Lue keskustelun säännöt.
Beautiful body. Mitä mieltä?
01.08.2013 |
Mitä te ajattelette Beautiful body -projektista? Mielestäni siinä on hyvää se ajatus siellä taustalla, se vastaisku median vääristämää naiskäsitystä päin. Mutta, mutta... katselin äsken kuvatulvaa ja tulinpa miettineeksi, että voi voi. Ei ne naisvartalot, joita siellä näkyi, olleet ollenkaan kaikki sen takia sellaisia, että olivat olleet raskaana. Kyllä monissa näkyi epäterveellisten elitapojen jättämät jäljet, eikä sen suloisen "maailman tärkeimmän hellanlettas kultamussun" äidilleen tuomat kilot.
Mielestäni tässä projektissa on suuri vaara siihen, että mammat taas tyytyväisinä vetävät vähän lisää pannaria naamaan, kun ajattelevat, että saavat näyttää siltä miltä haluavat. Ja toki saavatkin, mutta: Silloin pitäisi olla myös pokkaa sanoa ääneen, että en jaksa urheilla, oikeastaan en liiku hikiliikuntaa sitä viittä tuntia viikossa (suositus) koskaan, syön herkkuja joka päivä yms. Ja sen lisäksi olisi vielä hyvä muistaa, että lihavuus tuo suurentuneen riskin moniin sairauksiin. Siinä jää sitten mamman mussukat hoitamatta, kun mamma makaa sairaalassa.
Mua ärsyttää tollanen asioiden vääristäminen. Vartaloiden esittelyssä ei ole mitään väärää, mutta samalla pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että millaisilla elintavoilla tulee millainenkin lopputulos, eikä syyttää tapahtuneesta OMIA LAPSIAAN, jotka hetken lainasivat äitinsä kohtua!
Kommentit (145)
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:24"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:17"]
Mä en ole ikinä liikkunut niin paljon kuin äitiyslomalla. Ihan oli lapsi vaunuissa mukana.
[/quote]
Sama juttu. Paljon vähemmän sitä aikaa oli työssäkäyvänä sinkkuna kuin lasten kanssa kotona ollessa.
[/quote]
Aivan! Olen jäämässä kohta uudestaan äippälomalle ja vanhempi lapsi on 2 v. Täytyy miettiä noita rattaita, että saisin vanhemmankin tarvittaessa rattaisiin, koska ei 2 vee ihan kävele semmoisia matkoja kuin haluan mennä. Vanhin lapsi jo kouluainen eli pärjää itsekseen tai on koulussa.
[/quote]
Myös minulla oli äitiyslomalla paljon enemmän aikaa liikkua. Lapset nukkuivat päikkärinsä vaunuissa joita minä puskin yli tunnin lenkin per päivä ja reipasta vauhtia. Kyllä siinä kunto kohosi ja kilot saivat kyytiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta joo. Ei ole NORMAALIA olla läski ja lösähtänyt kovin pitkään raskaudenkaan jälkeen. Ei KAIKKI jää sellaisiksi. Itse palauduin nopeasti jumppaamattakin ja pidän omaa hoikahkoa vartaloani ihan normaalina minäkin.
"Nythän on niiiin muotia olla sinut vartalonsa kanssa! Mielestäni tuo kampanja on ennemminkin kollektiivista epävarmuutta. Ladataan kuvat nettiin että saadaan kehuja ja kaiken maailman lässytystä "blogisiskoilta". Ja tietenkin ainoana aspektina ulkonäkö."
Amen to this! Ei lisättävää :)
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 09:33"]
Itseinho johtaa usein jatkuvaan lihomiseen. Minä olen käsittänyt tämän kampanjan näköjään hieman eri tavalla kuin useimmat, sillä minusta kyse ei ole selittelystä ja verukkeiden hakemisesta, vaan siitä, että oppii hyväksymään oman kehonsa arpineen ja virheineen kaikkineen. Ja kun sen kehon oppii hyväksymään sellaisena kuin se on, sitä alkaa myös kohdella paremmin ja pitää siitä huolta. Kyllähän media mm. pitää yllä sellaista illuusiota, että nyky-yhteiskunnassa vain täydellinen kelpaa, mikä on surullista, koska vain harva yltää täydellisyyteen.
