Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa
En nyt kritisoi vähemmän älykkäitä, mutta jos äo on 137, se rajaa ulkopuolelle suurimman osan ihmisistä. En tiedä tapailukumppanien älykkyysosamääriä, mutta sen huomaa helposti, jos toinen on täysin eri viivalla. Käytännössä ehkä 3% vastakkaisen sukupuolen edustajista voisin kelpuuttaa älyllisen kapasiteetin suhteen, mutta moniko näistä asuu lähellä, moniko on sinkku, monenko kanssa muuten kemiat kohtaavat?
Mistä voi löytää kumppanin, jos ei halua seurustella taviksen kanssa?
Ja ei, en pidä itseäni parempana kuin muut, mutta fakta on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on liian uuvuttavaa suurimman osan kanssa - minulle.
Kommentit (1624)
Kielitieteiden maisteri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdelle vastaajista: en viljele sivistyssanoja, mutta juuri se onkin uuvuttavaa, että täytyy esittää asiat tietyssä muodossa, jotta vastapuoli kykenee sisäistämään. Totta kai myös se, ettei voi avoimesti puhua niistä asioista, jotka kiinnostavat, koska toinen ei pysty keskustelemaan kyseisistä asioista. Jos pystyy, niin keskusteluun tarjotaan hyvin vähän näkökulmia tai mielipiteitä.
Tuo ei ole älykkyyden, vaan tyhmyyden ja pätemisentarpeen merkki. Älykäs ihminen kykenee esittämään asiansa niin, että vastapuoli ymmärtää sen aina. Jos pystyt kertomaan asiasi kansankielellä, olet älykäs. Jos et, niin ainoastaan toistat lukemaasi. Se ei ole merkki älykkyydestä.
Se on just näin!
itse karsastan tyyppejä, jotka käyttävät paljon sivistyssanoja yms. Jos itse satun sivistyssanoja käyttämään, niin sanon ko. sanan heti perään suomeksi, tyyliin pragmaattinen eli käytännöllinen. Näin keskustelukumppanini tietää varmuudella, mitä puhun, ja saattaa oppiakin samalla jotain.
N53, DI, ÄO 169
No niinhän siinä taas kävi. Tyhmempi ei pystynyt sisäistämään mitä toinen (ilman sivistyssanoja) selitti.
Uuvuttavaa se on.
Kyse ei ole sivistyssanoista, kuten kirjoittaja jo ihan ensimmäisenä sanoikin, "en viljele sivistyssanoja".
Tuo on täyttä p4sk44, että silloin vasta on älykäs, kun pystyy kaiken selittämään tyhmemmälle.
Tuo tarkoittaisi, että tällä planeetalla, kaikki ymmärtäisivät sen mitä planeetan älykkäimmätkin.
Täällä jää keskustelussa ymmärtämättä ihan perusteet siitä miten ihmiset viestivät keskenään. Kaikessa kommunikaatiossa eli viestin välittämisessä on kaava:
lähettäjä -> este -> vastaanottaja
Este pitää ylittää jos haluaa vastaanottajan ymmärtävän viestin. Jos haluaa puhua swahilia vastaanottajalle, joka ei tätä ymmärrä, niin este on liian suuri. Jos käyttää "samaa" kieltä puhuessaan sanavarastoa, joka ei ole suurimmalle osalle vastaanottajista tuttu, viestille muodostuu este.
Kielen tarkoitus on luoda yhteenkuuluvuutta ryhmälle, joka käyttää samaa kieltä. Tästä johtuvat eri murteet, ammattislangit ja niin edelleen. Samalla tämä myös sulkee ulkopuolelle ihmiset, jotka eivät tätä kieltä käytä.
Älykkyyden kanssa asialla on vähän tekemistä.
Jos ei osaa yksinkertaisesti esittää jotain asiaa, ei ole kauhean älykäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kielitieteiden maisteri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdelle vastaajista: en viljele sivistyssanoja, mutta juuri se onkin uuvuttavaa, että täytyy esittää asiat tietyssä muodossa, jotta vastapuoli kykenee sisäistämään. Totta kai myös se, ettei voi avoimesti puhua niistä asioista, jotka kiinnostavat, koska toinen ei pysty keskustelemaan kyseisistä asioista. Jos pystyy, niin keskusteluun tarjotaan hyvin vähän näkökulmia tai mielipiteitä.
Tuo ei ole älykkyyden, vaan tyhmyyden ja pätemisentarpeen merkki. Älykäs ihminen kykenee esittämään asiansa niin, että vastapuoli ymmärtää sen aina. Jos pystyt kertomaan asiasi kansankielellä, olet älykäs. Jos et, niin ainoastaan toistat lukemaasi. Se ei ole merkki älykkyydestä.
Se on just näin!
itse karsastan tyyppejä, jotka käyttävät paljon sivistyssanoja yms. Jos itse satun sivistyssanoja käyttämään, niin sanon ko. sanan heti perään suomeksi, tyyliin pragmaattinen eli käytännöllinen. Näin keskustelukumppanini tietää varmuudella, mitä puhun, ja saattaa oppiakin samalla jotain.
N53, DI, ÄO 169
No niinhän siinä taas kävi. Tyhmempi ei pystynyt sisäistämään mitä toinen (ilman sivistyssanoja) selitti.
Uuvuttavaa se on.
