Se tunne kun treffeillä näkee toisen ilmeestä ensimmäisen sekunnin aikana, että et ole se mitä hän haluaa

Olen yrittänyt selvittää ulkonäköasiat ja muutkin mieltymykset niin hyvin ennen ensimmäistä näkemistä ettei tulisi tällaisia tilanteita.

Mutta kyllä se kerran omalle kohdalle tuli kun tapasin erään naisen ensikertaa yksillä messuilla. Naisen noustessa parkkiksella autostaan ei mennyt sekuntiakaan kun tiesi että juueitämäolitässä. Mutta vietimme pari tuntia siellä messuilla, käytiin syömässä, juteltiin kaikenlaista. En tiedä näkyikö ilmeestäni mitään, mutta asia onneksi kuivua kokoon isommitta mutinoitta, meillä oli välimatkaakin aikalailla johon lähinnä vetosin.

M

En ole miehenä odottanut ihastumista ensi silmäyksellä vaan kun niin on joskus käynyt on ensin juteltu reilu tuntikin. Pinnallista ja surullista on  jos nainen on niin pinnallinen että ulkonäkö ratkaisee kaiken.

Kun huomaa toisen ilevan mieluummin jossain muualla on kaksi vaihtoehtoa. Voi suoraan toivottaa hyvät jatkot tai istuu ilman mitään kiirettä seuraamassa koska toinen lopettaa treffit. HIMYM-sarjasta tuttu Lemon law pitäisi oikeasti olla olemassa.

Vierailija kirjoitti:

En ole miehenä odottanut ihastumista ensi silmäyksellä vaan kun niin on joskus käynyt on ensin juteltu reilu tuntikin. Pinnallista ja surullista on  jos nainen on niin pinnallinen että ulkonäkö ratkaisee kaiken.

Mistä tiedät mikä on ollut toisen perääntymisen syy? Huonon itsetunnon omaava syyttää siitä varmasti toista sanoen, että toinen on pinnallinen, mutta toisella voi olla vaikka kuinka monta ajatusta siitä, että homma ei tule toimimaan. Ne voivat toki olla ulkonäöllisiäkin, mutta useimmiten myös toisen jutut eivät miellytä vaikka juttua riittäisikin.

Minulla oli parikymppisenä yksi ihastus ja myös hän oli ihastunut minuun. Juttelimme usein ja hän olisi periaatteessa ollut varmasti todella ihana ihminen, mutta joku mätti. Joku hänessä oli sellaista, että en lämmennyt. Meni vuosia, kun tapasimme jälleen ja taas olisimme olleet molemmat vapaita, mutta yhä vieläkään ei.

Vierailija kirjoitti:

En ole miehenä odottanut ihastumista ensi silmäyksellä vaan kun niin on joskus käynyt on ensin juteltu reilu tuntikin. Pinnallista ja surullista on  jos nainen on niin pinnallinen että ulkonäkö ratkaisee kaiken.

Reilu tunti juttelua on vähän.

Ottakaa huomioon, että ihmiset reagoivat aivan eri tavoin kun näkevät jotain mieluisaa.

Hyvin itsevarman miehen katse kirkastuu, ryhti paranee ja olemus muuttuu vastaanottavaisemmaksi kauniin naisen tullessa paikalle. Itsevarma hymyilee mahdollisimman viehättävästi ja katsoo silmiin.

Vähän ujompi ja epävarmempi mies taas voi jopa säikähtää, jos treffikumppani vaikuttaa hänen mielestä liian hyvältä hänelle - ja reaktio voi näyttää siltä että kiinnostusta ei oikein ole. Ujous ja liika itsensä miettiminen käyttäytymään varauksellisesti. Hän jännittää eikä osaa heti olla niin rento, minkä takia ei hymyilytä hirveänä ensimmäisinä hetkinä kun pitää vaan keskittyä siihen ettei nolaa itseään jotenkin.

Älkää siis tehkö johtopäätöksiä ajatellen heti toisesta jotain negatiivista. Jos menette alemman esimerkin pöytään ja tulkitsette että hän on pettynyt teihin, ja olette sitten itsekin nyrpeitä ja pettyneitä, ei tunnelma muutu siitä mihinkään ja molemmat ajsttelevat ole ansa toisen silmissä huonompia.