[/quote]
Tulin tänne kirjoittamaan juuri tätä samaa asiaa. Itselläni elämänmuutos ja 15 kg laihtuminen onnistui vasta sitten, kun opin tykkäämään kropastani ja haluamaan sille hyvää.
Mä olen kans sitä mieltä että ylipainossa ei ole mitään kaunista, eikä tavallisen naisen vartalo/normaali vartalo ole ylipainoinen! Tiedän kohta kolmen lapsen äitinä että raskaus jättää jälkiä kroppaan, mutta ylipaino on aina oma alinta ja itse aiheutettua, vaikka olis mikä sairaus, minulla esim kilpirauhasen vajaatoiminta johon monet vetoaa, mutta silti ennemmin alipainon rajoilla kuin siellä normaalipainon yläpäässä. Jos syö enempi kuin kuluttaa, lihoo. Jos on kilpirauhasessa vikaa, siihen on lääke, minulla kyllä lääke, eikä kaikkia oireita saa pois, mutta paino on tasan itsestä kiinni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 11:27"]
"Nythän on niiiin muotia olla sinut vartalonsa kanssa! Mielestäni tuo kampanja on ennemminkin kollektiivista epävarmuutta. Ladataan kuvat nettiin että saadaan kehuja ja kaiken maailman lässytystä "blogisiskoilta". Ja tietenkin ainoana aspektina ulkonäkö."
Amen to this! Ei lisättävää :)
[/quote]
minä lisään! minusta tässä projektissa on outoa tuo että hoikalle voi vähän vittuilla. kukaan ei hauku suoraan niitä ylipainoisia mutta hoikkaa voi vähän tökkästä. vähän ristiriitaista kun idea oli se että Kaikki ovat kauniita.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 11:30"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 09:33"]
Itseinho johtaa usein jatkuvaan lihomiseen. Minä olen käsittänyt tämän kampanjan näköjään hieman eri tavalla kuin useimmat, sillä minusta kyse ei ole selittelystä ja verukkeiden hakemisesta, vaan siitä, että oppii hyväksymään oman kehonsa arpineen ja virheineen kaikkineen. Ja kun sen kehon oppii hyväksymään sellaisena kuin se on, sitä alkaa myös kohdella paremmin ja pitää siitä huolta. Kyllähän media mm. pitää yllä sellaista illuusiota, että nyky-yhteiskunnassa vain täydellinen kelpaa, mikä on surullista, koska vain harva yltää täydellisyyteen.
[/quote]
Tulin tänne kirjoittamaan juuri tätä samaa asiaa. Itselläni elämänmuutos ja 15 kg laihtuminen onnistui vasta sitten, kun opin tykkäämään kropastani ja haluamaan sille hyvää.
[/quote]
Tässä oon taas ihan erimieltä. Itse inhosin omaa ylipainoista kroppaani, häpesin sitä ja pidin ihan kamalana. Siitä lähti mun elämänmuutos ja motivaatio laihduttaa. Jos olisin hyväksynyt itseni sellaisena läskinä mitä olin, niin nyt varmaan olisin sama possu ja todennäkoisesti liikuttaisiin yli sadassa kilossa.
Nyt 30kg kevyempänä, oon oikeesti pikkuhiljaa alkanut pitään kropastani, tuntuu ihan hassulta ja tosi ihanalta, että löytää uusia lihaksia ja kroppa muuttaa niin paljon muotoaan kuntosalin myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 55kg hoikka liikunnallinen nainen ja aina syönyt terveellisesti ilman ongelmia.. :) Kuitenkin alkuraskaus on lisännyt ruokahalua räjähdysmäisesti ihan hirveästi ja tietyt ruoka-aineet, lähinnä proteiinipitoiset lihat yms aiheuttavat kuvotusta enkä voi niitä syödä ja enemmän tulee syötyä viljaa joka ei normaalisti ruokavaliooni kuulu.. Nälkä on jatkuvasti ja pieni syöminen kaiken aikaa ehkäisee oksentelua.. Väsyttää ja olo on heikko ja salilla en enää pysty tehdä niitä treenejä mitä ennen, lähinnä tulee kävelyä.