Kyse ei ole sivistyssanoista, kuten kirjoittaja jo ihan ensimmäisenä sanoikin, "en viljele sivistyssanoja".
Tuo on täyttä p4sk44, että silloin vasta on älykäs, kun pystyy kaiken selittämään tyhmemmälle.
Tuo tarkoittaisi, että tällä planeetalla, kaikki ymmärtäisivät sen mitä planeetan älykkäimmätkin.
Täällä jää keskustelussa ymmärtämättä ihan perusteet siitä miten ihmiset viestivät keskenään. Kaikessa kommunikaatiossa eli viestin välittämisessä on kaava:
lähettäjä -> este -> vastaanottaja
Este pitää ylittää jos haluaa vastaanottajan ymmärtävän viestin. Jos haluaa puhua swahilia vastaanottajalle, joka ei tätä ymmärrä, niin este on liian suuri. Jos käyttää "samaa" kieltä puhuessaan sanavarastoa, joka ei ole suurimmalle osalle vastaanottajista tuttu, viestille muodostuu este.
Kielen tarkoitus on luoda yhteenkuuluvuutta ryhmälle, joka käyttää samaa kieltä. Tästä johtuvat eri murteet, ammattislangit ja niin edelleen. Samalla tämä myös sulkee ulkopuolelle ihmiset, jotka eivät tätä kieltä käytä.
Älykkyyden kanssa asialla on vähän tekemistä.
Älykkyydellä on tekemistä sen asian kanssa, miten viesti välitetään vastaanottajalle niin että tulee ymmärretyksi tai ei tule.
Este voidaan korvata myös vahvistuksella.
Muuta kieltä, kuin suomea puhuvan voi olla vaikea pysyä perässä keskustelussa jos kaikki ympärillä olevat puhuvat yhtä aikaa tai on melua. Ok, melu voi muodostaa esteen.
Asian voi nähdä myös niin, että lähes kuuro torikauppias ymmärtää asiakkaansa viestin lukemalla huulilta. Fiksua, eikö totta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteissa sosiaalinen älykkyys ja tilannetaju ovat tärkeimpiä. Lisäksi omalla kohdallani seksuaalisen kiinnostuksen heräämiseen tarvitaan kumppanilta yleistä älyllistä joustavuutta, kykyä keskustella ja ajatella analyyttisesti ja abstraktisti, kykyä perustella mielipiteensä loogisesti. Ja sitten sen kumppanin pitäisi arvostaa samoja asioita minussa, naisessa.
Yhden sopivan olen tavannut, mutta aika ei ollut oikea.
Tämä on hauska, kun tekstin lukee ikääntyneen hienostorouvan hieman narisevalla äänellä. ;)
Mitä hauskaa siinä on? Älykkyys ja ilkeys voivat joskus ruokkia toisiaan, mutta häijy vihjailu ilman mitään muuta pointtia kuin rouvaviha ei vaikuta älykkäältä lainkaan. Vain vihamieliseltä.
Akateemikot harrastavat tuota. Siinä vähemmän lukenut voi ymmärtää asian vasta kotona sanakirjasta tarkistettuaan, mitä asia koski.
Minusta vaikuttaa että tämä suomalainen naisten nirsoilu on vain suomalainen ilmiö, muualla maailmassa naisia on maaseudullakin, esim. Amerikassa punaniskajunteillekin riittää naisia jotka asuvat maaseudulla, eikä kaikki ryntää kaupunkien keskustoihin asumaan, kuten Suomessa...
Vierailija kirjoitti:
Minusta vaikuttaa että tämä suomalainen naisten nirsoilu on vain suomalainen ilmiö, muualla maailmassa naisia on maaseudullakin, esim. Amerikassa punaniskajunteillekin riittää naisia jotka asuvat maaseudulla, eikä kaikki ryntää kaupunkien keskustoihin asumaan, kuten Suomessa...
No, jos haluat sanoa että suomalaisten, niin kyllä siinä silloin on kysymyksen asettulussakin jo kyse pelkästään suomalaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wanhus-72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ei aina ole kovin viisas silti eli sitä älykkyyttä ei välttämättä osata käytännön toimiin parinmuodostuksessa soveltaa. Täältä keskinkertaisten osastolta kommentoin
Puolisollani on mitattu ÄO 180. En tiedä, mitä kommentillasi ajat takaa, mutta eivät kaikki mensalaiset ole autistisia ja sosiaalisesti estyneitä. Puolisoni ei toki ole superekstrovertti, vaan ihan ns: normaali.
Missä tuo on mitattu ja miten?
Milloin?
Tulin kysymään samaa. Itse olen ihan tavis, mutta eräällä sukulaisellani on Mensan testitulos (tai oikeastaan kaksi) 80-luvulta. Todistuksessa kerrotaan ÄO:n lisäksi myös, että hän on "älykkäämpi kuin XX,X %", ja tämä on laskettavissa myös kahden desimaalin tarkkuudella.
Olisi kiva kuulla, mitä tuon ÄO 180:n paperissa lukee.
Ai nyt jo kyseenalaistatte älykkyyden. No, ihan on Mensan omissa tiloissa, aikarajoitetusti tehty testi. Todistus löytyy prosentteineen, allekirjoituksineen ym. Ja Mensan jäsenyyskorttikin on.
