mitä oli! No juttumme ei sitten kuitenkaan edennyt ja ajan myötä ihastukseni hävisi. Jälkikäteen aina katselin häntä ja olin todella, todella ihmeissäni, miten hän oli saattanut olla niin ihanan näköinen silmissäni. Ihan tavallinen naama, ei mitenkään erityisen komea. Kamala kampaus :D Aika reilusti ylipainoa ja todella huono ryhti. Mutta niin vain hän oli ihastukseni aikaan ollut upea silmissäni. Toinen kerta taas oli sellainen, että olin netissä jutellut ja soitellut todella mahtavan ihmisen kanssa. Kuvissa hän ei kuitenkaan YHTÄÄN miellyttänyt minua. Hänellä ei ollut mitään ominaisuuksia, mitä normaalisti pidän viehättävinä. Kasvonsakin olivat aika epäviehättävät. Ajattelin, että meistä tulee varmaan hyvät kaverit tai ystävät, mutta etten kiinnostuisi hänestä koskaan muuten. No tavattiin sitten, ja ulkoiselta habitukselta vaikutelma oli sama: ei hän voisi koskaan miellyttää silmääni. Juteltiin kuitenkin ja mulla oli aivan mielettömän ihanaa. Juttu luisti todella hyvin ja hän oli persoonana mitä ihanin. Ja kas kummaa, niinpä vain alkoi ulkonäkökin miellyttää..! Ihastuin tähän tyyppiin, mutta siitäkään jutusta ei sitten erinäisistä syistä tullut mitään. Siinä tapauksessa taas ihmettelin, miten olin niin upean, persoonallisen näköistä ihmistä voinut pitää epäviehättävänä. Eli jos olisin samalla sekunnilla kun hänet näin, päättänyt, että hän ei voi koskaan mua miellyttää, olisin aivan turhaan sulkenut mahdollisuuden (joka ei sitten toki realisoitunut, mutta ainakaan kyse ei ollut ulkonäöstä).
Ihan oikeasti, eikö kannattaisi mennä avoimin mielin tapaamaan ihmistä ja yrittää nähdä pintaa ja ensivaikutelmaa olemuksesta syvemmälle? Ihmiset ovat muutakin kuin ulkonäkönsä tai se vaikutelma, mikä syntyy parissa sekunnissa. Kyllä sen kahvittelun ajan ainakin voisi yrittää pitää mielen ja sydämen auki, ja katsoa millainen ihminen sieltä alkaa paljastua. Lisäksi suomalaiset ovat keskimäärin aika jäyhiä, joten jos ei maatajärisyttävää kemiaa tai yhteyttä synny välittömästi, niin silti voi jutella ja katsoa, miten saisi kyseisen tyypin kanssa yhteyttä rakennettua, edes sen yhden treffin ajaksi.
Yhä vieläkin, jos joku asia ärsyttää, niin se ärsyttää vaikka kuinka yrittäisi.
Yksi pieni, mutta minulle aika iso juttu oli kerran esimerkiksi se, että mies ei ollut hyvän tuoksuinen. En pystynyt edes keskittymään hänen juttuihinsa kun hänen joku outo haisunsa sai kavahtamaan koko tyyppiä. Hän ei ollut minun mies.
Kun oma mieheni tuli ensimmäistä kertaa eteeni, niin ajattelin heti, että tuossa olisi kaikilta osin todella hyvä tyyppi. Hänessä oli kaikki hyvin minun mielestäni ja ihmettelin todella, että sellainen mies oli vielä vapaalla jalalla. Olemme olleet yhdessä lähes 25 vuotta ja hän on vieläkin paras mies ikinä minulle. Hänen hikensäkin tuoksuu hyvältä.
No ehkä noinkin, mutta kyllä mä väitän, että ihmiset nettiaikana myös luovat järjettömiä odotuksia, ja sitten petytään, kun ne eivät toteudukaan. Vähemmänkin täydellinen voi muodostua itselle erittäin hyväksi kumppaniksi.
Huomaa sana voi. Siinä saattaa käydä niinkin ettei sitä kipinää synny hyvällä tahdollakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on todella vaikea ymmärtää näitä sekunnissa päättäjiä. Monesti tuntuu, että päässä on vain luotu mielikuvia unelmien naisesta (ja varmaan toisin päin, mutta siitä ei itselläni ole kokemusta) joka on ulkonäköä myöten jotain maatajärisyttävän fantastista. Sitten kun yksikin asia on pielessä, ei edes kiinnosta avoimesti tutustua, vaan treffit vaan kärvistellään kohteliaisuudesta, vaikka sen todella huomaa että toinen haluaisi vain pois paikalta. En vaan voi tajuta..!