Vierailija kirjoitti:

Jos olen vaihtanut sekä kuvia (uusia, ei poseerauksia) että viestejä, ja siltikin treffikumppanin ”ilme vääntyy”, poistun paikalta. Olen kerran näin tehnyt, ja saanut perääni viestin ”miksi näin?”. Sanoin suoraan, että jos ihminen on noin pinnallinen, en halua juoda hänen kanssaan edes kahvia, eikä minua kiinnosta minkäänlaiset perustelut. Minua on jo loukattu.

Olet vähän pelottava. Toinenhan on voinut vaikka väännellä kutiavaa nenää. Sinä näet sen ja suutut aivan saatanasti, häivyt ja laitat vielä perään analyysin.

Vierailija kirjoitti:

Häh miten voi tietää ensimmäisen sekunnin aikana?

Nooh jos on vaikkapa kuvia vaihdettu keskustelujen lomassa eli ihastuminen on kommunikaation ja ulkonäön komboon mutta tapaamisessa selviääkin että kuvat on otettu a) 15v sitten (ikä valehdeltu), b) 50 kiloa laihempana ja/tai kuvat ovat jostain toisesta henkilöstä. Näitä sattuu, itse asiassa hämmentävän usein.

Vierailija kirjoitti:

Mä en edes jois niitä kahveja. Lähtisin samantien sanottuani "kiitos, ei!"

Päivän voimafantasia.

Vierailija kirjoitti:

Häh miten voi tietää ensimmäisen sekunnin aikana?

Jos toinen ei näytä alkuunkaan kuviltaan, minkä perusteella tehty valintaa? Klassinen 10 vuotta ja 20 kiloa sitten-temppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis MIKSI t menette treffeille ihmisen kanssa jota ette ole koskaan tavanneet? En vaan ymmärrä.

En ole KOSKAAN ollut missään helkkarin tinderissä ja deittisivustoilla (noloa ja epätoivoista). Ihan on miehiä riittänyt liiaksi asti siitä huolimatta. Kenenkään ei tarvitse yllättyä tai pettyä.

Samaa ihmettelen.

Ihmiset on niin laiskoja ja epäsosiaalisia.

Helpompi vaan lääppiä puhelinta ja maata kotona, kuin kulkea maailmassa silmät ja korvat auki.

Kameran kaunistustoiminnot tekee naamasta muovisen pikkuoravan näköisen. Olen tavannut puutarhaihmisiä kasvien vaihdon merkeissä. Aina sama juttu: en ole tunnistaa. Kuvan perusteella odotan 20 vuotta nuorempaa ja 20 kiloa laihempaa kaunotarta. Sitten pihalla tallustaa tavallinen täti kasvi kainalossa.

Mitä järkeä levitellä "valokuvia" joissa piirteet on vääristyneet? Totuus paljastuu kuitenkin tavatessa. Suurin osa ihmisistä on ihan tavallisia pallinaamoja.

Tässä yhteydessä ulkonäöllä ei luulisi olevan merkitystä, jos kasvit ovat tapaamisen tarkoitus.

Liekö väärä paikka kysyä, mutta eikö teille muille sitten ulkonäkö merkitse? Olen varmaan kauan viallinen ihminen kun minulle merkitsee, vaikka mies olisi miten mukava en kiinnostus hänestä, jos hän ei ulkoisesti viehätä.

Vierailija kirjoitti:

Sen takia en enää käy treffeillä. Liian paljon vaatii panostusta ja aikaa ja kuitenkin lopussa on pettymys. Parempi olla vain yksin jatkossakin.

M37

Elämä on myös helpompaa, kun elelee itsekseen. Tämähän tietysti riippuu ihan ihmisestä, mutta itse olen niin introvertti, että minulle on luontevampaa ainakin asua itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

Liekö väärä paikka kysyä, mutta eikö teille muille sitten ulkonäkö merkitse? Olen varmaan kauan viallinen ihminen kun minulle merkitsee, vaikka mies olisi miten mukava en kiinnostus hänestä, jos hän ei ulkoisesti viehätä.

Pinnalliset ihmiset ovat pinnallisia, eipä mitään uutta. Pinnalliset ihmiset pilaavat elämän kaikilta, myös ei-pinnallisilta.