Jos tuo testi on tehty 80-luvulla, niin prosenttitiedon pitäisi olla ("parempi kuin 99,96 prosentilla väestöstä"). Tuolloin käytettiin keskihajontaa 24. Nykyisen testin keskihajonta on 15, jolloin tuohon prosenttilukuun pääsee tuloksella 150.
Mitattu 2000-luvulla. En pääse ihan heti käsiksi lukuun, kun se on kotona jossain varaston laatikossa.
Tavallaan ihmettelen myös, että mikä on relevanttius siinä, että kysytään jonkin eksaktin luvun perään.
Toisekseen hämmästelen myös sitä, että älykkyys saa näin paljon negatiivista kaikua. Täälläkin se herättää vain pessimistisiä kommentteja, kuten että ”tunneälykkyys ja luovuus ovat paljon arvostettavampia asioita, kuin joku mitattu älykkyys, joka ei kerro kaikkea”.
Kukaan ei kuitenkaan tuo esiin sitä, että älykäs voi olla myös luovasti lahjakas. Eikä kukaan tuo esiin myöskään sitä, että älykkyys ei ole keneltäkään pois. Polarisoiva asettelu tällä palstalla on jokseenkin luotaantyöntävää.
Tällä palstalla ei voi valita juttukavereitaan, joten tämä palsta ei ole asiakeskustelun mekka. Ei voi myöskään väkisin ryhtyä keskustelemaan, joten vapaaehtoisesti juttelemaan tulevilla on motiivinsa, joskin mukaan mahtuu myös niitä, jotka ilmoittavat vain, ettei kiinnosta. Lähtökohtaisesti siis ollaan aika lailla samaa mieltä tai aika lailla eri mieltä; aiheesta riippuu sitten se, paljonko keskustelua suorastaan sabotoidaan ja ilmoitetaan poistettavaksi vain sen vuoksi, että ei tykätä ja voidaan.
Älykkyys on aihe, joka aiheuttaa riitaa ihan kaikkialla. Harva asia saa ihmiset nousemaan takajaloilleen niin nopeasti ja äkäisesti. Minun mielipiteeni on se, että ärsyyntymisen syy on kateuden ja loukkaantumisen sekoitus. Inhimillistä.
Syy on kylläkin siinä että joku pitää itseään muita ylempänä. Älykäshän ymmärtää tämän, eikä kuvittele että toinen olisi kateellinen tai loukkaantunut.
Olet väärässä.
Kysymys on siitä, että älykkyyden on tultava jollain tavalla ilmi. Se, millä tavalla tämä tapahtuu, on avain siihen, miten älykkyyteen suhtaudutaan. Yleensä ihmiset saavat olla ihan rauhassa, kun äly näkyy vain pilkahduksina esimerkiksi päässälaskun tai muun aivonäppäryyden lomassa. Kateus ja loukkaantuminen nousevat näkyviin ja kuuluviin silloin, kun on kysymys huippuälykkyydestä ja siitä, että sitä on jopa käyty mittauttamassa.
Missä tilanteissa huippu-ÄO sitten voi tulla ilmi? Kun sen sanoo ääneen kaverille, opettajalle tai potentiaaliselle työnantajalle. Tai kun esittelee aivotehoaan käytännössä esimerkiksi luettelemalla korttipelin loppupuolella vastustajien kortit näkemättä niitä. Tai sanomalla korvakuulon perusteella kollegalle, että tämä on juuri tehnyt laskimellaan näppäilyvirheen. Tämäkin voi vielä olla OK, mutta kun joku kysyy, miten tuo on mahdollista, ja siihen vastaa, miten tuo on mahdollista... Olen siis tuo edellä prosenteista (XX,XX %) kysynyt henkilö, joka on kasvanut 99,94-prosenttiliikkeen edustajan kanssa siitä lähtien, kun kumpikin oltiin vauvoja, joten olen saanut seurata erittäin älykkään ihmisen elämistä meidän tavisten maailmassa.
Huippuälykäs voi vaikuttaa ihan tavalliselta tyypiltä, joka ei pidä tai ainakaan näytä pitävänsä itseään muita ylempänä. Hän voi vaikuttaa jopa jotenkin tyhmältä siksi, että hän saattaa ajatella eri tavalla, eivätkä muut välttämättä tajua, mistä se johtuu.
Mutta sinä huomaamattasi puitkin asian sanoiksi näin: "Syy on kylläkin siinä että joku pitää itseään muita ylempänä." Huomattavan älykäs ihminen tosiaan on älykkyydeltään muita ylempänä. Ja sehän siinä kismittääkin, vai mitä?
Äly on loppujen lopuksi geneettisesti periytyvä ominaisuus. Jos joku kokee olevansa muita parempi koska on tuotos sattumanvaraisella hedelmöittymishetkellä nopeimman siittiön sekä hedelmöitetyn munasolun yhdistetystä koodipaketista, niin ehkä kannattaa miettiä uusiksi mistä on kyse.
Unohdat olosuhteet.. Tanskalaissa koulututkimuksissa "tyhmyys" lisääntyi hiilidioksiditason noustessa.
No... maapallon hiilidioksiditasoja kun katsoo, niin ne kirkkaimmat ajatukset taisi olla edellisillä sukupolvilla, elleivät lapset periytä älykkyttään vanhemmilleen.
Se on kyllä totta että mitä enemmän huone ummehtuu, sitä tahmeammaksi ajatus muuttuu. Ehkä pitää tulevaisuudessa kulkea avaruuspuku päällä niin aivot ei väsähdä.
