Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa
En nyt kritisoi vähemmän älykkäitä, mutta jos äo on 137, se rajaa ulkopuolelle suurimman osan ihmisistä. En tiedä tapailukumppanien älykkyysosamääriä, mutta sen huomaa helposti, jos toinen on täysin eri viivalla. Käytännössä ehkä 3% vastakkaisen sukupuolen edustajista voisin kelpuuttaa älyllisen kapasiteetin suhteen, mutta moniko näistä asuu lähellä, moniko on sinkku, monenko kanssa muuten kemiat kohtaavat?
Mistä voi löytää kumppanin, jos ei halua seurustella taviksen kanssa?
Ja ei, en pidä itseäni parempana kuin muut, mutta fakta on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on liian uuvuttavaa suurimman osan kanssa - minulle.
Kommentit (1624)
Se tunne, kun toinen tajuaa sinua jo puolesta sanasta tai vastaavasti saat päivästä toiseen vääntää rautalangasta. Kyllä se nyt vaan on tärkeää olla samalla aaltopituudella. Ja kun kaikki muutkin palaset pitää loksahtaa kohdalleen, tämä asia karsii sopivia kumppaniehdokkaita vielä lisää. Keskivertoälykkäilla on sikäli helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni kynnyskysymyksenä on SATANISMI.
Djdjdj kirjoitti:
Pidän itseäni älykkönä ja muutkin ihmiset kai pitävät, mutta olen yksinäinen. Parisuhteessa olen ollut ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärrä kiinnostuksenkohteitani ja on tuntunut turhalta keskustella kun kumppani ei tajua.
En ole "päässyt" älykkään ja mukavan kumppanin kanssa yhteen koska sivutuotteena minulla on valitettavasti parantumaton mielisairaus.
Suvussani on tätä paljon. Huippufiksulla sisaruksellani on palikka puoliso ja hän soittaa minulle aina kun haluaa puhua esim. uusista tiedeuutisista.
Olen tyytynyt kohtalooni. Monilla huippufiksuilla tietämilläni ihmisillä on jokin vitsaus kuten heikot sosiaaliset taidot, neurokirjon häiriö tai mt-ongelmaa. Olisiko evolutiivinen sivutuote.
Tässä erittäin fiksu kirjotus. Myös tuntemani älyköt ovat kaikki erikoisia, ei mitään matti ja liisa meikäläisiä. Monilta löytyy autistisia piirteitä.
Psykologin virallisesti testaamana älykkyysosamääräni oli n. 120. Mensan nettitestistä saan yli 130.
Jos haluan yhtä älykkään tai älykkäämmän miehen karsii se jo miehet noin 10 prosenttiin.
Lisäksi älykkäistä miehistä monet menestyvät uralla tai muuten elämässä ja on varaa valita ja osa ottaa nuoren ja kauneimman, joka on vaikka myös hyvää äiti ainesta.
Kun älykkyyden lisäksi laittaa muut kriteerit.. esim. Itse olen myös liikunnallinen ja taiteellinen ja toivon miehenkin olevan. Enkä halua lapsia. Niin ei ole ihan helppoa löytää.
Illis kirjoitti:
Se tunne älykkyys sitten monesti puuttuu, joka ei selviä älykkyystestillä.
sama kun käydään joku yli opisto mut sit ei pärjätä lasinkaan elämän koulussa,,,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Illis kirjoitti:
Se tunne älykkyys sitten monesti puuttuu, joka ei selviä älykkyystestillä.
sama kun käydään joku yli opisto mut sit ei pärjätä lasinkaan elämän koulussa,,,
Sulla näkyykin käytynä vain se elämäm koulu ja sekin vähän niin ja näin...
Olen koko ikäni näytellyt älykkäämpää kuin oikeasti olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kokenut ongelmaksi tavata älykkäitä ihmisiä. Olen opiskellut yliopistotasolla kahta alaa, joista toisessa olen sukupuoleltani pienessä vähemmistössä, eli niin opiskelu- kuin työelämässäkin olen tavannut paljon fiksuja vastakkaisen sukupuolen ihmisiä. Liekö joka alalla samansuuntainen tilanne, mutta ainakin näillä minun tuntemillani aloilla eri pääaineiden välillä on eroja. Huippuälykkäät voivat opiskella mitä tahansa pääainetta, mutta osa pääaineista on niin vaativia, ettei niitä käytännössä opiskele kuin tosi älykkäät tyypit.
On myös monia harrastuksia, muitakin kuin Mensa, joiden piiristä tiedän löytyvän paljon älykkäitä ihmisiä. Jos olisin seuraa vailla, kokeilisin esimerkiksi go-peliä. Tai ihan roolipelejä.
