Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni uskoo että maailma on pelkkää simulaatiota?
09.08.2020 |
Tai unta? Onko tällaiselle uskomukselle olemassa jokin looginen ja järkevä selitys?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Olen kaksi kertaa samassa risteyksessä joutunut tilanteeseen jossa tyttöystäväni törmää toiseen naiseen. Lisäksi mukanani oli eri tyttöystävä molemmilla kerroilla, mutta samanlainen törmäys ja pahoittelut.
Muistiharha lienee todennäköisin selitys; mielesi varasti menneisyydestään tarinan ja sovitti sen nykyhetkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että avaruus ei voi olla ääretön. Ja kun laita tulee vastaan, mitä sen toisella puolella on? Siellä jotku alienit/jumalat mitä lie laittaa katastrofeja maapallolle ja lyövät vetoa keskenään miten käy
Kuulostaa muinaiskreikkalaiselta jumaltaruilta.
En tiedä jumal taruista, mutta tätä pähkäilin jo alle 10-vuotiaana
No esimerkiksi Troijan sodasta kerrotaan että kreikkalaiset jumalat aiheuttivat tahallaan sodan Ateenan ja Troijam välille saadakseen tylsään elämäänsä vähän säpinää ja eloa. He löivät kukin vetoa siitä kumpi sodan osapuoli voittaa ja seurasivat tätä taistelua sivusta kuin urheilukisaa omia suosikkejaan kannustaen.
Koska aina kun ihmiskunta on mennyt hetken parempaan suuntaan jokin tuhoaa sen. Se on käsittämätöntä. Ja sitäpaitsi joka puolella on miljardeja räjähtäviä planeettoja ja aurinkoja jotka pommittaa meitä asteroideilla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä edes on, jos maailma olisikin simulaatio? Mikä muuttuisi?
Samaa mietin. Joka tapauksessa meille se simulaatio näyttäytyy näin ja tämä on meidän todellisuutemme emmekä voi asialle oikein mitään. Hyödyttääkö muurahaista ymmärtää, miksi somessa on vihapuhetta, kun se ei hänen todellisuuteensa vaikuta millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä edes on, jos maailma olisikin simulaatio? Mikä muuttuisi?
Kuvitellaan, että ihmiset tiedostaisivat olevansa osa simulaatiota. Silloin heräisi ensin epätoivo omasta merkityksettömyydestä, ja sen jälkeen raivokas halu nähdä ohjelmoijansa.
Kun periaatteessa universumikin on valtava kone ja me olemme pelkkiä mikroskooppisen pieniä osia siinä, ja jotkut etsivät epätoivoisesti "luojaansa"... ei kai tilanne muuttuisi.
Miksi siitä heräisi epätoivo? Jos yhtään lähtee ajattelemaan universumin äärettömyyttä, kyllähän siinäkin itsensä aika merkityksettömäksi itsensä tuntee. Ei siitä mitään raivoa tarvitse nousta. MInulla on edelleen oikeus siihan täsmälleen samaan elämään ja kokemukseen kuin nytkin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä edes on, jos maailma olisikin simulaatio? Mikä muuttuisi?
Mitä väliä on sitten yhtään millään jos maailma olisikin simulaatio? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen jos maailma on simulaatio? Sitä ei kai ole tieteellisesti osoitettu muutenkaan kuin enemmän tai vähemmän teoreettisella otteella (kuten myöskin on simulaatiohypoteesi käsittääkseni täysin teoreettinen teoria vailla tieteellistä empiiristä näyttöä). Mikäli aivot muodostavat tietoisuuden ja kokemuksen, kuolemassa aivot ja elimistö lakkaavat toimimasta ja jos joku kysyy miltä se tuntuu niin voisi varmaan kysyä joltain kiveltä, miltä siltä tuntuu.
Joku on voinut koodata kuoleman jälkeisen elämän, joka puolestaan voi ruokkia mielikuvitusta laidasta laitaan uskonnollisista, kulttuurisista ja tieteellisistä näkökulmista riippumatta koska jos tämä on simulaatio niin kuoleman jälkeinen maailma voi olla mitä tahansa kaunokirjallisuuden, Hollywood -elokuvien, videopelien tms. tms. villeimmissä skenaarioissa.
Voiko kuolemaa huijata? Voiko fysiikan lakeja rikkoa jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun pystytään tekemään sellainen tietokonepeli, mitä on vaikea erottaa todellisuudesta, tämä simulaatio on luultavasti mennyt liian pitkälle ja lopetetaan..