Aivojen kuuluukin väsähtää?
Ei tuolla tavalla vielä kuuhun lennetä. Mitä siellä sinun avaruuspuvussa on - tai mitä sieltä puuttuu makuuhuoneesi ilmaan verrattuna?
kivipää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kivipää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"...kumppanin, jota kiinnostaa samanaikaisesti kaikki kovempi tiede kuin hömppäkin, kvanttifysiikasta pop-viihteeseen, joka on suvaitsevainen ja avoinmielinen, on kiinnostunut koko Universumista eikä vain pienestä maapläntistämme, luonnonläheinen mutta silti teknologinen, insinöörimäinen mutta silti rento, jolle yliopisto on lastenleikkiä, ja täten jopa tylsää, huumorintajuinen, ulospäinsuuntautunut mutta introvertti, osaa sulattaa monimutkaisempia kokonaisuuksia ja keskustella niistä oli ala mikä ala ja oli siinä koulutettu tai ei, joka on nopeaälyinen ja sanavalmis, karismaattinen vaikka älykkö, taiteellinen, ymmärtäväinen, empaattinen, osaa nähdä metsän puilta ja olla katsomatta koiraa karvoihin, hengellinen, muttei uskonnollinen, sivistynyt, muttei välttämättä kirjaviisas, luova, kykeneväinen itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun, kykeneväinen laittamaan jauhot suuhuni, koska olen kourallinen (because I'm a handful, heh, esimerkki kuivasta huumoristani,) kiinnostunut niin tähtientutkimuksesta kuin Tähtiensodastakin, musikaalinen tai musiikkidiggari, internet-taitoinen, uusista ilmiöistä ja tieteestä kiinnostunut, tieteellisiä tutkimuksia yms lukeva, elämää ja sen varjopuolia nähnyt, eläinrakas, maailmanparantaja, intuitiivinen, mustavalkoisuuden ajattelussaan ohittanut, filosofinen, erityisen taitava ainakin jossakin.
Ja nämä kaikki samaan pakettiin."
Siinäpä vaatimuksia kerrakseen...
Niin, ei tämä olekaan minun vaatimuslistani, vaan lista ominaisuuksistani, tämäkin vain pieni, nopeasti tehty versio, näyttääkseni ettei se ole aivan helppoa löytää kovinkaan samanhenkistä henkilöä edes kaveriksi. Kun en ole edes tavannut itsenilaista henkilöä. Kuulostan varmaan nyt ylimieliseltä tai vaativalta. Älkää ymmärtäkö väärin, ei minulla ole mitään vaatimuslistaa mahdollisia kumppaneita varten. Enkä ole yksinäinen ellen halua olla. Mutta parhaatkin kaverini ovat hyvin erilaisia kuin minä.
Hyvin korkea älykkyys (ei ole pelkästään nettitestattu, mind you) tuo monesti mukanaan ominaisuuksia jotka tekevät elämänkumppanin löytämisestä haastavaa, kuten juuri laajat tai epätavallisen syvät kiinnostuksenkohteet, irtautuminen ympäröivästä maailmasta hetkittäin syvään keskittymistilaan jonkin erityisen kiinnostavan asian parissa, osin puutteelliset vuorovaikutustaidot, lapsuuden nörtittelystä ja hikkeilystä syntynyt tarve piilotella älykkyyttään, kuin myös ylimielisyysväitöksistä, on asioita jotka on "elämää tärkeämpiä," mikä voi johtaa tapailukumppanin tuntevan olonsa vähemmän tärkeäksi kuin vaikkapa harrastus, vaikkei niin olisi, tuhatta ja sataa laukkaava ajatuksenjuoksuni, ylianalysointi, jne jne. Lisäksi tutkimusten mukaan ihmiset hakeutuvat suhteeseen pääsääntöisesti kumppanin, jonka äo on noin +-10 omaan verrattuna, kanssa. Omani on melko korkea, ja ap:kin olisi reilusti haarukkani ulkopuolella, jos vaatisin +-10 äo:ta omaani nähden.
Et voi tietää, ellet ole itse kokenut samaa.
En pidä itseäni mitenkään ylempiarvoisena älyni takia, mutta monesti koen vaikeaksi tuntea voimakasta hengenheimolaisuutta kenenkään kanssa. Olisin mielummin jossain 100-130 paikkeilla, elämä olisi paljon helpompaa monelta osin. Sosiaalisuus ja rakkaushan ovat elämän suola, enkä koe ettå pystyn niistä täysillä nauttimaan. Valitettavssti kyllästyn nopeasti kaikkeen tavanomaiseen ja arkiset keskustelut tuntuvat pian tyhjänpäiväiseltä.
Kuulostat mielestäni ihan tavalliselta. Kyllä jokaisen ihmisen "ajatus laukkaa" vaikka se ihminen samaan aikaan lypsäisi rauhallista lehmää. Mielestäni täällä jotkut "älykkäät" vaikuttavat luulevan että toiset ihmiset ovat täysin tyhjiä. Joku Pirkko saattaa upota täysillä matonkudonnan mekaniikkaan ja selittää sitä sulle suu vaahdossa - se että sinä et jaksa sitä kuunnella ei tarkoita että olet tyhmä.