Itse ihastun ihan muihin asioihin kuin ulkonäköön, ja sitten kun ihastuu, muuttuu ulkonäkökin taianomaisesti ihanaksi. Esimerkiksi kerran ihastuin aivan valtavasti opiskeluissa erääseen mieheen, jolla oli todella ihana luonne, oli ystävällinen, hurmaavakäytöksinen jne. Hän oli mielestäni komein mies mitä oli! No juttumme ei sitten kuitenkaan edennyt ja ajan myötä ihastukseni hävisi. Jälkikäteen aina katselin häntä ja olin todella, todella ihmeissäni, miten hän oli saattanut olla niin ihanan näköinen silmissäni. Ihan tavallinen naama, ei mitenkään erityisen komea. Kamala kampaus :D Aika reilusti ylipainoa ja todella huono ryhti. Mutta niin vain hän oli ihastukseni aikaan ollut upea silmissäni. Toinen kerta taas oli sellainen, että olin netissä jutellut ja soitellut todella mahtavan ihmisen kanssa. Kuvissa hän ei kuitenkaan YHTÄÄN miellyttänyt minua. Hänellä ei ollut mitään ominaisuuksia, mitä normaalisti pidän viehättävinä. Kasvonsakin olivat aika epäviehättävät. Ajattelin, että meistä tulee varmaan hyvät kaverit tai ystävät, mutta etten kiinnostuisi hänestä koskaan muuten. No tavattiin sitten, ja ulkoiselta habitukselta vaikutelma oli sama: ei hän voisi koskaan miellyttää silmääni. Juteltiin kuitenkin ja mulla oli aivan mielettömän ihanaa. Juttu luisti todella hyvin ja hän oli persoonana mitä ihanin. Ja kas kummaa, niinpä vain alkoi ulkonäkökin miellyttää..! Ihastuin tähän tyyppiin, mutta siitäkään jutusta ei sitten erinäisistä syistä tullut mitään. Siinä tapauksessa taas ihmettelin, miten olin niin upean, persoonallisen näköistä ihmistä voinut pitää epäviehättävänä. Eli jos olisin samalla sekunnilla kun hänet näin, päättänyt, että hän ei voi koskaan mua miellyttää, olisin aivan turhaan sulkenut mahdollisuuden (joka ei sitten toki realisoitunut, mutta ainakaan kyse ei ollut ulkonäöstä).
Ihan oikeasti, eikö kannattaisi mennä avoimin mielin tapaamaan ihmistä ja yrittää nähdä pintaa ja ensivaikutelmaa olemuksesta syvemmälle? Ihmiset ovat muutakin kuin ulkonäkönsä tai se vaikutelma, mikä syntyy parissa sekunnissa. Kyllä sen kahvittelun ajan ainakin voisi yrittää pitää mielen ja sydämen auki, ja katsoa millainen ihminen sieltä alkaa paljastua. Lisäksi suomalaiset ovat keskimäärin aika jäyhiä, joten jos ei maatajärisyttävää kemiaa tai yhteyttä synny välittömästi, niin silti voi jutella ja katsoa, miten saisi kyseisen tyypin kanssa yhteyttä rakennettua, edes sen yhden treffin ajaksi.
Yhä vieläkin, jos joku asia ärsyttää, niin se ärsyttää vaikka kuinka yrittäisi.
Yksi pieni, mutta minulle aika iso juttu oli kerran esimerkiksi se, että mies ei ollut hyvän tuoksuinen. En pystynyt edes keskittymään hänen juttuihinsa kun hänen joku outo haisunsa sai kavahtamaan koko tyyppiä. Hän ei ollut minun mies.
Kun oma mieheni tuli ensimmäistä kertaa eteeni, niin ajattelin heti, että tuossa olisi kaikilta osin todella hyvä tyyppi. Hänessä oli kaikki hyvin minun mielestäni ja ihmettelin todella, että sellainen mies oli vielä vapaalla jalalla. Olemme olleet yhdessä lähes 25 vuotta ja hän on vieläkin paras mies ikinä minulle. Hänen hikensäkin tuoksuu hyvältä.