Elin pitkään sellaisen kutakuinkin yhtä älykkään kanssa kuin itse olen. Älykkäimpään prosenttiin kuuluva muttei välttämättä älykkäimpään promilleen. Nykyinen kumppanini on vähemmän älykäs, lähempänä keskivertoa. Kuvittelin tarvitsevani huippuälykkään kumppanin, mutta tämä suhde toimii ihmeen hyvin. Ei kumppanin tarvitse täyttää kaikkia tarpeitani. Voin harrastaa älykkäitä keskusteluja muidenkin ihmisen kanssa, eihän meillä muutenkaan ole samat harrastukset. Ihan tyhmän kanssa en tietenkään jaksaisi olla, se häiritsisi jo arjessa kun ei kumpikaan ymmärtäisi toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pikemmin se tunne, että älykästä naista eivät keskivertomiehet halua, koska tuntevat itsensä huonoksi tai epävarmaksi. Kukapa sellaista elämää haluaisi.
Ei pidä paikkaansa. Kyllä ne todelliset syyt ovat jossain muualla.
Kuten?
Älykkyys voi olla joillain matemaattista, joillain käytännöllisyyttä elämän eri osioissa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa riittävää älyllistä tasoa ilman liiallista nörtteilyä itselleen, niin valitsee omalta ÄO-alueeltaan.
100, 115, 130, 145. Jos tuntee jo noi tasot, joka 110-120:llä on helpompaa, niin ei tarvii kauaa turista jonkun kanssa, kun asia on selvä.
Joissain maissa/paikoissa keskinkertainen ÄO on jo 108, ja AMK-tasolla (joku top 40%, koko läntisessä maailmassa) se on ehkä 113, valmistuneiden kohdalla.
Jos ei ole niin nörtti kuin 120 (opettaja, maisteri, insinööri, manageri), niin on luultavasti 110 - jotka eivät tyypillisesti pidä nörtteilystä.
Ja se on lähellä ns. kultaista numeroa 115, joka on paras mahdollinen ÄO kokonaisuuden kannalta; esim. pääsee New Yorkissa poliisiksi (sitä juuri älykkäämmät ei pääse), ja sopii ehkä vielä sairaanhoitajaksi, samaten ilman, että alkaisi liikaa kyllästyttää, koska ei ole liikaa nörtti - jonka kai pitäisi elää enemmän päässään ja luovemmin (luovuus ei tutkitusti tosin ole äo-sidonnainen). 110:llä pääsee upseeriksi jenkeissä, ja 115 on hyvä pehmoalojen ÄO, ja sillä pärjää keskinkertaisesti AMK-insinööriopinnossa (joku 85% työllistyy piakkoin), ja voi opiskella ja opettaa myös luonnontieteitä. Ja voi yrittää lääkikseen että hammikseen. Tai vaikka perustaa yrityksen.
100 ei taida tarjota 115:lle sitä älyllistä tasoa, jonka hän haluaisi kokonaiselämässään vallitsevan; kun tietää, miten äly vallitsee mukana noin kaikessa tekemisessä, eikä ole parasta olla lähinnä antavana osapuolena, joka eliminoisi sitä hyötyä ja mielekkyyttä, mitä suhteelta voisi saada. Ja valintojen tekemisessä toisesta ei ole yhtä paljon apua. Kun ei tule yhtä hyvin ymmärretyksi, luo se suhteeseen suhteellisen älyllisen ja psykologisen vajauksen.
Lasten tekemisessä, olisi yhteiskunnalle hyväksi tehdä niitä sitä enemmän, mitä enemmän älyä, lahjakkuutta, hyviä geenejä. Ei tosin näytä mulle siltä, ettei esim. 100:sta tule jokusen sukkupolven kuluttua 105:a jne. Ja 80:t johtuu paljoltikin koulutuksen puutteesta, ja joltain osin elinolosuhteista, ravinnon heikkoudesta.
Missä panostetaan eniten koulutukseen, ja yksityishenkilöiden kohdalla myös, sitä korkeampi ÄO (potentiaali paremmin aktivoitu), ja ei vain toisin päin. Sitä ei mun nähdäkseni kuitenkaan tee omaa elämäänsä parhaaksi valita oman ÄO-alueensa ulkopuolelta.
Ei älykkäät ihmisetkään tunnu ylensä tulevan keskenään toimeen. Tyhmät ihmiset näyttäis löytävän helpommin yhteisen sävelen. En tiedä johtusko se siitä että älykkäät ihmiset voi olla kiinnostuneita niin monista asioista ja niin lukuisilla eri tavoilla että todennäköisyys yhteisille mielenkiinnon kohteille vähenee mitä syvemmälle mielenkiinnonkohteisiin perehdytään, väärinkäsitysten määrät lisääntyy kun ei tunneta aiheiden täsmällistä terminologiaa jne.
Tyhmät ihmiset sitten voi puhua helposti niistä temppareista ja mistä sitte puhuvatkaan.