Tiedän että läski tulee tekemistäni valinnoista ja siitä mitä suuhuni laitan mutta musta on typerää väittää etteikö raskaus millään tavalla tähän vaikuttaisi :) jos en olisi raskaana elintavat olisivat ennallaan ja nälkä ei olisi jatkuva. Ei oikeestaan kiinnosta jos lihon koska yritän syödä suht hyvin. Ja tiedän että raskauden jälkeen on sitten eri asia. Mutta kyllä hormonit ja muut vaikuttaa ainakin raskausainaka myös syömiseen. Se on sitten eri asia mitä sen jälkeen kun lapsi tulee, jos tulee siis :)
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:37"]
ärsyttävää oli se, että kun katsoi magicpoksin maj:n beautiful body-kuvia, ihmiset olivat tulleet haukkumaan että "eihän susta edes näe että oot ollut raskaana, haluat vaan huomiota". eli ilmeisesti koko haasteen idea on vertailla kenelle on tullut eniten liikakiloja ja arpia ja se on kaikista "upein" ja "rohkein". jos on pitänyt itsestään huolta, ei saa osallistua.
[/quote]
tällaista kommenttia siellä :D
"olen samaa mieltä. tuntuu turhalta huomionhaulta koska kuvissa ei näy mitään jälkiä raskaudesta. miksi ihmeessä teit tämän postauksen… muutakuin että ihmiset tulisivat ihmettelemään täydellistä kroppaasi. todella ärsyttävää."
[/quote]
Tällaista kommenttia saa kuulla ihan oikeassakin elämässä. "Ei uskoisi, että sulla on lapsia, kun olet noin hoikka". Juu-u. Läskiys tuntuu olevan hyvän äitiyden mitta. Mitä vähemmän huolehdit itsestäsi, sitä uhratuvampi ja parempi äiti olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo projekti on siitä hyvä, että todella annetaan se kuva, että miltä äidin keho oikeasti näyttää. Voisi sanoa, että rujon kauniilta. Ja samalla taistellaan niitä odotuksia vastaan joita naisen kehoa kohtaan on. Ei raskauden jälkeen tarvitse heti olla samassa kuosissa kuin ennen raskautta.
Mutta siinä olen samaa mieltä, ettei voi vuosikausia lasten teon jälkeen selitellä liikakilojaan sillä lapsenteolla. Arpia voi olla ja iho roikkua, mutta kyllä se läski lähtee, jos vain haluaa nähdä vaivaa sen eteen. Ja se on kyllä typerä ilmiö, jos mennään vielä haukkumaan sellaiset äidit, joilla ei ole lastenteosta jälkeäkään kehossaan.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:42"]
noista kuvista kehutaan eniten niitä, jotka ovat lihavimpia ja eniten arpia ja liikaa nahkaa. Olet rohkea, olet upea juuri tuollaisena, kelpaat kaikille ja olet hyvä äiti! Rohkea. Vähän sama kuin sanoisi, että näytät pahalta enkä koskaan uskaltaisi laittaa tuota kuvaa itse nettiin mutta kiva että olet rohkea! Hoikkien kuvat saa ihan erilaisia kommentteja. Noissa vaan vahvistetaan sitä kuvaa, että läski on epämiellyttävää ja rumaa.