Oma mies ei käytä hajustettuja tuotteita ja hänen ominaistuoksunsa on kyllä minulle mieluinen. Minusta on mukava kölliä miehen kainalossa ja tuoksutella miestä. Hyvin, hyvin harvoin hänen hikensä haisee pistävälle, siihen on tarvittu tyyliin päivä rankametsässä kuumalla ilmalla, tavallisena päivänä ei hänenkään hiki haise.
Vierailija kirjoitti:
Liukenen miehenä yleensä kohteliaasti paikalta jos huomaan ettei naista nappaakaan. Sama toisinpäin myös.
Jos kotiin olen kutsunut tai kävelylle lähdetty, saatan treffeillä kysäistä jossain vaiheessa, et saako sinua suudella.
Jos ei, niin ymmärrän yskän ja ei haittaa sen kummemmin, ei kaikki voi kaikista tykätä
Toiset sitten mielellään suostuvat ja mikäs sen parempaa kun onnistuneet treffit olleet
Me miehet ollaan aikalailla putkiaivoja, mutta on meitäkin, jotka osaavat naista lukea, jonkin verran ainakin
Huh huh. En ikinä suutele ensimmäisellä tapaamisella, ei se silti tarkoita ettei "nappaa", että siinä mielessä tuo maaginen naistenlukutaitosi ei nyt välttämättä ihan täysillä toimi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateeminen kirjoitti:
En pyydä naista koskaan toisille treffeille. Näin en tee virheitä.
En minäkään kun ekoillakin jo näkee heti ettei kiinnosta. Naisten vaatimukset on nykyään melko korkealla. Vaikea itsellä ainakin täyttää niitä.
M37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on todella vaikea ymmärtää näitä sekunnissa päättäjiä. Monesti tuntuu, että päässä on vain luotu mielikuvia unelmien naisesta (ja varmaan toisin päin, mutta siitä ei itselläni ole kokemusta) joka on ulkonäköä myöten jotain maatajärisyttävän fantastista. Sitten kun yksikin asia on pielessä, ei edes kiinnosta avoimesti tutustua, vaan treffit vaan kärvistellään kohteliaisuudesta, vaikka sen todella huomaa että toinen haluaisi vain pois paikalta. En vaan voi tajuta..!
Itse ihastun ihan muihin asioihin kuin ulkonäköön, ja sitten kun ihastuu, muuttuu ulkonäkökin taianomaisesti ihanaksi. Esimerkiksi kerran ihastuin aivan valtavasti opiskeluissa erääseen mieheen, jolla oli todella ihana luonne, oli ystävällinen, hurmaavakäytöksinen jne. Hän oli mielestäni komein mies mitä oli! No juttumme ei sitten kuitenkaan edennyt ja ajan myötä ihastukseni hävisi. Jälkikäteen aina katselin häntä ja olin todella, todella ihmeissäni, miten hän oli saattanut olla niin ihanan näköinen silmissäni. Ihan tavallinen naama, ei mitenkään erityisen komea. Kamala kampaus :D Aika reilusti ylipainoa ja todella huono ryhti. Mutta niin vain hän oli ihastukseni aikaan ollut upea silmissäni. Toinen kerta taas oli sellainen, että olin netissä jutellut ja soitellut todella mahtavan ihmisen kanssa. Kuvissa hän ei kuitenkaan YHTÄÄN miellyttänyt minua. Hänellä ei ollut mitään ominaisuuksia, mitä normaalisti pidän viehättävinä. Kasvonsakin olivat aika epäviehättävät. Ajattelin, että meistä tulee varmaan hyvät kaverit tai ystävät, mutta etten kiinnostuisi hänestä koskaan muuten. No tavattiin sitten, ja ulkoiselta habitukselta vaikutelma oli sama: ei hän voisi koskaan miellyttää silmääni. Juteltiin kuitenkin ja mulla oli aivan mielettömän ihanaa. Juttu luisti todella hyvin ja hän oli persoonana mitä ihanin. Ja kas kummaa, niinpä vain alkoi ulkonäkökin miellyttää..! Ihastuin tähän tyyppiin, mutta siitäkään jutusta ei sitten erinäisistä syistä tullut mitään. Siinä tapauksessa taas ihmettelin, miten olin niin upean, persoonallisen näköistä ihmistä voinut pitää epäviehättävänä. Eli jos olisin samalla sekunnilla kun hänet näin, päättänyt, että hän ei voi koskaan mua miellyttää, olisin aivan turhaan sulkenut mahdollisuuden (joka ei sitten toki realisoitunut, mutta ainakaan kyse ei ollut ulkonäöstä).