En jaksaisi taas selittää tätä, mutta ymmärsit minut väärin. En koita tuoda itseäni esille jonkunlaisena yli-ihmisenä tai sanoa muita tyhmiksi, mutta et tunnu käsittävän, miten vaikeaa minun on oikeasti löytää hengenheimolaista. Jos olisin täysin oma itseni koko ajan, ei minulla varmaan olisi montaakaan kaveria. Lähestulkoon kaikki pitäisivät minua ylimielisenä. En voi käyttää koko verbaalista sanalaatikkoani livenä, kun kuulostan ylimieliseltä. Jos keskustelunaiheeni olisivat aina itseäni eniten kiinnostavat asiat, saisin keskustella lähinnä tutkijoiden yms asiantuntijoiden kanssa. Osaan kuitenkin mukautua ja mielestäni kuuluu perustapoihin osata tulkita keskustelukumppania, että kiinnostaako heitä yhtään. Yleensä huomaan melko pian, ettei kiinnosta ja puhun jostain, joka kiinnostaa molempia edes hieman.
Ja kuten sanoin, TOIVOISIN että olisin vähemmän älykäs. En todellakaan pidä äo:ta ihmisarvon mittarina. On vain vaikeaa löytää hengenheimolaisia. Ymmärrätkö? Väänsin sen jo moneen otteeseen rautalangasta. Jos voisin päättää, olisin älyllisesti keskiverto tai vähän ylempänä.
Tuo listani oli se typistetty, yksinkertaistettu lista ominaisuuksistani, pyrkimyksenä että kaikki ymmärtävät pointtini. Voin taata, etten ole tavanomainen, ja voin taata, että toivoisin vain olevani tavanomainen. Enimmäkseen pelkkää harmia siitä seuraa, ainakin minun tapauksessani.
Minä puhun kuutta eri kieltä, enkä minäkään voi kaikkien kanssa käyttää koko verbaalista sanalaatikkoani. Sellaista se on, jos osaa paljon sanoja ja varsinkin useilla eri kielillä. Tosin joskus ihmettelen näitä joiden on ihan pakko puhua sivistyssanoilla. Lähes jokaiselle sanalle on kyllä olemassa suomenkielinen vastine, jonka lähes kaikki suomalaiset ymmärtävät.
Sen sijaan, että toivoisit, että olisit vähemmän älykäs, niin miksi et toivo, että sinua kiinnostaisi asiat, jotka kiinnostavat suurinta osaa ihmisiä tai ainakin joka kymmenettä ihmistä? Silloinhan sinulle löytyisi vaikka kuinka paljon juttukavereita. Vai onko kiinnostuksen kohteissa joku älyraja? Kaikissa älykkyyksissä on ihmisiä, joita kiinnostaa jokin marginaaliasia. Joten eiköhän tuo ole kaikkien harvinaisesta asioista kiinnostuneiden ongelma, ettei hengenheimolaisia löydy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt nelikymppisenä sinkkuna on tullut huomattua, että ne tämän ikäiset älykkäät vapaat miehet ovat myös itseään täynnä, ja oletukset naisen kanssa elämisestä ovat vähintään erikoisia. Mahtaako johtua siitä, ettei heillä ole ollenkaan kokemusta parisuhteista, koska rima on niin korkealla?
Mieluummin vähemmän älykäs ja mukava mies. On helpompaa kun ei tarvi täyttää vaatimuslistaa ja voi vaan elää normaalia elämää.
No jaa. Äitini tokaisi itkevää tytärtä lohduttaakseen miehestäni kun tämän narsistinen reaktiotapa viimeksi ilmeni, että eipä tuo olisi saatavilla ollut jos olisi ihan täyspäinen. Kyllä mies oli aiemminkin naisia kiusannut, mutta kukaan ei ollut erehtynyt jäämään kiusattavaksi riittävän pitkään. Toki hänellä oli rimakin korkealla, mutta lähinnä siksi kun kaikki naiset olivat järjestään osoittautuneet niin huonoiksi.
Aika usein se muna tosiaan tulee ennen kanaa.
Vierailija kirjoitti:
kivipää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kivipää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"...kumppanin, jota kiinnostaa samanaikaisesti kaikki kovempi tiede kuin hömppäkin, kvanttifysiikasta pop-viihteeseen, joka on suvaitsevainen ja avoinmielinen, on kiinnostunut koko Universumista eikä vain pienestä maapläntistämme, luonnonläheinen mutta silti teknologinen, insinöörimäinen mutta silti rento, jolle yliopisto on lastenleikkiä, ja täten jopa tylsää, huumorintajuinen, ulospäinsuuntautunut mutta introvertti, osaa sulattaa monimutkaisempia kokonaisuuksia ja keskustella niistä oli ala mikä ala ja oli siinä koulutettu tai ei, joka on nopeaälyinen ja sanavalmis, karismaattinen vaikka älykkö, taiteellinen, ymmärtäväinen, empaattinen, osaa nähdä metsän puilta ja olla katsomatta koiraa karvoihin, hengellinen, muttei uskonnollinen, sivistynyt, muttei välttämättä kirjaviisas, luova, kykeneväinen itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun, kykeneväinen laittamaan jauhot suuhuni, koska olen kourallinen (because I'm a handful, heh, esimerkki kuivasta huumoristani,) kiinnostunut niin tähtientutkimuksesta kuin Tähtiensodastakin, musikaalinen tai musiikkidiggari, internet-taitoinen, uusista ilmiöistä ja tieteestä kiinnostunut, tieteellisiä tutkimuksia yms lukeva, elämää ja sen varjopuolia nähnyt, eläinrakas, maailmanparantaja, intuitiivinen, mustavalkoisuuden ajattelussaan ohittanut, filosofinen, erityisen taitava ainakin jossakin.