Siinä vaiheessa kun pystytään tekemään simulaatio tai tietokonepeli, jota ei voi erottaa todellisuudesta (jos sellaista ylipäätään on olemassa), sinne eksyy! Kytketään jonkun mieli virtuaalitodellisuuteen ja esimerkiksi silmukoidaan hänet moninkertaiseen sökeröön peli pelin sisällä tai elokuva elokuvan sisällä jne.
Sitten ei voi tietää enää yhtään mistään mitään koska ei ole mitään joka kannattelee... oli kyseessä sitten fysiikan lait tai mielenterveys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä edes on, jos maailma olisikin simulaatio? Mikä muuttuisi?
Samaa mietin. Joka tapauksessa meille se simulaatio näyttäytyy näin ja tämä on meidän todellisuutemme emmekä voi asialle oikein mitään. Hyödyttääkö muurahaista ymmärtää, miksi somessa on vihapuhetta, kun se ei hänen todellisuuteensa vaikuta millään tavalla.
Muurahaiset Facebookiin, älypuhelin ja äänioikeus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä edes on, jos maailma olisikin simulaatio? Mikä muuttuisi?
Kuvitellaan, että ihmiset tiedostaisivat olevansa osa simulaatiota. Silloin heräisi ensin epätoivo omasta merkityksettömyydestä, ja sen jälkeen raivokas halu nähdä ohjelmoijansa.
Kun periaatteessa universumikin on valtava kone ja me olemme pelkkiä mikroskooppisen pieniä osia siinä, ja jotkut etsivät epätoivoisesti "luojaansa"... ei kai tilanne muuttuisi.
Nähdä oma ohjelmoijansa? Ai jos tapaisit Morpheuksen, joka herättäisi sinut piuhoista ja näkisit miljoonat ihmisviljelmät kytkettynä tietokoneeseen? Miten Neo tai Morpheus voivat mitenkään tietää että elävät ns. nollatodellisuudessa? Sekin maailma voi yhtä hyvin olla simulaatio? Pahoitteluni, on kauan aikaa kun olen kyseiset leffat nähnyt, voi olla että asia on selitetty mutta en muista sitä ja vaikka se olisikin selitetty siinä niin sekään ei todellisuudessa tarkoittaisi yhtään mitään samalla tavalla jos joku osoittaisi tänä päivänä tiukan tieteellisesti että maailma jossa elämme ei ole simulaatio koska eiköhän kyseessä olisi sama tilanne kuin video pelit tai elokuvat, joissa tapahtumat (muka) noudattavat fysiikan lakeja mutta autot liiraa mutkissa ja taistelutilanteet jne jne jne eivät vastaa sitä käsitystä fysiikan laeista, jonka mukaan elämme ja katsomme kyseisiä elokuvia ja joihin vertaamme niiden realistisuutta.
Käyttäjä36669 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä edes on, jos maailma olisikin simulaatio? Mikä muuttuisi?
Samaa mietin. Joka tapauksessa meille se simulaatio näyttäytyy näin ja tämä on meidän todellisuutemme emmekä voi asialle oikein mitään. Hyödyttääkö muurahaista ymmärtää, miksi somessa on vihapuhetta, kun se ei hänen todellisuuteensa vaikuta millään tavalla.
Muurahaiset Facebookiin, älypuhelin ja äänioikeus!
ja alkaa muurahaisten vallankumous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Simulaatiosta on paljon todisteita, artefakteja, jotka sopivat simulaatiohypoteesiin. Näitä on esim. planckin pituus/aika, valonnopeus, kvantti-ilmiöt. Kaikki nuo ovat simulaatioprosessin rajoitteita ja siksi esiiintyvät meille sellaisena kuin ovat.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisyys puoltaa simulaatioteoriaa.