Ihan oikeasti, eikö kannattaisi mennä avoimin mielin tapaamaan ihmistä ja yrittää nähdä pintaa ja ensivaikutelmaa olemuksesta syvemmälle? Ihmiset ovat muutakin kuin ulkonäkönsä tai se vaikutelma, mikä syntyy parissa sekunnissa. Kyllä sen kahvittelun ajan ainakin voisi yrittää pitää mielen ja sydämen auki, ja katsoa millainen ihminen sieltä alkaa paljastua. Lisäksi suomalaiset ovat keskimäärin aika jäyhiä, joten jos ei maatajärisyttävää kemiaa tai yhteyttä synny välittömästi, niin silti voi jutella ja katsoa, miten saisi kyseisen tyypin kanssa yhteyttä rakennettua, edes sen yhden treffin ajaksi.
Yhä vieläkin, jos joku asia ärsyttää, niin se ärsyttää vaikka kuinka yrittäisi.
Yksi pieni, mutta minulle aika iso juttu oli kerran esimerkiksi se, että mies ei ollut hyvän tuoksuinen. En pystynyt edes keskittymään hänen juttuihinsa kun hänen joku outo haisunsa sai kavahtamaan koko tyyppiä. Hän ei ollut minun mies.
Kun oma mieheni tuli ensimmäistä kertaa eteeni, niin ajattelin heti, että tuossa olisi kaikilta osin todella hyvä tyyppi. Hänessä oli kaikki hyvin minun mielestäni ja ihmettelin todella, että sellainen mies oli vielä vapaalla jalalla. Olemme olleet yhdessä lähes 25 vuotta ja hän on vieläkin paras mies ikinä minulle. Hänen hikensäkin tuoksuu hyvältä.
No ehkä noinkin, mutta kyllä mä väitän, että ihmiset nettiaikana myös luovat järjettömiä odotuksia, ja sitten petytään, kun ne eivät toteudukaan. Vähemmänkin täydellinen voi muodostua itselle erittäin hyväksi kumppaniksi.
Nettiaika on oiva syntipukki. Jännä että se netti sekoittaa aina kaikkien muiden deittailijoiden pään ja nämä nettikriittiset ovat sille immuuneja.
Joskus se vähemmän täydellinen ei vain ole hyvä kumppaniehdokas. Se ei johdu netistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen kirjoitti:
En pyydä naista koskaan toisille treffeille. Näin en tee virheitä.
En minäkään kun ekoillakin jo näkee heti ettei kiinnosta. Naisten vaatimukset on nykyään melko korkealla. Vaikea itsellä ainakin täyttää niitä.
M37
Tietenkin jokainen haluaa löytää mieluisan partnerin. Miksei saisi olla valikoiva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liukenen miehenä yleensä kohteliaasti paikalta jos huomaan ettei naista nappaakaan. Sama toisinpäin myös.
Jos kotiin olen kutsunut tai kävelylle lähdetty, saatan treffeillä kysäistä jossain vaiheessa, et saako sinua suudella.
Jos ei, niin ymmärrän yskän ja ei haittaa sen kummemmin, ei kaikki voi kaikista tykätä
Toiset sitten mielellään suostuvat ja mikäs sen parempaa kun onnistuneet treffit olleet
Me miehet ollaan aikalailla putkiaivoja, mutta on meitäkin, jotka osaavat naista lukea, jonkin verran ainakinHuh huh. En ikinä suutele ensimmäisellä tapaamisella, ei se silti tarkoita ettei "nappaa", että siinä mielessä tuo maaginen naistenlukutaitosi ei nyt välttämättä ihan täysillä toimi...
Vai niin. Toisiin toimii ja toisiin ei. Oppia ikä kaikki, olen nyt viisaampi tuon verran, kiitos siitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen kirjoitti:
En pyydä naista koskaan toisille treffeille. Näin en tee virheitä.
En minäkään kun ekoillakin jo näkee heti ettei kiinnosta. Naisten vaatimukset on nykyään melko korkealla. Vaikea itsellä ainakin täyttää niitä.
M37
Tietenkin jokainen haluaa löytää mieluisan partnerin. Miksei saisi olla valikoiva?
Täsmälleen näin. Jokainen valitsee itselleen sen mielestään parhaimman ja en edes nuorena tyytynyt ihan ok tyyppeihin, vaan olin mielummin yksin. Tykkään itsestäni ja leppoisasta elämästäni niin paljon, että en käytä vapaa-aikaani ja energiaani ihmisiin, joista en oikeasti välitä.