Vierailija kirjoitti:

Liekö väärä paikka kysyä, mutta eikö teille muille sitten ulkonäkö merkitse? Olen varmaan kauan viallinen ihminen kun minulle merkitsee, vaikka mies olisi miten mukava en kiinnostus hänestä, jos hän ei ulkoisesti viehätä.

Ulkonäkö on yksi kriteeri ja muutaman muun ohella a-luokan kriteeri. Kaverin kohdalla ulkonäöllä ei ole vä'liä, seurustelukumppanin kohdalla todellakin on väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liekö väärä paikka kysyä, mutta eikö teille muille sitten ulkonäkö merkitse? Olen varmaan kauan viallinen ihminen kun minulle merkitsee, vaikka mies olisi miten mukava en kiinnostus hänestä, jos hän ei ulkoisesti viehätä.

Pinnalliset ihmiset ovat pinnallisia, eipä mitään uutta. Pinnalliset ihmiset pilaavat elämän kaikilta, myös ei-pinnallisilta.

Jaa, minua ei kyllä kukaan varmasti sano pinnalliseksi, siis kukaan joka tuntee. Mutta kai yksi osa viehtymystä on ulkonäkö ja olemus. Eihän se ole kaikille sama, on usein lempeästi naisporukassa ihmetelty, kun minä pidän jotakin miestä upeana ja kaveri ei. Sama siis kavereitten suhteen, toinen tykkää isästä ja toinen isän veljestä, joku jopa isästä. Kun ihastuminen tapahtuu silmäkkäin, niin kyllä siinä ulkonäöllä on iso merkitys.

joo, mulle käy näin joka kerta, että mies ottaa yhteyttä, vaikka en oo kiinnostunut.

kuitenkin juon ne kahvit/ driksut ja juttelen iloisesti, MUTTA lähden pois niin pian kuin kehtaan eli max tunnin olen treffeillä. EN jaksakaan nettideittailua, koska silloin ehkä 1/ 10 herättää myös fyysisen kiinnostuksen, en jaksa juosta noin monilla treffeillä. Baarista sen sijaan voi vaan ottaa sen parhaan näköisen ja fiksun. Ongelma vaan baarissa, että nää on aika playboy et monesti se jää sitten yhden illan jutuksi, ja en jaksaisi aina mennä baariin kun haluan seksiä... Niin ja joo, olen 40+ mamma, ja sekstailen näiden 25 vuotiaiden komistusten kanssa. :D 

Ulkonäkö voi olla kuten kuvissa, mutta olemus muuten veltto, huono ryhti, homomainen kehonkieli, tai se klassinen, mies on valehdellut pituutensa tai jättänyt kertomatta, että on 160cm

Mullakin on näitä kokemuksia, että tavatessa olen välittömästi huomannut miehestä, ettei hän ole sitä mitä haen. Ilmeisesti osaan kuitenkin peittää pettymykseni sen verran hyvin ettei se näy päällepäin, sillä monta kertaa mies on ollut treffien jälkeen ihan innoissaan ja kysellyt jatkosta. Toisaalta en ole ollut yllättynyt, sillä olen kyllä treffien aikana huomannut miehen pitävän minusta. Hän ei kuitenkaan ole huomannut, ettei tunne ole molemminpuolinen.

Miehistä noin yleensäkin kyllä huomaa aika helposti, pitävätkö näkemästään vaiko eivät. Käytös kertoo paljon.

Vierailija kirjoitti:

Liekö väärä paikka kysyä, mutta eikö teille muille sitten ulkonäkö merkitse? Olen varmaan kauan viallinen ihminen kun minulle merkitsee, vaikka mies olisi miten mukava en kiinnostus hänestä, jos hän ei ulkoisesti viehätä.

Kaikille merkitsee, joka muuta väittää, hän joko valehtelee tai ymmärtää asian eri tavalla kuin me. Ihmisen ei tarvitse olla ns. klassisen kaunis/komea, jokaisessa on jotain kaunista/komeaa/hyvännäköistä/puoleensavetävää ja siksi ihan tavalliset ja muiden silmissä jopa rumat ihmiset pariutuvat ja heihin rakastutaan. Mutta jos se toinen osapuoli ei ole haluttava/puoleensavetävä omissa silmissä, niin ei hänestä voi kiinnostua. Jos välittömästi tietää, että "tuota ihmistä en haluaisi koskea, katsella, rakastella", niin ei siitä parisuhdetta kehity, korkeintaan ystävyys.