Ehkä älykkäänkin ihmisen olis vaan parasta etsiä itselleen keskiverron tyhmä kumppani ja yrittää löytää tästä jotain muita piirteitä minkä vuoksi olla yhdessä kuin "älykkäät keskustelut".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen koko ikäni näytellyt älykkäämpää kuin oikeasti olen.
Millä tavalla näyttelet älykästä? Pukeudut ja poseeraat oikealla tavalla? Kysyt muka fiksuja kysymyksiä ja käytät muka viisaan kuuloisia sanoja
Oikeasti älykkäät tietää että älyä on montaa lajia ja intra ja interpersoonallinen äly on tärkeämpiä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Suomeksi sanottuna, hyvä itsetuntemus mahdollistaa myös hyvät ihmissuhteet.
Palikkatestiälykäs maailmannapa ei koskaan yllä samaan, jos ei ole muuta kuin matemaattis-looginen jota mensatestit testaa. Se on sinällään täysin yliarvostettu, jos ei esim kykene itsereflektioon ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen koko ikäni näytellyt älykkäämpää kuin oikeasti olen.
Millä tavalla näyttelet älykästä? Pukeudut ja poseeraat oikealla tavalla? Kysyt muka fiksuja kysymyksiä ja käytät muka viisaan kuuloisia sanoja
Vaikka niin kuin minä, kun olen kännissä, niin näyttelen vain selvää eikä kukaan huomaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Se, että älykkyysosamäärä on enemmän kuin, sanotaan, 160, ei kerro mitään oleellista ihmisen älykkyydestä. William Sidisillä on raportoitu olleen maailman kaikkien aikojen korkein IQ, mutta kaveri ei saanut elämässään mitään järkevää aikaan. Kirjoitti joukon surkeita kirjoja. Ei mitään älyllistä elämää siis.
Marilyn von Savant omaa naisista korkeimman testatun IQ ja on yksinkertainen juorulehden toimittaja.
Kerrottakoon, että Albert Einstein IQ oli n. 12O, mikä ei riitä edes nykymensan kriittiseen rajaan. Ja me tiedämme mitä Einstein sai aikaan - vai tiedämmekö?
En tiedä IQ:tani, eikä minun tarvitsekaan tietää sitä, koska näin meidän kesken, olen luova nero.
Terveisiä vaan typeryksille, jotka kuvittelevat olevansa älykkäitä. Tällaisille ihmisille on psykologinen diagnoosi ja se on nimeltään narsistinen persoonallisuushäiriö.
Mistähän self-help "älykkyyksiä on montaa lajia" -kirjasta tuo Einsteinin ÄO oli tempaistu?
Einstein ei koskaan tehnyt älykkyystestiä, mutta asiantuntijoiden konsensuksen mukaan hänen älykkyytensä oli todennäköisesti 160-190. Ehkä yli 160 riittäisi arvioksi, koska tuon rajan jälkeen älykkyystestien tarkkuus alkaa heiketä merkittävästi.
Sinänsä terveisesi paljastavat kyllä luonteesi ja kykysi - lienet enemmin "juova nero", joka omien epäonnistumisien ja kalvavan alemmuudentunteen vuoksi on katkera kaikille menestyneille ja erityisesti älykkäille.
No, vaikka oma ÄO on 142 (15 pisteen keskihajonnalla), niin voin kyllä tunnustaa, että paremminkin olisi elämässään voinut menestyä - vaikka mitään suurta valittamista ei nyt tässä olekaan.
Kun Einsteinilta kerran kysyttiin, miltä tuntuu olla maailman älykkäin ihminen, hän vastasi: En tiedä, kysykää Teslalta.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaanhan älykkäimmät ovat usein yksin. Tätä se on minullekin.
Kohta 10-vuotta yksin jo.
Ryhdy itse vähemmän älykkääksi.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti älykkäät tietää että älyä on montaa lajia ja intra ja interpersoonallinen äly on tärkeämpiä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Suomeksi sanottuna, hyvä itsetuntemus mahdollistaa myös hyvät ihmissuhteet.
Palikkatestiälykäs maailmannapa ei koskaan yllä samaan, jos ei ole muuta kuin matemaattis-looginen jota mensatestit testaa. Se on sinällään täysin yliarvostettu, jos ei esim kykene itsereflektioon ollenkaan.
Kuinkahan paljon tällaisiakaan sitten mukamas on jotka ovat matemaattisesti todella älykkäitä mutta sitten muuten mukamas aivan täysin pihalla kaikesta muusta. Pitemminkin tuntuu vaan tyhmien ihmisten tavalta lyödä vyön alle itseään älykkäämpiä alkamalla puhua jostain epämääräisistä "itsereflektion puutteista" kun ovat vaan itse liian tyhmiä tajuamaan asioita matemaattiselta kannalta (tai liian laiskoja tekemään asian eteen työtä, matemaattinen osaaminen vaatii tajuttomasti työtä vaikka älyä olisikin)
Se tunne älykkyys sitten monesti puuttuu, joka ei selviä älykkyystestillä.