Vierailija kirjoitti:
Liukenen miehenä yleensä kohteliaasti paikalta jos huomaan ettei naista nappaakaan. Sama toisinpäin myös.
Jos kotiin olen kutsunut tai kävelylle lähdetty, saatan treffeillä kysäistä jossain vaiheessa, et saako sinua suudella.
Jos ei, niin ymmärrän yskän ja ei haittaa sen kummemmin, ei kaikki voi kaikista tykätä
Toiset sitten mielellään suostuvat ja mikäs sen parempaa kun onnistuneet treffit olleet
Me miehet ollaan aikalailla putkiaivoja, mutta on meitäkin, jotka osaavat naista lukea, jonkin verran ainakin
Tuleeko sinulla usein naisia ensimmäisille treffeille kotiin? He eivät taida olla mitään kovin tasokkaita naisia.
Meinasitko myös, että nainen on ihan täpinöissään kesken kävelyn, kun kysyt voitko pussata? Tsiisus...
Olet omituinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mutta sitähän on tutkittu että miehet tunnistaa huonommin kasvonilmeitä kuin naiset.
Mulla ois sulle tällainen tutkimus
"Testosteroni vähentää sosiaalista sinisilmäisyyttä"
https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/testosteroni_vahentaa_sosiaalist…
Ja mulla ois sulle tälläinen tutkimus
*Why Men Tend to Overestimate Women's Romantic Interest*
https://www.psychologytoday.com/us/blog/dating-and-mating/201804/why-me…
Tutkimus: Naiset kokee psykopaattisia piirteitä omaavat miehet huomattavasti puoleensavetävämpinä kuin miehet joilla ei noita piirteitä ole...
Ns. Dark Triad persoonallisuuspiirteet: Psykopatia (empatiakyvyttömyys), Macchiavellimaisuus (häikäilemätön manipulointi) ja narsismi. Näitä piirteitä omistavat miehet koetaan huomattavasti puoleensavetävämmäksi kuin miehet joilla noita ei ole.
DT (Dark Triad): Narcissism, Machiavellianism, Psychopathy
"- We create high and low male Dark Triad (DT) characters.
- We obtain ratings from women of the attractiveness of these characters’ personalities.
- Women rate the high DT personality significantly more attractive than the low DT."
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0191886913012245
Mitä tämä kertoo naisista ja heidän parinvalinnastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liukenen miehenä yleensä kohteliaasti paikalta jos huomaan ettei naista nappaakaan. Sama toisinpäin myös.
Jos kotiin olen kutsunut tai kävelylle lähdetty, saatan treffeillä kysäistä jossain vaiheessa, et saako sinua suudella.
Jos ei, niin ymmärrän yskän ja ei haittaa sen kummemmin, ei kaikki voi kaikista tykätä
Toiset sitten mielellään suostuvat ja mikäs sen parempaa kun onnistuneet treffit olleet
Me miehet ollaan aikalailla putkiaivoja, mutta on meitäkin, jotka osaavat naista lukea, jonkin verran ainakinTuleeko sinulla usein naisia ensimmäisille treffeille kotiin? He eivät taida olla mitään kovin tasokkaita naisia.
Meinasitko myös, että nainen on ihan täpinöissään kesken kävelyn, kun kysyt voitko pussata? Tsiisus...
Olet omituinen.
Itseasiassa moni nainen on tullut kotiinini treffeille. Osa on halunnut seksiä ja läheisyyttä hetkeksi, toiset juttelua yms.
Ruokaa olen laittanut toki ja hartiat hieronut jne, sitten olen kysynyt joskus.
Pitkä parisuhdekin lähti aikanaan noin käyntiin.
Mitä pahaa tuollaisessa näet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liukenen miehenä yleensä kohteliaasti paikalta jos huomaan ettei naista nappaakaan. Sama toisinpäin myös.
Jos kotiin olen kutsunut tai kävelylle lähdetty, saatan treffeillä kysäistä jossain vaiheessa, et saako sinua suudella.
Jos ei, niin ymmärrän yskän ja ei haittaa sen kummemmin, ei kaikki voi kaikista tykätä
Toiset sitten mielellään suostuvat ja mikäs sen parempaa kun onnistuneet treffit olleet
Me miehet ollaan aikalailla putkiaivoja, mutta on meitäkin, jotka osaavat naista lukea, jonkin verran ainakinTuleeko sinulla usein naisia ensimmäisille treffeille kotiin? He eivät taida olla mitään kovin tasokkaita naisia.