Ja nämä kaikki samaan pakettiin."
Siinäpä vaatimuksia kerrakseen...
Niin, ei tämä olekaan minun vaatimuslistani, vaan lista ominaisuuksistani, tämäkin vain pieni, nopeasti tehty versio, näyttääkseni ettei se ole aivan helppoa löytää kovinkaan samanhenkistä henkilöä edes kaveriksi. Kun en ole edes tavannut itsenilaista henkilöä. Kuulostan varmaan nyt ylimieliseltä tai vaativalta. Älkää ymmärtäkö väärin, ei minulla ole mitään vaatimuslistaa mahdollisia kumppaneita varten. Enkä ole yksinäinen ellen halua olla. Mutta parhaatkin kaverini ovat hyvin erilaisia kuin minä.
Hyvin korkea älykkyys (ei ole pelkästään nettitestattu, mind you) tuo monesti mukanaan ominaisuuksia jotka tekevät elämänkumppanin löytämisestä haastavaa, kuten juuri laajat tai epätavallisen syvät kiinnostuksenkohteet, irtautuminen ympäröivästä maailmasta hetkittäin syvään keskittymistilaan jonkin erityisen kiinnostavan asian parissa, osin puutteelliset vuorovaikutustaidot, lapsuuden nörtittelystä ja hikkeilystä syntynyt tarve piilotella älykkyyttään, kuin myös ylimielisyysväitöksistä, on asioita jotka on "elämää tärkeämpiä," mikä voi johtaa tapailukumppanin tuntevan olonsa vähemmän tärkeäksi kuin vaikkapa harrastus, vaikkei niin olisi, tuhatta ja sataa laukkaava ajatuksenjuoksuni, ylianalysointi, jne jne. Lisäksi tutkimusten mukaan ihmiset hakeutuvat suhteeseen pääsääntöisesti kumppanin, jonka äo on noin +-10 omaan verrattuna, kanssa. Omani on melko korkea, ja ap:kin olisi reilusti haarukkani ulkopuolella, jos vaatisin +-10 äo:ta omaani nähden.
Et voi tietää, ellet ole itse kokenut samaa.
En pidä itseäni mitenkään ylempiarvoisena älyni takia, mutta monesti koen vaikeaksi tuntea voimakasta hengenheimolaisuutta kenenkään kanssa. Olisin mielummin jossain 100-130 paikkeilla, elämä olisi paljon helpompaa monelta osin. Sosiaalisuus ja rakkaushan ovat elämän suola, enkä koe ettå pystyn niistä täysillä nauttimaan. Valitettavssti kyllästyn nopeasti kaikkeen tavanomaiseen ja arkiset keskustelut tuntuvat pian tyhjänpäiväiseltä.
Kuulostat mielestäni ihan tavalliselta. Kyllä jokaisen ihmisen "ajatus laukkaa" vaikka se ihminen samaan aikaan lypsäisi rauhallista lehmää. Mielestäni täällä jotkut "älykkäät" vaikuttavat luulevan että toiset ihmiset ovat täysin tyhjiä. Joku Pirkko saattaa upota täysillä matonkudonnan mekaniikkaan ja selittää sitä sulle suu vaahdossa - se että sinä et jaksa sitä kuunnella ei tarkoita että olet tyhmä.
En jaksaisi taas selittää tätä, mutta ymmärsit minut väärin. En koita tuoda itseäni esille jonkunlaisena yli-ihmisenä tai sanoa muita tyhmiksi, mutta et tunnu käsittävän, miten vaikeaa minun on oikeasti löytää hengenheimolaista. Jos olisin täysin oma itseni koko ajan, ei minulla varmaan olisi montaakaan kaveria. Lähestulkoon kaikki pitäisivät minua ylimielisenä. En voi käyttää koko verbaalista sanalaatikkoani livenä, kun kuulostan ylimieliseltä. Jos keskustelunaiheeni olisivat aina itseäni eniten kiinnostavat asiat, saisin keskustella lähinnä tutkijoiden yms asiantuntijoiden kanssa. Osaan kuitenkin mukautua ja mielestäni kuuluu perustapoihin osata tulkita keskustelukumppania, että kiinnostaako heitä yhtään. Yleensä huomaan melko pian, ettei kiinnosta ja puhun jostain, joka kiinnostaa molempia edes hieman.
Ja kuten sanoin, TOIVOISIN että olisin vähemmän älykäs. En todellakaan pidä äo:ta ihmisarvon mittarina. On vain vaikeaa löytää hengenheimolaisia. Ymmärrätkö? Väänsin sen jo moneen otteeseen rautalangasta. Jos voisin päättää, olisin älyllisesti keskiverto tai vähän ylempänä.
Tuo listani oli se typistetty, yksinkertaistettu lista ominaisuuksistani, pyrkimyksenä että kaikki ymmärtävät pointtini. Voin taata, etten ole tavanomainen, ja voin taata, että toivoisin vain olevani tavanomainen. Enimmäkseen pelkkää harmia siitä seuraa, ainakin minun tapauksessani.