Jos tämä maailma on simulaatio ja siinä maailmassa todennäköisyys vahvasti puoltaa simulaatiohypoteesin suuntaan, se ei välttämättä tarkoita yhtään mitään koska kyseinen todennäköisyys, johon oletettavasti viittaat että simulaatioita olisi miljoonia ja ns. nolla-todellisuuksia vain yksi ja olisi siksi epätodennäköistä että olisit yhdestä miljoonista maailmoista ei välttämättä pidä alkuunkaan paikkaansa koska simulaatioita voi olla aivan hyvin vain yksi. Se että simulaatioita olisi miljoonia, tuhat tai sata on käsitys tämän maailman käsityksistä mutta jotta voitaisiin teorisoida mitään todennäköisyyksiä asioista, edellyttäisi että olisi joku yhteys maailmaan, josta käsin tätä maailmaa simuloidaan. Koko todennäköisyyden käsitekin ja matematiikan, logiikan tai fysiikan opit voivat olla pelkkää fiktiota, joiden ympärille on vain rakennettu sisäisesti koherentti systeemi kuten fiktiivisissä tekeleissäkin niin usein on, esimerkkinä vaikkapa fantasia -genren fiktiiviset tuotokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä ei ehkä ole mitään merkitystä, olemmeko simulaatiossa vai emme. Ajatuksella on silti hauska leikitellä.
Jos on mahdollista kehittää todentuntuisia simulaatioita, niitä voisi olla useita. Millä todennäköisyydellä silloin olisimme ainoassa oikeassa todellisuudessa emmekä yhdessä simulaatioista? Toki on iso jos, onko sellaisten simulaatioiden tekeminen ylipäätään mahdollista. Mutta jos joskus on, silloin olemme todennäköisesti jo simulaatiossa.
En usko "bugeihin" eli virheisiin tai outoihin sattumiin (vaikka en mahdollisuutta täysin kielläkään), jotka paljastaisivat meidän olevan simulaatiossa, vaan olettaisin maailmamme toimivan johdonmukaisesti. Emme vain heti ymmärrä kaikkea, mikä tuntuu oudolta.
Käyttäjä36669 kirjoitti:
Käyttäjä36669 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä edes on, jos maailma olisikin simulaatio? Mikä muuttuisi?
Samaa mietin. Joka tapauksessa meille se simulaatio näyttäytyy näin ja tämä on meidän todellisuutemme emmekä voi asialle oikein mitään. Hyödyttääkö muurahaista ymmärtää, miksi somessa on vihapuhetta, kun se ei hänen todellisuuteensa vaikuta millään tavalla.
"Ja tämä on meidän simulaatio näyttäytyen näin emmekä voi sille mitään"? Mistä tietää vaikka jollain olisi yhteys ylemmälle tasolle tai ymmärtäisi pelimekaniikkojen päälle ja kykenisi vaikuttamaan peliä pelatessaan maailman tapahtumiin? Mitä jos joku kadulla vastaantuleva henkilö tietää että on joku kikka, jolla voi huijata tai rikkoa esimerkiksi fysiikan lakeja? Miksi esmerkiksi toiset menestyvät tai ovat onnellisempia elämässään kuin toiset (sillä oletuksella että on ylipäätään olemassa "toisia" itseni lisäksi)?
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä edes on, jos maailma olisikin simulaatio? Mikä muuttuisi?
Jos joku on sen tehnyt ja seurailee tapahtumia tai voi niitä muokata, niiltä tekijöiltä voi ehkä pyydellä kaikenlaista.
Kyllähän se sinänsä on, koska koko maailma pyörii rahan ympärillä. Rahaa ei oikeasti ole edes olemassa. Ihmisten keksimä juttu. Numerot näytöillä määrää onko varaa asuntoon, autoon, terveydenhuoltoon yms.
Se ei vaan voi olla todennäköisyyksien perusteella mahdollista, että kaikki kuhina alkaa heti kun saavun johonkin tiettyyn kohtaan, esim. ylitän risteyksen ja vaikka aiemmin ei ole ristin sielua näkynyt missään niin heti sillä hetkellä alkaa populaa tunkea joka tuutista että sen risteyksen ylittäminen olisi haastavampaa. Vanhempani asuvat syrjäseudulla ja aina kun olen heiltä lähdössä, tulen pihatieltä päätielle niin kauhea autoryysis ajaa ohi aina juuri sillä hetkellä. Sen jälkeen ei taas ristin sielua eikä koskaan kun olen menossa sinne.
Kuvitellaan, että ihmiset tiedostaisivat olevansa osa simulaatiota. Silloin heräisi ensin epätoivo omasta merkityksettömyydestä, ja sen jälkeen raivokas halu nähdä ohjelmoijansa.
Kun periaatteessa universumikin on valtava kone ja me olemme pelkkiä mikroskooppisen pieniä osia siinä, ja jotkut etsivät epätoivoisesti "luojaansa"... ei kai tilanne muuttuisi.