Meinasitko myös, että nainen on ihan täpinöissään kesken kävelyn, kun kysyt voitko pussata? Tsiisus...
Olet omituinen.
Itseasiassa moni nainen on tullut kotiinini treffeille. Osa on halunnut seksiä ja läheisyyttä hetkeksi, toiset juttelua yms.
Ruokaa olen laittanut toki ja hartiat hieronut jne, sitten olen kysynyt joskus.
Pitkä parisuhdekin lähti aikanaan noin käyntiin.
Mitä pahaa tuollaisessa näet?
Kotiini, ei kotiinini, kirjoitushärö..
Ja kyllä, ihan tasokkaita naisia ovat olleet. Kohtelen kaikkia ihmisiä hyvin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mutta sitähän on tutkittu että miehet tunnistaa huonommin kasvonilmeitä kuin naiset.
Mulla ois sulle tällainen tutkimus
"Testosteroni vähentää sosiaalista sinisilmäisyyttä"
https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/testosteroni_vahentaa_sosiaalist…
Ja mulla ois sulle tälläinen tutkimus
*Why Men Tend to Overestimate Women's Romantic Interest*
https://www.psychologytoday.com/us/blog/dating-and-mating/201804/why-me…
Tutkimus: Naiset kokee psykopaattisia piirteitä omaavat miehet huomattavasti puoleensavetävämpinä kuin miehet joilla ei noita piirteitä ole...
Ns. Dark Triad persoonallisuuspiirteet: Psykopatia (empatiakyvyttömyys), Macchiavellimaisuus (häikäilemätön manipulointi) ja narsismi. Näitä piirteitä omistavat miehet koetaan huomattavasti puoleensavetävämmäksi kuin miehet joilla noita ei ole.
DT (Dark Triad): Narcissism, Machiavellianism, Psychopathy
"- We create high and low male Dark Triad (DT) characters.
- We obtain ratings from women of the attractiveness of these characters’ personalities.
- Women rate the high DT personality significantly more attractive than the low DT."https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0191886913012245
Mitä tämä kertoo naisista ja heidän parinvalinnastaan?
Mitä naisvihan viljely kertoo ite viljelijästä? Kertaakaan en ole jatkanut kylmäverisen miehen kanssa deittailua. Suosin empaattisia ja täyspäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liukenen miehenä yleensä kohteliaasti paikalta jos huomaan ettei naista nappaakaan. Sama toisinpäin myös.
Jos kotiin olen kutsunut tai kävelylle lähdetty, saatan treffeillä kysäistä jossain vaiheessa, et saako sinua suudella.
Jos ei, niin ymmärrän yskän ja ei haittaa sen kummemmin, ei kaikki voi kaikista tykätä
Toiset sitten mielellään suostuvat ja mikäs sen parempaa kun onnistuneet treffit olleet
Me miehet ollaan aikalailla putkiaivoja, mutta on meitäkin, jotka osaavat naista lukea, jonkin verran ainakinTuleeko sinulla usein naisia ensimmäisille treffeille kotiin? He eivät taida olla mitään kovin tasokkaita naisia.
Meinasitko myös, että nainen on ihan täpinöissään kesken kävelyn, kun kysyt voitko pussata? Tsiisus...
Olet omituinen.
Itseasiassa moni nainen on tullut kotiinini treffeille. Osa on halunnut seksiä ja läheisyyttä hetkeksi, toiset juttelua yms.
Ruokaa olen laittanut toki ja hartiat hieronut jne, sitten olen kysynyt joskus.
Pitkä parisuhdekin lähti aikanaan noin käyntiin.
Mitä pahaa tuollaisessa näet?
Meitä on moneen junaan.
Pääasia että saa junailtua niin että mies kutsuu ja tarjoaa mitä lokki irti saa.
Vierailija kirjoitti:
Pääasia että saa junailtua niin että mies kutsuu ja tarjoaa mitä lokki irti saa.
Ei, tarjoamisesta voi päätellä vain naisen tason. Kahvi ABC:lla - paariareikä -> kolmen ruokalajin illallinen merenrantaravintolassa - yli miehen oman tason.
Alue: Aihe vapaa
Kahvilassa tulee välillä nähtyä ettei naista selvästikään kiinnosta. Siltikin mies toteaa kahvittelun lopuksi: ”Otetaanko uusiksi?”.