Minä puhun kuutta eri kieltä, enkä minäkään voi kaikkien kanssa käyttää koko verbaalista sanalaatikkoani. Sellaista se on, jos osaa paljon sanoja ja varsinkin useilla eri kielillä. Tosin joskus ihmettelen näitä joiden on ihan pakko puhua sivistyssanoilla. Lähes jokaiselle sanalle on kyllä olemassa suomenkielinen vastine, jonka lähes kaikki suomalaiset ymmärtävät.
Sen sijaan, että toivoisit, että olisit vähemmän älykäs, niin miksi et toivo, että sinua kiinnostaisi asiat, jotka kiinnostavat suurinta osaa ihmisiä tai ainakin joka kymmenettä ihmistä? Silloinhan sinulle löytyisi vaikka kuinka paljon juttukavereita. Vai onko kiinnostuksen kohteissa joku älyraja? Kaikissa älykkyyksissä on ihmisiä, joita kiinnostaa jokin marginaaliasia. Joten eiköhän tuo ole kaikkien harvinaisesta asioista kiinnostuneiden ongelma, ettei hengenheimolaisia löydy?
Hep. Aiheena on parinvalinta. Missä intohimo toista ihmistä kohtaan, eikä yhteiseen kiinnostuksen kohteeseen - ompelukoneeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt nelikymppisenä sinkkuna on tullut huomattua, että ne tämän ikäiset älykkäät vapaat miehet ovat myös itseään täynnä, ja oletukset naisen kanssa elämisestä ovat vähintään erikoisia. Mahtaako johtua siitä, ettei heillä ole ollenkaan kokemusta parisuhteista, koska rima on niin korkealla?
Mieluummin vähemmän älykäs ja mukava mies. On helpompaa kun ei tarvi täyttää vaatimuslistaa ja voi vaan elää normaalia elämää.
No jaa. Äitini tokaisi itkevää tytärtä lohduttaakseen miehestäni kun tämän narsistinen reaktiotapa viimeksi ilmeni, että eipä tuo olisi saatavilla ollut jos olisi ihan täyspäinen. Kyllä mies oli aiemminkin naisia kiusannut, mutta kukaan ei ollut erehtynyt jäämään kiusattavaksi riittävän pitkään. Toki hänellä oli rimakin korkealla, mutta lähinnä siksi kun kaikki naiset olivat järjestään osoittautuneet niin huonoiksi.
Aika usein se muna tosiaan tulee ennen kanaa.
Miten arvioit aikaa tai sen kulumista?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki te "älykkäät" kuulostatte ihan napatuijottaja-tahvoilta! Kertokaa vielä kuinka hahmotatte maailmaa matemaattisesti ja kuinka kaikkien muidenkin pitäisi hahmottaa maailmaa juuri näin ja kertokaa se monimutkaisin sanoin.
Telluksen ytimen keskipistettä voitaisiin ajatella nollapisteenä, josta lähtee kolmesuoraa joilla kaikilla on sekä negatiivinen ja positiivinen puoli. Koska kyseessä on planeetta pitänee ottaa huomioon myös ulottuvuudet aika ja massa. Tosin ihmisen määrittelemä aika ei kokonaisuudessa oikein toimi. MItä jos koko universumi on kuin suuri magneettikehä jolla ei ole alkua eikä loppua.................
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa nainen, josta on älylliseen keskusteluun on työkaverini vaimo. Luulen, että jos kuvioon astuisi ihastuminen, tämäkin älyllinen suhde kariutuisi valtapeliksi. Seksuaalisuus tyrmää älyllisyyden jo alkuerissä.
Vierailija kirjoitti:
Kielitieteiden maisteri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdelle vastaajista: en viljele sivistyssanoja, mutta juuri se onkin uuvuttavaa, että täytyy esittää asiat tietyssä muodossa, jotta vastapuoli kykenee sisäistämään. Totta kai myös se, ettei voi avoimesti puhua niistä asioista, jotka kiinnostavat, koska toinen ei pysty keskustelemaan kyseisistä asioista. Jos pystyy, niin keskusteluun tarjotaan hyvin vähän näkökulmia tai mielipiteitä.
Tuo ei ole älykkyyden, vaan tyhmyyden ja pätemisentarpeen merkki. Älykäs ihminen kykenee esittämään asiansa niin, että vastapuoli ymmärtää sen aina. Jos pystyt kertomaan asiasi kansankielellä, olet älykäs. Jos et, niin ainoastaan toistat lukemaasi. Se ei ole merkki älykkyydestä.
Se on just näin!
itse karsastan tyyppejä, jotka käyttävät paljon sivistyssanoja yms. Jos itse satun sivistyssanoja käyttämään, niin sanon ko. sanan heti perään suomeksi, tyyliin pragmaattinen eli käytännöllinen. Näin keskustelukumppanini tietää varmuudella, mitä puhun, ja saattaa oppiakin samalla jotain.
N53, DI, ÄO 169
No niinhän siinä taas kävi. Tyhmempi ei pystynyt sisäistämään mitä toinen (ilman sivistyssanoja) selitti.
Uuvuttavaa se on.
Kyse ei ole sivistyssanoista, kuten kirjoittaja jo ihan ensimmäisenä sanoikin, "en viljele sivistyssanoja".
Tuo on täyttä p4sk44, että silloin vasta on älykäs, kun pystyy kaiken selittämään tyhmemmälle.