[/quote]
no mutta läskihän ON epämiellyttävää ja rumaa! siitä voi sitä paitsi päästä eroon, kyse on tahdosta (ja kyllä, tiedän mistä puhun kun olen itse pienen lapsen (kahden, itse asiassa) äitinä laihduttanut, eikä siihen tarvinnut muuta kuin tahdonvoimaa).
sen sijaan totta on se, että raskauden venyttämästä vatsanahkasta ja raskausarvista ei pääse eroon kuin kirurgin veitsellä. koska siihen ei kaikilla ole varaa eikä mahdollisuutta, on hyvä että koitetaan edistää ajattelua että noita elämän jälkiä ei tarvitse häpeillä ja peittää. lasten saaminen jättää jälkensä, eikä sileä vatsa ole kaikille mahdollinen millään laihdutuskuurilla.
siksi tämä keskustelu ja kuvien laittaminen nettiin on hyvä juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 09:01"]
Onko todellakin niin, että suurin osa äideistä ehtii liikkumaan ihan samalla tavalla kuin ennen lapsia? Mulla on tosiaan vain yksi lapsi, eikä mulla riitä todellakaan aika liikkua niin paljon kuin ennen.
#29
[/quote]
Minä liikun nyt huomattavasti enemmän yhden lapsen kanssa kuin ennen lasta. Muksun perässä saa juosta koko ajan ja liikkeessä on pysyttävä. Ihan ekat kuukaudet meni toki istumiseen, mutta silloin kun lapsi lähti liikkeelle en ole itsekään voinut istua puoltatuntia pitempään sohvalla yhtä soittoa. Ettekö te muut äidit leiki lapsenne kanssa? Minä hyppyytän, touhuan ja jumppailen muksun kanssa päivittäin. -- Vaikka sitä aikaa ei enää itselle ole samalla tavalla kuin ennen äitiyttä, niin liikkumattomuus on kuitenkin oma valinta.
[/quote]
29, en minä ainakaan ehdi enää liikkumaan *samalla tavalla* kuin ennen lasta enkä ole samassa kunnossa kuin silloin. Ajan tekeminen liikunnalle on nykyään aina järjetely- ja priorisointikysymys kun ennen lasta liikkumaan pystyi suunnittelematta ja oli monasti niin, että ei ollut ns. muutakaan tekemistä.
Mutta näkökulma riippuu varmaan ihan lähtötasosta ja siitä, minkä mieltää liikunnaksi. Itse tarkoitan liikunnalla sitä aktiivisuutta, joka tulee ns. normaalin elämän päälle. Ei se musta mene niin, että ihmisen normaalitila on istua sohvalla ja kaikki sen yli olevaa aktiivisuus on "liikuntaa", jota "harrastetaan" ja josta tehdään numero - normaali elämä ei siis ole jotain jännää liikuntaa vaan ihan sitä normaalia elämää. Jos sanon, että ei ole aikaa liikkua, en tarkoita sitä, että minulla ei ole aikaa käydä kaupassa ja tulla kaupasta kotiin tai leikkiä lapsen kanssa. Olen aina asunut kaupungissa ja musta on ihan normaalia, että menen paikkoihin kävellen tai pyörällä, kannan kauppakassini ihan omin kätösin, kävelen portaita ylös kotiovelle tai tapaan ystäviä kävelyllä. Jos sanon "kunnossa", en tarkoita "normaalin toimintakykyinen", joka on musta se taso, jota elämän perustoiminnoista suoriutuminen oman kehon voimin ylläpitää.
Lapsen kanssa ihan normaali perusliikkuminenkin on vähentynyt jonkin verran. Lapsi on ihana, mutta myös pieni, hidas, helposti herpaantuva ja väsyvä. 3-4 km asiontimatka, yksin noin puoli tuntia kävellen, on lapsen kanssa päiväretki, jonka aikana pidetään mehupaussi ja ihmetellään 1946239056 asiaa matkan varrella. Se, että kävisi esimerkiksi kirjastossa, postissa, kaupassa ja keskustassa asioilla on lapsen kanssa koko päivän homma kun yksin siihen olisi mennyt aamupäivä. Toki se, että lapsi pyöräilee ja itse kävelee helpottaa. Pidemmät matkatkin tulee ´nykyään taitettua jalan ja julkisilla eikä enää pyörällä, koska se, että minä ajan pyörällä tarkoittaa sitä, että lapsi istuu paikoillaan koko ajan, eikä se ole pitkän päälle meille kummallekaan kivaa.
Itseäni ärsyttää näissä keskusteluissa aina se, että jos sanon, että en ole enää yhtä hyvässä kunnossa kuin ennen lasta, koska aikaa liikunnalle on vähemmän, joku valopää ehdottaa, että "no leiki lapsen kanssa ja käy kävelyllä ja vaunulenkkeile ja imuroi". Ei normaali arki ole se, mihin minulla ei ole aikaa, sitä on lapsen kanssa ihan riittämiin. Lisäksi se, että normaali lapsen kanssa hengailu on lisännyt liikunnan määrää omassa elämässä kertoo minusta lähinnä siitä, että ennen lasta ei ole hirveästi liikkunut.
Ps. Tykkään myös istua sohvalla ja mussuttaa kampaviinereitä.
Minusta on ihan kiva, että kaikkein arpisimpia kehutaan eniten.
Itse olen aina ollut hoikka, mutta en koskaan mallin mitoissa enkä kovin sopusuhtainenkaan. Minulla on pitkä selkä ja siten lyhyet jalat, littana peppu ja aika kapeat hartiat. Olen ymmärtänyt, että naisen "pitäisi" olla kaikin puolin täydellinen, enää ei riitä normipaino tai edes laihuus. Minun ihonikin on paperisen ohut ja talvisin läpikuultava, kesäisin possunpunainen. Sitä kaunista päivetystä ei siis tule edes välimereltä minulle.
Raskaudet toivat kehoni täyteen arpia, vaikka kilot karisivatkin pois. En tiedä mitä jotkut ajattelevat, kun kommentoivat että kyllä minäKIN olen normaali vaikka en muuttunut synnytyksessä mitenkään. Niinpä, kaikkien nykykriteerien mukaan olette parempia te, joille ei tullut merkkejä mistään ja jotka ette liho syystä tai toisesta.
Antakaa nyt tilaa heille (meille) jotka emme olleet täydellisiä ennen raskauksia ja joita raskaudet vielä muuttivat. Minusta ei mitenkään saa sellaista kuin "pitäisi" olla, mutta minullakin on arpineni kaikkineni oikeus olla olemassa ja vaikka käydä uimahallissa ilman ivaa tai pitkiä katseita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 09:01"]
Onko todellakin niin, että suurin osa äideistä ehtii liikkumaan ihan samalla tavalla kuin ennen lapsia? Mulla on tosiaan vain yksi lapsi, eikä mulla riitä todellakaan aika liikkua niin paljon kuin ennen.
#29
[/quote]
Minä liikun nyt huomattavasti enemmän yhden lapsen kanssa kuin ennen lasta. Muksun perässä saa juosta koko ajan ja liikkeessä on pysyttävä. Ihan ekat kuukaudet meni toki istumiseen, mutta silloin kun lapsi lähti liikkeelle en ole itsekään voinut istua puoltatuntia pitempään sohvalla yhtä soittoa. Ettekö te muut äidit leiki lapsenne kanssa? Minä hyppyytän, touhuan ja jumppailen muksun kanssa päivittäin. Syön tavallista ruokaa ja joskus herkuttelenkin. Painan normaalin verran ja painoindeksini on noin 22. Lihaskunto ei ehkä vastaa pikajuoksijaa, mutta kyllä käsivarsissa on aikamoiset lihasvoimat lapsen nostelusta johtuen. Vaikka sitä aikaa ei enää itselle ole samalla tavalla kuin ennen äitiyttä, niin liikkumattomuus on kuitenkin oma valinta. Jos lapsi on rauhallinen ja äiti voi istua tuntikaupalla sohvalla koneen ääressä, niin ei se silti tarkoita että niin kannattaa tehdä. keksi lapsen kanssa yhteistä puuhaa, niin johan energiankulutus kasvaa sen verran että sen yhden iltapullan voi lihomattakin syödä.