Tuo tarkoittaisi, että tällä planeetalla, kaikki ymmärtäisivät sen mitä planeetan älykkäimmätkin.
Täällä jää keskustelussa ymmärtämättä ihan perusteet siitä miten ihmiset viestivät keskenään. Kaikessa kommunikaatiossa eli viestin välittämisessä on kaava:
lähettäjä -> este -> vastaanottaja
Este pitää ylittää jos haluaa vastaanottajan ymmärtävän viestin. Jos haluaa puhua swahilia vastaanottajalle, joka ei tätä ymmärrä, niin este on liian suuri. Jos käyttää "samaa" kieltä puhuessaan sanavarastoa, joka ei ole suurimmalle osalle vastaanottajista tuttu, viestille muodostuu este.
Kielen tarkoitus on luoda yhteenkuuluvuutta ryhmälle, joka käyttää samaa kieltä. Tästä johtuvat eri murteet, ammattislangit ja niin edelleen. Samalla tämä myös sulkee ulkopuolelle ihmiset, jotka eivät tätä kieltä käytä.
Älykkyyden kanssa asialla on vähän tekemistä.
Jos ei osaa yksinkertaisesti esittää jotain asiaa, ei ole kauhean älykäs.
Näin sanoo vain ihminen, joka ei edes tiedä monimutkaisten teorioiden ja laskelmien, tieteellisten rakennelmien olemassaolosta. Toisaalta, en usko että ne edes kiinnostaisivat karvalakkeja. Menee yli hilseen, vaikka miten rautaa vääntäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä kun äly herättää niin vahvat tunteet. Kyllähän ihminen haluaa että kumppanilla olisi tiettyjä ominaisuuksia, vaikka että huumori ja arvomaailma menisi yksiin. Ja jos kertoo kavereille että tapasi miehen mutta huumori ei oikein mennyt yksiin niin ei kukaan sitä paheksu. Mutta jos sanoo että emme vaikuttaneet älyllisesti yhteensopivilta, saattaa joku kiukustua että mikä luulet olevasi.
Olen aina tykännyt älykkäistä miehistä joita kiinnostaa pohtia asioita ja oppia lisää, mutta mitään pätijää tai ylimielistä hyypiötä en halunnut ( eräskin poisnukkunut kirjailija josta on ollut palstalla puhetta). Älyn pitäisi yhdistyä maanläheisyyteen ja rentouteen.
Steppasin paatii, minä ja mun maalis 💩
Vaikutat aspergerilta. Aspergerit kokevat olevansa muiden yläpuolella ja ainutlaatuisia, koska osaavat matemaattiset yhtälöt ja tuijottavat junia ilmeettöminä. Sosiaaliset taidot on nolla. Kävely on pomppimista ja ovat yliherkkiä äänillekin. Joo ei jatkoon. Yksinäisyys on sinun tuomiosi. Ole hyvä vaan.
No hohhoijjaa. Maailmassa on hurjan paljon ihmisiä ja hurjan paljon eriasteisia, mutta hurjan paljon samanlaisia. Usein taitaa olla syy saamattomuuteen turhan suuret luulot itsestään, joka nyt ei ole kovinkaan älykästä. Ylimielisellä asenteella on vaikea löytää kumppania. Älykkyyttä ei voi mitata numeroina, vaan koko elämän mittaisena kokonaisuutena, johon ei siihenkään voi aina itse vaikuttaa, vaan sekin on sattumien summa.
Sinä olet omana persoonanasi loistava tyyppi ja jossain vaiheessa elämää tulet kohtaamaan elämäsi kumppanin jakamaan arkeasi. Vaikkei aina kaikki menekään niin kuin pitäisi, niin parisuhteessa on aina kaksi ihmistä.
Juu, itseäni ei kanssa kyllä kiinnosta tapailla jotain tuulitunnelia, jossa pyörii vaan huuhaata, kuten horoskoopit.
Tuntuu että fiksuja naisia vapaana on tosi harvassa.
No miehethän eivät halua älykästä naista, tai ainakaan älykkäämpää kuin he itse. Minusta on käsittämätöntä, kuinka paljon raivoa herättää esimerkiksi se, että tajuan, mikä jossain toimimattomassa laitteessa on vialla nopeammin kuin mies. Tai se, että talouteni on viimeisen päälle hallinnassa sijoituksineen ja eläkkeineen. Jne. Mielestäni nuo eivät edes vaadi mitään sen suurempaa älykkyyttä, mutta monelle vaikuttaa olevan liian vaikeaa. Samoin joku perusremontointi tai jopa IKEA:n kaapin kokoaminen.
Opettelisivat tekemään juttuja sen sijaan että kiukuttelevat osaamattomuuttaan muille. Ehkä kestää kauemmin opetella, jos on vähän hidas, mutten näe syytä, mikseivät silti voisi oppia. Mihinkään matemasttisten teorioiden pohtimiseen en edes viitsi lähteä. Sellaiset jääkööt työpaikalle, kotona haluan rentoutua.
Juu olen sinkku.
Mitä hauskaa siinä on? Älykkyys ja ilkeys voivat joskus ruokkia toisiaan, mutta häijy vihjailu ilman mitään muuta pointtia kuin rouvaviha ei vaikuta älykkäältä lainkaan. Vain vihamieliseltä.