Tästähän tuli pitkä keskustelu. Haluan vielä tarkentaa sitä, mikä oli alkuperäinen pointtini, eli sen erottaminen, että mikä on raskauden tuomaa muutosta ja mikä ei. Raskausarville ei voi mitään, toisille niitä tulee ja toisille ei. Sama homma sen kanssa, miltä tissit imetyksen jälkeen näyttävät. Vatsanahkakaan ei ihan täysin palaudu synnytyksen jälkeen ja muutama kilo saattaa jäädä. Mutta, mutta... minusta se on ihan väärin, että antaa itselleen luvan ajatella, että tosi iso ylipaino on perusteltavissa sillä, että on ollut raskaana. Ei se ole niin. Se on vain julma teko itseä kohtaan, että ei tunnusta tosiasioita ja huolehdi itsestään. Sillä voi olla seurauksensa joskus, kun terveys menee. Liputan tereveellisen elämän ja itsestä huolehtimisen puolesta. Itsekin olen k
olmen lapsen äiti, olen aina liikkunut siten kun se on ollut mahdollista. Silloin kun on oikein tupella ja ei ole apua saatavilla lastenvahtimiseen, niin olen usein tehnyt niin, että nuorimman laitoin vaunuihin, keskimmäiselle otin potkulaudan ja seisomalaudan kiinnitin vaunuihin siltä varalta, että ei jaksakaan potkutella ja isoin pyräili. Lapsista oli ihanaa, kun ei aina mentykään ihan lähipuistoon, vaan siihen vähän kauempana olevaan. he saivat retken, minä lenkin. Leikkipuistoissakin tulee kovasti liikuntaa, jos menee itse mukaan lasten leikkiin, liukumäkeen ja kiipeilytelineeseen. Muutaman kerran viikossa olen aina onnistunut löytämään myös sen tunteroisen, että olen itsekseni päässyt käväisemään jonkun sortin lenkin. Enkä siis ole mikään himourheilija, ihan tavallinen nainen, joka on tavallisen kokoinen, ei lihava, ei laiha.
Ruokavalion kanssa on sanomattakin selvää, että herkkuja en halua lastenikaan syövän joka päivä. Teemme siis tavallista kotiruokaa ja karkkipäivä on kerran viikossa. Toisinaan leivotaan jotan, koska se on meistä kaikista kivaa.
Pidetään itsestämme huolta naiset!
AP
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:53"]
Kyllä muakin ihmetyttää hiukan nuo kuvat ja puolustelut kuinka ei voi olla hoikka plaaplaa. Kyllä ihminen laihtuu pelkällä ruokavaliolla ja kotonakin voi jumpata, siihen on varmasti kaikilla aikaa. Lisäksi raskausaikana ei tartte syödä kahden aikuisen ihmisen edestä. Itse olen saanut 2 lasta reilun vuoden ikäerolla ja mulla on tasan yksi 1cm pituinen raskausarpi toisessa kyljessä, ei mitään muuta. En lappanut ruokaa kaksin käsin ja liikuin kävelylenkeillä ym. raskausaikanakin.
[/quote]
No onnea sulle, että on se tasan yksi pieni raskausarpi eikä mitään muuta. Kaikilla ei ole niin, vaikka olisikin hoikka ja pitäisi itsestään huolta. Arpia voi olla koko vatsa täynnä ylhäältä alas ja venynyt nahka rutussa. Niihin ei mikään määrä liikuntaa auta. Ei muuta kuin kirurgin veitsi.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 14:27"]
Tästähän tuli pitkä keskustelu. Haluan vielä tarkentaa sitä, mikä oli alkuperäinen pointtini, eli sen erottaminen, että mikä on raskauden tuomaa muutosta ja mikä ei. Raskausarville ei voi mitään, toisille niitä tulee ja toisille ei. Sama homma sen kanssa, miltä tissit imetyksen jälkeen näyttävät. Vatsanahkakaan ei ihan täysin palaudu synnytyksen jälkeen ja muutama kilo saattaa jäädä. Mutta, mutta... minusta se on ihan väärin, että antaa itselleen luvan ajatella, että tosi iso ylipaino on perusteltavissa sillä, että on ollut raskaana. Ei se ole niin. Se on vain julma teko itseä kohtaan, että ei tunnusta tosiasioita ja huolehdi itsestään. Sillä voi olla seurauksensa joskus, kun terveys menee. Liputan tereveellisen elämän ja itsestä huolehtimisen puolesta. Itsekin olen k
olmen lapsen äiti, olen aina liikkunut siten kun se on ollut mahdollista. Silloin kun on oikein tupella ja ei ole apua saatavilla lastenvahtimiseen, niin olen usein tehnyt niin, että nuorimman laitoin vaunuihin, keskimmäiselle otin potkulaudan ja seisomalaudan kiinnitin vaunuihin siltä varalta, että ei jaksakaan potkutella ja isoin pyräili. Lapsista oli ihanaa, kun ei aina mentykään ihan lähipuistoon, vaan siihen vähän kauempana olevaan. he saivat retken, minä lenkin. Leikkipuistoissakin tulee kovasti liikuntaa, jos menee itse mukaan lasten leikkiin, liukumäkeen ja kiipeilytelineeseen. Muutaman kerran viikossa olen aina onnistunut löytämään myös sen tunteroisen, että olen itsekseni päässyt käväisemään jonkun sortin lenkin. Enkä siis ole mikään himourheilija, ihan tavallinen nainen, joka on tavallisen kokoinen, ei lihava, ei laiha.
Ruokavalion kanssa on sanomattakin selvää, että herkkuja en halua lastenikaan syövän joka päivä. Teemme siis tavallista kotiruokaa ja karkkipäivä on kerran viikossa. Toisinaan leivotaan jotan, koska se on meistä kaikista kivaa.
Pidetään itsestämme huolta naiset!
AP
[/quote]
Juuri näin AP! Ajattelen 100 % samalla lailla. Ei hoikkana pysyminen vaadi aikaa sen enempää kuin lihominenkaan. Jos ei pysty liikkumaan jättää ruoasta lihottavat pois! Liikuntaa harrastavana voi vähän nautiskellakin. So simple. kaikki riippuu mitä suuhun laittaa.
Paras oli kun jonkun raskausarpista röllykkä-mahaa kehuttiin kuin tässä oli "tiikeriäiti" ja "olet raitasi ansainnut!" ARGHGHJJKLADpx2I340185 ugh jätänpä sanomatta................. t.ilmeisen vajavainen äiti litteällä ja arvettomalla mahalla ja liikunnallisella elämäntavalla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 09:33"]
Itseinho johtaa usein jatkuvaan lihomiseen. Minä olen käsittänyt tämän kampanjan näköjään hieman eri tavalla kuin useimmat, sillä minusta kyse ei ole selittelystä ja verukkeiden hakemisesta, vaan siitä, että oppii hyväksymään oman kehonsa arpineen ja virheineen kaikkineen. Ja kun sen kehon oppii hyväksymään sellaisena kuin se on, sitä alkaa myös kohdella paremmin ja pitää siitä huolta. Kyllähän media mm. pitää yllä sellaista illuusiota, että nyky-yhteiskunnassa vain täydellinen kelpaa, mikä on surullista, koska vain harva yltää täydellisyyteen.
[/quote]
Juuri näin minäkin tämän kampanjan olen ymmärtänyt. On sitten minänäköinen tai -muotoinen tahansa on hyvä oppia hyväksymään itsensä, eikä aina soimata itseään, inhota itseään tms.
Ei ihmisarvoa vähennä ylipaino, arvot, vammat tms. Jokaisen tulisi arvostaa itseään.
Silmäilin useamman blogin lävitse ja erittäin moni äiti oli sitä mieltä, että kun nyt on pyöräyttänyt lapsen tai pari maailmaan, niin on ihan ok olla reilusti ylipainoinen. Jos he ovat sinut itsensä kanssa, niin hyvä homma. Mutta ei se silti tarkoita, että ylipaino olisi kaunista tai terveellistä. Tämän projektin perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että moni äiti käyttää äitiyttä tekosyynä läskeilleen. Raskausarvet on oma lukunsa ja niille ei oikein voi mitään.